Millainen lapsiluku alkaa jo herätellä sinussa myötähäpeän tunteita?

Osui ja upposi!

Mistähän kertoo, että täällä suurperheelliset kiihkeesti puolustaa omaa haluaan lisääntyä???

Mun mielestä on kans itsekästä hankkia iso liuta mukuloita. Kyllä kolmessa pitäis piisata sisarusparvi ja leikkikavereita ja aikuisuudenkin yhteisöä.

Musta on aika jännä, että suurperheidne äidit täällä puolustelee lisääntymistään.

Ja miten te oikein kuvittelette että on muka yhteiskunnalle hyödyksi, että eka opiskelette yhteiskunnan tuella yhden ammatin, teette muksun tai pari, sitten eka ammatti ei kelpaakaan enää ja opiskelette toista ammattia, teette taas muksun ja hoidatte sitä kotona ja sitten pitääkin opiskella yhtieskunnan tuella kolmatta ammattia, kun kukaan ei edelleenkään huoli teitä töihin, kun aina on joku lapsi kipeenä ja pitää mennä kotiin hoitaan.

Jos haluatte suurperheen, älkää tuhlatko yhteiskunnan varoja opiskeluun ennen kuin olette tosissanne ja oikeasti lähdössä työelämään.

Minun mielestä on itsekästä hankia vain 1-2 lasta!

En ole tuhlannut yhteiskunnan varoja kuin yhteen ammattiin ja nytkin asumme ja työskentelemme ulkomailla. Eikä ihan heti olla tulossakaan Suomeen maksamaan veroja!

Onneksi on kunnon välimatka noin ajatteleviin ihmisiin!!

:D

-5:n lapsen äiti

mieti sitä lapsimäärää vaan lasten äidin ikää ja lasten lukumäärää.



Esim. tiedän yhden 24v 4 lapsen äidin ja se minusta on tosi säälittävää. Äiti on ollut lapsi itsekkin alkaessa pukkaan lapsia maailmaan, koulut on käymättä, nuoruus elämättä, työkokemus hankkimatta rahaa ei osaa käyttää, yleissivistys olematonta jne. Tilanne ei tule koskaan muuttumaan. Haaveilee opiskelusta ja töistä, mutta talous ei anna mahdollisuutta opiskella ja töitä ei ikinä tule saamaan ilman koulutusta ja työkemusta.

Tulee vain mieleen että minkähänlaisia ruutipipoja nuo vanhemmat kasvattavat, kaltaisiaan?

Ihmetystä jos on hirveän paljon lapsia. Ja tarkoitan nyt todellakin paljon lapsia, ei mitään 4 tai 5 vaan.

On niitä lapsia 1 tai 10, ne ovat yhtä rakkaita ja jos joku käy arvostelemaan, niin mikä väärä siinä on puolustaa omiaan ? Monet täällä ovat puolustaneet ihan hyvässä hengessa. Ja mulle itselleni on kyllä todellinen yllätys että joku voi HÄVETÄ toisen perheen isoa lapsilukua...en voi ymmärtää mitä häpeämistä toiste ratkaisuista on, kateellisuus ja katkeruus, niihin törmää, mutta ihan häpeätte iso perhettä :D

Onneksi itse olen ylpeä ja tiedän tasan tarkkaan kuinka olen perheeni hoitanut ja itse jaksanut.

Nyt lähes viisikymppisenä kymmenen lapsen äitinä olen hyvin tyytyväinen elämääni ja lapsiini. Ei minulla ole mitään mitä pitäisi hävetä, muidenkaan !

Monessa perheessä missä pitkä avioliitto, niin lapsia voi olla ihan helposti 4-5 ja ei niitä putkeen ole väännetty.

Hienoa että toiset tekevät paljon lapsia.

Isosta perheestä myötähäpeää nyt tuntee vain tällaiset nuoret äidit, jotka eivät ymmärrä elämästä mitään.

Mikäli joku lukumäärä olisi pakko valita, niin on se mielestäni 1 lapsi.

Kaikkein pahinta on olla ilman sisaruksia.

