Voi plääh... ollaan juhlia järjestämässä, eikä vaimot päästä miehiään tulemaan!

Ihan vain oikaistakseni pari oletusta, joita av-siskot ovat hätäpäissään meistä tehneet.

-kyseessä on tiivis kaveripiiri, joka tapaa eri kokoonpanoissa (yleensä lasten kanssa) suht säännöllisesti. Nyt on vaan parin vuoden sisään tullut useaan perheeseen lisäystä, me itse olimme "lisääntyjinä" ensimmäisten joukossa. :)

-kyseiset miehet ovat olleet kovia ottamaan osaa erilaisiin bileisiin ennen lapsen saantia

Ehkäpä kyseiset miehet eivät ole enää kiinnostuneet biletyksestä, kun on niitä lapsia. Meillä mies on tuon suhteen muuttunut. Ennen lapsia oli innoissaan kavereiden juhlissa, mutta enää hällä ei kiinnosta. Yleensä ei sitten lähde, joskus kylläkin. Tykkää kuitenkin enemmän käydä yhdessä.

-kyseessä ei ole perseet olalle -tyyppiset juhlat, vaan ihan kiva illanistuminen kaveriporukassa ruuan ja juoman kera ja sen jälkeen lähtö esim. tanssimaan, jos siltä tuntuu. Aikuiset ihmiset saavat päättää itse humalansa tason, eikä lasten ei mun mielestäni tarvitse siellä jaloissa (tällä kertaa) pyöriä. On kiva päästä keskustelemaan maailman tilasta ilman "lapsisuodatinta".

Tuo tanssimaanlähtö olisi se, joka saisi mun mieheni sanomaan ei kiitos :). Hän voisi jopa lähteä kaveriporukan juhliin syömään ja jotain juomaankin, mutta jos tarkoitus olisi siitä vielä mennä jonnekin, niin mies sanois ei kiitos. Hän ei tykkää käydä baareissa.

-minun ystävilläni ei ole tällä hetkellä vauvoja, ja osa heistä on (hui olkoon) miespuolisia.

Ja edelleen ihmettelen tätä, ettei pariskunnan toinen osapuoli voisi tulla, vaikkei toinen pääsisikään. Kyllä minustakin tuntui vauvavuoden loppupuolella, että talosta on hyvä päästä välillä ulos ilman lasta, eikö miehillä muka tule sama olo? ;) Näissä tapauksissa ei nimittäin ole kyse mistään vastasyntyneistä, vaan nuorimmillaan nelikuisesta vauvasta. Luulisi äidin pärjäävän sen ikäisen kanssa yhden illan yksin?

Nuorimmillaan nelikuinen? :D. Nyt pomppas! Tuossa vaiheessa mun mieheni oli täysin vauvan lumoissa, eikä hän olisi suurin surminkaan mihinkään lähtenyt. Opetteli isäksi ja se oli hänestä huippua! Siinä sais olla vaikka mitkä bileet ja ainakin mun mies olisi sanonut ei. Sitä oltiin molemmat rättiväsyneitä ja ikionnellisia vauvasta. Ei käyny mielessäkään bileet tuossa vaiheessa :)

Tämä äiti olisi pärjännyt yksinkin, mutta ei mies ole minnekään halunnut. Nyt kun lapset ovat vanhempia käydään ehkä pari kolme kertaa vuodessa jotkut pakolliset juhlat ilman lapsia, mutta ei me mihinkään bileisiin mennä. Ei mies yksinkään halua. Käy kyllä firman pikkujoulut ja muut juhlat yksin, eikä tuolla muulloin ilmeisesti haluta. Nyt on ilmeisesti kesäkuulle suunnitellut kaverinsa kanssa jotain baarireissua. Se onkin varmaan eka kaverireissu pariin vuoteen...

