Jos Suomeen tulisi sota, mitä tekisitte?

"Mies sivari, niin ei ole edes maanpuolustusvelvollisuutta."



Kautta maailmanhistorian on tuntunut yksi luonnonlaki pätevän: Jokaisessa valtiossa on armeija. Joko se armeija on sen valton oma tai sitten se on vieraan valtion armeija.



Sivarius on joillakin naivia sinisilmäisyyttä, ideologista hörhötystä ilman ymmärrystä maailmasta ja joillakin vain velttoutta.



Tosi paikan tullen sivarit laitetaan eturintamaan...tykin ruoaksi kun kouluttamattomista sotilaista ei muuhunkaan ole. Aseet takaa pitävät huolen että menevät edessä olevien aseiden eteen.

"Kaikilla 15-65 -vuotiailla suomalaisilla on maanpuolustusvelvollisuus... Sinullakin."



Tässä perustelu myös naisilla on maanpuolustusvelvollisuus. Mä en ainakaan haluaisi lähettää lapsiani ulkomaille. Mahdollisimman normaalia elämää yrittäisin jatkaa.

sodan aikaista koulutusta vastaaviin hommiin... lääkintämieheksi + viestimieheksi.

"Mies sivari, niin ei ole edes maanpuolustusvelvollisuutta."

Kautta maailmanhistorian on tuntunut yksi luonnonlaki pätevän: Jokaisessa valtiossa on armeija. Joko se armeija on sen valton oma tai sitten se on vieraan valtion armeija.

Sivarius on joillakin naivia sinisilmäisyyttä, ideologista hörhötystä ilman ymmärrystä maailmasta ja joillakin vain velttoutta.

Tosi paikan tullen sivarit laitetaan eturintamaan...tykin ruoaksi kun kouluttamattomista sotilaista ei muuhunkaan ole. Aseet takaa pitävät huolen että menevät edessä olevien aseiden eteen.

hienosti oot tajunnu koko sivarin idean...

Ja mistäköhän oot ton eturintamalle menon keksiny? Nyt ei oo mikään 1800-luku ja rintamalla on lähestulkoon turvallisempaa kuin siviilissä Sivareilla on tarkkaan määritetyt tehtävät sota-aikana ihan samalla tavalla kuin on sotajoukoilla. Armeijaa käymättömien mammojen on ihan turha haaveilla siitä et niille iskettäis rynkky käteen ja lähetettäis sotimaan... Siitä vaan se +50kg taisteluvarustus + muut kamat niskaan ja opettelemaan naamiointia.

joten sen mukaan toimisin, miten käsky kuuluisi. Tämän sisäistin jo ennen vapaehtoisen asepalvelun suorittamista.

sota-aikana on sota-ajan lait. Eli ne tod. näk. muuttuvat.



Sitten rajat suljetaan heti, joten ei täältä minnekään pääse. Harva ehtii livahtamaan, kun valmistella monen täytyy. Esim. realisoida omaisuuttaan.

Sivareilla on omat tehtävänsä. Heitä on koulutettu esim. ensiaputehtäviin, sammutustehtäviin jne. Tarvitaan ihmisiä muuallakin kuin tappamisessa. Toisille tappaminen sopii paremmin, toisille esim. pelatustehtävät.

Mies norjalainen (ei suomen kansalaisuutta) ja lapsellakin norjan kansalaisuus. Eli olettaisin, että mies ja lapsi olisi ainakin pakko päästää rajan yli, itsestäni en tiedä, mutta kovasti yrittäisin itsekin mukaan.



Meidän ei tarvitsisi realisoida mitään omaisuutta edes, sillä miehen vanhempien talossa on kellarikerros omine kylpyhuoneineen jne. joten siellä voisimme hyvin asua. Tai jos kaupunki olisi liian vaarallinen, voisimme mennä maaseudulle miehen vanhempien kesämökille/talolle.

Mies toki kutsuttaisiin armeijan palvelukseen, niin kuin olettaa voi. Tätä miettiessä (että mies ja mahdollisesti poikani) lähtisivät sotaan, alan aina ajatella miten suuria uhrauksia aikaisemmat sukupolvet ovet tehneet. Ei ole varmasti ollut helppo paikka, kun miehet ja pojat ovat sotaan lähteneet.



Lisäksi kaikki armeijan käyneet ja valansa vannoneet ovat luvanneet puolustaa isänmaataan aina viimeiseen hengenvetoon saakka. Valatilaisuudessa vala on ehkä pelkkiä sanoja, mutta sotatilanteessa niistä sanoista joutuu pitämään kiinni. Jollei pidä, niin joutuu sotaoikeuden eteen. Kuinkahan moni oikeasti miettii valaa sanoessaan mitä todella on lupaamassa?!



En tosin usko, että Suomeen sota olisi tulossa, mutta näitä ajatuksia heräsi..

Kuka hyökkäisi ja mistä, millä tavoin ja mihin. Tai olisiko sisällissota (epätodennäköistä, mutta ei kai sitäkänä vaihtoehtoa voi kokonaan sulkea pois).



