Lue keskustelun säännöt.
Miksi "toinen nainen" on aina se hirviö?
29.05.2009 |
Olen joutunut melkoiseen tilanteeseen nyt, kun salasuhteeni on paljastunut tämän miehen vaimolle. Vaimo syyttää minua perheensä rikkomisesta ja ystävätkin oudoksuvat käytöstäni.
Minä olen sinkku, tämä mies ei. Miksi minä olen syyllinen? Ketään en oo pakottanut mihinkään enkä väkisin pannu. Mutta asetelma on silti se, että miestä "säälitään" ja minut nähdään pahana. Tosiasiallisesti minä nyt vain rakastuin tähän mieheen, mutta silti rohkaisin häntä siihen, että hän jatkaa lapsien vuoksi vaimonsa kanssa, koska uskoin sen olevan lasten kannalta parasta.
Onko se aina ollut näin? Eli sitä toista naista syytetään, vaikka eihän hän ole ollut parisuhteen osapuolena ja luvannut olla uskollinen.. Varattu, alttarillakin rakkauttaan vannonut mies on taas raasu, joka joutui tämmöisen noidan pauloihin.. En ymmärrä! :/
Kommentit (81)
Myös miehessä on vikaa. On vääriin syyttää suhteesta vain toista osapuolta. Itse en kuitenkaan naisena alkaisi pelaamaan mitään peliä varatun ja perheellisen miehen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kai tiesit mihin ryhdyit.
Mun exän suttura aikoinaan selitti mulle, että en mä oo mitään tehnyt ja muuta paskaa.
Mun mielestä hän oli tehnyt tietoisen valinnan sekaantuessaan varattuun mieheen, ei tuollaiseen tilanteeseen "vahingossa" jouduta.
Jos olisit oikeasti ajatellut sekä miestä, hänen vaimoaan että lapsiaan ja vielä itseäsi, et olisi ryhtynyt suhteeseen.
Mies on tietty tehnyt samat valinnat ja ihan yhtä syyllinen vaimonsa edessä, mutta et sinäkään mikään viaton ole.
Ihan varmasti vaimo on myös miehelleen vihainen, ihme jos ei ole?
Mä en ole koskaan ollut tollaisessa tilanteessa, enkä haluakaan.
Jos mun miehellä olis toinen nainen, niin varmasti olisin vihainen miehelle, pettynyt ja loukkaantunut, mutta kyllä mä syyttäisin sitä naistakin, ei kukaan pakota menemään ukkomiehen kanssa sänkyyn tai suhteeseen, kyllä se valinnan tekee on tehnyt nainen itse.
Mun sympatiaa ei saa pettäjä mies eikä se nainen joka lähtee suhteeseen varatun miehen kanssa. Että ihan turha hakea sympatiaa tai ruveta marttyyriksi!
Ihan varmasti vaimo on myös miehelleen vihainen, ihme jos ei ole? Mä en ole koskaan ollut tollaisessa tilanteessa, enkä haluakaan. Jos mun miehellä olis toinen nainen, niin varmasti olisin vihainen miehelle, pettynyt ja loukkaantunut, mutta kyllä mä syyttäisin sitä naistakin, ei kukaan pakota menemään ukkomiehen kanssa sänkyyn tai suhteeseen, kyllä se valinnan tekee on tehnyt nainen itse. Mun sympatiaa ei saa pettäjä mies eikä se nainen joka lähtee suhteeseen varatun miehen kanssa. Että ihan turha hakea sympatiaa tai ruveta marttyyriksi!
En mä tällasesta naisesta tykkäis edes kaverina. Mä en hyväksy moraalittomuutta. Syyllisiä on pettämisen molemmat osapuolet.
SINÄ olet ulkopuolinen ja SINÄ olet sotkeutunut toiseen perheeseen! SINÄ olet se, joka on houkutellut miehen aviorikokseen, joten SINÄ olet tehnyt HUORIN!
Jos SINÄ olisit tuntenut vastuusi, et olisi päästänyt asioita etenemään tuohon! Jos olisit käyttäytynyt asiallisesti, olisit häipynyt näiden ihmisten elämästä siinä vaiheessa, kun tajusit tunteesi.