Kyllä kuule aika monelle ihan arkipäivää on olla lasten kanssa ihan yksin kotona. Jopa viikonloppuja ja viikkoja ihan vaan toisen työn vuoksi. Montako niitä lapsia on ja ovatko jotain erityislapsia kun ei "halua jättää toista lasten kanssa yksin"?

t. 5 lapsen äiti joka ja jonka mies käy juhlissa sekä yksin että yhdessä..

Monesti pyytelevät juhliin jne. Meillä mies ei halua jättää mua yksin alsten kanssa, enkä mä miestä. Joten yhdessä mielellään mentäisiin. Lapsenvahti ongelma vaan on suuri, joten lähes kaikki juhlat jää käymättä.

Monella kun juhlat ovat sitten ryyppyjuhlia, eli lapset pitäisi todellakin hommata hoitoon, vaikkemme itse juuri juokkaan. Harmittaa, ettei kaverit osaa enää järjestää illanistujaisia ilman alkoholia. Meitä kun taas ei kiinosta katsella kännissä öykkäviä tuttuja.

Lisäksi harmittaa se, ettei toedlla ihmiset ymmärrä ettemme esim. me halua mennä erikseen juhliin. Niin harvoin kun pääsemme, haluamme mennä pariskuntana. Tästä saa kuulla tarpeeski usein. Mä olenkin sanonu, että sellainen ystävä joka ei tätä asiaa ymmärrä ei ole edes ystävä!

Tuo tyyli yhdessä tai ei ollenkaan on omituista!

Meillä oli raskas elämänvaihe kun sekä minä että lapsi oltiin pitkään sairaalakunnossa, eri syistä. Väsymys oli kauhea! Oli pakko kieltäytyä kun ei yksinkertaisesti jaksanut tehdä mitään ylimääräistä eikä mieskään halunnut jättää perhettä keskenään ihan vaan sen takia että pääsisi juomaan kavereiden kanssa. Oli ihmisiä jotka eivät tätä ymmärtäneet ja nyt ne suhteet ovat menneen talven lumia.



Kaikilla ei varmasti ole vaikeaa, mutta kannattaa joskus ajatella sitä omaa napaa pidemmälle ja miettiä kaksi kertaa että mitä siellä "ei:n" takana on ja voisiko siihen reagoida jotenkin muuten kuin vittuilemalla.

Jotenkin vaikea uskoa, että mies sanoisi "kyllä mä tulisin, mutta vaimo ei päästä" :)

ei kun hetkonen on yksi, mutta hän onkin sellainen, että ainut elämä on pullo viinaa

kanssa välillä juhlissa kahdestaan ja välillä erikseen, eikä siinä ole kummallekaan mitään ongelmaa. Mutta Ap: n kuvailemassa tilanteessa, mikäli meillä olisi esim. 4 kk:n ikäinen (täysimetettävä) vauva ja juhliin olisi kutsuttu vain aikuiset, mun mieheni ei haluaisi lähteä yksin. Syynä ei olisi se, etteikö haluaisi jättää minua yksin vauvan tai isompien lasten kanssa, käyhän hän ilman minua työmatkoilla ja saunailloissakin, vaan syynä olisi se, että jos illanviettoon on kutsuttu pariskuntia ja muiltakin on vaimoja menossa mukaan, hänen mielestään olisi tyhmää lähteä yksin, vaikka oma kaveripiiri onkin kyseessä.

alkoholipitoisista illanistujaisista.

Ainakin itse tapaan vanhoja kavereita ja pidän yhteyttä heihin, mutta emme järjestä ryyppyjuhlia kun se ei vain meidän porukoissa taida kiinnostaa ketään.

Ota huomioon, että on erilaisia ystävyyssuhteita. Toiset haluavat tavata ihan muuten vain, vaikka ilman lapsia. Toiset haluavat tavata alkoholipitoisten juomien merkeissä, kuten ap.

