Lue keskustelun säännöt.
JT-äidit: Miten synnytyksessä suhtauduttu hoitotahtoon (ei verta)?
02.06.2009 |
Mulla kolmas synnytys tulossa ja sain mielestäni epäasiallista kohtelua synnytystapa-arviossa käydessäni. Mulla on jo valmiiksi matalat Hb:t (85-95 paikkeilla olleet lähes koko raskauden ajan) ja lääkäri suoraan sanottuna yritti pelotella minua suurella verenhukalla. Se nyt tietysti on mahdollinen, mutta halusin toki, että minun hoitotahtoni otetaan huomioon ja verta en ota vastaan. Lääkäri ei suostunut keskustelemaan ollenkaan vaihtoehdoista verensiirrolle (esim. epo, iv-rauta), kuittasi vaan, että ei tiedä ketään synnyttäjää, joka olisi epoa saanut matalaan hemoglobiiniin ja että minun tilanteenihan on sitten "sen lääkärin murhe, joka minua joutuu hoitamaan".
Haluaisinkin kuulla muiden JT-äitien kokemuksia, hyviä ja huonoja. Myös synnytyksissä mukana oleva hoitohenkilökunta saa kommentoida!
Kommentit (154)
Anteeksi jos olen tyhmä, mutta en tunne uskontoasi ja minua kiinnostaa mikä tuohon on syynä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sääli lapsiasi jos joku meneekin pieleen (istukka ei irtoa tavallisesti, kohtu repeää, joudut leikkaukseen jne). Oma kaverini menetti 3. synnytyksen yhteydessä 6 litraa verta kun tuli komplikaatioita.
Lapsillani on onneksi myös isä, joka heitä osaa hoitaa ja rakastaa. Eivät siis orvoiksi jäisi, jos kuolisin, joten sinun huolesi on turha. Minähän en ole kuolematon muutenkaan, saatan kuolla milloin tahansa vaikka liikenneonnettomuudessa. Toisekseen, olen selvinnyt myös verettömistä leikkauksista (2 kpl) ja keskenmenosta (jossa meni 2,5 l verta), joten verenhukka tms. ei sinänsä pelota. Ei myöskään kuolema.
Kaipasin siis kommentteja ja kokemuksia siitä, mitä vaihtoehtoisia hoitoja muut ovat saaneet.
t: ap
jonkun ikivanhan kirjoituksen perusteella. Mutta hullujahan on moneen lähtöön, tässä yksi esimerkki.
Jehovien ei verta -sääntöä tai muita vastaavia uskoon perustuvia hengenvaarallisia rajoituksia.
Itse olisin kuollut toiseen synnytykseeni, jos en olisi verta saanut. Istukka repesi ja vuoto oli massiivinen, hätäsektio & verensiirto pelasti ja kolmella lapsella on edelleen äiti elossa.
Okei, lapsesi eivät jää orvoiksi, mutta jos tapat itsesi tuolla verensiirtokiellolla niin usko pois, kyllä ne lapsesi suunnattomasti kärsivät vaikka isi vielä olisikin hengissä.
Lapsillani on onneksi myös isä, joka heitä osaa hoitaa ja rakastaa. Eivät siis orvoiksi jäisi, jos kuolisin, joten sinun huolesi on turha.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
voi millaisia ihmisiä tässäkin maassa on,apua on tarjolla mutta sitä ei vaan haluta ottaa vastaan. No, ehkä lapsesi elävät paremman elämän ilman kiihkouskovaista äitiään jolla on hyvät saumat menehtyä synnytykseen.
Kiitos päivän piristyksestä. En usko, että lapsillani olisi varsinaisesti parempi elämä ilman minua, mutta hyvä elämä kuitenkin, enhän voi taata kuolemattomuuttani muutenkaan (kuten et ehkä sinäkään, vai voitko?). Toisekseen, en ole kiihkouskovainen, mutta vakuuttunut kannastani ja vakaumuksestani.
t:ap
ja kannastaan. Kannattaa myös miettiä asiaa siltäkin kantilta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
uutisessa, ei voi usko että kuoli nykyaikaisen teknologian aikana...
http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/200711056806810_ul.shtml
Kun en tajua. Eihän ihmistä tapeta sen takia että siitä otetaan verta, ihan vapaaehtoisesti he sen luovuttavat ja luovutettuaan elimistö tekee lisää verta joten kerro nyt miksi et sitä ota?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En siis ole kätilö enkä lääkäri. Lastenhoitajana olen ollut mm. lapsivuodeosastolla ja siellä tavannut mm. jt-äitejä ja heidän lapsiaan.
