Lue keskustelun säännöt.
Kotiäidit, viihdyttekö oikeasti kotona?
11.06.2015 |
Te kaikki, jotka olette olleet lapsen/lasten kanssa kotona useamman vuoden putkeen, nautitteko oikeasti kotiäitinä olosta? Vai oletteko te kotona esimerkiksi siksi, että mies ei suostu olemaan tai koska miehellä on parempi palkka?
Minua kiinnostaa tämä siksi, että täältä saa usein lukea, kuinka rankkaa kotona on. Minä itse en millään osaa nähdä itseäni minään kotiäitinä monen vuoden ajan, vaikka lapsia haluankin (ei siis vielä ole). Ahdistaa kovin ajatus siitä, että pitää olla samojen seinien sisällä vuosikaudet ja tipahtaa ulos työelämästä. En siis edes uskaltaisi jäädä kotiäidiksi, sillä koulutukseni menisi hukkaan.
Jotenkin vaikuttaa myös siltä, että vuosien kotiäitiys pilaa parisuhteet siten, että sen jälkeen ollaan pysyvästi jumissa 50-lukulaisissa sukupuolirooleissa, joissa äiti hoitaa kodin ja lapset ja isä tekee mitä tahtoo. Alustavasti olemme puhuneet miehen kanssa, että hän hoitaa oman osansa vanhempainvapaista jos ja kun saamme lapsia. Tämän palstan perusteella vaikuttaa kuitenkin siltä, että miehet ovat kovia lupailemaan mutta huonompia toteuttamaan kun huomaavat, miten rankkaa lasten kanssa on.
Miten teillä siis on, valitsitteko itse kotiäitiyden vai päättikö mies puolestanne? Kertokaa toki myös kokemuksia koti-isistä :)
Kommentit (113)
Nautin ja en nauti kotiäitinä, nykyisin kotirouvana, olosta. Tiedostan, että tämä on ainoa tapa saada tarvittavaa väljyyttä arkeen. Sekä palkkatyön, että kodin laadukas pyörittäminen on sen verran vaativaa, että en toisaalta tahdo siihen oravanpyörään mukaan enkä tekemään puolittaisia ratkaisuja. Toisaalta minulla on hyvin muistissa työni, jota ennen lapsia tein, hyvät puolet. Siitä maksetaan kuintenkin liian vähän ja en osaisi tehdä sitä muuten kuin täysillä.
Mies, sukulaiset, lapset ja minä itse on tavallaan pakottanut minut tähän tilanteeseen. Meillä on monta lasta, isovanhemmat asuvat kaukana, lapsilla on ollut sairauksia ja miehen työ on muuttunut koko ajan vaativammaksi ja enemmän aikaa vieväksi. Hän tekee paljon myös matkatöitä. Hän omistautuu vapaa-ajallaan perheelle. Hänen fyysinen kuntonsa on heikentynut työpaineiden vuoksi. Jne. Minua odottaisi tämä sama, jos yrittäisin tehdä toista uraa perheessämme! Lisäksi en saisi yhtä hyvää palkkaa millään! Minulla ei ole taloushuolia. Saan päättää mihin miehen hankkimat rahat kulutetaan. Pääsisin takaisin palkkatöihin, jos vaaka kallistuisi enemmän siihen suuntaan. Olen oppinut entistä luovemmaksi näinä kotivuosinani. Vaadin myös paljon aikaa itselleni ja harrastuksilleni. Harrastukseni korvaavat sitä, mitä työstä saisin. Lapset ovat jo isompia ja heiltä jää aikaa. Pitkän linjan kotiäitikavereitakin on.
yli kymmenen vuotta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 22:47"]
Eikö teitä kotiäitejä yhtään häiritse se, että ette osallistu tämän yhteiskunnan rakentamiseen? Vähän loisimista.