Hauskaa on huomata, kuinka näitä ryyppumammoja ahdistaa kun osa porukasta kasvaa sen ajan ohi, eikä enää jaksa sellaista elämää. Kiukutellaan sitten ja haukutaan kavereita.

Ja itse luen nuoruudenystäviin esim. opiskelukaverit. Vaikea uskoa että meidän opiskelijaporukka olisi ollut jotenkin tavattoman erikoinen kun meitä yhdisti ennen kaikkea muut asiat kuni bileet, yhteiset baari ym. reissut oli pikemminkin seuraus siitä että _muutenkin_ viihdyttiin yhdessä kuni päinvastoin...

Ja se, että joskus järjestää/menee kotibileisiin/grillibileisiin millä nimellä nyt näitä illanistujaisia nimittääkään ei ainakaan minusta tarkoita sitä etteikö olisi muutaKIN elämää.

Ja kyllä, joskus on minustakin kiva jutella aikuisten asioita ilman häiriöitä eli lapsia :) Itse en ainakaan lasten kuulleen halua sivuta mitään synkeämpiä aiheita aikuistenkaan keskusteluissa (siis ihan asiallisia aiheita eikä mitään viikonlopun kännijuttuja koska niitä nyt ei meidän tuttavapiirissä kukaan harrasta) ja kyllä ainakin meillä lapset keskeyttävät aikuisten puheet väkisinkin aika usein (pitää mennä pyyhkimään, antaa ruokaa, vaihtaa vaippaa tms.), saati sitten jos kaikilla on lapsia ja vielä useampia.

vauvan kanssa. Kaikki eivät ole samanlaisia kuin te olette. Kyllä meillä ainakaan mies ei halunnut jättää minua yksin yhdenkään vauvan kanssa. Olisi kyllä saanut mennä ihan niin paljon kuin olisi halunnut, mutta ei itse vain halunnut.

Ja edelleen ihmettelen tätä, ettei pariskunnan toinen osapuoli voisi tulla, vaikkei toinen pääsisikään. Kyllä minustakin tuntui vauvavuoden loppupuolella, että talosta on hyvä päästä välillä ulos ilman lasta, eikö miehillä muka tule sama olo? ;) Näissä tapauksissa ei nimittäin ole kyse mistään vastasyntyneistä, vaan nuorimmillaan nelikuisesta vauvasta. Luulisi äidin pärjäävän sen ikäisen kanssa yhden illan yksin?

Ymmärtäisin että harmittaisi että kumpikaan ei tule, että ei näe niitä pariskuntia... mutta että miehen kaverit....

alkoholipitoisista illanistujaisista.

Ainakin itse tapaan vanhoja kavereita ja pidän yhteyttä heihin, mutta emme järjestä ryyppyjuhlia kun se ei vain meidän porukoissa taida kiinnostaa ketään.

Ota huomioon, että on erilaisia ystävyyssuhteita. Toiset haluavat tavata ihan muuten vain, vaikka ilman lapsia. Toiset haluavat tavata alkoholipitoisten juomien merkeissä, kuten ap.

Hauskaa on huomata, kuinka näitä ryyppumammoja ahdistaa kun osa porukasta kasvaa sen ajan ohi, eikä enää jaksa sellaista elämää. Kiukutellaan sitten ja haukutaan kavereita.

Ja itse luen nuoruudenystäviin esim. opiskelukaverit. Vaikea uskoa että meidän opiskelijaporukka olisi ollut jotenkin tavattoman erikoinen kun meitä yhdisti ennen kaikkea muut asiat kuni bileet, yhteiset baari ym. reissut oli pikemminkin seuraus siitä että _muutenkin_ viihdyttiin yhdessä kuni päinvastoin...

Ja se, että joskus järjestää/menee kotibileisiin/grillibileisiin millä nimellä nyt näitä illanistujaisia nimittääkään ei ainakaan minusta tarkoita sitä etteikö olisi muutaKIN elämää.

