Olemmeko tiukkapipoisia vanhempia?

Samat vaahtoajat täällä kuin siinä liukumäen ylöskiipeämisen ketjussa! Virkamiehet ja natsiäidit sääntöineen, rutiineineen ja rajoineen ovat PAHA PAHA juttu ja luovat imettäjä-viherpiipertäjät HYVÄ HYVÄ vapaaan ja rennon ihmisen ihanne!

Jälleen ihmettelen miten mustavalkoista elämänne onkaan. Ja ahdasmielistä, ihmiset jaetaan tuosta vain stereotyyppiseen karsinaan.

No nyt on kyllä sulla käsitteet ja käsitykset sekaisin..

Meillä suht tarkat rutiinit, aikaisin nukkumaan jne. Mutta sen sijaan meillä saa kiivetä liukumäkeä ylös ja lisäksi luen itseni "luomuäidiksi" ja viherpiipertäjäksi.

Että anteeksi nyt vaan, mutta sinulla on mielestäni aika mustavalkoinen asenne.

Hämmästelen sitä, minkälaisin yleistyksiä täällä tehdään!!!

(siksi edelleen mietin, että mistä yhteiskuntaluokasta ihmiset täällä ovat, asenteet kuin ei olisi koulua koskaan käytykään... )

tokaluokalle.

Olisi aikamoista aliarviointia väheksyä häntä ja tulla karjumaan kentän laidalle, että pois pelistä tällä minuutilla ja tällä minuutilla sänkyyn. Hänkin on yhtä viehättävä nuoren miehen alku kuin isommat lapset.



Joustaa ei ole tarvinnut maailman tappiin, vaikka armeijankuria ei olekaan ollut. Ei ole tarvinnut, koska lapset ovat kokeneet elämänsä turvalliseksi ilman komentelua ja käskemistä.



Ap tulee kokemaan vielä yllätyksiä lastensa kanssa. Eniten kai minua hirvittää ap.n tapauyksessa, miten hänelle itselleen käy kun ei pystykään enää kontrolloimaan ympäristöään ja läheisiään.



Minulla on naisvaltaisella alalla pari samankaltaista työkaveria. Jos jokin esine on vaihtanut paikkaansa heidän vapaapäivillään, he saavat kamalan marttyyriraivarin. He eivät vain kestä rutiinien rikkomista, koska ovat silloin ihan hukassa. Olen joskus ajatellut, että heillä ei ole niitä aivosoluja sen vertaa päässä, että pystyisivät itseohjautuvan työskentelyyn ja itse ajattelemaan asioita. Kaikki on tuvallista kun ei tarvitse ajatella vaan toimii kuten on 30 vuotta toiminut.



Ovat syöneet valtavasti ulos nuoria lomittajia. Ovat todella ilkeitä ja salaivallisia ja kieroja. Kamala hätä saada pois sellaiset ihmiset, jotka sekoitattaa heidän rutiinit.

Sitten jos joku ei suostu pompoteltavaksi, kamala marttyyrimainen pisteiden keruu ja kitinä ja vinkuna, kuten ap.lla. Oma paha olo johtuu aina muista.

Yhden lapsuudentuttuni perheessä oli samanlaiset rutiinit kuin ap:lla. Mistään ei joustettu koskaan. Tämä esikoistyttö löytyi pari vuotta sitten vaatekomerostaan hirttäytyneenä. Minusta koko perhe oli aina tosi onnettoman oloinen.

Hienoa päätelyä! Todella loogista ja varmaankin tutkimukseen perustuvaa? Tuskin se nyt nukkumaanmeno-ajasta, karkkipäivästä tai ruutuajasta johtuvaa voi olla! Tuskin kuule kenenkään elämä järkkyy muutaman rutiinin takia. Rakkaudettomuus, välivalta, alistaminen, masennus, hyväksikäyttö, sairaus jne. todennäköisempiä syitä tuohon - todella typerää verrata näitä kahta asiaa. Sinun yhden perheen kokemuksellasi asian voi yleistää vai?

