Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Voi plääh... ollaan juhlia järjestämässä, eikä vaimot päästä miehiään tulemaan!
19.05.2009 |
Eli tilanne on siis se, että järjestämme lapsettomia (so. alkoholipitoisia) juhlia, joihin miehen kaveriporukan enemmistö ei pääse tulemaan, koska heillä on pieniä lapsia. Meidän lapset on jo vähän isompia, ja haluttiin monen vuoden jälkeen taas järjestää juhlat ihan aikuisten kesken. Nyt näyttää siltä, ettei monikaan miehen ystävistä tule edes yksinään, koska eivät saa lapsenvahtia tai perheessä on pieni vauva jota ei voi viedä hoitoon.
Mä en suoraan sanottuna tajua. Kyllä me ollaan käyty miehen kanssa erikseenkin juhlissa, ja toisaalta mun ystäväni tulevat vaikka ilman puolisoitaan. Kuitenkin ihan normaalit kotibileet tiedossa, ei luvassa mitään säädytöntä ja kauheaa remuamista. Harmittaa miehen puolesta. :(
Kommentit (95)
Musta on surullista jos ihminen kolmenkympin paikkeilla alkaa elämään kuin muumio.
Meillä on tapana käydä vähän erilaisissa tapahtumissa. Ystävien kanssa voi mennä vaikka syömään mutta ei minnekään dokaamaan. Liikuntaan ja muihin harrastuksiin menee kanssa aikaa joten on aika ymmärrettävää että joka paikkaan ei halua eikä ehdi mennä. Aika jännä ajattelutapa että jos kieltäytyy yhdestä menosta niin sitten ei käy missään muuallakaan ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ovat ehkä saaneet uudenlaisia ystäviä vuosien myötä ja heillä on erilaiset harrastukset.
-----
Nyt on tullut uusia ja läheisemiä tuttuja uusien harrastusten ja lasten ja työpaikan kautta. Heidän kanssaan on enemmän yhteistä nykyisessä elämäntilanteessa.
Uusia tuttuja on tullut kasapäin kun lapset ovat syntyneet. Osa sellaisia joita kutsun nyt parhaimmiksi tuttaviksi näiden vanhojen koulututtavien sijaan. Voi olla että näillä ystävällä on kovinkin aktiivinen elämä näiden uusien ystävien kanssa ja sen takia ei innosta lähteä ilman kumppania johonkin nuoruudenkaverin juhlaan. Ja varsinkin jos kuvittelevat että kaikilla muilla on kumppani mukana niin eivät halua tulla yksin.
halua lähteä heille ottamaan alkoholia ja istumaan iltaa tai vauvaa ei voi viedä hoitoon.
Mutta ap.n naispuolisille kavereille tuo ei ole ollut este.
Ehkä miehesi ystävät ovat vastuuntuntoisempia, eivätkä halua viedä vastasyntynyttä kotibileiden takia hoitoon tai halua jättää vaimoa kenties isompien lasten ja vauvan kanssa yksin kotiin.
SEKÄ yhdessä ETTÄ erikseen tilanteen mukaan. Jos miehen paras kaveri pyytää käymään mutta ei saada lapsenvahtia tai minua ei huvita niin sitten menee mies ja päinvastoin.
Ja kyllä, minä ihmettelen pariksuntia joissa ei _koskaan_ voida mennä erikseen esim. tapaamaan kavereita (ja tietty myös päinvastoin on kummaalista).
Meidän tuttavapiirissä on ihan normaalia,etttä pariskunnat liikkuvat yhdessä. Ja jos ei yhdessä pääse menemään, niin sitten ei mennä olenkaan. Näin myös meillä. Mä ihmettelen ennemminkin pariskuntia, joista toinen jää kotiin kun toinen lähtee. Huh.
ovat ehkä saaneet uudenlaisia ystäviä vuosien myötä ja heillä on erilaiset harrastukset.
Näin on käynyt ainakin meille. On toki joku nuoruudenkaveri, kenen kanssa pidetään enemmän yhteyttä, mutta suurin osa, joiden kanssa ennen heiluttiin, on jäänyt kehitystasoltaan sellaiselle tasolle, ettei oikein ole yhteistä.
Nyt on tullut uusia ja läheisemiä tuttuja uusien harrastusten ja lasten ja työpaikan kautta. Heidän kanssaan on enemmän yhteistä nykyisessä elämäntilanteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän tuttavapiirissä on ihan normaalia,etttä pariskunnat liikkuvat yhdessä. Ja jos ei yhdessä pääse menemään, niin sitten ei mennä olenkaan. Näin myös meillä. Mä ihmettelen ennemminkin pariskuntia, joista toinen jää kotiin kun toinen lähtee. Huh.
Jos on tiedossa avec juhlat ja se oma puoliso ei pääse niin harva tulee yksinkään.
Sen sijaan jos on tiedossa pelkkä tyttöjen/poikien juhla niin tottahan sitä menee se kutsuttu sinne yksin. Mutta tosiaan avec juhliin mennään joko yhdessä tai ei ollenkaan.
