Olemmeko tiukkapipoisia vanhempia?

Moni on lähes samaa mieltä, moni on jokseenkin samaa mieltä, muutama vahvasti eri mieltä.



Ketju on ollut hyvä ja olemme jopa keskustelleet asiasta mieheni kanssa. Rutiinit ovat ehkä vasta edessä, koska lapsemme on vasta 7 kk vanha. Nukkuu ja syö suunnilleen samoina aikoina, mutta emme ole ns. päiväuniperhe, jolta jäisi perhejuhlat, muskarit tms. välistä, koska lapsi on päiväunilla. Näihinkin olen jo ehtinyt tutustumaan.



Mutta rehellisesti sanoen, meillä ei aikuisilla (tai muilla perheenjäsenillä = lapsi, koirat) ole selviä rutiineja. Koirat käyvät ulkona vähintään kuuden tunnin välein, saavat ruokaa kaksi kertaa päivässä (muistuttavat siitä tarvittaessa), voimme matkustella huoletta, osallistua tapahtumiin, kyläillä (lapsi mukkuu missä vaan)... Kuitenkin kaikkien perustarpeista huolehditaan ja kaikki saavat rakkautta ja rajoja. Meille sopii.



Kieltämättä ap:n kirjoituksista huokuva sävy saa hieman ärsyyntymään. "Lapsiperheille sopiva aika" jne. Lisäksi se, että ap on itse työpaikkakiusattu. Oletko töissä yhtä rutiiniorientoitunut? Millä alalla olet? Olen valitettavasti törmännyt joihinkin erittäin vahvasti rutiiniorientoituneihin ihmisiin työelämässä ja koska kyseessä ei ole kirjanpitoala, niin he eivät ole olleet niitä työpaikan helmia, vaan melko vaikeita tapauksia. Muista riiippumatta he pyörittävät työtään samalla tavalla, vaikka ala on luova, hektinen ja työn takia pitäisi tarvittaessa joustaa. Joustaahan se sitten toiseenkin suuntaan. Mutta joustajia ovat muut kuin nämä rutiinikot ja kieltämättä se syö työpaikan yhteishenkeä, kun joillakin on eri vapauksia (tai alkavat hankalaksi) toimia aina millilleen.

Me ollaan just se perhe, joka lähtee melkein aina juhlista eka pois. Mutta yritämme tietty joustaan mahd paljon.



Siksi lähdemme ekana, että meillä menee ihan ranttaliksi koko seuraava päivä. Myöskään nukahtamisesta ei tule mitään, kun ovat yliväsyneitä. Myös meistä vanhemmista tulee kiukkuisia, jos emme saa tarpeeksi nukuttua.



Minulla itselläni ainakaan ei ole kovin hauskaa juhlissa, joissa 2-vuotiaani on niin kierroksilla, että oma aikani menee pelkästään siihen, että irrotan häntä milloin mistäkin kiipeilemästä (vaikka 4 v vielä jaksaisikin leikkiä.)



Välillä ollaan myöhään, juuri siksi, että jos lapsilla on tosi hauskaa. Mutta hyvin harvoin jaksetaan tota valvomista lasten kanssa, koska seuraavana päivänä aina kaduttaa.



Minusta kaikki saavat tehdä niin kuin haluaa, mutta en ymmärrä miksi sellaisia perheitä täällä haukutaan (taas ihmettelen ap lle kirjoittavien törkeätä toisten haukkumista!!!), joissa nukutaan päiväunet juuri ajallaan samaan aikaan joka päivä. Miksi emme saa tehdä niin kuin haluamme, onko se teiltä pois?



Joku toi esiin hyvän pointin. Jos lapsemme herää klo 6, niin onko reilua, että sitten lasten pitää olla koko aamu hipihiljaa, jotta muut saavat nukkua pidempään? Löytyykö teistä joustoa siihen suuntaan, että teidänkin lapset sitten nousevat klo 6, ja yöunta takana vaikka vain 6-8h ?

Että jos ollaan samalla yöreissulla, teijän perhe jokka antaa lapsen nukahtaa joskus klo 23 ja me jokka mennään iltapalan jälkeen nukkumaan kaheksan aikaan niin pitääkö teidän joustaa myös ja herätä aamulla aikaseen kun lapseni herää klo 6. Vaikka mentäisiin nukkuun myöhempään niinkuin TE haluatte?



183

Monista viesteistä huokuu kuinka väärin on kun ap:n lapset eivät SAA valvoa iltaisin myöhempään. Siis onko siinä iltaisin valvomisessa jotain erityistä jota ei voi saada muina vuorokauden aikoina ?