Samat vaahtoajat täällä kuin siinä liukumäen ylöskiipeämisen ketjussa! Virkamiehet ja natsiäidit sääntöineen, rutiineineen ja rajoineen ovat PAHA PAHA juttu ja luovat imettäjä-viherpiipertäjät HYVÄ HYVÄ vapaaan ja rennon ihmisen ihanne!Jälleen ihmettelen miten mustavalkoista elämänne onkaan. Ja ahdasmielistä, ihmiset jaetaan tuosta vain stereotyyppiseen karsinaan.

No nyt on kyllä sulla käsitteet ja käsitykset sekaisin..

Meillä suht tarkat rutiinit, aikaisin nukkumaan jne. Mutta sen sijaan meillä saa kiivetä liukumäkeä ylös ja lisäksi luen itseni "luomuäidiksi" ja viherpiipertäjäksi.Että anteeksi nyt vaan, mutta sinulla on mielestäni aika mustavalkoinen asenne.Hämmästelen sitä, minkälaisin yleistyksiä täällä tehdään!!!siksi edelleen mietin, että mistä yhteiskuntaluokasta ihmiset täällä ovat, asenteet kuin ei olisi koulua koskaan käytykään... )

Tuossahan nimenomaan kritisoitiin sitä, miten aiemmin äiti, joka ylläpitää rutiineja, leimataan natsiksi ja kuvitellaan hänen olevan virkamies. Minäkään en ymmärrä, mitä tekemistä noilla voi olla tämän ketjun kanssa. Taisi tuo sarkastinen tyyli kirjoittaa mennä sinulta hieman ohi. Jos kritisoidaan yleistyksiä ja mustavalkoisuutta, niin sinähän olet siitä aivan samaan mieltä, eikö niin.

Tuskin yhteiskuntaluokalla on tässä asiassa mitään tekoa. Vaikka itse oletkin akateeminen ja ylemmästä "luokasta", se ei tarkoita sitä, eivätkö muutkin täällä sitä voi olla.

tokaluokalle.

Olisi aikamoista aliarviointia väheksyä häntä ja tulla karjumaan kentän laidalle, että pois pelistä tällä minuutilla ja tällä minuutilla sänkyyn. Hänkin on yhtä viehättävä nuoren miehen alku kuin isommat lapset.

.

Miten tällaisia ihmisiä on edes olemassa, joka pystyy tällaisiin johtopäätöksiin kuin tämä kirjoittaja?????????

Onko ap koskaan sanonut että karjuu lapsille?

Hänhän nimenomaan sanoi, että lapsi osaa tulla itse, kun sille on annattu sitä VASTUUTA.

Vedät tähän samaan syssyyn vielä naisvaltaisten alojen marttyyrit! Miten ihmeessä se liittyy tähän?

MIten joku voi kyetä tällaisiin yleistyksiin? Etkö ymmärrä lukemaasi? Miten ap:sta tuli kontrollifriikki? Hänhän vaan haluaa, että muut antavat hänen laittaa lapsensa nukkumaan, silloin kun se hänen perheelleen parhaiten sopii. Muut saa ap:n puolesta tehdä niin kuin itse haluaa.

Näiden kirjoitusten jälkeen ei tarvitse ihmetellä, että Suomen eduskunnasta löytyy niin yksinkertaisia (esim Oinonen ja co) ihmisiä, kun ap:n kirjoittajatkin näyttävät olevan sellaisia. Anteeksi nyt vaan, mutta kirjotuksesi on jo törkeä.

ja olla yksi syy (tusin suurin, mutta osatekijä) masennukseen? Jos koskaan ei saa joustoa vaikka kuinka hyvä syy olisi, niin helposti tuntuu ettei rajojen asettajat ota huomioon.