Ensinnäkin: mikä tekee ap:sta jotenkin hullun? Sekö, ettei hän halua verta? On sitä maailmassa paljon pöljempiäkin asioita ja uskomuksia. Ja huomattavasti vaarallisempia.
Suomessahan ei äidin tai lapsen anneta ihan hevillä kuolla. Hoitotahto ohitetaan hengenvaaran uhatessa. Ap:n tapauksessa luultavasti ensisijaisesti yritettäisiin pelastaa lapsi, näin olen itse ymmärtänyt nämä jt-potilaiden hoitotahdot ja niihin liittyvän toimintatavat.
Ap on hyvä ja korjaa, jos olen väärässä :)
Työssäni lapsivuodeosastolla näin monia hyvinkin heikossa hapessa olevia jt-äitejä synnytyksen jäliltä, kun verta ei saatu antaa toipumisen nopeuttamiseksi. Kaikki he kuitenkin selvisivät rautatableteilla ja iv-raudalla.
Näiden äitien lapset taas voivat yhtä lukuunottamatta erinomaisesti heti synnytyksen jälkeen. Ja tälle yhdenkin huonovointisuudelle oli aivan muut syyt kuin äidin uskonto tai siihen liittyvät hoitotahdot.
En ole ikinä ymmärtänyt ajatusmaailmaa, jonka mukaan äidin uskovaisuus tekisi hänestä huonon äidin. Uskon, että ap todellakin tietää riskit ja on niiden kanssa sinut.
Ap: Itse hoitajana olisin valmis noudattamaan sinun tahtoasi niin pitkään kuin mahdollista. Valitettavasti en suostuisi katsomaan sivusta sinun menehtymistäsi verenhukkaan, mutta kaikki muut keinot käytettäisiin ennen veren antamista. Arvostan sinun vakaumustasi muutenkin kuin vain ammatillisen "pakon" sanelemana. Olet valintasi tehnyt ja olet valmis elämään sen kanssa. Minusta jo se on kunnioitettavaa.
Minusta lääkärin toiminta sinua kohtaan on ollut todella törkeää.
Eli tosi hyvin on suhtauduttu ainakin täällä ruotsissa. Heti kun menin synnyttämään, niin kätilö kertoi että koska sinä et halua verta niin he on päättänyt että ottaa tilanteen varman päälle. Eli hän kertoi että kun vauva on syntynyt niin saan 2 peräpuikkoa jotka auttaa kohtua supistumaan nopeammin.(normaalisti tällaista käytäntöä ei ole) Synnytys oli vaikea ja päättyi imukuppiin. Lääkäri ei leikannut välilihaa ja repesin pahasti. Menetin verta 7 dl. Mutta henkilökunta teki kyllä parhaansa, eikä verta koskaan edes tarjottu. Nyt kun odotan toista lasta niin yritän pitää hempan mahdollisimman korkealla. Aloin syömään rautaa vaikka veri oli 119. Mutta koska sinulla on noin matala veri, niin yrittäisin etsiä vielä jonkin toisen lääkärin joka suostuisi esim. epo-hoitoon. Joku sairaalayhteyskomiteasta voisi varmasti auttaa sinua. Stemppiä!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itse menetin synnytyksessä verta 1,6 litraa enkä siltikään saanut lisäverta. Että ei se veren menetys johda välttämättä suoraan veren saantiin.
Anteeksi jos olen tyhmä, mutta en tunne uskontoasi ja minua kiinnostaa mikä tuohon on syynä.
Veressä katsotaan olevan elämä, sielu, jota pitää kunnioittaa. En siksi halua verensiirtoja, mutta toki kaikkea muuta lääketieteellistä apua otan vastaan. Jos ottaisin verensiirron, tekisin omalletunnolleni niin pahan virheen, että tuskin pystyisin sen kanssa sitten elämään.
Verenhukassahan sitä paitsi kuollaan yleisimmin siihen suonissa kiertävän nesteen hukkaan ja verenpaineen romahtamiseen. Neste voidaan korvata lääketieteellisillä liuoksilla, sen toki olen tarvittaessa sallimassa. Aika matalistakin Hb-arvoista on mahdollista toipua. Tietysti hB:n kohoaminen nopeuttaa toipumista ja jossain Hb 20 - 30 paikkeilla menee selviämisen raja.
