Millainen lapsiluku alkaa jo herätellä sinussa myötähäpeän tunteita?

Mitä hävettävää on suuressa perheessä? :) Miehen kanssa haluamme 5 lasta. Toinen on nyt tulossa. Mutta vaikka me halutaankin monta lasta, ei se tarkoita sitä että aion kotona olla koko ajan :) Minulla on eläkeikään vielä yli 40v aikaa :D Joten aikaa on opiskella (kolmas) ammatti ja tehdä töitä :)



Joku tuolla kirjoitti että joko nainen on hellan ja nyrkin välissä tai vain liian laiska jos tekee liikaa lapsia :) Jos oikeasti on laiska niin tuskin niitä lapsia tekee. Lapsissa ja kodissakin on tekemistä. Ikävä kyllä nykypäivänäkin on naisia jotka ovat sen hellan ja nyrkin välissä, mutta tuokin nyt kuulostaa ihme väitteeltä :)

Saatan kyllä mielessäni kauhistella että onneksi ei meillä (siis ajattelen että minä en viihtyisi ison lapsilauman äitinä ja ajattelen että minulle se olisi kamalaa).



Joskus kyllä mietin että ehtiikö se ison perheen äiti tehdä ikinä muuta kuin hoitaa lapsia/kotia, pääsekö halutessaan reissaamaan jne. Siis mietin kuinka paljosta joutuu luopumaan, vai eikö edes kaipaa tuollaisia juttuja.

Yhtä noloa kuin jätteiden lajittelemattomuus.

Yhtä noloa kuin jätteiden lajittelemattomuus.

Täysin ekoterrorismia tehdä sivistyneessä ja kehittyneessä yhteiskunnassa enemmän kun kaksi lasta tänä päivänä. Mutta, mutta IHMISET ovat todella ITSEKKÄITÄ! ME=SUOMI=saa tehdä vaikka 20, MUU MAAILMA=ei vois vähempää kiinnostaa, MAAPALLO=asuuko siellä muitakin kun meidän ISO; YDINPERHE... Huoh!

.. Lapset loppuvat Suomesta kesken. Kuka hoitaa sinut, arvon suurperheellisten myötähäpeäjä?

Oletko koskaan sattunut ajattelemaan, että suuren perheen lapset ovat vain hetken "yhteiskunnan pummeja" saamalla samat yhteiskunnan suomat edut, kuin sinun muutama muksusi? Sinä et järin paljonparilla lapsellasi kasvata työvoimaa Suomen maassa, toivottavasti vanhuutesi on kuitenkin turvattu. Isoista perheistä tulee aikanaan monta työkykyistä, usein korkeamoraalisempia, yhteiskunnan kansalaista.Ehkäpä he silloin maksavat "pummiutensa" takaisin. Oletko ajatellut, että heidän työpanoksestaan maksetaan myös sinun lapsiesi saamat etuudet, jos he nyt lapsia viitsivät hankkiakaan.Se, miten paljon yhteiskunta suurperheille tukea maksaa, on aika vähän siihen verrattuna, mikä hyödyke näistä lapsista aikanaan tulee olemaan.

Lisäksi, suurperheessä eläminen on onnellista. Itse sen kokemuksesta tiedän. Sanoisinko, lapsi lapsen myötä lisääntyvää onnea, huolta vaivaa, mutta lopulta kuitenkin ONNEA. Itse odotan nyt neljättäni, olen akateemisesti koulutettu, sääliä kaipaamaton äiti ja rakastavan miehen puoliso. Ehkä sitä rakkautta riittää meillä suurperheellisillä monin verroin?!

Kuka jaksaa valittaa lapsen kampaamatonta tukkaa tai risoja vaatteita? Hei, onko niissä elämä? Mietipä tarkkaan. Menin joskus kouluun hieman likaisessa paidassa, kun en itse ollut huolehtinut sitä pesuun. Meillä nimittäin äiti yksin ei ollut mikään työkone, kyllä me lapset osallistuimme töihin, sopivasti leikin välissä. Minä olen onnellinen siitä, että jokainen lapsi saimme kokea olevamme rakastettuja ja tärkeitä, se osoitettiin usein aivan muuten kuin ulkoisilla merkeillä, sydämestä tuleva lämpö korvaa monta ulkoista puutetta. Myönnän, että kotimme oli varmasti keskimääräistä varakkaampi, mutta uskon kyllä, että koyhemmässä perheessä rakkaus riittää yhtälailla. Tänä päivänä minulla on rakkaat sisarukset, jotka seisovat takanani, toi elämä mitä toi. Minulla on heissä vanhuuden tuki, en jää koskaan yksin. Meissä lapsissa on vanhuuden turva vanhemmillemme, he eivät jää koskaan yksin. Ja lopulta.. Täällä eletään vain kerran. Sopiiko, että jokainen kuluttaa lyhyen hetkensä itselleen parhaiten sopivalla tavalla, kunhan tämä tapa ei vahingoita ketään. Minä kohta neljän lapseni kanssa en usko vahingoittavani ketään. Vahingoittaja olet sinä, arvostelijani :)