Rakkaudettomuus, välivalta, alistaminen, masennus, hyväksikäyttö, sairaus jne. todennäköisempiä syitä tuohon - todella typerää verrata näitä kahta asiaa. Sinun yhden perheen kokemuksellasi asian voi yleistää vai?

mutta en voi olla pudottamatta tätä uutispommia:

minä olen ammattitaiteilija (esittävien taiteiden puolella) ja mieheni taas media-alan yrityksen toimitusjohtaja.

Ihan vaan tähän virkamies-kommenttiin liittyen tuli mieleeni. En kyllä ymmärrä miten ammattimme liittyvät tähän avaukseeni sit loppupelissä mitenkään... ja siitä työpaikkakiusaamisjutusta, en todellakaan ollut ainoa jota se ohjaaja siinä prokkiksessa kiusasi, lopulta hänet laitettiin pois koko hommasta sopimattomuuden vuoksi ihan työryhmän yhteispäätöksestä, että kiitos vaan sillekin yhdelle kirjoittajalle, joka osasi taas tulkita minusta tuhat asiaa kasvattajana siksi, että mainitsin veljeni tukeneen mua työpaikkakiusaamisjutussa...



Näihin "voiko katsoa ohjelman joka kestää 1h5min" en viitsisi edes kommentoida, kun ovat jotenkin niin älyttömiä. Mutta kommentoin silti: kyllä saa. Meillä keskustellaan ja neuvotellaan, mutta nämä tietyt rajat (aikarajat, rajattu rahamäärä tms) antavat hyvät selkeät raamit tälle neuvottelulle ja keskustelulle. Joustoa siis löytyy, mutta ei määrättömästi vaan pientä joustoa, tarpeen mukaan. Varmasti entistä enemmän neuvotellaan ja keskustellaan, kun lapset kasvavat.



En ole muuten kertaakaan sanonut, että asia ihan ihan minuutilleen sekunttiviisarin kanssa näin, se on ihan muiden keksimää ja tulkitsemaa. Emme juokse kellon perässä, meillä kello ei ole herra, mutta hyvä palvelija kuitenkin ja lapsille varsinkin asioita hienon konkreettisesti selkeyttävä apuri.



Eikä ole koskaan tarvinut mennä kentän laidalle karjumaan, että kello on 19, nyt kotiin. Poika kun osaa kellon ihan itse ja häneen luotetaan ja hän osaa pitää sovitusta kiinni, eikä aloita sitä uutta matsia just sen viittä vaille tasan vaan lähtee siinä hyvässä välissä kotiin.



ap

Eikö joustamattomat, tosi tiukat rutiinit voi myös olla alistuskeino? ja olla yksi syy (tusin suurin, mutta osatekijä) masennukseen? Jos koskaan ei saa joustoa vaikka kuinka hyvä syy olisi, niin helposti tuntuu ettei rajojen asettajat ota huomioon.

Rakkaudettomuus, välivalta, alistaminen, masennus, hyväksikäyttö, sairaus jne. todennäköisempiä syitä tuohon - todella typerää verrata näitä kahta asiaa. Sinun yhden perheen kokemuksellasi asian voi yleistää vai?

Mutta tuskin voit väittää, että ap:n tilanne vaikuttaisi noin huonolta. Varmasti hyvin tiukka KURI voi olla alistuskeino rangaistuksineen jne. Mutta jos lapsella on nukkumaanmenoaika, jota pyritään noudattamaan (ei ehkä minuutilleen, mutta se on tavoite) ja jos on sääntöjä (ei osteta karkkia mielinmäärin), niin en ymmärrä, miten joku voi vetää siitä aasinsillan lapsen itsemurhaan saati mielenterveyteen. Muutama mutka on tullut oiottua.

AP:lle sanoisin, että nuo rutiinit varmaan ovat ihan ookoo, jos ette "pakolla" noudata niitä ja joustatte esim. puoli tuntia/tunnin noista ajoista ja tavoitteistanne niin, ettei niistä tule itsetarkoitus.