Olin siis sairaalassa käymässä siksi, että olisin saanut jo ennen synnytystä apua matalaan Hb-arvoon, mutta lääkäri kieltäytyi aloittamasta mitään lääketieteellisiä, soveltuvia hoitoja. Suurin osa teistä tietysti ajattelee, että mitäs läksit, oma vika... Mutta en itse ajattele näin. Minusta mulla on OIKEUS vaihtoehtoisiin hoitoihin, joita tiedän olevan olemassa, vaikka yhdestä hoitomuodosta kieltäytyisinkin.
Te hulluiksi minua haukkuvat, voitteko olla lukematta ja kommentoimatta tätä aloitusta, kun mitään uutta tämän auringon alla ette kuitenkaan pysty minulle sanomaan (uskokaa pois, kaikki tuo on kuultu jo) ja toisekseen en vakaumuksestani tingi. Ja menee vaan turhaan palstamillimetrejä...
Tietysti kaikki teistä eivät ilmeisesti ymmärtäneet, että osoitin kysymykseni JT-äideílle (ja hoitohenkilökunnalle), muiden ei tarvitse kommentoida, kiitos.
t:ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitäs sitten kun se lapsi pitäisi vaikka leikata, jotta pysyy hengissä. Aivan älytöntä hommaa...
Todella moni lääkäri ei itsekään nykypäivänä halua ottaa verensiirtoja. On nimittäin olemassa todella hyviä vaihtoehtoja joista monet ovat itseasiassa parempia kuin se että annetaan verta. Verensiirrossa on aina myös riskinsä ja monesti toipuminen hitaampaa kuin silloin jos verta ei anneta.
Lasta ei edes tarvitse ottaa huostaan jos hänelle halutaan antaa verta. Joten eiköhän vammautumisen syyt ole ihan jossain muualla...
sitä verta? Kun tuo yksi jo kirjoitti että Suomessa se hoitotahto sitten vaan ohitetaan ja verta annetaan jos meinaa kuolla? Mites omatunto silloin sanoo että pitää toimia, kun ns. oikeasti pitäisi olla kuollut mutta pahat ihmiste antoivatkin herta ja olet ns. väärin hengissä?
Kiva, että tuli edes yksi asiallinen kommentti...
Suomessahan ei äidin tai lapsen anneta ihan hevillä kuolla. Hoitotahto ohitetaan hengenvaaran uhatessa. Ap:n tapauksessa luultavasti ensisijaisesti yritettäisiin pelastaa lapsi, näin olen itse ymmärtänyt nämä jt-potilaiden hoitotahdot ja niihin liittyvän toimintatavat. Ap on hyvä ja korjaa, jos olen väärässä :)
Lastanihan hoitotahtoni ei koske, joten hänelle hoitohenkilöstö joka tapauksessa tulee tekemään mitä parhaaksi näkee. Alaikäisten JT-lasten hoidossa lääkärit tekevät tarvittaessa väliaikaisen huostaanoton, jolla vanhempien mahdollisesti poikkeava tahto voidaan kumota. Toisaalta, mieheni ei ole JT, joten verettömän hoidon "automaatiota" ei lasteni kohdallaan ole olemassa.
Minun, täysivaltaisen täysi-ikäisen hoitotahto sen sijaan on sitova, eikä sitä voida lääkärien taholta kumota. Oma hoitotahtoni on tosin sieltä joustavimmasta päästä (esim. saatan sallia neuvottelun jälkeen veren fraktioiden käytön, ja jos olen itse esim. tajuton, mieheni on hoitotahdon mukaan hoidostani neuvotteleva/päättävä edustaja). Joten tiedän myös sen, että jos olen jo lähellä kuolemaa, mieheni saa päättää, mitä mulle annetaan. Esim. pelkät punasolut saattavat siten tulla kyseeseen, jos mikään muu ei auta ja se nähdään ehdottomasti välttämättömänä ja hyödyllisenä. En toki tätä pelastamistapaa toivo.
Voi olla, että kyselen vielä joltakin toiselta lääkäriltä asiaa, ja otan ainakin huomenna neuvolassa asian puheeksi.
t:ap
Tai jos miehesi antaisi luvan antaa sinulle verta?
Ainakin meidän osastollamme (kirurginen yksikkö, jossa tehdään isoja leikkauksia) yritetään kunnioittaa ihmisen tahtoa näissä asioissa. Vaihtoehtoja on etsitty viimeiseen asti. Olen lääkärin määräyksestä antanut epoa JT-potilaalle, joten en ymmärrä miksi se ei olisi mahdollista myös sinun tapauksessasi.