Luultavasti elettäisiin miten parhaiten voitaisiin, mutta jos tilanne täällä (Hki) kävisi kovin pahaksi niin yritettäisiin löytää turvallisempi asuinpaikka. Talviasuttavat mökit on suvuillamme Porvoossa, Sipoossa ja Hangossa, eli ne olisivat varteenotettavia vaihtoehtoja. Miehen sukulaisilla on maatila Sipoossa, ja sinnekin saatettaisiin pyrkiä jos ottaisivat (tehtaisiin tietty töitä heille).

Toisille tappaminen sopii paremmin, toisille esim. pelatustehtävät.

Tarkentaisin vielä: niille, joista ei ole muuhun, tappaminen sopii paremmin. Ne, joista on oikeasti hyötyä, laitetaan muihin tehtäviin.

Mutta ap:n kysymykseen vastaisin, kuten niin moni muukin. Pois äkkiä! Ei ole omaisuutta, jota realisoida, eikä muutenkaan mitään ihmeellisiä siteitä.

Ja näille sodan romatisoijille tiedoksi: talvi- ja jatkosotaan oli pakko lähteä. Kukaan ei varmaan sinne kovin vapaaehtoisesti rynnännyt, vaan ns: vapaaehtoisetkin menivät, koska tiesivät, että kohta on pakko. Sodasta ei palannut rambo-sankareita, vaan rikkinäisiä miehiä, alkoholisteja, narkkareita, psyykkisesti ja fyysisesti vammaisia. Yhteiskunta pakotti sodasta palanneet jälleenrakennustöihin, vaikka oikea paikka olisi ollut mielisairaala.

Sodassa ei koskaan ole mitään sankarillista. Molemmilla puolilla on ainoastaan säälittäviä, hajonneita ihmisiä, jotka eivät varmaankaan kaipaa sankarinviittaa tai jalustalle nostamista vaan ymmärrystä, hoitoa ja rauhaa.

Toisille tappaminen sopii paremmin, toisille esim. pelatustehtävät.

Tarkentaisin vielä: niille, joista ei ole muuhun, tappaminen sopii paremmin. Ne, joista on oikeasti hyötyä, laitetaan muihin tehtäviin.

Mutta ap:n kysymykseen vastaisin, kuten niin moni muukin. Pois äkkiä! Ei ole omaisuutta, jota realisoida, eikä muutenkaan mitään ihmeellisiä siteitä.

Ja näille sodan romatisoijille tiedoksi: talvi- ja jatkosotaan oli pakko lähteä. Kukaan ei varmaan sinne kovin vapaaehtoisesti rynnännyt, vaan ns: vapaaehtoisetkin menivät, koska tiesivät, että kohta on pakko. Sodasta ei palannut rambo-sankareita, vaan rikkinäisiä miehiä, alkoholisteja, narkkareita, psyykkisesti ja fyysisesti vammaisia. Yhteiskunta pakotti sodasta palanneet jälleenrakennustöihin, vaikka oikea paikka olisi ollut mielisairaala.

Sodassa ei koskaan ole mitään sankarillista. Molemmilla puolilla on ainoastaan säälittäviä, hajonneita ihmisiä, jotka eivät varmaankaan kaipaa sankarinviittaa tai jalustalle nostamista vaan ymmärrystä, hoitoa ja rauhaa.

Ettekö ymmärrä, ettei mikään toimisi normaalisti? Rajat olisi suljettu, ette voisi vain ajaa Lapin kautta esim. Ruotsiin. Lentokoneet eivät lentäisi, omalla veneellä voisi yrittää meren yli Ruotsiin, mutta nykyään tutkat ymv. niin kehittyineitä että tuskin sekään onnistuisi...



Ja JOS suurin joukoin ulkomaille pakeneminen onnistuisi, niin miten elämä siellä? Todennäköisesti pankit olisivat sulkeneet tilit/asettaneet niille nostorajat, eli rahojaan tuskin saisi pankista ulos. Toki omaisuuttaan voisi realisoida, mutta kukaan sitä tuski ostaisi (ainakaan hyvään hintaan, muutaman euron toki joku aidosta Rolexista saattaisi maksaakin jne...)



Ja tosiaan myös ne sivarit joutuisivat osuutensa tekemään, samoin naiset jne. eli ei kukaan pääsisi lusmuilemaan/pakenemaan maasta vaikka olisi sivari...!



Itse aiemmin mietin että pakenisin maasta, mutta kun kasvoin aikuiseksi tajusin etten todellakaan voisi poistua maasta (minulla siihen jopa olisi hyvä mahdollisuus, minulla on kaksoiskansalaisuus koska en ole syntynyt Suomessa) jossa perheeni ja sukuni asuu.