Juuri noin lasten kanssa pitää toimiakin. Rajat täytyy olla ja niistä pitää kiinni. t toinen "tiukkis"

ja ihan pakko kommentoida.



Ensinnäkin, niin kuin suurin osa kirjoittajistakin olen sitä mieltä, että rutiinit on lapselle oltava. Kyllä elämä pienen/pienten lasten kanssa on aika hulabaloota jos rutiinit puuttuvat. Joillakin ovat tiukemmat rutiinit ja toisilla taas ei. Meitä on erilaisia kasvattajia.



Minusta on myöskin hyvä, että AP.lla on todella selkeät rutiinit ja se toimiii heillä. Minustakaan ei ole mitään järkeä siinä, että jos lapset (niinkuin AP:n lapset) haluavat jo kahdeksalta nukkumaan niin väkisin heitä pitäisi valvottaa, tai jos 1 € karkkeihin riittää niin hyvä.



Kuitenkin, minulle tuli itselleni se mielikuva, että JOUSTOA juurikaan ei ole. Tämä mielikuva siis perustuu vain Ap:n itsensä kirjoittamiin viesteihin ja aloitusviestiin. Tietenkään en ko. henkilöä tunne, joten kovin vahvaa mielipidettä en voi muodostaa pelkkien viestien perusteella.

Saan sen käsityksen, että juuri niinkuin joku muukin sanoi kärjistäen, jos elokuva kestää 1 h 10 min, meneekö telkku kiinni tasan tunnin jälkeen? Jos joku ihana karkki maksaakin 1,10 € eikö sitä sitten saa joskus ostaa? Nämä ovat pieniä esimerkkejä mutta juuri tällainen todella pienissä asioissa joustamisen puute tuli mieleen ap:n viesteistä. Ja tämä minun mielestäni kuulostaa oudolta.



Mutta kokonaisuudessaan rutiinit ovat hyvät ja nukkumaan meno sopivaan aikaan. Toivottavasti sitä joustoakin teidän perheessä jollain tasolla harrastetaan.

kaikkein eniten ne, jotka ei itseään (huom. lapset tekee niin kuin vanhemmat ohjaa) halua rajoittaa ruoka- tai nukkumaanmenoaikoihin.



Rutiineita ja rytmiä noudattavissa perheissä osataan kyllä käyttää maalaisjärkeä. Jos tv-ohjelma kestää viisi minuuttia yli 19.00, niin toki se voidaan katsoa. Mutta jos jo ennakkoon tiedetään, että ohjelma kestää puoli kymmeneen (ei sieltä kyllä mitään katsottavaa siihen aikaan lapsille tule) niin silloin ohjelmaa ei aleta katsoa ensinkään. Kai teillä jokin sananvalta vanhempina perheessänne on? Ja digiboksi, jos jotain on lasten ehdottomasti nähtävä. Lasten jalkapall- ja muut harrastukset olisi järjestettävä säälliseen aikaan, mutta se on vanhemmista kiinni, suositaanko sellaisia seuroja jne. jotka ei lasten perusrytmiä millään tavalla ota huomioon.



En tunne ketään rutiineihin ja säännölliseen rytmiin tukeutuvaa, jonka mielestä ne eivät toimi. Sen sijaan tunnen paljonkin vanhempia, joiden lapset ovat "huonoja nukkujia" ja "huonoja syöjiä", mutta kun asioita vähän kyselee, niin yleensä sieltä paljastuu juuri se, että ei ole mitään nukkumaanmenoaikoja tai ruoka-aikoja. Annetaan ruokaa, kun on nälkä (lapsi kai sen sitten ennakoi, luovasti...) ja pannaan nukkumaan, kun on jo niin väsynyt, että se näkyy. Ja sitten leimataan lapset huonoiksi nukkujiksi ja niin edelleen.