Minusta ap perusteli hyvin miksi heidän tapansa toimivat hyvin heidän perheelle. Ja se on ok.



Tosin minusta ap ei voi sen perusteella tuomita veljensä tai muiden lapsiperheiden toisenlaisia rutiineja ja tapoja. Ne voivat olla heidän perheissään paljon toimivampia.



Meillä joustetaan nukkumaanmeno ajoissa tarvittassa mutta syömisistä pidän tiukasti kiinni. Minä jopa punnitsen yhden lapsen lihamäärät ettei vaan syö yli 40 g päivässä lihaa. Mutta se taas johtuu siitä että isommista annoksisa lapseni saa todella kivuliaan refluksin. Eli jokaisella meillä on omat juttumme ja syymme miksi niin tehdään. Mitäpä jos ei tuomittaisi heit toisten tapoja oli ne sitten vapaata tai vähän tiukempaa kasvatusta. Toki on aina välillä syytä miettiä omia tapoja/rutiineja että olisiko niissä parantamisen varaa sillä elämäntilanteet muuttuu ja juuri mikään ei ole pysyvää...

lasten ehdoilla elämistä. Mutta se on tosi vaikea monien ymmärtää. Ja sitten samat ihmiset tuomitsevat ap:n kaltaiset "omaan naaan tuijottajiksi, kun lapset pitää laittaa ajoissa nukkumaan, että jää omaa aikaa"...Taitaa olla ennemminkin niin, että se oma elämä, grillaaminen ja aamuisin myöhään nukkuminen on itselle kovin rakasta, eikä sitä elämää saa lapset häiritä.



Juhlissa käynti tai niissä viipyminen riippuu siitä sopiiko se lasten elämään. Ei minusta lasten kanssa tarvitse sellaisiin juhliin mennä - tai voi tosiaankin lähteä ajoissa pois, luonnollisesti - jotka jatkuu yömyöhään. Tulee nekin vuodet, kun lapsia ei enää kotona asu ja voi mennä ja juhlia niin paljon kuin huvittaa.

Lapset tarvitsevat nukkumaanmenoajat ja vanhempien tehtävä on pitää niistä kiinni. Se nyt vaan on niin.



Ap on tavallinen, järkevä ja vastuullinen vanhempi. Kyllähän niitä löytyy, jotka istuskelee grillaamassa aikuisporukassa yötä myöten, mutta sellaisten istuskelujen kuuluisi olla aikuisten juhlia. Pidä vaan ap kiinni rutiineista, niin minäkin teen.

päivänä lapset ovat väsyneitä ja käyvät ylikieroksilla, niin miksi niitä ei silloin voi laittaa aikaisemmin nukkumaan? Vai onko se klo 20 joku Jumalan antama kellonaika, josta ei voi lipsua mihinkään, vaikka tilanne olisi mikä?? Mä en ymmärrä tällaisia ihmisiä, joilla ei ole tilannetajua tai luovuutta piirun vertaa. Eletään kellon mukaan kuin robotit.

Kai teillä on myös rakastelulle sovittu kellonaika lauantaina saunan jälkeen ja siitäkään ei poiketa ;D

Tiedän tuttavaperheen jossa on todella tiukat rutiinit ja voi helkkari mitä meininkiä! jos mene eväärään aikaan kauppaan, lapset kiukuttelevat kun rutiinit menevät sekaisin. Jos tulee vääränä päivänä kylään, lapset kiukuttelevat kun rutiinit menevät sekaisin. Kaikki muu kuin kotona oleminenon hankalaa, kun rutiinit menevät sekaisin ja lapset kiukuttelevat.



En nyt sano ap että teillä olisi näin äärimmäistä, mutta hiukan liian tiukalta minunkin korviini kuulostaa. 2-3 joustoa _vuodessa_ nukkumaanmenoaikoihin? Käykö teillä koskaan vieraita tai käyttekö itse kylässä? Jos lapsi silloin haluaa valvoa hiukan myöhempään niin miksei se käy? Voihan se 7-vuotiaskin vaikka vetäistä lyhyet päivätorkut seuraavana päivänä, lyhyet ei sekoita rytmiä mutta piristää niin ettei kiukuta. Sinänsä alakoululaiselle minusta koulupäivinä (jos kahdeksaan meno) on klo 20 ok nukkumaanmenoaika _jos_ silloin kerran nukahtaa.