[/quote]
Ei tosiaan ole häirinnyt. Olin kotona kuusi vuotta (sisältäen äitiyslomat ja yhden hoitovapaan). Olen aloittanut työelämän 18 vuotiaana ja ehdin tehdä töitä 41 vuotta, ennen kuin jään eläkkeelle. Samalla säästin kunnalle kolmen lapsen hoitomaksut, kuin hoisin heidät itse. Lisäksi yksi ihminen pääsi pois työttömyyskortistosta, kun sijaisti minua, eli eräänlaista vuorotteluvapaata, missä työtön sai työpaikan.
Ei, ei todellakaan häiritse. Ehkä 41 vuotta työelämää korvaa äitiyslomat ja yhden hoitovapaan. Lisäksi se, että olen tuottanut kolme uutta veronmaksajaa. Lisäksi olen kannattanut Suomen taloutta kuluttamalla rahaa lapsiin ja heidän tarvikkeisiin ja kotimaan matkailuun, mikä taas työllistää ihmisiä.
Tuntuiko teistä äidin rooli ihan luonnolliselta ja helpolta? Oletteko aina ajatelleet, että haluatte hoitaa lapsia kotona? Minua nimittäin ahdistaa kaikki äitiyteen liittyvä aivan valtavasti. Haluan kyllä lapsia, mutta ajatus raskaudesta, synnytyksestä, imetyksetä ja lapsen ensimmäisistä ikävuosista, jolloin ei saa suunnilleen suihkussakaan käydä ilman lasta, aiheuttaa lähinnä pakokauhun tunteen. Olisin niin paljon mieluummin isä ja poimisin rusinat pullasta. Saisi niitä pieniä lapsia, joiden kanssa touhuta kaikenlaista, mutta ei tarvitsisi uhrata vartaloaan ja terveyttään ja elämäänsä. Olen niin katellinen miehelleni, jonka ei tarvitse edes ajatella tällaista, vaan hän saa itsestäänselvästi kaiken haluamani. Häntä ei myöskään ikinä syyllistetä siitä, jos hän tekee jotain muuta kuin hoitaa lapsiaan ympäri vuorokauden. Minä saan sitten kaiken sen paskan niskaani. Jo nyt lasta yrittäessä näkyy ero. Mies ei pahemmin joudu uhraamaan ajatustakaan asialle, kun taas minä luen paniikissa kaiken edellä mainittuihin asioihin liittyvän, kuseksin tikkuihin ja stressaan jokaista vatsanväännettä.
Pahoittelut pitkästä avautumisesta! Näköjään tämä keskustelu nosti hieman ahdistuksia pintaan.
-AP
Uskallan kyllä olla eri mieltä siitä, että nainen olisi parempi hoitamaan lasta.
Niin ja ne hormonit! En halua muuttua toiseksi ihmiseksi. Minua ei nytkään kiinnosta merkkivaatteet pätkääkään, en halua muuttua sellaiseksi ihmiseksi, joka vertailee jotain kurahanskoja ja vauvansoseita naapureiden kanssa. Enkä oikeastaan halua tehdä kovinkaan montaa niistä asioista, mitä tässä ketjussa on mainittu. Kaiken maailman mammakerhot kuulostavat vaan ja ainoastaan kammottavilta. Haluan sellaisen mukavan kävelevän ja jokeltelevan lapsen, en loputtomasti huutavaa sinappikonetta, joka omii tissini ja vie yöuneni. Kertokaa, etten ole ihan yksin ajatusteni kanssa!
-Itsensä paniikkiin lietsova AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 23:35"]
Uskallan kyllä olla eri mieltä siitä, että nainen olisi parempi hoitamaan lasta.
[/quote]
En myöskään ymmärrä, että miksi nainen olisi parempi. Eihän sen imetyksen jälkeen enää tapahdu mitään, mikä tekisi naisesta jotenkin erikoisen lapsen kannalta. Eikä imetyskään onnistu kaikilta.
[quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 23:38"]Niin ja ne hormonit! En halua muuttua toiseksi ihmiseksi. Minua ei nytkään kiinnosta merkkivaatteet pätkääkään, en halua muuttua sellaiseksi ihmiseksi, joka vertailee jotain kurahanskoja ja vauvansoseita naapureiden kanssa. Enkä oikeastaan halua tehdä kovinkaan montaa niistä asioista, mitä tässä ketjussa on mainittu. Kaiken maailman mammakerhot kuulostavat vaan ja ainoastaan kammottavilta. Haluan sellaisen mukavan kävelevän ja jokeltelevan lapsen, en loputtomasti huutavaa sinappikonetta, joka omii tissini ja vie yöuneni. Kertokaa, etten ole ihan yksin ajatusteni kanssa!
-Itsensä paniikkiin lietsova AP
[/quote]
Itseäni alkaa tympiä, kun huomaa stressaavansa lapsen vaatteista...että voi kamala kun meidän lapsella oli hiekkalaatikolla röntsähaalari päällä ja se yksi lapsi oli niin nätissä puvussa. Hitto. Kun oikeasti ihan sama (kai), kunhan on lämmin.
Mutta siis, se eka vuosihan on se kuuluisasti pahin. Sen jälkeen sulla on kävelevä ja todennäköisesti puhuvakin lapsi, jolla on viiltävä huumorintaju.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 23:48"]
[quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 23:38"]Niin ja ne hormonit! En halua muuttua toiseksi ihmiseksi. Minua ei nytkään kiinnosta merkkivaatteet pätkääkään, en halua muuttua sellaiseksi ihmiseksi, joka vertailee jotain kurahanskoja ja vauvansoseita naapureiden kanssa. Enkä oikeastaan halua tehdä kovinkaan montaa niistä asioista, mitä tässä ketjussa on mainittu. Kaiken maailman mammakerhot kuulostavat vaan ja ainoastaan kammottavilta. Haluan sellaisen mukavan kävelevän ja jokeltelevan lapsen, en loputtomasti huutavaa sinappikonetta, joka omii tissini ja vie yöuneni. Kertokaa, etten ole ihan yksin ajatusteni kanssa! -Itsensä paniikkiin lietsova AP [/quote] Itseäni alkaa tympiä, kun huomaa stressaavansa lapsen vaatteista...että voi kamala kun meidän lapsella oli hiekkalaatikolla röntsähaalari päällä ja se yksi lapsi oli niin nätissä puvussa. Hitto. Kun oikeasti ihan sama (kai), kunhan on lämmin. Mutta siis, se eka vuosihan on se kuuluisasti pahin. Sen jälkeen sulla on kävelevä ja todennäköisesti puhuvakin lapsi, jolla on viiltävä huumorintaju.
[/quote]
Voisin ottaa mielellään sellaisen yli yksivuotiaan lapsen. Tai sellaisen pienemmänkin kanssa voisin autella, mutta ei yhtään kiinnosta päävastuu. Jotenkin ajattelen, että ne kaksi ekaa vuotta (raskausaika ja eka vuosi) ovat ne kauheimmat, ja juuri niistä minun pitää huolehtia lähes yksin, kun mies ei voi. Ahdistavaa!
Mä kyllä viihdyin. Tosin tein töitä kotoa käsin, joten olen ehkä vähän huono puhumaan mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 23:51"]
Mä kyllä viihdyin. Tosin tein töitä kotoa käsin, joten olen ehkä vähän huono puhumaan mitään.
[/quote]
Saitko töitä hyvin tehtyä? Mistä asti teit töitä, piditko jonkinlaisen äitiysvapaan ensin? Olen myös miettinyt etätöiden tekemistä, mutta eipä sitä kai ainakaan etukäteen voi päättää, jos lapsi huutaakin ympäri vuorokauden.