Ja kyllä, joskus on minustakin kiva jutella aikuisten asioita ilman häiriöitä eli lapsia :) Itse en ainakaan lasten kuulleen halua sivuta mitään synkeämpiä aiheita aikuistenkaan keskusteluissa (siis ihan asiallisia aiheita eikä mitään viikonlopun kännijuttuja koska niitä nyt ei meidän tuttavapiirissä kukaan harrasta) ja kyllä ainakin meillä lapset keskeyttävät aikuisten puheet väkisinkin aika usein (pitää mennä pyyhkimään, antaa ruokaa, vaihtaa vaippaa tms.), saati sitten jos kaikilla on lapsia ja vielä useampia.

niin se automaattisesti tarkoittaa sitä, että pitää juoda itsensä känniin? Ilmeisesti sulla on perisuomalainen tapa ottaa alkoholia; joko ei ollenkaan tai sitten perseet olalle, mitään välimuotoa et tunne? Kamalaa.

Itse tykkään järkkäillä grillijuhlia, rapujuhlia, synttäreitä, ym muita illanistujaisia, joissa tarjoillaan alkoholia (lue: viiniä hyvän ruoan kanssa ja päälle ehkä kahvi+avec) mutta mitään kännäysjuhlia ne ei ole, eikä kukaan meidän tutuista näin luulekaan. Mutta onhan se kurjaa, jos sulla on noin rajoittunut katsantokanta, siinä voi jäädä mukavista illanistujaisista sivuun, kun ei osaa ottaa lakoholia oikein ja nauttia hyvästä ruoasta. Vaikka tietysti se on teillä kotona parempaa varmaankin ? ;D

Jos tänne tekee aloituksen "Mies haluaa mennä kaveriporukalla juhliin ja jättää minut vastasyntyneen ja uhmiksen kanssa kotiin, vaikka pyysin ettei menisi kun olen todella juuri nyt ihan puhki tähän rumbaan" niin kappas vaan, johan haukutaan mies siaksi. Jssap, kun ei kerran vastuutaan kanna sen vertaa, että mieluummin juoksee bilettämässä kuin pitää lähimmistään huolta.



No nyt kun aloitus onkin näin päin, että "Paha kotipirupirttihirmuharppuvaimo ei päästä miesparkaa yksin juhliin", niin sikiää vastauksia näiltä liberaaliuden ja suvaitsevaisuuden täydellisiltä huippunaisilta vaimoja vastaan miesparkojen puolesta. Että plääh vaan teille. Elämää on sittenkin, kun se pahin vauvavaihe on ohi.



Jos ette kestä sitä, että joku saattaa kieltäytyä, niin olkaa järjestämättä niitä halvatun kemuja. On ihan ihmisten oma asia tulevatko vai kieltäytyvätkö ja jos kieltäytyvät niin miksi.

sittekö on muumio ja elämä loppunut kun ryyppääminen ei kiinnosta.;) Heh, toiset osaa pitää ihan kivaa ja hauskaa ilman alkoholiakin.

Ei kaikkia kiinnosta tollaset "kotibileet" missä pitää ryypätä.

miehen ja lasten myötä ei pysty edes kavereiden juhlissa käymään ilman puolisoa, siellä voi juoda vaikka teetä. Alkoholi ei ollut pointti, mikäli et itse sitä ymmärtänyt.

edes järjestä mitään bileitä! Ihan oikeesti, minkä ikäistä porukkaa tääll oikein käy? Jotain 28v??? itse olen jo 38v, eikä tämän ikäisten kaverit enää kyllä mihinkään bileisiin kutsu. Mulle tuli edellinen bilekutsu vuonna 2001, kun yksi kaveri täytti 30v, sen jälkeen ei ole kukaan järjestänyt mitään bileitä. Eiköhän lasten ja kekkereiden yhteensovittaminen ole vähän nuorempien ongelma.

Kuinka te aliarvioitte miehiä.

