Lue keskustelun säännöt.
Kotiäidit, viihdyttekö oikeasti kotona?
11.06.2015 |
Te kaikki, jotka olette olleet lapsen/lasten kanssa kotona useamman vuoden putkeen, nautitteko oikeasti kotiäitinä olosta? Vai oletteko te kotona esimerkiksi siksi, että mies ei suostu olemaan tai koska miehellä on parempi palkka?
Minua kiinnostaa tämä siksi, että täältä saa usein lukea, kuinka rankkaa kotona on. Minä itse en millään osaa nähdä itseäni minään kotiäitinä monen vuoden ajan, vaikka lapsia haluankin (ei siis vielä ole). Ahdistaa kovin ajatus siitä, että pitää olla samojen seinien sisällä vuosikaudet ja tipahtaa ulos työelämästä. En siis edes uskaltaisi jäädä kotiäidiksi, sillä koulutukseni menisi hukkaan.
Jotenkin vaikuttaa myös siltä, että vuosien kotiäitiys pilaa parisuhteet siten, että sen jälkeen ollaan pysyvästi jumissa 50-lukulaisissa sukupuolirooleissa, joissa äiti hoitaa kodin ja lapset ja isä tekee mitä tahtoo. Alustavasti olemme puhuneet miehen kanssa, että hän hoitaa oman osansa vanhempainvapaista jos ja kun saamme lapsia. Tämän palstan perusteella vaikuttaa kuitenkin siltä, että miehet ovat kovia lupailemaan mutta huonompia toteuttamaan kun huomaavat, miten rankkaa lasten kanssa on.
Miten teillä siis on, valitsitteko itse kotiäitiyden vai päättikö mies puolestanne? Kertokaa toki myös kokemuksia koti-isistä :)
Kommentit (113)
Niin ja lisäyksenä (39), että mies varmaan käyttäisi osan hoitovapaasta, jos se olisi taloudellisesti mahdollista ilman esim pienempään asuntoon muuttamista.
Olen itsekin korkeasti koulutettu, mutta tuloni ovat vain murto-osa mieheni tuloista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 15:55"][quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 15:02"]Olen ollut lapsen kanssa kotona nyt vuoden. Työelämään en tunnu kelpaavan (FM) niin tässäpä sitten olen.
[/quote]
Sama homma.
[/quote]
Mikäs meidän tässä ollessa kun on selväksi tullut ettei töihin tarvita.
Viihdyn ja en. Riippuu päivästä. Olen ollut kotiäitinä viisi vuotta ja vielä puoli vuotta jäljellä, kunnes juniori täyttää kolme. Mulle oli itsestään selvää, että lapset hoidetaan kotona kolmevuotiaiksi. Miehen palkka on kolminkertainen mun palkkaan, joten asiaa ei edes mietitty, vaan minä jäin kotiin.
Nyt alkaa ahdistaa paluu työelämään kun vapaa loppuu. Olen saanut tulla ja mennä miten sattuu, ilman kiireitä.
Tottakai viihdyin 15 vuotta (kaksi lasta) ja koira, en olisi edes hankkinut lapsia jos olisi vastenmielistä heitä hoitaa! Päätimme jo namisiin mennessä jos lapsia tulee niin minä hoidan heidät itse. Jätin hyvän virkani enkä päivääkään ole katunut, olen saanut niin paljon enemmän. Lapset ovat saaneet kasvaa kiireettömässä ja turvallisessa ympäristössä, ihmisten ilmoilla vanhassa ok-talossa Helsingissä, päivät on voitu järjestää aivan kuten itse haluaa. Hyvä sukulais- ja tuttavapiiri takasi sen että sosiaalista elämää oli ja mikäs oli leiriytyessä porukoiden kanssa aurinkoiselle rannalla tai mökille kun aikaa oli! Pieniä lomamatkoja teimme myös niin koti- kuin ulkomaillekin, auto oli käytössä. Lapset pysyivät terveinä ei juuri mitään sairastelua ja heistä kasvoi fiksuja ja sosiaalisia nuoria. Miehen kanssa pääsimme myös rentoutumaan kun halusimme, teatteriin, oopperaan tai ulos syömään tai vkl matkalle eurooppaan, ihanat isovanhemmat ottivat silloin lapset luokseen tai tulivat meille. Mitään vkl baarijuttuja emme kumpikaan harrastaneet, alkoholin käyttöä hyvin vähän. Nautin joka hetkestä, lapset voivat hyvin, mies oli iloinen kun aina hyvä ruoka odottamassa ja kotikin siisti ja minä onnellinen. Olin hoikka ja nätti ei tarvinnut juuri meikkiäkään enkä rupsahtanut, parisuhde erinomainen edelleen, lapset omillaan ja sain kuin sainkin toivomani puolipäiväviran. Paremmin ei elämä olisi voinut mennä. Nyt vietämme laatuaikaa puolison kanssa.