Täällä on moni sanonut, että kukin tavallaan, mutta rohkenen vaatia ihmisiä mietimään, voisiko lasten kasvatuksessa olla kuitenkin - vaikka se ei meistä aikuisista aina niin kivaa ja fantsua olekaan - joitakin sellaisia asioita, jotka eivät ole riippuvaisia perheen tavoista ja tyylistä. Lasten oikeus vanhemman kasvatukseen ja selkärankaan ruoka- ja nukkumaanmenossa on sellainen asia.

Mitään lapsuuden ihanuutta ei jää kokematta sen vuoksi, että saa nukkua ja syödä ajallaan ja riittävästi. Päinvastoin.

Kello on tikutettu lasten aivoihin ja ei ne enään muuhun pysty. Pienille lapsille tarkat rutiinit on hyvät, mutta 7v. kanssa pitäisi jo lapsen kehityksen kannalta tehdä joustoja. 7v. on jo iso lapsi ja ei voi verrata johonkin taaperoon.

Edelleen toi karkkimäärä on aivan liian pieni. Sääliksi käy, sillä kyllä ei eurolla paljon karkkia saa. Sopii taaperolle, mutta 7v. pitäisi saada enemmän. Onhan vanhemmilla lapsillakin viikkoraha isompi, kuin pienemmillä lapsilla.

Kannattaisi harkita joustoa vapaa-aikana ei arkena.

Jousto voi olla vaikka 1 tunti enemmän aikaa mökkipäivinä, ei se ole paljoa.

jossa ilmoitat että kotiintuloaika on klo 19 vaikka peli olisi kesken, ruutuaika on se 1 h, karkkipäivänä karkkeja 1 eurolla ja that's it. Nyt sitten ilmoitat että kyllä joustoa löytyykin!

Jos itse ensin annat kuvan että joustat rutiineista ehkä kaksi, kolme kertaa vuodessa etkä koskaan muulloin niin onko mikään ihme että saat kritiikkiä liiasta tiukkapipoisuudesta?

Näihin "voiko katsoa ohjelman joka kestää 1h5min" en viitsisi edes kommentoida, kun ovat jotenkin niin älyttömiä. Mutta kommentoin silti: kyllä saa. Meillä keskustellaan ja neuvotellaan, mutta nämä tietyt rajat (aikarajat, rajattu rahamäärä tms) antavat hyvät selkeät raamit tälle neuvottelulle ja keskustelulle. Joustoa siis löytyy, mutta ei määrättömästi vaan pientä joustoa, tarpeen mukaan. Varmasti entistä enemmän neuvotellaan ja keskustellaan, kun lapset kasvavat.

En ole muuten kertaakaan sanonut, että asia ihan ihan minuutilleen sekunttiviisarin kanssa näin, se on ihan muiden keksimää ja tulkitsemaa. Emme juokse kellon perässä, meillä kello ei ole herra, mutta hyvä palvelija kuitenkin ja lapsille varsinkin asioita hienon konkreettisesti selkeyttävä apuri.

Eikä ole koskaan tarvinut mennä kentän laidalle karjumaan, että kello on 19, nyt kotiin. Poika kun osaa kellon ihan itse ja häneen luotetaan ja hän osaa pitää sovitusta kiinni, eikä aloita sitä uutta matsia just sen viittä vaille tasan vaan lähtee siinä hyvässä välissä kotiin.

ap

Edelleen toi karkkimäärä on aivan liian pieni. Sääliksi käy, sillä kyllä ei eurolla paljon karkkia saa.

.

Perustele, miksi pitää saada enemmän karkkia.

