Lue keskustelun säännöt.
Kotiäidit, viihdyttekö oikeasti kotona?
11.06.2015 |
Te kaikki, jotka olette olleet lapsen/lasten kanssa kotona useamman vuoden putkeen, nautitteko oikeasti kotiäitinä olosta? Vai oletteko te kotona esimerkiksi siksi, että mies ei suostu olemaan tai koska miehellä on parempi palkka?
Minua kiinnostaa tämä siksi, että täältä saa usein lukea, kuinka rankkaa kotona on. Minä itse en millään osaa nähdä itseäni minään kotiäitinä monen vuoden ajan, vaikka lapsia haluankin (ei siis vielä ole). Ahdistaa kovin ajatus siitä, että pitää olla samojen seinien sisällä vuosikaudet ja tipahtaa ulos työelämästä. En siis edes uskaltaisi jäädä kotiäidiksi, sillä koulutukseni menisi hukkaan.
Jotenkin vaikuttaa myös siltä, että vuosien kotiäitiys pilaa parisuhteet siten, että sen jälkeen ollaan pysyvästi jumissa 50-lukulaisissa sukupuolirooleissa, joissa äiti hoitaa kodin ja lapset ja isä tekee mitä tahtoo. Alustavasti olemme puhuneet miehen kanssa, että hän hoitaa oman osansa vanhempainvapaista jos ja kun saamme lapsia. Tämän palstan perusteella vaikuttaa kuitenkin siltä, että miehet ovat kovia lupailemaan mutta huonompia toteuttamaan kun huomaavat, miten rankkaa lasten kanssa on.
Miten teillä siis on, valitsitteko itse kotiäitiyden vai päättikö mies puolestanne? Kertokaa toki myös kokemuksia koti-isistä :)
Kommentit (113)
[quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 15:00"]
Aika moni kotiäiti on ammatiltaan sellainen, että mielummin on kotona kuin siellä duunissa. Matalasti koulutettu.
[/quote]
Tuo on silkka yleistys. Moni tiedostava aikuinen ymmärtää, mikä on lapselle ja perheelle parhaaksi pidemmän päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 15:06"]
[quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 14:37"]
En viihtynyt. Siksi olinkin vain äitiysloman + 3 kk kotona ja nuorimman lapsen kanssa ä-loma + 2 kk kotona.
Nyt olemme kaikki paljon iloisempia, kun olen takaisin töissä =)
[/quote]
Venhamman elämän onnellisin aika ei välttämtäät ole sitä lapselle. Lapsi voi silloin olla oikeasti yksin ja tarvita enemmän vanhempaansa (joka nauttii omasta onnellisesta elämästään).
[/quote]
Ei välttämättä olekaan, mutta tämä venhampi... vai mikä se nyt onkaan, huomaa myös lapsistaan, että he ovat iloisia ja onnellisia =)
[quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 15:00"]
Aika moni kotiäiti on ammatiltaan sellainen, että mielummin on kotona kuin siellä duunissa. Matalasti koulutettu.
[/quote]
Itse asiassa koulutus, työn raskaus ja työn palkkaus ei ole enää aikoihin korreloinut keskenään. Sellainen 80-lukulainen unelma, että käyhän vähän kouluja niin saat rennosti loisia toimistossa kynsiä lakkaamassa koko loppuelämäsi, on mennyt jos sellaista on koskaan ollutkaan. Nykyään kaikissa työpaikoissa on tehostettu toimintoja niin, että siinä on helisemässä sekä akateemiset että duunarit. Ota mikä tahansa työ ja kurkkaa kuinka lujilla ihmiset siinä voi olla, ja millaista palkkaa siitä tänä aikana saa, niin saat vähän eri näkökulmaa tähän asiaan.
Maisterikin voi väsyä. Maisterinkin palkka voi olla naurettavan pieni. Maisterikin voi haluta hoitaa omat lapsensa kun nämä ovat pieniä. Koulutus kun ei ole elämässä kaiken mittari.
[quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 14:58"]No oletko koskaan ajatellut että kaikilla ei välttämättä ole niin hirveän suurta eroa palkassaan verrattuna kotihoidontukeen + säästetyt päiväkotimaksut? Ihan sen takia varmaan moni onkin kotona kun ei viitsi lähteä roudaamaan pikkulapsia päiväkotiin ja itse töihin, jatkaa työpäivää kotona, ostaa säkällä oma auto töihinmenoa varten jne jne. Se on monilla pienipalkkaisilla aivan yks ja sama rahallisesti, meneekö töihin vai ei.
Siksi. On vaan helkkaristi yksinkertaisempaa hoitaa ne vaippa-ajat himassa. Ja voi toki olla että joissain perheissä joku iskä vaatii tällaista perinteistä menettelyä mutta kyllä mä omalla kohdallani ihan itse totesin asian laidan.
[/quote]
Enpä tullut edes ajatelleeksi rahapuolta, kun en ole niin hyvin vielä perillä tuista ja maksuista yms. Me olemme molemmat melko pienipalkkaisia, minä tienaan hieman enemmän kuin mies, joten sen suhteen olisi aivan sama, kumpi hoitaa lapset kotona.
.
Miten te pidempään kotona olleet, huolettiko koskaan työllistyminen vapaiden jälkeen? Vai oliko teillä turvallinen vakipaikka?
No kyllä se onnellisuus on aika kinkkinen käsite.Itse olen joutunut töihin palaamaan silloin kun vanhempainpäivärahat loppuneet,ei ole oikeasti varaa olla pelkällä kotihoidontuella kotona vaikka lapsia enemmän mutta ollaaan hoidettu se niin että mies tulee niin minä menen iltaan ja osa-aikaisena.
Itse olen imettänyt vielä lasta kun olen töihin mennyt ja se on vähä haitannut,sekin kannattaa ottaa huomioon.
Vuosi menee niin äkkiä ja huomaat varmasti itsekin kun ja jos lapsia teet että se vuoden ikäinen on vielä pieni ja sääli sitä on hoitoon viedä.
Olen kyllä nauttinut kotona olosta ja olen myös vuoden ollut kotihoidontuella kotona ja se aika oli rankkaa taloudellisesti.
Mies pitänyt kaikki vapaansa ja itse olen pystynyt myös olemaan sen ajan kotona kun pitänyt pois kesälomiani että sellastakin kantsii miettiä.
Ja sukupuolirooleista,kyllä minä kotihommat hoidan kun mies tuo ruoan pöytään,siksihän minä kotona olen.Ja kyllä omakotitalo asujalla ainakin voi sanoa että ei tuo mies toimettomana ole työpäivän jälkeen ollut.Ei voi olettaa että toinen tuo leivän ja hoitaa kodin ja toinen on lasten kanssa.Menee vähä epäreiluksi sitä miestä kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä nautin. 7 vuotta ollut kotona. Meillä tiivis kotiäitiporukka, joten tavataan lähes päivittäin muitakin :)
[quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 15:15"]
[quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 14:58"]No oletko koskaan ajatellut että kaikilla ei välttämättä ole niin hirveän suurta eroa palkassaan verrattuna kotihoidontukeen + säästetyt päiväkotimaksut? Ihan sen takia varmaan moni onkin kotona kun ei viitsi lähteä roudaamaan pikkulapsia päiväkotiin ja itse töihin, jatkaa työpäivää kotona, ostaa säkällä oma auto töihinmenoa varten jne jne. Se on monilla pienipalkkaisilla aivan yks ja sama rahallisesti, meneekö töihin vai ei. Siksi. On vaan helkkaristi yksinkertaisempaa hoitaa ne vaippa-ajat himassa. Ja voi toki olla että joissain perheissä joku iskä vaatii tällaista perinteistä menettelyä mutta kyllä mä omalla kohdallani ihan itse totesin asian laidan. [/quote] Enpä tullut edes ajatelleeksi rahapuolta, kun en ole niin hyvin vielä perillä tuista ja maksuista yms. Me olemme molemmat melko pienipalkkaisia, minä tienaan hieman enemmän kuin mies, joten sen suhteen olisi aivan sama, kumpi hoitaa lapset kotona. . Miten te pidempään kotona olleet, huolettiko koskaan työllistyminen vapaiden jälkeen? Vai oliko teillä turvallinen vakipaikka?