Aivan kuin miehellä ei olisi aivoja ja hän ei itse saisi päättää, ettei halua lähteä biletämään.



Tämä on kyllä miehiä eniten aliarvioiva ketju, mitä olen ikinä nähnyt. Tämä pitää kyllä tallentaa ja lähettää tuntemilleni perheenisille. Saavat kyllä makeat naurut. Ja samalla kyllä avautuu silmät, mitä naiset heistä ajattelevat.

Eli tilanne on siis se, että järjestämme lapsettomia (so. alkoholipitoisia) juhlia, joihin miehen kaveriporukan enemmistö ei pääse tulemaan, koska heillä on pieniä lapsia. Meidän lapset on jo vähän isompia, ja haluttiin monen vuoden jälkeen taas järjestää juhlat ihan aikuisten kesken. Nyt näyttää siltä, ettei monikaan miehen ystävistä tule edes yksinään, koska eivät saa lapsenvahtia tai perheessä on pieni vauva jota ei voi viedä hoitoon.

Mä en suoraan sanottuna tajua. Kyllä me ollaan käyty miehen kanssa erikseenkin juhlissa, ja toisaalta mun ystäväni tulevat vaikka ilman puolisoitaan. Kuitenkin ihan normaalit kotibileet tiedossa, ei luvassa mitään säädytöntä ja kauheaa remuamista. Harmittaa miehen puolesta. :(

Minua ei ainakaan henkilökohtaisesti kiinnostaisi juhlat, joiden päätarkoitus on viinan juominen. Silloin viinan kulutus on liiallista, jos lapset eivät voi olla mukana.

Junttimeininkiä.

koko aikaa jaloissa. Ja toiset meistä osaavat olla ilman niitä lapsia, toiset näemmä eivät..

Eli tilanne on siis se, että järjestämme lapsettomia (so. alkoholipitoisia) juhlia, joihin miehen kaveriporukan enemmistö ei pääse tulemaan, koska heillä on pieniä lapsia. Meidän lapset on jo vähän isompia, ja haluttiin monen vuoden jälkeen taas järjestää juhlat ihan aikuisten kesken. Nyt näyttää siltä, ettei monikaan miehen ystävistä tule edes yksinään, koska eivät saa lapsenvahtia tai perheessä on pieni vauva jota ei voi viedä hoitoon.

Mä en suoraan sanottuna tajua. Kyllä me ollaan käyty miehen kanssa erikseenkin juhlissa, ja toisaalta mun ystäväni tulevat vaikka ilman puolisoitaan. Kuitenkin ihan normaalit kotibileet tiedossa, ei luvassa mitään säädytöntä ja kauheaa remuamista. Harmittaa miehen puolesta. :(

Minua ei ainakaan henkilökohtaisesti kiinnostaisi juhlat, joiden päätarkoitus on viinan juominen. Silloin viinan kulutus on liiallista, jos lapset eivät voi olla mukana.

Junttimeininkiä.

Kuinka te aliarvioitte miehiä.

Aivan kuin miehellä ei olisi aivoja ja hän ei itse saisi päättää, ettei halua lähteä biletämään..

onko vaikea tajuta että kaikki miehet ei oikeasti halua lähteä jonnekin bileisiin juomaan, etenkin jos perheen naispuolinen on noin rasittavan oloinen? Pakollako se on sinne työnnettävä? Minun puolesta saisi mennä useamminkin.

Se että juo muutaman siiderin/oluen illan aikana kun samalla syö ja juttelee kavereiden kanssa on siis _ryyppäämistä_ ? Ei hertti... Kun juurihan tuossa selitin että pointti noissa illanistujaisissa on tavata ystäviä _ei_ ryypätä.