Kiva, että sinä olet onnellisessa suurperheessä kasvanut, minä en. Lestoja oovat vanhempani ja jäin täysin vaille raukkautta, hellyyttä ja hoivaa lapsena. Isompien "piti" pitää huolta, niin siis toisten LASTEN. Ei se kampaamaton tukka vaan VANHEMPIEN kiireet, kun aina oli vauva talossa. Sorry vaan, mutta minä kannatan pienperhettä ja aborttiakin, jos tarpeen.

Toki jokainen saa tehdä mitä haluaa, mutta kyllä me täällä rikkaassa pohjollassa olemme todella ITSEKKKÄITÄ! Se on vaan "taivaan" tosi.

Ja kunhan tosiaan saataisiin nuo mnykynuoretkin tekemään noita "hanttihommia", kuten hoitajan töitä. Itse olen heitä yrittänyt rekrytoida, mutta ei kiinnosta, kun työ raskasta ja pieni palkka... PS. meilläkin oli/on varakas perhe, jos sillä nyt jotain merkitystä

Mulla ei niinkään se lasten määrä vaan se onko äiti vaan kotona. Koska tunnen monia 4 ja 5 lapsen äitejä jotka siis pyöräyttelee noita lapsia ja pitää äippäloman ja muutaman kuukauden hoitovapaata ja sitten lapsi menee päivähoitoon n.vuoden ikäisenä. Ja millään muotoa ei tulisi mieleenikään että ovat jotain yhteiskunnan elättejä tai sosiaalipummeja koska lapsia on noin monta. Näissä tuttavaperheissä miehet on kovapalkkaisissa hommissa ja naiset on opettajia ja sairaanhoitajia ja myyntipäälliköitä sun muita. Eli en osaa millään muotoa kategorisoida heitä pummeiksi tai muiksi. Veroja maksavat jne.



Sen sijaan mun lapsuuden kaverini jolla on vaan yksi lapsi joka on sekin päiväkodissa ollut pienestä pitäen, tämä äiti se vaan on kotona. En tiedä todellakaan mitä se tekee koska asunto on aina hyrskyn myrskyn mutta ei se koskaan elämässään ole töitäkään tehnyt ja jo 30v on mittarissa silläkin. Hänen kohdallaan on pikku hiljaa alkanut hävettämään.

oli kaikkea avustusta. Tiedän, kun varmaan saatiin niitä kaikkia. Oltiin pikkukunnan elättejä koko perhe. Ainakin löytyy: ruoka- ja vaatekuponkeja, asumistukea, Rinteen rahalla työllistämistä, työttömyyskorvausta, täysi autoetu verotuksessa, koulun ruuat ja matkat oli ilmaisia, saatiin kunnalta joululahjojakin, ...

Ja kyllä minä vaadin vanhemmilta muutakin kuin kivoja vaatteita ja leluja. Sääli jos joku ei ole vielä tuota tajunnut, että lapsen elämään pitää olla aikaa myös osallistua. Onko teillä sitä aikaa suurperheen äidit? Ja niitä vanhimpia sisaruksia ei saa pitää orjatyövoimana. Kun niitä kersoja kerta hankkii, niin on myös yritettävä hoitaa ne ihan itse.

Se oli silloin kun Sinä olit pieni - nyt on nyt ja ajat paremmat yhteiskunnan halutessa niihin vaikuttaa edes jotenkin.

