Lue keskustelun säännöt.
"Lapsia arvostaa enemmän jos on ollut vaikeaa saada niitä"
30.05.2009 |
Eilen nainen 37v (haluaa lapsia, mutta ei ole löytänyt miestä) ja nainen 28v (raskaana keinohedelmöityksen jälkeen) pohtivat.
Mielipiteet on jokaisella, mutta seurassa istuin myös minä ja ystäväni, molemmat olemme saaneet lapsemme "nopeasti". Oli tosi kurja olo, ihan kuin me emme arvostaisi lapsiamme ja meidän pitäisi tuntea huonoa omaatuntoa siitä että satuimme onnekkaasti tulemaan raskaaksi tuosta noin vaan!!??
Pikkulapsiaika oli meillä molemmilla rankkaa ja tietysti on esikoista odottavan kanssakin puhuttu joskus miten rankkaa oli valvoa, miten rankkaa oli kun ei olut sosiaalista ympäristöä (työt ja työkaverit) vauva-aikaan (molemmat muutimme ulkomaille miehen työn perässä synnytyksen aikaan) jne.
Loukkaannuinko minä nyt turhasta? En vaan jaksa tavata kumpaakaan vähään aikaan...
Kommentit (42)
arvostan heitä, mutta lapset tulee tehdä silti nuorena
nuorena jaksaa pelata ja juosta lasten kanssa enemmän kuin 40 v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on ihan sama, miten vaikeaa lapsen saaminen on ollut, miten vaikea lapsi on tai miten vaikeaa vanhemman elämässä ylipäätään on. Nämä eivät liity lapsen arvostamiseen välttämättä millään tavalla.
Lapsettomuudesta kärsinyt/vä saattaa toki kokea, ettei kukaan muu koe äitiyttä samalla tavalla kuin hän, koska hän on kärsinyt niin paljon sen saavuttaakseen. Toisaalta myös lapsettomuudesta kärsineiltä ja lapsen adoptoineiltakin otetaan lapsia huostaan koko ajan. He ovat loppujen lopuksi vanhempina ihan samalla lähtöviivalla kuin me muutkin. Ihan samalla tavalla he saattavat pettyä vanhemmuuteen, kompuroida ja epäonnistua siinä.
Mä olen tullut suht helposti raskaaksi, eikä meidän perheen vastoinkäymiset ole millään tasolla rankimmasta päästä. Mä rakastan lapsiani niin paljon, että se sattuu. Mä arvostan heitä yksilöinä, pelkään heidän puolestaan, tekisin mitä vain, että he olisivat onnellisia aina. Joka päivä mä katson heitä ja RAKASTAN. Ei kukaan voi mun rakkauttani heitä kohtaan väheksyä, vaikka he tulivat mun elämääni suht kivuttomasti.