Olen väkivaltainen äiti.

Ehdottomasti tarhaan lapset ja kaikki 3. Väkivaltaisuus syntyy,kun on uupunut ja ylen rasittunut.

Aiempi kirjoittaja vastaa ;

Minä siis kirjoitin äskettäin omasta käytöksestäni, kuinka olen väkivaltainen äiti. Luin äsken osan eräästä tutkimuksesta, jossa oli lueteltu erilaisia väkivallan muotoja. Töniminen ja läpsiminen lasketaan yleiseksi väkivallaksi, vakavaksi lasketaan tuo mainitsemani toinen tapahtuma, jonka kirjoitin aiempaan tekstiini nuoremman lapsen kohdalla, eli tavaralla heittäminen (vaikka tarkoitukseni ei ollut heittää lastani pullolla poskeen, ei se silti ole mikään puolustus väkivallalle), tai tavaralla lyöminen. Rajuun väkivaltaan taas sisältyy lapsen järjestelmällinen kiduttaminen, johon en todellakaan ole syyllistynyt koskaan. En ole suunnitellut aiempiakaan tapahtumia, kuten tuo pulloepisodi, en suunnitellut heittäväni pulloa jotta se osuisi lapsen poskeen, tai vanhemman lapsen kohdalla, en suunnitellut tukistavani häntä. Se vain tapahtui sekunnissa, jonka jälkeen säikähdin sitä, mitä olin tehnyt. Anteeksi voi aina pyytää, varsinkin isommalta lapselta, muttei se muuta tehtyä tekemättömäksi. Tunnen epäonnistuneeni äitinä, vaikken todellakaan halua tietoisesti satuttaa lapsiani, en koskaan.

Tiedän että tämä kuulostaa selittelyltä, muttei se ole. Olen vain todella uupunut. Nyt sain isomman lapsen hoitoon, siis yön yli, pienemmän lapsen kanssa yksin saan hengähtää.

"Joku loma ei kyllä auta yhtään mitään, yleinen muutos on pakollinen." Yleinen muutos todellakin on pakollinen ja muutokseen kykenee vasta sitten kun asian myöntää itselleen. En ole aiemmin ollut kykeneväinen myöntämään tätä asiaa itselleni tai muille varsinkaan, koska ilmeisesti en tajunnut olevani väkivaltainen. Nyt heräsin karuun todellisuuteen. Olen käyttänyt tätä "laske rauhassa kymmeneen ja puhu vasta sitten". Tai olen poistunut tilanteesta hetkeksi ja rauhoittuneena näen asiat parempina. Olen hyvin äkkipikainen ihminen perusluonteeltani joka voi selittyä äkkipikaisena toimintana, vaikkei sekään ole tofellakaan syy yhtään millekään. Ensimmäiseen kysymykseen vastaan, että en ole kokenut väkivaltaa pienenä, tai en mieltänyt sitä väkivallaksi. Joskus saatoin saada korvapuustin jos olin ollut tuhma, mutten mitään muuta.

En tajua mikä minua vaivaa, että olen pystynyt lapsiani satuttamaan. Koen suurta, pohjatonta syyllisyyttä tästä asiasta nyt kun silmäni vihdoin aukesivat. Ei se syyllisyys koskaan katoa.

Mutta tiedättekö miten helpotti tajuta, etten ole yksin?

Olen itkenyt tämän asian takia monesti, koen olevani niin pohjalla kuin vaan voi olla - ei kukaan tervejärkinen ja tasapainoinen äiti satuta lapsiaan?!

Mutta sinäänsä, vaikka hullulta kuulostaa, on silti huojentavaa kuulla etten ole yksin. On muitakin äitejä, jotka eivät välttämättä edes kärsi mielenterveysongelmista tai käytä päihteitä, joiden myötä useimmat väkivaltaiset tapaukset saavat alkunsa. Minä en ole päihteidenkäyttäjä, enkä mielenterveyspotilas. En koe olevani masentunutkaan, mutta jokin minussa silti vikana on, kun olen tällaiseen kyennyt.

Väkikalta on saatava loppumaan lasten terveyden ja tulevaisuuden sekä itsesikin takia! Mutta tästä varmasti ja toivottavasti kaikki väkivaltaongelmasta kärsivät ovatkin samaa mieltä, ja siksi haluaisin antaa kolme tärkeää avunlähdettä - käyttäkää toki hyväksenne kaikki nämä!

