Olemmeko tiukkapipoisia vanhempia?

Lapsi elää rutiineista-kirjan kirjoittajan blogia, rutiini.vuodatus.net. Siellä saanette aikaan väittelyryöpyn...Sieltä löytyy muuten myös paljon linkkejä tämän aihepiirin sivustoihin.

Hyvä ap, että avasit keskustelun näin tärkeästä aiheesta.

tässä matkan varrella yhtään mihinkään. Sisälukutaidolla siitä kyllä selviää.

Olet itse antanut itsestäsi ja perheestänne sellaisen kuvan, että rutiinit pitävät AINA, poikkeuksia voi olla 2-3- kertaa vuodessa. Sen pohjalta on esitetty täysin asiallisia kysymyksiä esim. saako lapsi katsoa ohjelman mikä kestää 5 min yli tms.

Ja nyt ilmeisesti pidät näitä kysymyksiä älyttöminä, sillä tottakai teillä voidaan joustaa tilanteen mukaan?!

Miten se nyt siis olikaan?

Meillä on säännöt, pyrimme pitämään niistä kiinni. Opetamme lapsemme pitämään yhteisistä sopimuksista kiinni. Mutta elämä ei tietenkään koskaan mene ihan sekuntilleen, eihän se ole mahdollista. Joten jos esim sovitusta ajasta tulee parin minuutin poikkeama niin se on ok. Jo aloitusviestissä kirjoitin, että joskus, vaikkakin äärimmäisen harvoin, joustetaan isommasti (eli esim nukkumaanmenoaika muuttuu ihan täysin).

Pakko sanoa, että en kuvitellut, että sellaisista parin-muutaman minuutin poikkeamista kotiintulo- tai nukkumaanmenoajoissa pitäisi edes mainita, koska eikö se nyt ole meille kaikille itsestäänselvää (no näköjään ei ole), että niitä tulee elämässä aina. Lapsella voi mennä kivi kenkään kotimatkalla ja pysähdykseen kuluu kolme minuuttia - ei haittaa, hyvä kun tulee seitsemän aikaan kotiin kuten sovittua. Inhimillisyyttä.

Veljeni perheen mielestä me olemme tiukkapipoja, koska meillä on ääneen lausuttuna tämä kello seitsämältä poika kotiin -sääntö. Hänen mielestään asian voi miettiä joka päivä uusiksi, ja lapsensa saa soittaa kännykällä kotiin monta kertaa illassa ja neuvotella lisää aikaa leikkeihin. Joskus lapsi tulee kotiin vasta kymmenen aikaan illalla. Kouluiltana siis. Meidän perheessä tällainen ei toimisi yhtään.

Vielä kerran: en ole kertaakaan, edes aloituksessani, kirjoittanut, että emme jousta näistä asioista minuuttiakaan piste. Tämä on ihan joidenkin muiden tulkintaa.

ap

kovinkin erilaisia lapsia. Jos siis rajat ja rakkaus on muuten kohdallaan. Ap:n lapset pärjää varmasti hyvin armeijassa, toimistotöissä tms. viroissa. Vapaampien perheiden lapsista tulee sit varmaan kauppiaita tai pomoja tms., kun tottuvat neuvottelemaan ja päättämään itsenäisemmin asioistaan.

terveisin neljän äiti.

Ja perusteluna on, että hyvin luovia ja itsenäisiä murkkuja kasvoi sellaisista lapsista, joille ei ollut ihan noin tiukkoja sääntöjä.



Ja muista, että ei ole olemassa vain kahta ääripäätä. Eli sinun tyylisi ja sitten se, että lapsista ei pidetä huolta ja televisio huutaa ympäri vuorokautta ja ei ole mitään rajoja.

taisin kirjoittaa tämän epäselvästi, en tarkoittanut että 1v ja 7v on samat rutiinit - EI EI. Heillä on toki erilaiset rutiinit, onhan 7v jo koulussakin ja kulkee sinne ja sieltä itsenäisesti, hän tekee erilaisia asioita koko päivän kuin 1v pikkusiskonsa.