Hauskaa on huomata, kuinka näitä ryyppumammoja ahdistaa kun osa porukasta kasvaa sen ajan ohi, eikä enää jaksa sellaista elämää. Kiukutellaan sitten ja haukutaan kavereita.

ei kun hetkonen on yksi, mutta hän onkin sellainen, että ainut elämä on pullo viinaa

Meillä on miehillä ollut tapana järjestää varpajaiset ja niissä on käyty innolla - tasapuolisesti. Minun mielestäni se on ollut ihan kiva perinne ja tosi hauskoja, ikuisesti säilytettäviä lahjoja on vauvat saaneet varsinkin poikamiehiltä joilla vaimo ei ole päässyt vaikuttamaan lahjan hankintaan :) Lisäksi oli minusta tosi kiva ele kun esikoisemme kummisetä, parhaan ystäväpariskunnan mies, tuli luvallani sairaalaan katsomaan meitä yhdessä mieheni kanssa varpajaisten jälkeen (asuvat eri paikkakunnalla) ja toi minulle pullon ranskasta tuomaansa shampanjaa sitten joskus sopivana hetkenä nautittavaksi.

Joo varmaan pojilla (=miehillä yli 30 v) kuulunut asiaan saunomista, grillaamista ja virvokkeiden nauttimista, mutta ei se minulta tai vauvalta ole ollut pois.

onhan se miehestäkin kiinni, siis ku mä en kyllä saa omaani oikein millään oma-aloitteisesti pois kotoa, ku "kotona on vaan niin kiva olla". Onhan se hyvä, että kotona on kivaa, mutta joskus kyl tuntus, että saishan sitä aikuisella ihmisellä töiden lisäks muutakin olla :) Ite käyn yksin jossain suunnilleen kerran kuussa, joskus useammin joskus harvemmin, eikä se meillä oo kriisiä aiheuttanu :)



mutta yks hyvä esimerkki on, ku oltiin just alettu seurustella, välimatka oli yli 300km, olin harvinaista viikonloppua miehen luona, oltiin vielä kaveripariskunnan häistä tulossa, ku yks miehen kaveri soitti. Mies oli tankilla ja ku mä näin, kuka soittaa ja tunsin soittajan, ni vastasin. No, tämä aloittaa puhelun: päästäthän xxx:n vielä kulkemaan itekseenkin, vaikka seurustelette. Mä totesin, että enpä aio olla pallona jalassa roikkumassa, aikuinen ihminen päättää itse menoistaan. No juteltiin sit vielä jotain siinä ja lopetettiin, se käski vaan kertoo terveisiä. No soitteli sit illalla uudelleen miehelle ja pyysi, että se lähtis kans, ku ovat aikoneet vuokrata mönkijät ja ajella päivän niillä. Miehen kotona oli mönkijä, jolla mies sai ajaa niin paljon ku huvitti. Ei siis ollu innostunu maksaa vuokraa mönkijästä, se oli vielä ainakin pari sataa se hinta. Tämä kaveri vetos heti siihen, että mutta xx:han lupas. Ei ollenkaan tajunnu, että mies vois sanoa ei, ihan itsensä takia. :)



Mutta sit toinen ääripää on pikkuveli, joka ei uskalla sanoa vaimolleen, että on vanhempien luona käymässä, ku saa heti haukut, eikä todellakaan oo lähdössä mihinkään "huvittelemaan" yksin, ku vaimo on joutunu kaks lasta hoitaa muutaman tunnin yksin.. eli aina ne on tilanne kohtaisia. Eikä siihen kieltoon aina tarvita varsinaista kieltoa. Jos tietää jo valmiiks, että lähtemisen jälkeen sitä käytetään syynä kaikkeen ilkeilyyn ja pihtaamiseen ja panttaamiseen, sen perusteella vaimon pitää saada sitä ja tätä, ku kerran mieskin sillon joskus vuonna x... tai sit ollaan vaan marttyyri-ilmein, eli ilmeet ja eleet puhuu muuta kuin suu, ni en ihmettele, ettei haluu lähtee. Sillon tosiaan pitäs osata kuunnella vain sanoja...