[/quote]
Minulla oli vakituinen työpaikka, johon palata. Eli olisin voinut olla myös siihen asti, että nuorin lapsi täyttää kolme vuotta. Ahdistaa pelkkä ajatuskin, että olisin vielä melkein kaksi vuotta kotona, enkä olisi välttämättä edes lasten välissä käynyt töissä... heille kun tuli aika tarkkaan kaksi vuotta ikäeroa.
t. 7
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 15:10"][quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 15:00"]
Aika moni kotiäiti on ammatiltaan sellainen, että mielummin on kotona kuin siellä duunissa. Matalasti koulutettu.
[/quote]
Tuo on silkka yleistys. Moni tiedostava aikuinen ymmärtää, mikä on lapselle ja perheelle parhaaksi pidemmän päälle.
[/quote]
Löytyyhän täältä tätä syyllistystäkin ;)
.
Ilmeisesti moni vähemmän aikaa kotona ollut on kokenut siitä syyllisyyttä. Onko teillä keskusteltu siitä, että mies jäisi hoitamaan lapsia kotiin? Tai onko mies tuntenut vastaavasti syyllisyyttä? Minua nimittäin ihmetyttää tämä lastenhoidon sukupuolittuminen. Eikö kenenkään miehellä ollut mitään halua jäädä kotiin?
Nautin kotona olemisesta lasten kanssa. Ja miehen mielestä saan tehdä mitä haluan eli minä päätän itse olenko töissä, kotona vai opiskelenko lisää...miehelle siis kaikki ok.
Meidän parisuhde ei ole kärsinyt yhtään eikä ole palattu 50-luvulle. Päin vastoin meillä on oikein hyvä ja toimiva elämä. Rahat ja omaisuus on aina ollut yhteistä muutenkin jo silloin kun seurustelimme eikä ollut lapsia. Olemme tasa-arvoisia kumppaneita.
Kesällä on 20.hääpäiväkin :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
,En jaksa olla kotiäiti 24/7 haluan mennä opiskeleen ja käydä töissä tulevaisuudessa,en halua olla samanlainen lusmu niinkun äitini oli
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse tein koko kotihoitoajan keikkaa töihin, aina silloin tällöin. Ei vähennä kotihoidontukea eikä tarvitse roudata lapsia päiväkotiin. Vuorotellen miehen kanssa töissä ja välillä mummot hoiti kun oltiin yhtäaikaa, joten vapaatakin jäi. Yhdellä kulkuneuvolla, toinen joskus bussilla. Yksinkertaisinta ja tuottavinta. Pääsi töihin tapaamaan kavereita ja kuitenkaan ei tarvinnut surra taaperoiden ees taas roudaamisen puolesta. Kolmevuotiaana esikoinen kerhoihin ja kuopus samanikäisenä päiväkotiin jolloin molemmat oli jo tarpeeksi isoja siihen oravanpyörään.
Nautin pikkulapsiajasta tällä tavalla. Kohtuus kaikessa. En ikinä olisi nauttinut yksvuotiaiden kokopäivähoidosta jossain päiväkodissa, olisin katunut myöhemmin etten ollut heitä varten tarpeeksi.