En ole koskaan ajatellut että se olisi jotenkin outoa varsinkin kun tosiaan meidän 15 hengen ystäväporukassa (siis miehet mukaanlukien 30 henkilöä) kaikki toimivat näin.
Omassa kaveripiirissä kun ei ollut noin surkeaa juttua edes nuorena, saati sitten enää. Bileitä kyllä pidetään, mutta ne on sellaista istutaan yhdesäs jonkun kotona, syödään, jutellaan, nauretaan ja ne jotka alkoa juo (ei kaikki) osaa ottaa sitä niin nätisti ettei tule känniin.
Ei vaan jaksa enää. Aikansa kun nuorena juhli niin ei enää kiinnosta. Ja niiden nuoruudenkavereiden kanssa ei ole enää paljoa yhteistäkään kun osa on jäänyt sille "koppa kaljaa ja pillua" linjalle miehissä ja naisissa "vinkkua naamaan ja baanalle kattoon, kuinka moni mies yrittää iskeä".
Muuten voidaan olla vielä väleissä, mutta ei jaksa tuhlata viikonloppua rypemiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monesti pyytelevät juhliin jne. Meillä mies ei halua jättää mua yksin alsten kanssa, enkä mä miestä. Joten yhdessä mielellään mentäisiin. Lapsenvahti ongelma vaan on suuri, joten lähes kaikki juhlat jää käymättä.
Monella kun juhlat ovat sitten ryyppyjuhlia, eli lapset pitäisi todellakin hommata hoitoon, vaikkemme itse juuri juokkaan. Harmittaa, ettei kaverit osaa enää järjestää illanistujaisia ilman alkoholia. Meitä kun taas ei kiinosta katsella kännissä öykkäviä tuttuja.
Lisäksi harmittaa se, ettei toedlla ihmiset ymmärrä ettemme esim. me halua mennä erikseen juhliin. Niin harvoin kun pääsemme, haluamme mennä pariskuntana. Tästä saa kuulla tarpeeski usein. Mä olenkin sanonu, että sellainen ystävä joka ei tätä asiaa ymmärrä ei ole edes ystävä!
.
Musta on surullista jos ihminen kolmenkympin paikkeilla alkaa elämään kuin muumio.
parikymppisenä, niin miksi nyt sitten perheellisenä pitäisi aloittaa? Olen kai sitten elänyt ikäni kuin muumio... Minusta taas on paikalleen jämähtämistä jos laittaa rahansa bilettämiseen, kun samalla rahalla pääsisi esimerkiksi kaupunkilomalle pari kertaa vuodessa. minusta just nämä lähikuppiloita ja tanssilavoja ja kaverien bileitä kiertävät ovat just niitä jämähtäneitä muumioita, jotka eivät uskalla nähdä maailmaa. Kun on kivempaa olla sen tutun porukan kanssa ja juoda viinaa, ettei vahingossakaan kokisi mitään uutta ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuten tuossa joku kirjoitti. Olin 35v kun aloitettiin seurustelu, mies oli myös yli 30v. Molemmilla oli siihen mennessä jo ihan omat kaveripiirit. Ja mulla ainakin ne kaverit, joita oli jotain 21v-30v, ovat nyt jo muuttaneet ihan muualle, ja nähdään ehkä kerran vuodessa.
En ole ikinä kuulunut mihinkään pariskuntarinkiin. Luulen, että se on enempi tyypillistä niille, jotka aloittaa seurustelun jotain alle 25-vuotiaina, siinä iässä sitä ulkona eniten käydään.
Jos myöhemmin aloittaa, niin meillä ainakaan miehen kanssa ei edes ole mitään kaveriporukkaa, onneksi.
Paljon mieluummin juodaan kotona kahdestaan kaljaa. Ihanko oikeesti jonkun mielestä vaan bilettäminen, juominen ja iltajuhlat ovat "elämistä" ja kaikki muu on muumioitumista???
Huh huh... ONneksi ei oo kaveripiirissä noin pinnallisia ihmisiä!
.
Musta on surullista jos ihminen kolmenkympin paikkeilla alkaa elämään kuin muumio.
parikymppisenä, niin miksi nyt sitten perheellisenä pitäisi aloittaa? Olen kai sitten elänyt ikäni kuin muumio... Minusta taas on paikalleen jämähtämistä jos laittaa rahansa bilettämiseen, kun samalla rahalla pääsisi esimerkiksi kaupunkilomalle pari kertaa vuodessa. minusta just nämä lähikuppiloita ja tanssilavoja ja kaverien bileitä kiertävät ovat just niitä jämähtäneitä muumioita, jotka eivät uskalla nähdä maailmaa. Kun on kivempaa olla sen tutun porukan kanssa ja juoda viinaa, ettei vahingossakaan kokisi mitään uutta ;)
ja sinne ei voi mennä tapaamaan niitä ystäviä/kavereita? On sulla aika pienet ympyrät...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuten tuossa joku kirjoitti. Olin 35v kun aloitettiin seurustelu, mies oli myös yli 30v. Molemmilla oli siihen mennessä jo ihan omat kaveripiirit. Ja mulla ainakin ne kaverit, joita oli jotain 21v-30v, ovat nyt jo muuttaneet ihan muualle, ja nähdään ehkä kerran vuodessa.