Jokainen äiti ottaa äitiyden omalla tavallaan. Sitä on oikeastaan mahdoton etukäteen ennakoida koska äitiys ja isyys muuttavat ihmistä, aina edes jonkin verran. Toisista tulee muumimammoja ja toiset sitten pysyy myös omina yksilöinään siinä sivussa ja toteuttavat itseään mahdollisuuksien mukaan lasten saannin jälkeenkin. Mutta sanoisin että yleensä kuitenkin kaikkeen tuohon etukäteen oudolta kuulostavaan vauvojen maailmaan kasvaa ihan vahingossa ja väkisin mukaan kun saa sen oman lapsen. Silloin ne asiat vain tulevat ajankohtaisiksi konkreettisesti sinulle joten ei kannata liikaa stressata etukäteen. Ei se silti tarkoita sitä että juuri sinun täytyisi osallistua mammakerhoihin, ei äitiyttä tarvitse suorittaa tietyn kaavan mukaan vaikka ydinasiat olisivatkin samat. Saatat huomatakin rakastavasi vauvavuotta, vaikka se kuinka mietityttäisi etukäteen. Pääasia on että jos sulla on hyvä mies jonka kanssa puhua näistä asioista ja jonka tiedät kantavan myös vastuunsa. Ja jos kuitenkin haluat oikeasti lapsen. Elämä kantaa kyllä vaikka et joka käännettä tiedäkään jos vain asennoidut niin että nyt lähdetään ja katotaan tää kortti ja tehdään parhaamme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 00:11"]
Jokainen äiti ottaa äitiyden omalla tavallaan. Sitä on oikeastaan mahdoton etukäteen ennakoida koska äitiys ja isyys muuttavat ihmistä, aina edes jonkin verran. Toisista tulee muumimammoja ja toiset sitten pysyy myös omina yksilöinään siinä sivussa ja toteuttavat itseään mahdollisuuksien mukaan lasten saannin jälkeenkin. Mutta sanoisin että yleensä kuitenkin kaikkeen tuohon etukäteen oudolta kuulostavaan vauvojen maailmaan kasvaa ihan vahingossa ja väkisin mukaan kun saa sen oman lapsen. Silloin ne asiat vain tulevat ajankohtaisiksi konkreettisesti sinulle joten ei kannata liikaa stressata etukäteen. Ei se silti tarkoita sitä että juuri sinun täytyisi osallistua mammakerhoihin, ei äitiyttä tarvitse suorittaa tietyn kaavan mukaan vaikka ydinasiat olisivatkin samat. Saatat huomatakin rakastavasi vauvavuotta, vaikka se kuinka mietityttäisi etukäteen. Pääasia on että jos sulla on hyvä mies jonka kanssa puhua näistä asioista ja jonka tiedät kantavan myös vastuunsa. Ja jos kuitenkin haluat oikeasti lapsen. Elämä kantaa kyllä vaikka et joka käännettä tiedäkään jos vain asennoidut niin että nyt lähdetään ja katotaan tää kortti ja tehdään parhaamme.
[/quote]
Varmasti totta kaikki mitä kirjoitit :) Ja onhan se vähän niin, että vaihtoehtoja ei oikeastaan ole, jos lapsia haluaa. Tuntuu vaan, että kaikille muille se äitiys on ihan helppoa, kun taas itseäni se kauhistuttaa kovinkin. Niin ristiriitaista, kun pahin pelko on se, että ei koskaan tule raskaaksi, ja toiseksi pahin se, että tulee raskaaksi.
[quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 23:54"][quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 23:51"]
Mä kyllä viihdyin. Tosin tein töitä kotoa käsin, joten olen ehkä vähän huono puhumaan mitään.
[/quote]
Saitko töitä hyvin tehtyä? Mistä asti teit töitä, piditko jonkinlaisen äitiysvapaan ensin? Olen myös miettinyt etätöiden tekemistä, mutta eipä sitä kai ainakaan etukäteen voi päättää, jos lapsi huutaakin ympäri vuorokauden.