En ole nauttinut kotona olosta, koska mulla ei ole minkäänlaista sosiaalista verkostoa ympärilläni. Ei oo kavereita edes lapsilla. Jotenkin jäätiin vaan ryhmien ulkopuolelle perhekerhossa. Ens vuonna takas töihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 16:17"]Tottakai viihdyin 15 vuotta (kaksi lasta) ja koira, en olisi edes hankkinut lapsia jos olisi vastenmielistä heitä hoitaa! Päätimme jo namisiin mennessä jos lapsia tulee niin minä hoidan heidät itse. Jätin hyvän virkani enkä päivääkään ole katunut, olen saanut niin paljon enemmän. Lapset ovat saaneet kasvaa kiireettömässä ja turvallisessa ympäristössä, ihmisten ilmoilla vanhassa ok-talossa Helsingissä, päivät on voitu järjestää aivan kuten itse haluaa. Hyvä sukulais- ja tuttavapiiri takasi sen että sosiaalista elämää oli ja mikäs oli leiriytyessä porukoiden kanssa aurinkoiselle rannalla tai mökille kun aikaa oli! Pieniä lomamatkoja teimme myös niin koti- kuin ulkomaillekin, auto oli käytössä. Lapset pysyivät terveinä ei juuri mitään sairastelua ja heistä kasvoi fiksuja ja sosiaalisia nuoria. Miehen kanssa pääsimme myös rentoutumaan kun halusimme, teatteriin, oopperaan tai ulos syömään tai vkl matkalle eurooppaan, ihanat isovanhemmat ottivat silloin lapset luokseen tai tulivat meille. Mitään vkl baarijuttuja emme kumpikaan harrastaneet, alkoholin käyttöä hyvin vähän. Nautin joka hetkestä, lapset voivat hyvin, mies oli iloinen kun aina hyvä ruoka odottamassa ja kotikin siisti ja minä onnellinen. Olin hoikka ja nätti ei tarvinnut juuri meikkiäkään enkä rupsahtanut, parisuhde erinomainen edelleen, lapset omillaan ja sain kuin sainkin toivomani puolipäiväviran. Paremmin ei elämä olisi voinut mennä. Nyt vietämme laatuaikaa puolison kanssa.
[/quote]
Teillä taitaa miehellä olla aika hyvät tulot, jos olet voinut kokonaan jättäytyä pois töistä ja vielä Helsingissä.
Viihdyn tosi hyvin. Ihanaa, kun on mahdollista viettää lasten kanssa aikaa paljon ja tukea koulun aloittamisessa jne. Päivääkään en vaihtaisi pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eivätkö teidän liehenne ole kateellisia lasten kanssa viettämästänne ajasta? Vai onko kaikille itsestäänselvää, että miehen nyt vaan pitää käydä töissä?
[quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 16:37"]Eivätkö teidän liehenne ole kateellisia lasten kanssa viettämästänne ajasta? Vai onko kaikille itsestäänselvää, että miehen nyt vaan pitää käydä töissä?
[/quote]
MUn mies on ollut osittaisella hoitovapaalla aikanaan ja sillä paloi hermot siihen. Ei ole kateellinen yhtään, hön on sitten illat lasten kanssa ja minä teen muuta. T. 49
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 16:40"][quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 16:37"]Eivätkö teidän liehenne ole kateellisia lasten kanssa viettämästänne ajasta? Vai onko kaikille itsestäänselvää, että miehen nyt vaan pitää käydä töissä?
[/quote]
MUn mies on ollut osittaisella hoitovapaalla aikanaan ja sillä paloi hermot siihen. Ei ole kateellinen yhtään, hön on sitten illat lasten kanssa ja minä teen muuta. T. 49
[/quote]
Ei kunnon parisuhteessa sitäpaitsi olla kateellisia, vaan asiat sovitaan yhdessä. T. 49
Olen koulutukseltani KTM. Kotona jo neljä vuotta. Kaksi lasta ja kolmas tulossa. Ihanaa! Minulla on suuri sosiaalinen verkosto muista äideistä. Paljon aikaa perheelle. Illat eivät kulu pyykätessä tai kokkausvuoroista riidellessä. Mies hyötyy myös kun minulla on päävastuu kodista. Olen onnekas koska tämä on meille taloudellisesti mahdollista. Ymmärrän hyvin, että useimmissa perheissä tarvitaan kahden hengen tulot. No, olemme tehneet kompromisseja ja asumme esim vuokralla.