Karkkipäivä on ok, mutta en nyt kovin grammantarkkaa kuria silloinkaan pitäisi. Mitä muuten teette jos on keskellä viikkoa juhlat tms. erikoistilanne? Kai silloin joustetaan, vai pitääkö sitten jättää syömättä joko juhlakarkit tai karkkipäivän karkit? Minulla muuten ei ollut karkkipäivää koskaan, sain karkkia silloin kun pyysin (en tosin ylettömästi, mutta sain kuitenkin). Silti en koskaan ole ollut sen kummemmin karkin perään, edes teininä ei koskaan menyt karkkipussia kerralla/yhdessä päivässä. Yläasteen jälkeen en ylipäänsä oel syönyt karkkia kuin satunnaisesti.



Ruutuaikaa lisäisin jos tulee esim. hyvä elokuva, mutta periaatteessa ok. Viikonloppuisin voisi olla ihan kiva jos saisi katsoa esim. kaksi lastenohjelmaa JA silti pelat/piirtää tms. vähän koneella, tuskin lapsi menee pilalle jos ruudun ääressä menee pari kertaa viikossa kaksi tuntia.



Sinänsä teillä on minusta ihan ok rajat, mutta jos niistä joustetaan vain pari kertaa vuodessa on meno kyllä liian armeijaa.

Meillä on vain yksi lapsi, joka myös menee nukkumaan kahdeksan maissa ja sen jälkeen alkaa vanhempien oma aika. Luulen, että perheemme ja parisuhteemme on näin onnellinen juuri tuon yhteisen oman ajan takia.

meillä arkena mennään tiukalla rytmillä nukkumaan ja samoilla rutiineilla. Lomalla ei, ulkomaanmatkoilla saatetaan lähteä kävelylle ranta-kadulle vielä klo 22 aikoihin, jos siltä tuntuu.



Arki-iltana meilläkin tullaan kotiin sovittuun aikaan, tuo kello 19 meilläkin on usein käytössä, joskus 19.30.



Toi karkkipäivärutiini on mun mielestä sama kuin perjantai-pullo rutiini: koko viikko paastotaan ja sitten vedetään posket lommolla ja pää sekaisin yhtenä päivänä.. meillä saa yhden suklaan jälkkäriksi vaikka joka ilta päivällisen jälkeen: yksi suklaakonvehti tai muu vastaava. Lapset ei meillä edes syö karkkia, ainoastaan suklaata ja tää meidän systeemi on toiminut, koska esim. jouluna kun mulla oli Aalto-vaasillinen konvehteja lipaston päällä esillä, eivät ne siitä mihinkään kadonneet. Muutaman lapset söivät pitkin päivää ja aina kysyivät luvan ensin. Mutta ans olla, kun kylään tuli kavereita: ko. "karkipäivä lapset" parkeerasivat kulhon ääreen mässyttämään ja sitten kun käskin heidät leikkimään, hetken päästä kulhokin oli kadonnut "majaan".. sieltä se sitten löytyi haljenneena ja tyhjänä hetken päästä.

Tiedän tuttavaperheen jossa on todella tiukat rutiinit ja voi helkkari mitä meininkiä! jos mene eväärään aikaan kauppaan, lapset kiukuttelevat kun rutiinit menevät sekaisin. Jos tulee vääränä päivänä kylään, lapset kiukuttelevat kun rutiinit menevät sekaisin. Kaikki muu kuin kotona oleminenon hankalaa, kun rutiinit menevät sekaisin ja lapset kiukuttelevat.

Meillä on aina ollut rutiinit mutta paljon joustetaan, ja harvinaista on sellainen että lapsi kiukuttelee rutiinien sekaisin menon takia. Ajatuskin on ihan ihmeellinen, että mitä se sellainen on, noin normaalielämässä? Ja onko kiukuttelu sitten jotain niin kamalaa, että sen takia pitää koko perheen olla koko ajan varpaillaan, kello kädessä?

Toi karkkipäivärutiini on mun mielestä sama kuin perjantai-pullo rutiini: koko viikko paastotaan ja sitten vedetään posket lommolla ja pää sekaisin yhtenä päivänä.. meillä saa yhden suklaan jälkkäriksi vaikka joka ilta päivällisen jälkeen: yksi suklaakonvehti tai muu vastaava. Lapset ei meillä edes syö karkkia, ainoastaan suklaata ja tää meidän systeemi on toiminut, koska esim. jouluna kun mulla oli Aalto-vaasillinen konvehteja lipaston päällä esillä, eivät ne siitä mihinkään kadonneet. Muutaman lapset söivät pitkin päivää ja aina kysyivät luvan ensin. Mutta ans olla, kun kylään tuli kavereita: ko. "karkipäivä lapset" parkeerasivat kulhon ääreen mässyttämään ja sitten kun käskin heidät leikkimään, hetken päästä kulhokin oli kadonnut "majaan".. sieltä se sitten löytyi haljenneena ja tyhjänä hetken päästä.