JA TODELLAKIN SINÄ OLET OIKEA NOITA-AKKA, JOKA EI AJATTELE MUITA IHMISIÄ! Oma itsesi ja hetken hekumasi on sinulle tärkeintä, viis siitä, mitä pahaa sen täyttyminen saa aikaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vain se mies. Sinä et ole koskaan luvannut kunnioittaa ja olla uskollinen tuolle vieraalle naiselle. Mies on. Miehen pitäisi olla vaimolleen lojaali... mutta millä perusteella sinun pitäisi?
eivät ole rikollisia, vaan lapsi, kun mitäs lähti sen kiltin setän mukaan! EIkä raiskaajat ole tehneet mitään väärää, kun mitäs se raiskattu aiheutti intohimoja vaikkapa minihameella.
Jne. Kyllä se on kuule se toinen nainen, joka on mahdollistanut sen aviorikoksen! Ihastumisia tulee ja menee myös naimisissa olevilla, mutta on ihan eri asia maata toisen naisen kanssa! Kyllä sinä olet kuule ap mitä suurimmassa määrin syyllinen tapahtuneeseen ja ansaitsen täydellisesti sen, että kukaan ei tahdo olla kanssasi tekemisissä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihastuin eräänä iltana mieheen ja se oli menoa, tapailimme ja pidimme hauskaa. Mies sanoi olevansa eronnut aikoja sitten tyttöystävästään.
Lähettelimme paljon viestejä jne ja lopulta minä olen suomennettuna:huora,lehmä, narttu, minut tapetaan ja hakataan yms...
Tämä miehen "exä" oli lukenut kaikki viestit, ja minä olen ainoa syyllinen!! Tämä nainen on käymässä päälleni vaikka tietää tasan etten tiennyt miehen olevan varattu. Kohta poliisiasemalle menossa nostamaan syytten tätä naista vastaan.
En jaksa tätä ahdistelua enää yhtään!!
ja mieshän on puhdas pulmunen
Että ihmiset tuomitsee pettämisen molemmat osapuolet. Juuri kukaan ei halua olla tekemisissä se toisen naisen tai toisen miehen kanssa. Kakkoseksi alkaminen tarkoittaa moraalittomuutta ja aika harva nainen (varsinkin jos on itsellä mies) haluaa kaveerata sellaisen naisen kanssa, joka jahtaa ukkomiehiä. En mä ainakaan haluaisi.
Mä luotan kyllä mieheeni, mutta miksi riskeerata? Parempi pysyä kaukana tollaisista. Näin taitaa useimmat ajatella...
Itse en varattuihin koskisi pitkällä tikullakaan. Musta se on vain väärin. Minusta salasuhde ei ole ikinä rakkautta. Minusta rakkaus on valoisa tunne, joka kestää päivänvalon. Jos se on rakkautta, niin silloin pelataan puhtailla korteilla ja selvitetetään ensin se vanha suhde, sitten voi mennä mukaan siihen "tosirakkauteen".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
höpö höpö. Se aviomies on täysivaltainen aikuinen ihminen, joka on täysin vastuussa omista tekemisistään. Vain jos ap on pakottanut väkivalloin miehen seksiin tai jos mies on vajaaälyinen ja siksi holhouksen alainen vertauksesi toimii.
Jotenkin epäilen että näin olisi. =DD
sun tilantees on vaan pikkasen eri kuin ap:llä, vai mitä? Ja taas pätee tämä: ajattele omilla aivoillasi, oletko syyllinen vai kenties se "puhdas pulmunen". Tietysti viet asiaa eteenpäin, jos kyseinen nainen alkaa ylettömän hankalaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
molemmat pettäjäosapuolet ovat hirviöitä. Pettäminen on valinta. Niin ei tarvitse tehdä. Mutta tilanteesi taustalla on ehta sovinismi, joka edelleen vaikuttaa arvokysymyksissä.
järkisuhteessa? Nimittäin tästä ketjusta puuttuu kokonaan se juttu miksi kaikki tapahtuu; ihastuminen on kemiaa, ihan fyysinen reaktio ja ihminen kaipaa läheisyyttä, hellyyttä, romantiikkaa. perhe on tietysti myös tahdon asia ja rakkaus eri asia kuin hullaantuminen- mutta ihmisen tarpeet ja tunteet eivät noudata läheskään aina ydinperhe-linnakkeen pelisääntöjä- ei linnakkeen ulkopuolella eikä sen sisäpuolellakaan.