En ole ikinä kuulunut mihinkään pariskuntarinkiin. Luulen, että se on enempi tyypillistä niille, jotka aloittaa seurustelun jotain alle 25-vuotiaina, siinä iässä sitä ulkona eniten käydään.
Jos myöhemmin aloittaa, niin meillä ainakaan miehen kanssa ei edes ole mitään kaveriporukkaa, onneksi.
Paljon mieluummin juodaan kotona kahdestaan kaljaa. Ihanko oikeesti jonkun mielestä vaan bilettäminen, juominen ja iltajuhlat ovat "elämistä" ja kaikki muu on muumioitumista???
Huh huh... ONneksi ei oo kaveripiirissä noin pinnallisia ihmisiä!
ei kolmikymppisenä enää voi tavata. Meillä on miehen kanssa ihan ala-asteelta lähtien säilynyt hyviä ystäviä ja samanlaisia perheellisiä työssäkäyviä ihmisiä heissäkin on. Voidaan tavata porukalla tai sitten ilman puolisoa. Eikä meillä juhlat kännäämistä ole, ihmeellistä jos teillä tutut eivät muuta osaa tehdä
.
Toki silloin tällöin voidaan juhliakin, ei se meistä ole huonompia ihmisiä tehnyt ja osaan juhlia myös ilman miestäni, samoin hän voi käydä omien kavereiden kanssa ulkona. En koe lasten kanssa kotona olemista ilman miestä ongelmalliseksi ja pystyn miehenkin jättämään kotiin lasten kanssa. Mutta kaipa toiset sitten tarvitsevat sen aisanparin siihen viereen 24/7.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehellä tulee jo muutenkin kaikenlaista edustamista ja firman juhlaa, kalareissua sekä saunailtaa vuoden mittaan. Samoin tulee harrastuskertoja viikolle..näitä viime aikoina enemmänkin minulle yms.
Pari kertaa vuodessa käyn omien/tai jonkun oman ystäväni kanssa tyttöjen iltaan viettämässä ja ne yritän ajoittaa miehen poissaolon kohtaan.
Ei sitä parisuhdeaikaa ihan älyttömästi ole ja mieluiten käydään erityisesti kaverijuhlissa yhdessä kuin yksin. Ihan älytöntä olisi mielestäni, että vain toinen ilmaantuisi paikalle. Meillä on myös kaveripiirissä syntynyt kovasti vauvoja viime vuosina ja kun pientä vauvaa ei edes haluta/pystytä jättämään hoitoon, niin kyllä jäävät juhlat, risteilyt tms. väliin. Ainakin, jos on pakko olla poissa kotona 3-4 tuntia kauemmin.
Ja me kyllä saadaan lastenvahti melko helposti, mutta pakkohan se on miettiä, että miten paljon isovanhemmat jaksavat hoitaa...onhan heillä omakin elämä. Joten mietimme kyllä tärkeimmät menot tarkkaan ja ainoastaan niihin pyydämme lastenhoitoa.
Nämä kesäajat täyttyvät helposti kaikenlaisilla konserteilla, häillä, polttareilla yms. joten voihan olla, että teidän bileviikonloppu on lähes ainoita "vapaita" viikonloppuja koko kesässä. Meillä ainakin kesämenot lyödään lukkoon jo kuukausia ennen kesää...muuten juhliin ei saapuisi todellakaan juuri kukaan.
Tuo tyyli yhdessä tai ei ollenkaan on omituista!
ihmiset vaan haluaa tehdä vapaa-ajallaan erilaisia asioita. Minä tapaan mieluiten ystäviä vaikka niin että mennään syömään tai käymään jossain tapahtumassa tms... kotibileitä ei ole kyllä kukaan järjestänyt vuosiin.
Jos tuntuu siltä että ystävän kanssa ei voi enää tehdä mitään kivaa yhdessä, ts mieltymykset on niin erilaisia niin ehkä kannattaa vähän katsella muuta seuraa (niin surullista mutta totta). Minun yksi ystävä halusi aina mennä baariin ja nimenomaan miehiä katselemaan. Minä en enää jaksanut lähteä mukaan ja siitä tuli niin iso riita että ei olla puhuttu pariin vuoteen.
Ihme selittelyä, että "on muutakin tekemistä". Jos nyt useamman vuoden on jo saanut tehdä sitä "muuta", niin olisiko se niin kamalaa välillä viettää aikuisten juhlia?
Ja kuten on jo monesti todettu, niin ei tarvitse vetää lärvejä, mutta onhan se kivaa, kun saa rauhassa jutella aikuisten juttuja ja juoda viiniä ilman jatkuvia häiriötä.
juoda viiniä ilman jatkuvia häiriötä.
eli lapsia. Kyllähän nyt jokainen voi myöntää, että ne häiritsee illanviettoa, vaikka sitten olis ihan alkoholittomalla linjallakin.
Alue: Aihe vapaa
Säälittävää.