[/quote]
Sain ihan hyvin tehtyä, mutta se vaati aika paljon organisointia. Aloitin hitaasti, kun vauva oli 3 kk, mutta mulla oli helppo vauva ja tein töitä tutulle toimeksiantajalle. Lisäsin töiden määrää pikkuhiljaa.
Sanoisin, että kannattaa katsoa, miten vauva-arki lähtee sujumaan. Musta oli kiva, että sain paloja molemmista maailmoista - ja välillä olin kuukausia tekemättä töitä. Ihan pienen vauvan kanssa ei kannata tehdä kovin kunnianhimoisia suunnitelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 00:30"]
[quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 23:54"][quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 23:51"] Mä kyllä viihdyin. Tosin tein töitä kotoa käsin, joten olen ehkä vähän huono puhumaan mitään. [/quote] Saitko töitä hyvin tehtyä? Mistä asti teit töitä, piditko jonkinlaisen äitiysvapaan ensin? Olen myös miettinyt etätöiden tekemistä, mutta eipä sitä kai ainakaan etukäteen voi päättää, jos lapsi huutaakin ympäri vuorokauden. [/quote] Sain ihan hyvin tehtyä, mutta se vaati aika paljon organisointia. Aloitin hitaasti, kun vauva oli 3 kk, mutta mulla oli helppo vauva ja tein töitä tutulle toimeksiantajalle. Lisäsin töiden määrää pikkuhiljaa. Sanoisin, että kannattaa katsoa, miten vauva-arki lähtee sujumaan. Musta oli kiva, että sain paloja molemmista maailmoista - ja välillä olin kuukausia tekemättä töitä. Ihan pienen vauvan kanssa ei kannata tehdä kovin kunnianhimoisia suunnitelmia.
[/quote]
Tuo kuulostaa kyllä hyvältä. Ei tarvitsisi niin täysin heittäytyä pelkäksi äidiksi. Muutenkin olen miettinyt, että meille voisi sopia sellainen kuvio, että teen töitä osa-aikaisesti mahdollisimman nopeasti, ja mies saa sitten silloin hoitaa.
[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 00:36"][quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 00:30"]
[quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 23:54"][quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 23:51"] Mä kyllä viihdyin. Tosin tein töitä kotoa käsin, joten olen ehkä vähän huono puhumaan mitään. [/quote] Saitko töitä hyvin tehtyä? Mistä asti teit töitä, piditko jonkinlaisen äitiysvapaan ensin? Olen myös miettinyt etätöiden tekemistä, mutta eipä sitä kai ainakaan etukäteen voi päättää, jos lapsi huutaakin ympäri vuorokauden. [/quote] Sain ihan hyvin tehtyä, mutta se vaati aika paljon organisointia. Aloitin hitaasti, kun vauva oli 3 kk, mutta mulla oli helppo vauva ja tein töitä tutulle toimeksiantajalle. Lisäsin töiden määrää pikkuhiljaa. Sanoisin, että kannattaa katsoa, miten vauva-arki lähtee sujumaan. Musta oli kiva, että sain paloja molemmista maailmoista - ja välillä olin kuukausia tekemättä töitä. Ihan pienen vauvan kanssa ei kannata tehdä kovin kunnianhimoisia suunnitelmia.
[/quote]
Tuo kuulostaa kyllä hyvältä. Ei tarvitsisi niin täysin heittäytyä pelkäksi äidiksi. Muutenkin olen miettinyt, että meille voisi sopia sellainen kuvio, että teen töitä osa-aikaisesti mahdollisimman nopeasti, ja mies saa sitten silloin hoitaa.