Mä olen kohta kolmatta vuotta kotona. Aina en tykkää, välillä menee hermo pahastikin, joinain päivinä voisin juosta töihin vaikka palkatta. Mutta yleensä nautin tästä. Saan olla kotona seuraamassa lasten kasvua, hoitaa heidät itse ja tehdä päivistä juuri sellaisia kuin haluan. Tämä on niin pieni hetki elämästä kun on mahdollisuus olla kotona, niin yritän nauttia siitä ihan täysillä :) iso syy kotonaoloon on se että en löydä mielestäni hyvää hoitopaikkaa näin pienille. Onhan se vaan oikeasti fakta että alle 3v:n elämä päiväkodissa on aikamoista selviytymistaistelua...
Mulla on myös ihan kiva työ korkeakoulupohjalta. Saan hyvää palkkaa mutta nyt kituutan kotona. Vapaaehtoisesti :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 14:58"] Miten te pidempään kotona olleet, huolettiko koskaan työllistyminen vapaiden jälkeen? Vai oliko teillä turvallinen vakipaikka?
[/quote]
Lapsentekoiässä olevilla naisilla on hyvin harvoin turvallista vakipaikkaa, jos sellaista tässä maailmassa on enää edes olemassa. Kun määräaikainen sopimus loppuu vanhenmapainvapaisiin, ja siihen on otettu toinen määräaikainen, on vaikea päästä enää takaisin töihin, vaikka sinne yrittäisi tulla suoraan synnytyssalista. Työttömiä työnhakijoita on niin paljon, että jos työnantajan pitää valita pienen lapsen äiti tai joku muu, jolla ei tule olemaan lapsen vuoksi poissaoloja, niin yleensä valitaan se joku muu.
Lapsen saaminen ylipäänsä on siis riski naisen työllistymiselle, ei niinkään se, oletko kotona 9 kk vai 18 kk.
[quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 15:32"]
[quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 14:58"] Miten te pidempään kotona olleet, huolettiko koskaan työllistyminen vapaiden jälkeen? Vai oliko teillä turvallinen vakipaikka?
[/quote]
Lapsentekoiässä olevilla naisilla on hyvin harvoin turvallista vakipaikkaa, jos sellaista tässä maailmassa on enää edes olemassa. Kun määräaikainen sopimus loppuu vanhenmapainvapaisiin, ja siihen on otettu toinen määräaikainen, on vaikea päästä enää takaisin töihin, vaikka sinne yrittäisi tulla suoraan synnytyssalista. Työttömiä työnhakijoita on niin paljon, että jos työnantajan pitää valita pienen lapsen äiti tai joku muu, jolla ei tule olemaan lapsen vuoksi poissaoloja, niin yleensä valitaan se joku muu.
Lapsen saaminen ylipäänsä on siis riski naisen työllistymiselle, ei niinkään se, oletko kotona 9 kk vai 18 kk.
[/quote]
Kuvittelisin, että sillä kuitenkin on jotain väliä, onko töistä pois puoli vuotta vai kuusi vuotta. Eikä kai lapsista työhaastatteluvaiheessa tarvitse mitään mainita? Ainakin lyhyemmän pätkän voi cv:stä varmaan piilottaa, niin ettei perhesuhteet heti näy.
.
AP
Millaisia keskusteluja teillä on käyty lastenhoidosta? Onko ollut itsestäänselvää, että lapset ovat äidin vastuulla, vai onko asioita pyöritelty aj pohdittu enemmänkin?
Minä viihdyn kotiäitinä, tosin olen arjessa aika aktiivinen. Koti-leikkipuiston välillä tuskin viihtyisin. Olen ollut ensimmäisen lapsen kanssa 2v kotona, ja toinen raskaus nyt loppusuoralla. En vielä tiedä olenko kotona vielä vuoden vai kaksi.
Itsellä ehkä kotona olon mielekkyyttä on lisännyt jatkokoulutus, jota olen tehnyt vauvan hoidon ohella. Eli siis esim kurssin tai kaksi lukenut yliopistolla aina lukukauden aikana. Luennolla istuminen pari kertaa viikossa tekee aivoille ihan hyvää :D meillä sukulaiset hoitavat lasta tarvittaessa, kuitenkin ainakin kerran viikossa.