Mutta heillä on tutut ja turvalliset iltarutiinit joiden kautta mennään nukkumaan, 5v ja 7v ne rutiinit ovat toki erilaiset kuin tällä 1v joka tarvitsee vielä sen ikiaikaisen puuro, pesu, pusu ja sänkyyn -kuvion ;)



ap

- 7v pojan täytyy tulla iltaisin kotiin viereisestä puistosta viimeistään 19.00, vaikka futismatsi tms olisikin vielä kesken.

- lapset 1v, 5v ja 7v menevät joka ikinen ilta nukkumaan samoilla tutuilla rutiineilla klo 20.00 (poikkeuksia tästä äärimmäisen harvoin, ehkä 2-3 kertaa vuodessa)

Tuo kuulostaa juuri siltä että on todellakin tasan tarkkaa että juuri kellonlyömällä x tapahtuu asia y. Pari minuuttia muutosta ok, mutta ei esim. 20 min, eikä taatusi kuin sen 2-3 kertaa vuodessa.

itse olen sitä mieltä, että 7v on aikapaljon eri asia kuin 1 v. Se on outoa jos heillä on tasan samat rutiinit. Kesälomilla meillä oli vielä tuossa iässä suurinpiirtein sama arkiaikataulu käytössä, mutta nyt lapsi on 11 v, joten toki lomillaan saa valvoa pitempään. Mutta jos joutamattomuudesta halusit mielipiteen, mielestäni millintarkka aikataulu ja täydellinen joustamattomuus on aina ollut merkki kyvyttömyydestä omien aivojen käyttöön.

terveisin neljän äiti.

Ja perusteluna on, että hyvin luovia ja itsenäisiä murkkuja kasvoi sellaisista lapsista, joille ei ollut ihan noin tiukkoja sääntöjä.

Voisitko avata tätä vähäsen? Mikä meidän säännöistä estää mielestäsi luovuuden ja itsenäisyyden kehittymisen? Nuohan olivat vain yksittäisiä esimerkkejä meidän säännöistämme, toisaalta voisin kertoa sellaisia asioita meidän elämästä, jotka kannustavat nimenomaan luovaan ja itsenäiseen asenteeseen elämässä :)

ap

Mihinkään ei voi kotoa lähteä, kun 8-vuotiaan lapsen päiväunet menevät myttyyn :-/ Voi apua.

Mielestäni olette kovin tiukkapipoisia. Minäkin kannatan rytmejä ja rutiineja, mutta kuinka mukavaa niistä onkaan joskus poiketa. Miksi ihmeessä pitää aina olla sängyssä kello 20? Voihan sitä nyt joskus valvoa sen ylikin ja tehdä jotain kivaa ja nukkua sitten aamulla pitempään. Ja no, jokainen kai meistä itse määrittää paljonko karkkia saa syödä tai paljonko tv:tä saa katsoa. Meillä se ei kyllä ole noin tiukkaa kuin teillä.



Ihan mielenkiinnosta, meinaatteko kuinka kauan jatkaa noin tiukkoja rutiineja ja sääntöjä? Ajattelin vain, että sitten kun se lapsi saa tai väkisin ottaa sitä omaa päätäntävaltaa, niin voi siinä mopo karata käsistä, jos elämä on siihen asti ollut hyvin tiukasti sääntöjen alaista.



Musta elämä ei ole niin vakava paikka, paljon mukavampaa on kun ei kulje koko ajan nuttura niin tiukalla :)

Lapset ja lapsiperhe tarvitsee rutiineja, muttei millintarkkoja. Koti on koti, ei armeija. 1-vuotiaalla ei voi olla samoja sääntöjä kuin seitsemän vanhalla.



Voin kokemuksesta sanoa, että tiukka lapsuus hyvin helposti kostautuu sitten teini-iässä. Joku mainitsi luovuuden, on totta että tiukat rutiinit, tarkkuus kaikessa ja ainainen siisteys tutkitusti tappaa luovuutta lapsissa.