[/quote]
Kannattaa miettiä, jos isä voisi olla hetken (ansiosidonnaisella) vanhempainvapaalla samalla, kun teet töitä. Me ei tuota tajuttu käyttää, mikä harmittaa.
ensinnäkin, nautin suunnattomasti kotona olosta lasten kanssa. olen käynyt koulujakin ja olin ns. hyvässä asiantuntijatyössä lapsien välissä, mutta mikään ei korvaa lasten kanssa oloa. siksipä olen nyt kotona kun nuorin on neljä ja vielä yksi (neljäs) lapsi on tulossa. suunnittelen olevani kotona ainakin 3 vuotta vielä, ehkä nuorimman eskariin tai tokaluokalle saakka, jos vaan talouteni kestää. eli jotain pientä sivutuloa pitää saada.
mutta kolikon kääntöpuoli: olen tänään viettänyt aktiivisen päivän 4-vuotiaan kanssa eli ollaan käyty puistossa, konsertissa jne.. lisäksi olen kuskannut isompia harrastuksiin, tehnyt pari ruokaa, pessyt paljon pyykkiä vieraittemme jäljiltä, tehnyt yhtä kirjanpitotyötä, siivoillut jne.
nyt sitten kaksi koululaista on lähdössä leireille ja juuri viimeistelin heidän kamppeensa, jonka jälkeen olen raivannut keittiön iltasotkuista. nyt vielä olisi pakkaamatta omat ja pienimmän vaatteet meidän viikonloppureissua varten. minä olen se, joka katsoo että jääkaappiin ei jää ruokia, kukat tulee kasteltua jne. lähtö on aamulla klo 8.30.
mies on tänään käynyt töissä 6h, jonka aikana ruoka ja kahvi ja lääkäri. sen jälkeen hän on nukkunut päiväunet, käynyt urheilemassa 4 tuntia, saunonut, syönyt iltapalaa ja mennyt pari tuntia sitten nukkumaan.
että kyllä koen, että tämä on raskasta. mutta silti nautin siitä, ettei pienen tarvitse herätä päiväkotirumbaan, isompien olla yksin koulun jälkeen jne. kavereita minulla ei juuri arjessa ole, mutta kyllä näistä lapsista on keskustelijoiksi.
eli meillä perinteinen malli, äiti hoitaa kaiken ja mies itsensä, mutta minulle se on ok.
[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 00:40"]
[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 00:36"][quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 00:30"] [quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 23:54"][quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 23:51"] Mä kyllä viihdyin. Tosin tein töitä kotoa käsin, joten olen ehkä vähän huono puhumaan mitään. [/quote] Saitko töitä hyvin tehtyä? Mistä asti teit töitä, piditko jonkinlaisen äitiysvapaan ensin? Olen myös miettinyt etätöiden tekemistä, mutta eipä sitä kai ainakaan etukäteen voi päättää, jos lapsi huutaakin ympäri vuorokauden. [/quote] Sain ihan hyvin tehtyä, mutta se vaati aika paljon organisointia. Aloitin hitaasti, kun vauva oli 3 kk, mutta mulla oli helppo vauva ja tein töitä tutulle toimeksiantajalle. Lisäsin töiden määrää pikkuhiljaa. Sanoisin, että kannattaa katsoa, miten vauva-arki lähtee sujumaan. Musta oli kiva, että sain paloja molemmista maailmoista - ja välillä olin kuukausia tekemättä töitä. Ihan pienen vauvan kanssa ei kannata tehdä kovin kunnianhimoisia suunnitelmia. [/quote] Tuo kuulostaa kyllä hyvältä. Ei tarvitsisi niin täysin heittäytyä pelkäksi äidiksi. Muutenkin olen miettinyt, että meille voisi sopia sellainen kuvio, että teen töitä osa-aikaisesti mahdollisimman nopeasti, ja mies saa sitten silloin hoitaa. [/quote] Kannattaa miettiä, jos isä voisi olla hetken (ansiosidonnaisella) vanhempainvapaalla samalla, kun teet töitä. Me ei tuota tajuttu käyttää, mikä harmittaa.