- Mielenterveyden ja psykiatrian Neuvontapuhelin 24h 09 310 65721

- Palveleva puhelin (keskusteluapua ja -tukea) http://evl.fi/EVLfi.nsf/Documents/DC0158A5AD979807C225748000295138?OpenDocument&lang=FI

- Koskettava video rakkaudesta, joka parantaa ja hyväksyy http://www.fathersloveletter.com/Finnish/#4 http://www.healingrooms.fi/?sid=118

[quote author="Vierailija" time="19.05.2009 klo 22:15"]

Meillä on kolme pientä lasta ja mies rakentaa taloa. Olen kotona lasten kanssa aamusta iltaan ja välillä on semmoisia hetkiä että pimenee aivoissa ja olen ihan sekopää. Saatan tarttua lapseen kiinni tietoisesti satuttaen, ja välillä niin käy vaikkei lapsi olisi varsinaisesti tehnyt mitään väärää edes.

En tiennyt että mussa asuu tällanen demoni. Oon puhunu miehelle mut ei se oikein tajua (ei ole itse ollut koskaan edes yhtä kokonaista päivää yksin kotona, eli ei todellakaan tiedä miten raskasta se on), on vaan hiljaa ja myöntelee kun ehdotan että pitäiskö lapset laittaa päiväkotiin. Toisaalta se olis ihan tyhmää kun kerran olen työttömänä kotona.

Kukaan ei voi tietää miten hullu välillä olen, ja vaikka pyydän lapsilta kyllä anteeksi käytöstäni niin ei kai ne raukat kuitenkaan sitä ymmärrä miks äiti on niin raivo. Koen vaan että mulla ei oo mitään omaa tilaa eikä rauhaa.. Käy meillä lastenhoitaja joskus, ja ne päivät meneeki paljo paremmin kun edes hetkeksi pääsee pois. Ja neljäs lapsi on tulossa, taitaa jäädä viimeiseksi todellakin kun pakkohan se on ajatella lasten etua - vaikka ison perheen haluaisinkin. En tiedä miten selviän neljän pienen kanssa yksin sittenkään kun rakennus on valmis ja mies on sentään iltaisin kotona.. nyt tuntuu että en mitenkään.

En uskalla puhua neuvolassa kun ne laittais sossutätit asialle varmaankin, enkä mä nyt tietenkään halua lapsia antaa pois. Mut oikeesti, jos ne tietäis mitä täällä tapahtuu niin niin siinä kävisi. En ois ikinä uskonu että musta tulee tällanen. Onkohan mulle itelle oltu väkivaltasia lapsena?

Mitä mä voin tehdä? Haluaisin olla hyvä ja kärsivällinen, lempeä äiti. Enkä tällanen julma raivopää.

[/quote]

Toivon, että sinua kohdellaan samalla tavalla kuin kohtelet lapsiasi.

Vaikka sitten vanhainkodissa, kun sinulle sattuu hoitaja, joka saattaa tarttua kiinni, vaikka et olisi tehnytkään mitään väärää...

Tuntuuko julmalta, kun kirjoitan näin? Sinä kuitenkin teet näin ja vielä omille lapsillesi.

Voi sinua. Voimahali sinulle. Älä enää koskaan lyö. Tarvitset nyt lepoa! Tiedän kokemuksesta. Voisi olla minun kirjoitukseni muutaman vuoden takaa. En koskaan lyönyt, mutta sain silmittömiä raivokohtauksia ja huusin niin, että kurkku saattoi olla monta päivää kipeä... Se ei auta ketään, mutta siinä tilanteessa olin niin väsynyt, etten muuhun kyennyt. Mies oli aina töissä. Sain nukuttua tunnin pätkissä, kun aina joku herätti. Sitten äitini huomasi, kuinka väsynyt oli ja otti lapset yli viikonlopuksi. Sain levätä ja sen jälkeen jaksoin taas jonkin aikaa tosi hyvin. Se ei ehkä helpota tuskaasi nyt, mutta ajan kanssa kaikki helpottaa. Lapset kasvavat. Ja ei. En vieläkään ole täydellinen äiti, mutta annan nyt itsellenikin näyttää kielteisetkin tunteet ja sanon ääneen, että nyt äidin täytyy saada levätä. Suhde lapsiin on nyt tosi hyvä. Ovat jo omatoimisempia ja osaavat itse kaikenlaista.... Hae jostain apua. Kaikki järjestyy. Uskon, että olet hyvä äiti. Anna itsellesi anteeksi ja yritä taas saada kärsivällisyyttä jatkoa varten.

http://paivitasala.wordpress.com/testeja/addadhd-testi/

ADHD?

Huomasin, että tämä on vanha ketju. Jos Ap vielä täällä lueskelet niin kerrotko miten kävi, helpottiko vaiko meni pahemmaksi?

10 ;

Jos itse toimisit joskus, jossakin tilanteessa väärin, haluaisitko että sinua syyllistetään?

Tämä ei ole asia, josta pitäisi hyssytellä, ei millään muotoa. Monet jotka samaistuvat aloittajan kirjoitukseen, luultavasti ymmärtävät jo että heillä on ongelma. Ongelma ei häviä syyllistämällä.