....jos perheessä on neljä lasta (tai enemmän) niin tulee mieleen että äiti on vain kotona viihtyvä kouluttamaton lastenteko- ja -hoitokone joka ei ole päivääkään työelämässä ollut eikä tule olemaankaan. Yhteiskunnan elätti siis.

Akateemisesti koulutettu äitini oli kotona 17 vuotta ja sen jälkeen työvuosia on kertynyt tähän mennessä 23. Muutama vielä jäljellä.

HERRANEN AIKA TE OLETTE ILKEITÄ! Ja ei, ei edes osunut ja uponnut, mutta onpa taas oikea pohjanoteeraus ketju tämä. Eiköhän se ole aivan jokaisen oma asia kuinka monta lasta haluaa ja saa. Koskaan en ole osannut edes ajatella, että jonkun toisen perhe ja lapset voisivat herättää myötähäpeää. Oletteko te ihan oikeasti aikuisia äiti-ihmisiä?

Ihan mahtava keskutelu taas!

ku toisten lapsilukumäärä.. meille on tulossa kolmas (rv36) ja eka täytti just kaks.

Huvittuneena oon lukenu perusteita "myötähäpeälle", ekologisuus, itsekkyys, "pakko"..



Ite on 16 lapsisesta perheestä, niin kauan ku muistan on roskat lajiteltu, rahaa ei oo ollu liikaa, mutta aina on ollu hyvää ruokaa riittävästi, ehjät, puhtaat vaatteet ja kengät, urheiluvälineet kouluun, äidillä aikaa harjata hiukset ja letittääkin vielä ja siinä samalla kuunnella ja hoitaa..



Ekologisuudesta on aika naurettava puhua, ku teollisuus kuitenkin tuottaa eniten päästöjä. Ja jos laskee suhteessa ison perheen ja pienen perheen kuluja/päästöjä yms. ni aika äkkiä käy tod. näk. niin, että isossa perheessä luvut yhtä ihmistä kohden on pienemmät ku pienessä perheessä...



Joo, nyt ihmettelen itseäni, että miten edes alennun tähän vastaamaan.. mutta joka ei vielä arvannu, ni jonkun kommentti lestadiolaisuudesta oli se, mihin ajattelin kommentoida. Siis kun sekin on jokaisen oma valinta, eli ei kenenkään ole pakko tehdä lapsia. Ite oon kokenu olevani toivottu, samoin olen jokaista sisarusta odottanu innolla, nuorempia siis 14.. ja jokaista omaa lastani olen toivonut ja halunnut heidät itsenään. Mutta toki siinä äidin asenne, siis tarkoitan tässä omaa äitiäni, on vaikuttanut. Lestadiolaisuuskin siis on ihan oma valinta ja siitä seuraavat asiat samoin..



Ai niin ja mulla on vakaumuksestani huolimatta vakituinen työpaikka, jossa olen johtoportaalta saanut vain positiivista palautetta syntyvistä pienistä. Ovat kuitenkin ehto meidän jokaisen työpaikalle... miettikää nyt oikeasti, millä tämä yhteiskunta pyöris, jos ei väestö uudistuis..



Mutta toki suon jokaiselle vapauden tuntea myötähäpeää puolestani. :) Onhan se ihanaa, että ihmisillä on tunteita. Ja hyväksyn teidän valintanne tehdä ne kaksi lasta, vaikka aika moni tuomitseekin minut sen vuoksi, että kaikki lapset ovat tervetulleita. Niin ja ihan oon aikuisena avioitunu ja saanu ensimmäiseni, 27 täytin pian ekan jälkeen. Ja töissä oon lasten välissä ollu ja jatkossakin menen, jos sillä nyt ihan oikeasti on jonkun kannalta jotain merkitystä.. Tärkeämpää lienee kuitenkin yrittää kasvattaa tasapainoisia ja itsenäisesti toimeentulevia työkykyisiä kansalaisia.

Meillä on lämpimät ja läheiset välit sisarusteni kanssa. Vaikka meitä on yhteensä 9, en ole koskaan kokenut jääneeni vähemmälle kuin kaverini, joilla ei sisaruksia ole. Päinvastoin!