Eikä läheskään kaikki ydinperheet sisäällä molemminpuolesta rakkautta, kunnioittamista, arvostusta- moni perhe on vaimon prinsessaunelman jatko; kulissit pystyyn ja yksinvaltiudella määräämään ne linnakkeen pelisäännöt.Siinä ei välttämättä ole rakkaudella ja tunteilla enää mitään sijaa. (mieskin- mutta harvemmin kai)
Jos miettii elämää kiikkustuolista käsin- luulen, että ne jotka ovat edes joskus osanneet seurata tunteitaan, heittäytyä kokevat elämän mielekkäämmäksi kuin ne jotka kolmekymppisenä rakensivat sen linnakkeen jossa kärvistellään vaikka elämä olisi yhtä ilotonta, tunneköyhää suoritushelvettiä ja tahtomista. Ihanaa tietysti olisi että voisi olla onnellinen ja toimiva perhe jossa rakkaus säilyy- mutta näinhän ei läheskään aina ole- ja pettäminen on tämän asian toinen puoli- ei aina yhtään sen pahempi kuin näivettyminen siihen "kunnolliseen" elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
järkisuhteessa? Nimittäin tästä ketjusta puuttuu kokonaan se juttu miksi kaikki tapahtuu; ihastuminen on kemiaa, ihan fyysinen reaktio ja ihminen kaipaa läheisyyttä, hellyyttä, romantiikkaa. perhe on tietysti myös tahdon asia ja rakkaus eri asia kuin hullaantuminen- mutta ihmisen tarpeet ja tunteet eivät noudata läheskään aina ydinperhe-linnakkeen pelisääntöjä- ei linnakkeen ulkopuolella eikä sen sisäpuolellakaan. Eikä läheskään kaikki ydinperheet sisäällä molemminpuolesta rakkautta, kunnioittamista, arvostusta- moni perhe on vaimon prinsessaunelman jatko; kulissit pystyyn ja yksinvaltiudella määräämään ne linnakkeen pelisäännöt.Siinä ei välttämättä ole rakkaudella ja tunteilla enää mitään sijaa. (mieskin- mutta harvemmin kai) Jos miettii elämää kiikkustuolista käsin- luulen, että ne jotka ovat edes joskus osanneet seurata tunteitaan, heittäytyä kokevat elämän mielekkäämmäksi kuin ne jotka kolmekymppisenä rakensivat sen linnakkeen jossa kärvistellään vaikka elämä olisi yhtä ilotonta, tunneköyhää suoritushelvettiä ja tahtomista. Ihanaa tietysti olisi että voisi olla onnellinen ja toimiva perhe jossa rakkaus säilyy- mutta näinhän ei läheskään aina ole- ja pettäminen on tämän asian toinen puoli- ei aina yhtään sen pahempi kuin näivettyminen siihen "kunnolliseen" elämään.
Eli kaikki vaan jahtaamaan varjoa... Aina arjen koittaessa juoksemaan sen hetken hullaantumisen perään.
Ja kysymys. Jos se on niin kamalaa, niin miksi ei erota? Miksi pettää? Vastaus. Katsos näin se mies saa molemmat. Aina löytyy joku tyhmä, joka nuo kliseet uskoo. :D
niin miksi syy on sen naisen eikä sen miehen, joka on luvannut olla uskollinen "myötä ja vastamäessä"?
niin miksi syy on sen naisen eikä sen miehen, joka on luvannut olla uskollinen "myötä ja vastamäessä"?
Kummaltakin menee mun mielestäni luotto ja uskottavuus. Mies on tietty se petturi ja toinen nainen moraaliton. Ei kukaan sitä miestä vapauta vastuusta. Mutta kyllähän se toinen nainen on myös syyllinen.