[/quote]
Tuo on varmasti hyvä idea :)
[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 00:42"]
ensinnäkin, nautin suunnattomasti kotona olosta lasten kanssa. olen käynyt koulujakin ja olin ns. hyvässä asiantuntijatyössä lapsien välissä, mutta mikään ei korvaa lasten kanssa oloa. siksipä olen nyt kotona kun nuorin on neljä ja vielä yksi (neljäs) lapsi on tulossa. suunnittelen olevani kotona ainakin 3 vuotta vielä, ehkä nuorimman eskariin tai tokaluokalle saakka, jos vaan talouteni kestää. eli jotain pientä sivutuloa pitää saada.
mutta kolikon kääntöpuoli: olen tänään viettänyt aktiivisen päivän 4-vuotiaan kanssa eli ollaan käyty puistossa, konsertissa jne.. lisäksi olen kuskannut isompia harrastuksiin, tehnyt pari ruokaa, pessyt paljon pyykkiä vieraittemme jäljiltä, tehnyt yhtä kirjanpitotyötä, siivoillut jne.
nyt sitten kaksi koululaista on lähdössä leireille ja juuri viimeistelin heidän kamppeensa, jonka jälkeen olen raivannut keittiön iltasotkuista. nyt vielä olisi pakkaamatta omat ja pienimmän vaatteet meidän viikonloppureissua varten. minä olen se, joka katsoo että jääkaappiin ei jää ruokia, kukat tulee kasteltua jne. lähtö on aamulla klo 8.30.
mies on tänään käynyt töissä 6h, jonka aikana ruoka ja kahvi ja lääkäri. sen jälkeen hän on nukkunut päiväunet, käynyt urheilemassa 4 tuntia, saunonut, syönyt iltapalaa ja mennyt pari tuntia sitten nukkumaan.
että kyllä koen, että tämä on raskasta. mutta silti nautin siitä, ettei pienen tarvitse herätä päiväkotirumbaan, isompien olla yksin koulun jälkeen jne. kavereita minulla ei juuri arjessa ole, mutta kyllä näistä lapsista on keskustelijoiksi.
eli meillä perinteinen malli, äiti hoitaa kaiken ja mies itsensä, mutta minulle se on ok.
[/quote]
Kuvittelisin, että tuollaisessa kuviossa pitää sitten olla jo isällä melkoisen hyvät tulot, vai olenko väärässä? Eikö yhtään huolestuta tulevaisuus siltä kannalta, että saatko töitä/eläkettä tms.? Itse en varmaan senkään puoleen uskaltaisi heittäytyä moneksi vuodeksi kotivuodeksi, kun aina voi sattua jotain. Jos mies jääkin työttömäksi tai loukkaantuu pahasti tai kuolee. Sitten on aika turvaton monen lapsen kanssa. Vai onko teillä jotenkin turvattu tulevaisuus tällaisten asioiden suhteen?
Tiedätkö miten iso lovi tulee eläkkeeseen, noin pitkän kotiajan kanssa?
Minä olen kotiäitinä vielä vaikka nuorinkin lapsista menee syksyllä tokaluokalle. Nautin täysin siemauksin. Mies käy töissä ja opiskelee useamman illan viikossa, joten toisen meistä eli tässä tapauksessa mun on hyvä keskittyä täysin lapsiin. Saan kivasti omaa aikaa silloin kun lapset ovat koulussa ja kotityöt tulee hoidettua päiväsaikaan eikä tarvi käyttää perheen yhteistä aikaa niihin. Nyt on ihanaa kun lapset ovat kesälomalla saada viettää aikaa heidän kanssaan eikä tarvi miettiä ekaluokan juuri päättäneen kesäjuttuja että missä hän on päivät kun minä olen kotona. Ihanaa tämä kotiäitinä olo on.