Olisi se rankkaa ollut minunkin lapsillani nykyisiin verrattuna, jos en olisi järjestänyt asioitamme perheen hyväksi...Ei ollut työttömyyskorvausta, jolla voisi sinnitellä kotona lapsiaan hoitamassa, ei ollut kotihoidon tukea/yksityisen hoidonkaan, ei näissä rahoissa olevia lapsilisiä, joista joillakin riittää jopa vähän ruokaankin ja saakin, se on kuulema myös ruokaa varten, oppikoulu maksoi, oppikirjat siellä ja oppikoulussa myös ruoka oli maksettava.

Moni koulutus maksoi jos halusi lapsensa koulutettavan - nyt ei maksa koulutus yleensäkään jne. ja saa vielä ruuan esim. lukiossa ilmaiseksi ja muutamassa muussa koulutuksessa, ei kylläkään ammattikorkeassa.

....jos perheessä on neljä lasta (tai enemmän) niin tulee mieleen että äiti on vain kotona viihtyvä kouluttamaton lastenteko- ja -hoitokone joka ei ole päivääkään työelämässä ollut eikä tule olemaankaan. Yhteiskunnan elätti siis.

t. Viiden lapsen äiti, kuudes "tekeillä", 3 viimistä vuotta käynyt töissä ja opiskellut samaan aikaan sen suurperheen hoitamisen lisäksi. Eikä olla haettu sossusta rahaa silloinkaan kuin tarve olisi ollut.

Ne lapsethan saa myös rakkautta toisiltaan ja kun meistä vanhemmista aika jättää on sisaruksilla edelleen toisensa. Oletko tullut ajatelleeksi että sisarukset ovat myös toisilleen tärkeitä? Ja meillä kyllä sisarukset ovat toistensakin mielestä ihania:D Mitä enemmän lapsia, sitä hauskempaa heillä on:D

Mun mielestä on vanhemmilta itsekästä tehtailla vauvoja siksi, että vaan haluaa suurperheen tai lapset on niin ihania. Joskus vain pitää tajuta lopettaa. Ja keskittyä niihin olemassaoleviin. Jos on kaksi tai kolme lasta, niihin saa kyllä meneen kaikki rhansa, aikansa ja rakkautensa.

Musta on etovaa, että jotkut haluaa aina vaan yhden lisää ja lisää ja lisää. Se on ihan vaan äidin omaa haluamista.

Kuule ei meillä ole mikään noista syistä. Vaan se että ne ovat niin ihania ja niin meidän juttu ja elämäntehtävä tuo lapsien maailmaan saattaminen. Ja kun katsoo noita geeniyhdistelmiä mitä meistä syntyy, erittäin luovia, älykkäitä ja kauniita lapsia niin tietää olevansa oikealla tiellä;)

Tilanne on joko niin, että nainen on "hellan ja nyrkin välissä" eli mies siittää vaimon jatkuvasti jotta vaimo pysyisi kotona. Tai sitten nainen on liian laiska lähteäkseen töihin. Ja kolmas syy jonka olen kuullut on "vanhuuden turva".

Koulutusta vain yo-tutkinnon verran. Töitä olen kyllä tehnyt ennen lapsia ja lasten välissä. Esikoisen sain 21-vuotiaana ja nyt 30-vuotiaana odotan viidettä. Ja viimeistä, luultavimmin. Tämän vauvan jälkeen on tarkoitus lähteä opiskelemaan amk:uun tai yliopistoon mielekäs ja kiinnostava ammatti. Ehdin olla vielä pitkään työelämässäkin, eikä työnanajalla ole "pelkoa", että jäisin enää vauvalomille.



Mies on aina tehnyt paljon töitä, tälläkin hetkellä saan vain perus-kotihoidontuen, en mitään kuntalisiä siihen päälle. Lapset ovat jokainen rakastettuja ja toivottuja ja kaikkia opiskelu-ja työhistorioita tärkeämpiä elämässäni.

ja samaan aikaan äiti (tai isä, ei sen puoleen) koko ajan valittaa miten rankkaa on ja miten parisuhde kusee ja pennut on hirveitä ja samaan aikaan kuumeilee lisää kersoja, niin ajattelen että pipipää porukkaa.

Vois ajatella lastaan edes ja tehdä sisaruksia!

....jos perheessä on neljä lasta (tai enemmän) niin tulee mieleen että äiti on vain kotona viihtyvä kouluttamaton lastenteko- ja -hoitokone joka ei ole päivääkään työelämässä ollut eikä tule olemaankaan. Yhteiskunnan elätti siis.