Mitä h*****ä te hankitte niitä lapsia jos että jaksa olla hyviä vanhempia????!!!!!

1) älä tee lisää lapsia

2) laita edelliset tarhaan

[quote author="Vierailija" time="17.08.2013 klo 19:11"]

10 ;

Jos itse toimisit joskus, jossakin tilanteessa väärin, haluaisitko että sinua syyllistetään?

Tämä ei ole asia, josta pitäisi hyssytellä, ei millään muotoa. Monet jotka samaistuvat aloittajan kirjoitukseen, luultavasti ymmärtävät jo että heillä on ongelma. Ongelma ei häviä syyllistämällä.

[/quote]

Häviääkö se ongelma sitten päätä silittämällä ja pyytämällä, että älä enää lyö?

Ajatteletko yhtään noita lapsia, joihin tuo väkivalta kohdistuu? Sitä pelkoa ja turvattomuutta, kun oma äiti lyö, vaikka sen ihmisen pitäisi pitää lapsista huolta?

Minä olen aikuinen ihminen ja kannan vastuuni teoista. Kun teen väärin, minua syyllistetään. Opin siitä ja seuraavan kerran toimin toisin.

Suosittelen tutustumaan miten kävi Eerikalla pari äitienpäivää sitten, kun kukaan lapsen lähipiiristä ei auttanut. Mutta sinun mielestäsi siinäkin tilanteessa, tekijöitä ei saa syyllistää, niinkö?

Nyt joku taitaa sekoittaa järjestelmällisen väkivallan ja spontaanin väkivallan toisiinsa ja pahemman kerran. Eerikan tapauksessa väkivalta oli rajua ja suunniteltua, joka ei ole millään muotoa verrattavissa tukistamiseen / eikä edes selkäsaunaan vaikka eivät edellämainitutkaan ole yhtään sen enempää hyväksyttäviä.

Kuitenkin olet oikeassa siinä, että ei se ongelma lähde päätä silittelemälläkään pois, varsinkaan jos tekijä ei itse tiedosta toimivansa väärin, tämä pätee ihan kaikkeen väkivaltaan ikään ja kokoon katsomatta.

Ap:n tapauksessa kyse kuitenkin on ollut ilmiselvästi vain uupumuksesta, eikä siitä tule ketään syyllistää. Jokainen varmasti uupuu joskus.

Uupuminen ei ole peruste väkivallalle.

Spontaani väkivalta ei ole yhtään sen puolusteltavampaan kuin järjestelmällinen väkivalta.

On se kumma, miten väkivaltaa puolustellaan mitä kummallisimmilla syillä.

Väkivalta lapsia kohtaan ei ole sallittua. Piste.

[quote author="Vierailija" time="17.08.2013 klo 20:01"]

Uupuminen ei ole peruste väkivallalle.

Spontaani väkivalta ei ole yhtään sen puolusteltavampaan kuin järjestelmällinen väkivalta.

On se kumma, miten väkivaltaa puolustellaan mitä kummallisimmilla syillä.

Väkivalta lapsia kohtaan ei ole sallittua. Piste.

[/quote]

Se on helppo tuomita, jos ei itse ole ollut vastaavassa tilanteessa. Kaikki tässä ketjussa kirjoittaneet väsyneet äidit ovat olleet häpeissään ja tyrmistyneitä omasta käytöksestään lapsiaan kohtaan. Mielestäni ko.äidit ovat rohkeita, kun uskaltavat puolijulkisesti myöntää lastensa pahoinpitelyn. Toivottavasti he saavat tai ovat saanet tätä kautta tukea ja kannustusta muuttaa käyttäytymistään. 

[quote author="Vierailija" time="17.08.2013 klo 20:01"]

Uupuminen ei ole peruste väkivallalle.

Spontaani väkivalta ei ole yhtään sen puolusteltavampaan kuin järjestelmällinen väkivalta.

On se kumma, miten väkivaltaa puolustellaan mitä kummallisimmilla syillä.

Väkivalta lapsia kohtaan ei ole sallittua. Piste.

[/quote]

Ei se olekaan sallittua, kai se on jo mainittu aiemmin?? Ja useimmat äidit todellakin ovat tyrmistyneitä ja peloissaan siitä, miten ovat toimineet, eli se jo kertoo sen etteivät he suunnittele satuttavansa lapsiaan! Kannattaisi oppia tulkitsemaan lukemansa.

Aiemmin on jo mainittu useaan otteeseen, ettei kukaan koe väkivaltaa hyväksyttävänä. Mutta sinä se et sitä kohtaa ilmeisesti ole huomannut.

Ei sitten numero 17 vastannutkaan enää mitään, kun tajusi itsekin perustelevansa kantansa täysin eri mittasuhteet omaavaan tapaukseen?