Huolenaiheena tietysti mahdollinen köyhä vanhuus jos mies jättää tai kuolee aiemmin. Mutta toinen mahdollisuus on että kaikki meneekin hyvin ja tällä hetkellä erittäin onnellinen parisuhde säilyy sellaisena. Olen päättänyt elää tätä päivää. Onhan mahdollista ettei huomista tulekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ihan oikeasti nautin tästä todella paljon. Minä tein itse päätösen. Mies on tukenut minua kaikissa päätöksissäni. Hän arvostaa kotiäitiyttä ja työssäkäyntiä aivan yhtälailla. Hänelle on tärkeintä, että minä olen onnellinen ja että koko perhe on onnellinen. En ajattele olevani vanhanaikainen ratkaisuni kanssa. Tämä on tämän hetken ratkaisu meille. Se ei ole riippuvainen ajasta tai muiden mielipiteistä.
[quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 16:45"]
Minä ihan oikeasti nautin tästä todella paljon. Minä tein itse päätösen. Mies on tukenut minua kaikissa päätöksissäni. Hän arvostaa kotiäitiyttä ja työssäkäyntiä aivan yhtälailla. Hänelle on tärkeintä, että minä olen onnellinen ja että koko perhe on onnellinen. En ajattele olevani vanhanaikainen ratkaisuni kanssa. Tämä on tämän hetken ratkaisu meille. Se ei ole riippuvainen ajasta tai muiden mielipiteistä.
[/quote]
päätöksen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 16:41"][quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 16:40"][quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 16:37"]Eivätkö teidän liehenne ole kateellisia lasten kanssa viettämästänne ajasta? Vai onko kaikille itsestäänselvää, että miehen nyt vaan pitää käydä töissä?
[/quote]
MUn mies on ollut osittaisella hoitovapaalla aikanaan ja sillä paloi hermot siihen. Ei ole kateellinen yhtään, hön on sitten illat lasten kanssa ja minä teen muuta. T. 49
[/quote]
Ei kunnon parisuhteessa sitäpaitsi olla kateellisia, vaan asiat sovitaan yhdessä. T. 49
[/quote]
No joo, kateellinen on ehkä väärä sana :) Hämmästelen vaan sitä, miten tiukka sukupuolijako tässä on. Jos lasten kanssa kotona on kivaa, mikseivärt miehet halua tehdä osaa hoitovapaasta? Tai jos kotona on kamalaa, miksi naiset suostuvat pitämään koko hoitovapaan? Jotenkin vaan on vaikea uskoa, että 99 % naisista ja vain 1 % miehistä haluaisi olla lasten kanssa kotona.
[quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 14:53"]
Itse olin 7vuotta lasten kanssa kotona 3(lasta, pienellä ikäerolla).
Vanhin ei päiväkodissa ollut kuin eskarin ja nuoremmat meni päiväkotiin vasta nuorimman ollessa 3 ja minun mentäessä töihin. Isä vietti isyyslomat kotona meidän kanssa.
eihän se arjen pyörittäminen joka päivä herkkua ollut mutta nautin siitä ja otin kaiken ilon irti pienistä lapsistani koska tiesin sen kestävän vain sen hetken. Nuo vuodet meni nopeasti ja välillä jopa haikailen niihin aikoihin takaisin. Nykyään kun lapset koulussa ja vanhemmat töissä, yhteinen aika jää iltaan ja viikonloppuihin eli välillä jopa kaipaan lapsiani ja sitä niiden touhotusta ja uusien asioiden ihmeitä :)
toisille se kotona olo sopii paremmin kuin toisille enkä ole ketään kyseenalaistanut joka on lapsen kanssa kotona vain sen hetken. Jokainen tekee päätökset itse enkä tuomitse mutta minusta ei siihen taas ollut :)
[/quote]
Paljolti samanlainen tilanne.
Itse nautin lasten kanssa olosta, koska se aika nyt vain on ainutlaatuista ja sitä ei saa koskaan takaisin. Olin oman itseni pomo ja suunnittelin päivät itseohjautuvasti, mitä teemme minkäkin viikon aikana ja mitä minäkin päivänä. Kuljimme paljon kerhoissa ja sukulaisissa ja muutenkin reissasin lasten kanssa yksin melko useasti jossakin. Elämä oli sillä tavalla vapaata, että oli aikaa tehdä niitä juttuja, mitä ei töissä ollessa ehtinyt tekemään. Harrastukseenikin ehdin satsata enemmän, kuin ikinä ennen.