Kyllä oli monenmoista näkökantaa, mikä tietysti on hyväkin, ymmärränpä nyt paremmin monien näkemyksiä.
En missään vaiheessa ole (missään nimessä!) väittänyt, että olisin toiminut tässä jotenkin moraalisesti OIKEIN ja ihanteellisesti. Käsitänhän minä tuon. Mutta ei kai se nyt oikeasti niin mene, että kaikki maailman sinkut ovat vastuussa kaikkien naimisissa olevien avio-onnesta.. Olen itsekin ollut muinoin pitkässä parisuhteessa ja kyllä minä ihan itse osasin kieltäytyä houkutuksista, kun niitä vastaan tuli. Ei olisi käynyt mielessäkään alkaa syyttämään näitä "yrittäjiä" siitä, jos olisivat onnistuneet, koska itsehän olisin tehnyt tietoisen valinnan pettämisestä. Tätä ajoin takaa.
Joku täällä jopa käytti sanontaa, että "olen houkutellut miehen aviorikokseen". Ensinnäkin: aloitteellinen osapuoli oli mies. Suhteen päätin minä. Mutta kaiken paskan saan niskaani silti minä, tämä oli minusta outoa. Kannan vastuun omasta puolikkaastani, mutta että miehenkin?
Ihan uskomattominta oli mielestäni se, että TÄYSI-IKÄISTÄ, täysipäistä miestä verrataan täällä alle 16-vuotiaisiin tai jopa raiskauksen uhreihin!! Kyllä tämä kyseinen mies ihan omasta tahdostaan oli suhteessa kanssani ja mielestäni tuommoiset vertaukset ovat vähintäänkin omituisia. Eivät miehet ole mitään tahdottomia tossukoita, ihan järjellisiä olentoja kaikkinensa.
Toivon, että tilanne joskus selviää ja toivun tästä itsekin. Ennen kaikkea toivon, että jos vaimo antaa miehelle uuden mahdollisuuden, tämä edes jotenkin toimisi suhdetta lujittavana tekijänä. Varmasti kuulostaa (eritoten petettyjen korvissa) jeesustelulta, mutta ihan sama ihminen minä olen ennen tätä suhdetta kuin olin jälkeenkin; vajavainen sellainen, joka tekee virheitä.
Ap
syyllistyy "murhaan" ja hänen seksikumppaninsa syyte on "avunanto murhaan". Tietenkin jokaisen vastuulla on huolehtia ennen muuta omasta avioliitostaan, mutta on moraalitonta myös yllyttää toista pettämään puolisoaan.
Itse en kyllä tajua yhtään varattuihin sekaantujia. Jos joku on valmis pettämään puolisoaan sinun kanssasi, on hän valmis pettämään myöhemmin myös sinua jonkun toisen kanssa.
aikaisemmin samaa mieltä kanssanne, naimisisssa/avoliitossa olevat älkööt sekaantuko muihin ja suhteen ongelmat ratkaistakoon ilman ulkopuolisia.
Joskus pilkka osuu omaan nilkkaan, enkä enää tuomitse niin herkästi. Rakastuin salamana naimisissa olevaan mieheen, minäkin pitkässä suhteessa muka tyytyväinen. Kumpikaan emme olleet etsimässä mitään, flirttailemassa tai hakemassa jännitystä tai itsetunnon pönkitystä. Yhtäkkiä olen tilanteessa, jossa kaikki on kääntynyt päälaelleen, olen joutunut tarkistamaan omia käsityksiäni ja pohtimaan elämän perimmäisiä kysymyksiä. Tällä hetkellä kamppailemme molemmat sen kanssa, että mikä on kaikista muista tuomittavaa, tuntuu itsestä ainoalta oikealta vaihtoehdolta.
Moraalin tai harkinnan puutteesta ei voi syyttää kumpaakaan, mutta toisaalta tuntuu siltä että tapahtunut jättää joka tapauksessa sellaiset jäljet, että vanhassa jatkaminen tuntuu mahdottomalta. En tiedä, miten tässä käy - aika näyttää.