Jos tätä periaatetta käytettäisiin ihan jokaisessa asiassa, jos toimit jollakin tapaa sinut lokeroidaan automaattisesti siihen tiettyyn kastiin. Otat vaikka yhden saunaoluen, niin olet alkoholisti koska edes kosket alkoholiin. Tajuaakohan numero 17 tämän?

Ei ole millään muotoa sama asia kääriä lapsi muoviin ja teipata kiinni joka ikinen ilta kuukausien ajan, kuin se että joskus äkkipikaisuuttasi tukistat lastasi tai tavarat lentelee.

Omituista että näet näissä kahdessa tapauksessa jotain samaa, toki se on sama, että tässä on väkivalta avainsanana, mutta todellakin eriasteinen väkivalta jolloin eivät ole kyllä verrattavissa toisiinsa.

[quote author="Vierailija" time="17.08.2013 klo 20:19"]

[quote author="Vierailija" time="17.08.2013 klo 20:01"]

Uupuminen ei ole peruste väkivallalle.

Spontaani väkivalta ei ole yhtään sen puolusteltavampaan kuin järjestelmällinen väkivalta.

On se kumma, miten väkivaltaa puolustellaan mitä kummallisimmilla syillä.

Väkivalta lapsia kohtaan ei ole sallittua. Piste.

[/quote]

Ei se olekaan sallittua, kai se on jo mainittu aiemmin?? Ja useimmat äidit todellakin ovat tyrmistyneitä ja peloissaan siitä, miten ovat toimineet, eli se jo kertoo sen etteivät he suunnittele satuttavansa lapsiaan! Kannattaisi oppia tulkitsemaan lukemansa.

Aiemmin on jo mainittu useaan otteeseen, ettei kukaan koe väkivaltaa hyväksyttävänä. Mutta sinä se et sitä kohtaa ilmeisesti ole huomannut.

[/quote]

Se, ettei suunnittele satuttavansa lapsiaan ei tee asiaa yhtään hyväksyttävämmäksi! Luin ja ymmärsin kyllä kohdat, jossa mamma vinkuu, miten huono äiti hän on. Kerroin vain totuuden, että kyllä väkivaltaiset äidit ovat huonoja vanhempia. Jos aloituksen tekijä olisi halunnut apua, hän olisi kertonut asiasta neuvolassa tai sossussa. Mutta kuten tekstistä käy ilmi, hän ei uskaltanut avata suutaan käytöksestään, koska lapset olisi otettu pois. Jäikö tämä sinulta ymmärtämättä ja tulkitsematta?

Helppoahan se on tulla tänne anonyyminä kerjäämään sääliä, mutta todellisuudessa asiasta ei kerrota perheen ulkopuolisille.

Tekopyhää.

[quote author="Vierailija" time="17.08.2013 klo 20:24"]

Ei sitten numero 17 vastannutkaan enää mitään, kun tajusi itsekin perustelevansa kantansa täysin eri mittasuhteet omaavaan tapaukseen?

Jos tätä periaatetta käytettäisiin ihan jokaisessa asiassa, jos toimit jollakin tapaa sinut lokeroidaan automaattisesti siihen tiettyyn kastiin. Otat vaikka yhden saunaoluen, niin olet alkoholisti koska edes kosket alkoholiin. Tajuaakohan numero 17 tämän?

Ei ole millään muotoa sama asia kääriä lapsi muoviin ja teipata kiinni joka ikinen ilta kuukausien ajan, kuin se että joskus äkkipikaisuuttasi tukistat lastasi tai tavarat lentelee.

Omituista että näet näissä kahdessa tapauksessa jotain samaa, toki se on sama, että tässä on väkivalta avainsanana, mutta todellakin eriasteinen väkivalta jolloin eivät ole kyllä verrattavissa toisiinsa.

[/quote]

En näe väkivallassa aste-eroja. Kyllä näissä molemmissa tapauksissa on aiheutettu lapsille kärsimystä, pelkoa ja turvattomuutta. Vain sillä erolla, että toisessa tapauksessa väkivalta johti lapsen kuolemaan. Onko oikein opettaa lapselle, että tämän ja tämän verran pitää kestää äiskän väkivaltaa?

Oletko koskaan ollut tilanteessa, jossa täysin ulkopuolisille puhuminen on helpompaa? Et nähtävästi. Ja tottakai ap:n tilanteessa hän pelkää moista, ei hän ole todellakaan ainut äiti joka joskus lastaan tukistaa suutuspäissään! Monet eivät sitä edes myönnä, että se on väärin. Heidän mielestään se saattaa olla osa hyvää kasvatusmenetelmää. Ap sentään myönsi, että hänellä on ongelma.

Hienoa että poljet poljettua alas. Onneksi et ole ammattiauttaja, sinunkaltaisesi ihminen saisi vain enemmän tuhoa aikaan.