Mies oli sitten vuoden kotona hoitamassa lapsia ja sanoi myös sen ajan olleen todella hienoa ja oli onnellinen, että sen vuoden aikana oppi tuntemaan lapsia ihan eri tavalla, mitä oli oppinut, kun kävi töissä.
Meillä lapset ovat jo kovaa vauhtia muuttamassa pois kotoa ja itsenäistymässä. Kyllä näin jälkeen päin ajattelen, että ns. kotiäitiaika oli yksi parhaimmista jaksoista elämässäni.
[quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 15:31"]
Itse tein koko kotihoitoajan keikkaa töihin, aina silloin tällöin. Ei vähennä kotihoidontukea eikä tarvitse roudata lapsia päiväkotiin. Vuorotellen miehen kanssa töissä ja välillä mummot hoiti kun oltiin yhtäaikaa, joten vapaatakin jäi. Yhdellä kulkuneuvolla, toinen joskus bussilla. Yksinkertaisinta ja tuottavinta. Pääsi töihin tapaamaan kavereita ja kuitenkaan ei tarvinnut surra taaperoiden ees taas roudaamisen puolesta. Kolmevuotiaana esikoinen kerhoihin ja kuopus samanikäisenä päiväkotiin jolloin molemmat oli jo tarpeeksi isoja siihen oravanpyörään. Nautin pikkulapsiajasta tällä tavalla. Kohtuus kaikessa. En ikinä olisi nauttinut yksvuotiaiden kokopäivähoidosta jossain päiväkodissa, olisin katunut myöhemmin etten ollut heitä varten tarpeeksi.
[/quote]
Huh, onneksi on kavereita muuallakin, kuin töissä, ettei tarvitse töissä käydä kavereita moikkaamassa.
Mutta ehkä riippuu työnantajasta. Meillä tehdään työaikana töitä, eikä mennä töihin kavereiden kanssa pitämään hauskaa.
[quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 16:46"][quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 16:41"][quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 16:40"][quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 16:37"]Eivätkö teidän liehenne ole kateellisia lasten kanssa viettämästänne ajasta? Vai onko kaikille itsestäänselvää, että miehen nyt vaan pitää käydä töissä?
[/quote]
MUn mies on ollut osittaisella hoitovapaalla aikanaan ja sillä paloi hermot siihen. Ei ole kateellinen yhtään, hön on sitten illat lasten kanssa ja minä teen muuta. T. 49
[/quote]
Ei kunnon parisuhteessa sitäpaitsi olla kateellisia, vaan asiat sovitaan yhdessä. T. 49
[/quote]
No joo, kateellinen on ehkä väärä sana :) Hämmästelen vaan sitä, miten tiukka sukupuolijako tässä on. Jos lasten kanssa kotona on kivaa, mikseivärt miehet halua tehdä osaa hoitovapaasta? Tai jos kotona on kamalaa, miksi naiset suostuvat pitämään koko hoitovapaan? Jotenkin vaan on vaikea uskoa, että 99 % naisista ja vain 1 % miehistä haluaisi olla lasten kanssa kotona.
[/quote]
Lasten kanssa kotona on kivaa, jos siitä tekee kivaa. Mun mies ei ainakaan viitsi vaivautua. Ei se osaa keksiä mitään tekemistä. Lähipiirissä on koti-isejä. Ne yleensä on päivär kotona lasten kanssa. Pelaavat tietokonepelejä ja lapset on hunningolla. Kotityöt jää äidille. Äidit taas hoitaa kotityöt, harrastaa paljon lasten kanssa ja ovat sosiaalisia. Vaikea arvata kumpaa jaksaa tehdä pidempään.
Olin viisi vuotta lasten kanssa kotona, eli esikoisen syntymästä siihen kun kuopus täytti kolme. Rakastin jokaista päivää, vaikka kyllä se työstä kävi, eikä jokainen päivä helppoa ollut.
Töihin meneminen oli kamalaa. Lapset sanoivat päiväkodin ovella, että mene nyt, me halutaan leikkimään. Itse itkin koko työmatkan. Jos olisi taloudellisesti mahdollista, olisin kotiäiti vieläkin.
Meillä minä halusin olla kotona. Miehelle oli ihan sama olenko kotona vai laitanko lapsen hoitoon kunhan hän saa käydä töissä. Nyt nuorin lapsi on yli 3. Haluaisin edelleen olla kotona! Mutta mies patistaa töihin. Kadehdin naisia joiden puoliso antaa heidän olla kotona. Mun mies valittaa rahasta koko ajan.
[quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 15:02"]Olen ollut lapsen kanssa kotona nyt vuoden. Työelämään en tunnu kelpaavan (FM) niin tässäpä sitten olen.
[/quote]
Sama homma.