Itse odotan toista lasta puolentoista vuoden ikäerolla. Tässä välissä olen jopa ehtinyt käydä töissä. Akateemista koulutustani vastaavassa työssä tuotan verotuloja varmastikin vähintään yhtä paljon kuin suuri osa teistä muista, vaikka olsin äitiyslomalla kymmenenkin kertaa. Mies on myös kohtuu hyväpalkkaisessa työssä, joten se siitä pummiudesta.



Sinulle, joka kirjoitit itsekkyydestä:

Eikö se, että toivoo lapsilleen useita sisaruksia ja läpi elämän kestäviä läheisiä ihmissuhteita, kerro jostakin muusta kuin äidin itsekkyydestä. Pienet lapsethan rajoittavat vanhempien harrastusmahdollisuuksia ja menemisiä, sekä vanhempien omiin menoihin syytämää rahasummaa, mikä on monelle se todellinen syy tehdä vain yksi tai kaksi lasta.

Myötähäpeää toisten lapsiluvuista?? Tai sääliä??(sääli on sairaus). Jospa rakkaat ihmiset eläisitte sitä omaa elämäänne=D Juuri niinkuin itsestä parhaalta tuntuu.. Ei ihme että yhteiskunnassa moni voi huonostikun kaikkien pitäisi mahtua yhteen muottiin.

häpeän niitä jotka häpeävät lasten olemassaoloa. Jokainen lapsi on arvokas, onpa sitten pien tai suurperheessä. Hyi teitä jotka moititte suurperheitä.



T. yhden lapsen äiti, joka ei valitettavasti voi saada enempää lapsia

vaikka 4 lasta olen tehnyt. Ja vielä on parikymmentä vuotta edessä. Oikein pahaa tekee itselläkin kun ei ehdi kuin n.40 vuotta olla työelämässä.

....jos perheessä on neljä lasta (tai enemmän) niin tulee mieleen että äiti on vain kotona viihtyvä kouluttamaton lastenteko- ja -hoitokone joka ei ole päivääkään työelämässä ollut eikä tule olemaankaan. Yhteiskunnan elätti siis.

Entäs sitten nämä nykyajan "uusperheet jossa voi olla 7-8 lasta välillä, ko kuljetaan isältä äidille? Mitä ootte niistä mieltä?? Sekö on sitten lapsille hyväksi että ei juuri tunnetakaan sisar/velipuolia ja silti välillä joudutaan saman katon alla asumaan..

Jos kerran suurperheet ovat yhteiskunnalle niin katastrofaalisen kalliita, niin miksikähän lapsilisiä korotettiin 5. lapsesta ja siitä ylöspäin!? Juuri siksi, että suurperheet ovat yhteiskunnalle kannattavin vaihtoehto. Valtio olisi kriisissä jos kaikki kotiäidit päättäisivät lähteä töihin. Ei olisi päiväkoteja, eikä henkilökuntaa tarjota kun niistä nytkin on huutava pula.

Tajuatteko edes, kuinka kalliiksi nuo päiväkotihoidetut lapset tulevat?! Ilmeisesti ette. Ottakaapa vähän selvää ennen kuin avaatte sanaisen arkkunne.

Päiväkotihoidettu lapsi maksaa yhteiskunnalle 7075€/vuosi.

Minä saan kotihoidontukea 4:stä alle koulikäisestä lapsestani yhteensä 7452€/ vuosi, siis 1863€/lapsi.

Kumpi on siis yhteiskunnalle kalliimpi lapsi: minun, josta maksetaan 1863€ vuodessa vai päiväkodissa hoidettava, josta maksetaan 7452€ vuodessa?

Lapsilisiä tähän vertailuun ei voida ottaa, koska sitä saa jokaikisestä lapsesta suomessa. Se raha menee siis kaikista, hoidetaan miten vain.

Mitään muuta tukia perheemme ei saa ja olen kotiäiti.