Tämä yhteiskunnan elätti kasvattaa yhteiskuntaan uutta sukupolvea!

matkannut ulkomaille olen viimeisen viiden vuoden aikana 3 kertaa + kymmenisen Tukholman/Tallinnan reissua, käyn myös bilettämässä, kuntoilen jne.. Se on oikeasti ihan sama onko niitä lapsia 5 vai yksi, onhan sitä yhtäkin vahdittava ja hoidettava eikä voi ulkomaanmatkan ajaksi jättää yksin;D

En ymmärrä nyt mistä olisi pitänyt luopua ja miksi?

t. Viiden lapsen äiti

Saatan kyllä mielessäni kauhistella että onneksi ei meillä (siis ajattelen että minä en viihtyisi ison lapsilauman äitinä ja ajattelen että minulle se olisi kamalaa).

Joskus kyllä mietin että ehtiikö se ison perheen äiti tehdä ikinä muuta kuin hoitaa lapsia/kotia, pääsekö halutessaan reissaamaan jne. Siis mietin kuinka paljosta joutuu luopumaan, vai eikö edes kaipaa tuollaisia juttuja.

pukkaa vauvaa toisen perään työntääkseen ne vain yhteiskunnan hoidettaviksi (uraäidit). Kunnioitan huomattavasti enenmmn äitejä (vähemmänkin koulutettuja), jotka jaksavat hoitaa ja huolehtia omista lapsistaan ITSE. Oli niitä sitten kuinka monta tahansa...

että suurta perhettä pitäisi hävetä.



Ystäväni tosin lapsena häpesi kamalasti perhettään, jossa oli neljä lasta. Oli niin noloa että kaikki tiesivät hänen vanhempiensa "olleen sillai" kokonaista neljä kertaa. Minun vanhempani siis olivat ystäväni mielestä harrastaneet seksiä vain kerran. ;)

Sen sijaan koen välillä myötähäpeää joistakin vanhemmista.

Esim. eräs puistossa käyvä äiti jaksaa urputtaa jokaikinen päivä miten kamalaa ja raskasta lasten kanssa on. Sama laulu ollut siitä lähtien kun ilmantui ekan lapsensa kanssa sinne. Nyt odottaa kolmatta ja kuulemma valitus vaan pahenee. Herääkin kysymys, että onko niitä lapsia sitten pakko tehdä jos oikeasti noin kamalaa?

Vai onko se vaan joku levy mikä hälle jääny päälle eikä edes tajua valittavansa koko ajan. Rasittava ihminen!! En mä sitä tarkoita, etteikö joskus saisi valittaa, pitääkin, mutta kun hän ei ikinä sano mitään hyvää lapsistaan.

kun suuri lapsiluku ei ole samalla tavoin valittu juttu vaan ikäänkuin itsestäänselvyys. Monella ei-lestalla suurperheellisellä se on nimenomaan vapaaehtoinen ja valittu juttu, suurperheelliseksi tulevat ne jotka lapsia jaksavat ja haluavat, juuri silloin kuin jaksavat ja haluavat JOS jaksavat ja haluavat. Harvalla kuitenkaan on niin kuin lestoilla että ei käytetä ehkäisyä ja annetaan vaan lapsia tulla jos on tullakseen vaan uusi lapsi laitetaan alulle silloin kun tuntuu että on oikea aika ja jaksaa.

Kiva, että sinä olet onnellisessa suurperheessä kasvanut, minä en. Lestoja oovat vanhempani ja jäin täysin vaille raukkautta, hellyyttä ja hoivaa lapsena. Isompien "piti" pitää huolta, niin siis toisten LASTEN. Ei se kampaamaton tukka vaan VANHEMPIEN kiireet, kun aina oli vauva talossa. Sorry vaan, mutta minä kannatan pienperhettä ja aborttiakin, jos tarpeen.

Toki jokainen saa tehdä mitä haluaa, mutta kyllä me täällä rikkaassa pohjollassa olemme todella ITSEKKKÄITÄ! Se on vaan "taivaan" tosi.

Ja kunhan tosiaan saataisiin nuo mnykynuoretkin tekemään noita "hanttihommia", kuten hoitajan töitä. Itse olen heitä yrittänyt rekrytoida, mutta ei kiinnosta, kun työ raskasta ja pieni palkka... PS. meilläkin oli/on varakas perhe, jos sillä nyt jotain merkitystä