Olen täysin samaa mieltä!

kaikkein eniten ne, jotka ei itseään (huom. lapset tekee niin kuin vanhemmat ohjaa) halua rajoittaa ruoka- tai nukkumaanmenoaikoihin. Rutiineita ja rytmiä noudattavissa perheissä osataan kyllä käyttää maalaisjärkeä. En tunne ketään rutiineihin ja säännölliseen rytmiin tukeutuvaa, jonka mielestä ne eivät toimi. Sen sijaan tunnen paljonkin vanhempia, joiden lapset ovat huonoja nukkujiaja huonoja syöjiä, mutta kun asioita vähän kyselee, niin yleensä sieltä paljastuu juuri se, että ei ole mitään nukkumaanmenoaikoja tai ruoka-aikoja. Annetaan ruokaa, kun on nälkä (lapsi kai sen sitten ennakoi, luovasti...) ja pannaan nukkumaan, kun on jo niin väsynyt, että se näkyy. Ja sitten leimataan lapset huonoiksi nukkujiksi ja niin edelleen.Täällä on moni sanonut, että kukin tavallaan, mutta rohkenen vaatia ihmisiä mietimään, voisiko lasten kasvatuksessa olla kuitenkin - vaikka se ei meistä aikuisista aina niin kivaa ja fantsua olekaan - joitakin sellaisia asioita, jotka eivät ole riippuvaisia perheen tavoista ja tyylistä. Lasten oikeus vanhemman kasvatukseen ja selkärankaan ruoka- ja nukkumaanmenossa on sellainen asia. Mitään lapsuuden ihanuutta ei jää kokematta sen vuoksi, että saa nukkua ja syödä ajallaan ja riittävästi. Päinvastoin.

Olet itse antanut itsestäsi ja perheestänne sellaisen kuvan, että rutiinit pitävät AINA, poikkeuksia voi olla 2-3- kertaa vuodessa. Sen pohjalta on esitetty täysin asiallisia kysymyksiä esim. saako lapsi katsoa ohjelman mikä kestää 5 min yli tms.



Ja nyt ilmeisesti pidät näitä kysymyksiä älyttöminä, sillä tottakai teillä voidaan joustaa tilanteen mukaan?!



Miten se nyt siis olikaan?

ja siksi aihe herättää niin suuri intohimoja, vaikka erot käytännön toteutuksessa lienee pienet. Ap edustaa kantaa että niin tehdään koska niin on aina tehty, ja rutiini on arvo sinänsä, ei tilanne. Kun taas toisen näkökannan edustajilla katsotaan ensin tilannetta ja tehdään sen mukaan, ja rutiinit on apukeinon osassa.

7v. kanssa pitäisi jo lapsen kehityksen kannalta tehdä joustoja. Edelleen toi karkkimäärä on aivan liian pieni. Sääliksi käy, sillä kyllä ei eurolla paljon karkkia saa.

Sinäkö määrität sen, kuinka paljon karkkia on riittävästi? Miksi lasten PITÄÄ saad ylipäänsä karkkia ja minkä takia vielä tuota enemmän... Ihmetyttää tuollainen asenne, että lapsen kuuluu saada paljon karkkia ja se on ikäänkuin joku elinehto, jota lapsi oikein tarvitsee.

Siksi koska sitä saa vain kerran viikossa. Karkkipussikin maksaa jo yli 2 euroa.

5v. ja 7v. pitäisi jo saada sellainen ostaa, mutta 1 euro ei siihen riitä.

Siksi koska sitä saa vain kerran viikossa. Karkkipussikin maksaa jo yli 2 euroa.

5v. ja 7v. pitäisi jo saada sellainen ostaa, mutta 1 euro ei siihen riitä.

Niin siis toistan kysymyksen MIKSI?

Miten niin "pitäisi jo saada sellainen ostaa"?

MInusta sokeri on niin haitallista, että ainakin jos lapsi ei itse vaadi, niin miksi pitäisi? Eikö parempi, mitä vanhemmaksi pärjää pienellä määrällä karkkia?

Ymmärrän, että koululaisella voi olla sosiaalinen paine saada iso pussi, jos muutkin koulussa saavat, mutta että jo 5-vuotiaskin.

Kysyn siis ihan tosissani, että millä perustelet asiaa.