Minulla olisi myös täysi oikeus viedä lapseni päiväkotiin ja jäädä itse vauvan kans kotiin. Tulot suhteutettuna perheemme kokoon on sen verran pienet, että hoitomaksua tuskin menisi ollenkaan. Kotihoidontukea saan isommista lapsista 12€/kk äitiysloman aikana. Olisi siis minulle pelkkää säästöä viedä heidät päiväkotiin hoidettavaksi ja syömään. Silloin ymmärtäisin, jos minua sosiaalipummiksi kutsuttaisiin.

Lapseni eivät kuitenkaan ole koskaan olleet päivääkään yhteiskunnan elättinä pk:ssa. Teidän on turha kuvitella että maksatte itse lstenne pk-hoidon. Ette maksa kuin murto-osan. Samoin minä maksan verot kotihoidontuesta ja mies palkastaan. Tuo summa jää valtion/kunnan maksettavaksi per lapsi, teidän pk-maksujenne jälkeen.

Nuorella äidillä (alle 25) jo 2 lasta ihmetyttää ja antaa "huonon" kuvan henkilöstä.

hänellä on kaksi lasta

Mulla ihmettelyn raja menee jos joku kertoisi että heilä on yli 15 lasta. Olen kyllä Pohjois-Suomesta kotoisin ja vielä minun peruskouluaikoinani 80-90 luvun taitteessa moni luokkakaverini oli 5-7 lapsen perheestä eikä siinä ollut mitään ihmeellistä. Ei siis tarvinnut edes olla lestadiolainen tai mitään muutakaan jotta oli tuo 5-7 lasta.

Minun tuttavapiirissäni lapsiluku jää varmasti pienemmäksi jo senkin takia, että moni on saanut esikoisena vasta yli 30-vuotiaana, joten vaikka lapsia toivoisikin, lapsiluku jää todennäköisesti monilla kahteen tai korkeintaan kolmeen. Mutta en pitäisi mitenkään outona vaikka olisi neljä tai viisi lasta.

Muistaakseni Maarit Toivanen-Koivistolla, joka on Suomen menestyneimpiä johtajanaisia (Onvestin johtajia) on neljä lasta, ja tuskinpa häntä kukaan yhteiskunnan elätiksi pääsee syyttämään...

voiko ihmiset olla noin säälittäviä, että kategorioi 3+ lapsiperheet itsekkäiksi, sosiaalipummeiksi ym.

hävetkää. meitä ollut 4 lasta ja on ollut ihanaa kun on ollut sisaruksia. äiti ollut kotona 16 vuotta, joja on ollut maailman arvokkainta aikaa meille lapsille. ja isän tulot olleet keskitulon yläpuolella (sukeltaja, erikois osaaminen vedenalaiset räjäytystyöt) eli ei oo ollut mikään it-insinööri vaan ihan tavallinen duunari.ja vaikka lapsia ois 10 niin ihan hyvin voi pärjätä. ja paremminkin kuin 2 lapsiset hesalaiset sosiaalipummit.

hankkikaa lisää lapsia niin ei oo aikaa olla täällä arvostelemassa muita!! tai lähtekää ulos niitten kahden lapsenne kanssa

Sanoisin, että jos lapsia on enemmän kuin 3 niin herää tiettyjä mielikuvia ja kysymyksiä. Jostain syystä mulla on ajatus, että monen lapsen äidit eivät ole kovin korkeasti koulutettuja. Usein tämä pitää paikkansa. Jos taas ovat niin sitten herää ajatus, että lapset on työnnetty hoitoon todella aikaisin eikä ole viitsitty kotona hoitaa. Onhan se kyllä tutkittu asia, että monilapsisen perheen vanhemmat ovat alemmin koulutettuja kuin yhden tai kahden lapsen.



Toinen tunne mikä tulee suurperheistä (yli 5 lasta) on sääli. Lapset eivät mitenkään saa huomiota ja rakkautta samalla tavalla kun vähemmät lapset. Pienet lapset eivät osaa ajatella olevansa onnellisia sisaruksista koska lapsi on itsekäs olento. Lisäksi monet suurperheiden lapset kulkevat rääsyissä.



Tunnen paljon lestaperheitä ja kyllä ne lapset käy sääliksi :( Sisarukset eivät korvaa vanhempien antamaa aikaa ja rakkautta.