Hienoa, että olette luoneet turvalliset säännöt ja pidätte niistä kiinni. Lapsi ei ilman sääntöjä osaa muodostaa minkäänlaista järkevää käsitystä tästä maailmasta ja siitä kuinka täällä toimitaan. Niitä vanhempia valitettavasti on yllin kyllin tässä maassa, jotka eivät tätä asiaa ole tajunneet ollenkaan. Ja seuraukset näkyvät... Minä kannatan täysin juuri tuollaista turvallista kasvatusta, jossa säännöt luovat rajat lapselle.

en siksi, että sanotaan että olemme tiukkapipoisia - sitä odotinkin. Mutta siksi, että perustelut on niin kummallisia.

esim. en ole missään kirjoittanut että meillä olisi pilkuntarkkaa siivousintoilua joka tapaa luovuuden, kun oikeasti meillä on esimerkiksi yksi pöytä lähes aina ihanassa kaaoksessa lasten piirrustusten, askartelujen ja taideprojektien peitossa, silppua ja suttua mutta ei haittaa. Tykkään itsekin askarrella ja kannustamme lapsia tähän. Mielestäni jos olisin siivoushullu tiukkis, niin tämä ei toimisi.

Ja siis, toistan, 1v ja 7v ei ole samoja rutiineja! Tietenkään, eihän se toimisi. En usko että lapsemme kokevat kodin armeijaksi. Mutta olemme mieheni kanssa sillä tavalla periaatteellisia, että tietyistä asioista pidetään kiinni, kuten nukkumaanmenoaika. Onko klo 20 teistä kovin aikainen? Minusta ei, koska lapsemme ovat kaikki selkeästi iltaunisia ja aamunvirkkuaj, meillä heräillään 6-7 välillä, yleensä kaikki ovat ihan luonnostaan jo 6.30 pystyssä eikä kukaan lapsista osaa aamuisin nukkua pitkään. Joten miksi valvottaa väkisin illalla?



ap

vähän armeijamaiselta kuulostaa. rajat tietty ok, mutta pientä joustoa varsinkin iän suhteen. Aikas kurjaa jos 7-v. poika joutuu lähtee kesken fudismatsin himaan. Ikävää...

ja teillä sitä tappaa tarkat säännöt.

en ole missään kirjoittanut että meillä olisi pilkuntarkkaa siivousintoilua joka tapaa luovuuden,

ap

mutta karkkien noin tiukan määrän rajoittamisen suhteen kuulostaa siltä, että vanhemmilla on joku sokeri- tai lisäainefobia, joka on yhdenlainen (tarttuva) häiriö sekin

mutta minusta vain hyvä. Vankoilla rutiineillahan lapset tuntee olonsa turvalliseksi ja kaikki toimii paremmin. Lapset ei naputa vastaan kovasti, kun tottuu siihen missä mennään ja koko perhe voi paremmin ja pääsee vähemmällä.



Itsellä aika tiukat rutiinit käytössä (lapset 1v ja 2v) ja arki on todellakin paljon helpompaa ja lapset itse jopa pyytää päästää sänkyyn kun on päivä- tai iltauniaika. Joskus joustetaan tietysti rutiineista kun vaikka mennään kylään, mutta ei kovin usein. Ystävätkin kutsutaan mieluummin meille niin lapset jaksaa olla ilosia ja nukkuu hyvin.



Yleensä meille sanotaan, kuinka helppoja meidän lapset on ollu, mutta paljon enemmän siinä on kyse rutiineista kuin luonteesta.

viestität lapsillesi ettet luota heihin. Kyllä 7-vuotiaalle tulisi jo osoittaa luottamusta antaa itse määritellä mikä määrä karkkia olisi ok karkkipäivänä tai vastaavasti antaa valvoa pidempään viikonloppuisin ja lomilla.

Terv. täydellisen vapaan kasvatuksen saanut "kapinallinen" ja luova virkamies, joka on toimistotöissä ja esimiesasemassa

Meillä vaan lomaaikaan ne tutut ja turvalliset nukkumaanmenorutiinit aloitetaan noin tuntia myöhemmin, kuin kouluaikaan. Ja koska kyseessä on jo 10 v lapsi niin pelkäänpä, että parin vuoden päästä ne rutiinit siirtyvät lomalla, ainakin jos vanhemmatkin ovat kesälomalla, vieläkin myöhemmäksi. Kyllä loma on lomaa, kaikki löysäävät vähän silloin.