Itse en koe että meidän perheessä oltaisiin ajauduttu 50-luvun muottiin. Tietysti teen kotona enemmän kotitöitä, koska olen enemmän kotona, mutta kyllä mieskin osallistuu vapaa ajallaan eikä tekemättömät työt ole mitenkään minun vastuullani. Rahat ovat yhteisiä kuten silloinkin, kun molemmat tekivät töitä. Mies varmaan enemmän haluaisi minut töihin tienaamaan, ja itsekin isommista tuloista haaveilen, vaikka miehen palkalla hyvin eletäänkin. Näin kuitenkin nyt, kun päivähoito ei vielä tunnu ajankohtaiselta :)
Ja ihan niistä kotipäivistä. Me tapaillaan kavereita, lounastetaan ulkona, käydään jumpissa ja ihan puistoillaan. Päivät kulkee hyvin, ja nämä kansi vuotta on mennyt hetkessä! Toki välillä on surkeaa ja masentaa, jos lapsi on kiukkuinen toista viikkoa ja voimat on ihan piipussa sitä miettii, että miten ikinä jaksan. Mutta niin se oli töissäkin. Välillä viihtyi ja tuntui mielekkäältä, välillä projektit ei kulje ja aamut ovat yhtä pakkotoistoa töihiinlähtöineen. Kokonaisuutena minusta kotona on hieman onnellisempaa kuin työelämässä, mutta töissä oloa tasapainottaa palkka!
Kotonaviihtymiseen mielestäni vaikuttaa vahvasti miehen tuki ja arvostus, rahallinen tilanne (mielestäni pitää olla varaa syödä ulkona ja käydä paikoissa, muuten jumittuu neljän seinän sisään), oma vapaa aika sekä sosiaalinen verkosto. Ja toki se lapsi. Vaativan lapsen kanssa kotona on vaativampaa.
[quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 15:00"]Aika moni kotiäiti on ammatiltaan sellainen, että mielummin on kotona kuin siellä duunissa. Matalasti koulutettu.
[/quote]
Ihan itsekö noin olet asian päätellyt? Olen itse korkeakoulutettu, esimiehenä vakityössä, nyt kotiäiti. En jaksaisi vastuuta 3 lapsesta, kodista ja vaativaa työtä esimiehenä, jossa puheluita tulee kotiinkin.
Tien toisella puolella asuu terveydenhoitaja, joka ollut lasten kanssa kotona 3 vuotta.
Siskoni on opettaja, ja ollut kotona monta vuotta, kun lapset oli pieniä.
Alku oli hankalaa ainakin mulla, meidän tytöllä oli koliikki ja silloin olisin antanut mitä vaan että olisin päässyt muualle. Koliikin helpotuttua jaksoin nähdä muita ihmisiä ja kotiäitiys tuntui ihan kivalta. Tällä hetkellä olen työtön ja etsin töitä koko ajan, pikkuhiljaa alkaa puuduttaa. 3 kuukautta työttömyyttä takana.
Kyllä nautin olla kotiäiti. Se on juuri sitä mistä olen aina haaveillut, siis omista lapsista ja elämästä niiden kanssa.
Ihan itse olen sen valinnut, annoin kyllä esikoisen ollessa pieni myös miehen kokeilla pari kuukautta, mutta kyllä se vaan mun juttu on hoitaa lapsia.
Vaihdoin lopulta työpaikkanikin perhepäivähoitajaksi, koska ihan pelkkänä kotiäitinä ei toimeentulo riitä. Mulle ehdottomasti tärkeintä elämässä on viettää aikaa lasteni kanssa, enemmänkin kuin pari tuntia illassa ja viikonloput. Ihan se koko arki.
Kaikkein eniten nautin tietysti niistä ajoista kun on vapaus tehdä lasten kanssa mitä haluaa, mutta on Pph:nakin ihan ok. Nyt sain onneksi uuden vauvan niin voi taas "vaan" olla kotona.