Kuinka voisin jättää oman isäni/veljeni/mieheni/poikani tänne ja toivoa eteivät he kuolisi...! Kaikki läheiset eivät pääsisi pakenemaan pois (osa/kaikki eivät taatusti edes tahtoisi paeta) joten miten voisin olla yksin onnelinen toisessa maassa kun raakkaani kärisisivät Suomessa? Voisin heidän jokaisen elämää helpottaa omalla läsnäolollani (hoitaa loukkaantuneita, auttaa hankkimaan ruokaa, puiden pilkkomisessa jne. jne.)

Anteeksi... lipsahti...:))))

tämä ei kai ole paikkoja johon ensimmäisenä hyökättäisiin tai jota pommitettaisiin. Ehkä pärjäisimme täällä omavaraistaloudessa, on kasvi- ja perunamaata jne. Mies joutuisi sotaan mutta poika 13 v. on oppinut isänsä matkassa mm. metsästämään ansalangoilla ja muuta, joten saisimme lihaakin hyvässä lykyssä.

Arveluttaa kyllä tuo, että saisimmeko riesaksemme jotain metsään karanneita puskasissejä tai muuten uusavuttomia naapureita ja muita kulkijoita. Tiedä sitten minkälainen sota olisi, jos se syttyisi. Muistuttaisiko enää millään tavalla esim. toista maailmansotaa?

ainakin hyvissä ajoin pois täältä jos vaikuttaisi siltä,että haluavat alkaa leikkiä pyssyleikkejä! En todellakaan jäisi katsomaan tai osallistumaan siihen,että ihmiset tappavat toisiaan turhaan. Ne sukulaiset ja ystävät, jotka tänne jäisivät, se olisi ihan heidän oma valinta, ikävä juttu,mutta en minä pilaisi omaa ja lasten elämää jäämällä tänne heidän takia.



-45

Ymmärräthän ettei se sota aina varoittele itsestään? Täällä hetkellä jokin suomalainen ääriryhmä saattaa hankkia vallankaappausta ja sisällisota puhkeaa naps vaan.



Samoin vieras valtio tuskin etukäteen varoittelee aikeistaan, tai ylipäätään harva ihminen uskoo sodan mahdollisuuteen. Ja jos käy niinkuin edellisessä sodassa; koko Eurooppa on sodassa, mihin pakenet? Ei täältä todellakaan lennellä siinä vaiheessa Thaimaahan tmv. pakoon, ja jos joku lento joskus lähteekin, niin se maksaa paljon (harvalla suomalaisella siihen on rahaa) ja on suuri riski. Joku voi vain huijata rahat niinkuin kriisialueilla koko ajan tapahtuu TAI teidät pommitetaan kyselemättä alas jonkun maan ilmatilassa siinä kun kotikaupunkinne välttää suurimmat taistelut ja ihmiset elävät siellä liki normaalia arkea.



Ja kannattaa muistaa myös se, ettei naapurimaat niitä rajojaan sulje kriisin puhjetessa, vaan jo aiemmin...! Kohtalosi olisi kaikella todennäköisyydellä se, että jumittuisit johonkin rajalle suureen pakolaisleiriin missä eläisit Punaisen ristin teltassa perheesi kanssa.



Järkevintä olisi paeta johonkin "metsään" kauas tärkeistä kohteista. Ei sodassa pommiteta mihin sattuu, vaan pyritään lamauttamaan vastapuoli esim. pommittamalla tehtaita (ei pystytä valmistamaan lisää aseita ja kuljetuskoneistoa, sähköt menevät jne.) pyritään tuhoamaan rautatiet sekä osa tavallisistakin, sillat, ja nykypäivänä myös tietoverkot.



Eli jos siellä jossain korpimökissä omavaraisuudessa elää, niin aika suuri sattuma pitää olla että sinne joku partisaani eksyy ja tappaa.

mutta tämähän nyt oli vain tällaista pohdiskelua. Olen asunut "sisällissodan" keskellä, joka puhkesi tuosta vain. Tavoite kyllä olisi,etten jäisi Suomeen katselemaan sellaista järjettömyyttä, miehen kotimaahan pyrkisimme.



-45

Kuka hyökkäisi ja mistä, millä tavoin ja mihin. Tai olisiko sisällissota (epätodennäköistä, mutta ei kai sitäkänä vaihtoehtoa voi kokonaan sulkea pois).

.

Ei vie kauan, kun ihmiset saa tarpeekseen lopullisesti tästä rahan ylivallasta, joka koko maailmassa vallitsee. Jossakin se vastarinta puhkeaa väkivaltaisuudeksi, miksei sitten Suomessa. Kaikki suomalaiset eivät ole koti-uskonto-isänmaa- idiootteja, aika moni ajattelee myös omilla aivoillan!

mä uskon, että rajojen yli päästetään ainakin maiden omat kansalaiset (esim. Norja ottaa norjan kansalaiset). Mieheni muuten on melko varma, että jos sotatilanne tulisi Suomeen, Norja ottaisi myös suomen kansalaisia sinne.



t. se, jonka mies ja lapsi (osittain) ovat norjalaisia