Meillä oli tosi tarkka karkki- ja makensyöntisäännöstö kotona. Muistan, kuinka lapsena mulla oli aina makeanhimo ja en oppinut yhtään kontrolloimaan sitä. Kun sitten yläasteiässä sain hieman omaa rahaa, kaikki meni karkkiin ja mussutin karkkia koko ajan. Mielestäni suurin onni maailmassa oli se, että oli paljon karkkia. Ilman karkkia ei voinut pitää hauskaa.

Vielä aikuisenakin kärsin makeanhimosta ja säätelemättömästä karkin syönnistä.

olen iloinen, että tämä aihe on herättänyt näin paljon kiinnostavaa keskustelua.



Mulle on tullut monissa viesteissä kysymyksiä, mutta olen omasta mielestäni vastannut suurimpaan osaan jo aiemmissa viesteissäni (perusteluja rutiineillemme jne) joten en rupea toistamaan itseäni.



Sen vielä totean, että mulla ei ole tapana ilmehtiä veljeni perheen tavoille tai toisaalta vaatia heiltä esim hiljaisuutta jos olemme yhtäaikaa mökillä. Meillä ei ole yhteiset nukkumatilat siellä ja lapsemme ovat tottuneet nukahtamaan "elämän ääniin" eli jos aikuiset haluavat jatkaa grillibileitä ulkona kun lapsemme nukkuvat, niin siitä vaan. Sanomista on tullut enemmänkin niinpäin, että veljeni ei voi ymmärtää, miksi laitamme lapsemme ajoissa nukkumaan. Heille kun on siunaantuneet sellaiset lapset, jotka valvottuaan osaavat kanssa nukkua seuraavana aamuna vaikka kymmeneen. Hieno homma, mutta meidän lapset eivät sitä osaa, ja moni täällä onkin todennut millaista se elämä sellaisten lasten kanssa sit seuraavana päivänä on. Eli ihan lastemme parhaaksi pidämme kiinni näistä selkeistä nukkuma-ajoista.



Mielestäni on törppöä yrittää vetää näistä muutamista esimerkeistä, joita olen täällä kertonut (kuitenkin niin murto-osa meidän elämästä) jotain suurempia kuvitelmia ja käsityksiä minusta ja miehestäni ihmisinä ja kasvattajina. Te, jotka näitä johtopäätelmiä olette täällä tehneet, tiedätte sen varmasti kuitenkin itsekin, ettekä taatusti kehtaisi sanoa tuollaisia asioita naamakkain. Mutta anonyymisti on niin helppoa käyttäytyä tökerösti.



Tässä asiassa toistan itseäni: kyselin jo aikaisemminkin, että mitä niin maailman ihmeellisintä siinä on, että lasten (onnellisten sellaisten?) pitäisi saada kokea pitkään valvomisen autuus? Meidän lapset eivät tunnu sellaista kaipaavan ja heidän elämänsä on täynnä ihania asioita, hauskoja kaverisuhteita ja hienoja harrastuksia, paljon sosiaalista elämää, ihan ilman tätä iltakahdeksan jälkeenkin tapahtuvaa elämää.Kyllä niitä ihania lapsuusmuistoja voi rakentaa ihan jo aamiaisesta alkaen pitkin päivää, ei ole missään myöskään sellaista kirjoitattamatonta sääntöä (tai Jumalan totuutta kuten joka kirjoitti meidän nukkumaanmenoajasta) että kaikki hienoimmat tapahtumat ja upeimmat lapsuusmuistot syntyvät iltakahdeksan jälkeen...



ja meillä siis tosiaan harrastetaan laajankin kaveripiirin kanssa aktiivista sosiaalista elämää. Moni teistä tarttui tähän päivällisaika-asiaan, no olisiko pikkulapsiperheelle soveltuva ruoka-aika kuulostanut paremmalta? meidän lähipiirissämme on ihan yleistä syödä päivällistä 18 aikoihin. Ei siinä mitään jos te jotkut syötte vasta iltakasilta, emillä tosin silloin on syöty jo iltapalakin. Mutta teidän perheessä ei sit varmaan olla pystyssä aamukuudelta puuronkeittopuuhissa? Niin, meillä kun ollaan, koska muuten on ainakin yksi nälkäänsä karjuva lapsi (se yksivuotias) talossa...



Mutta hyvää keskustelua tämä ainakin on herättänyt.



ap

Ettei nukuta lastaan. Se NUKAHTAA kun nukahtaa? Pieni ihminen ei ole minikokonen aikuinen. Lapsi tarttee paljon unta.



Tunnen tapauksia kun aikuinen ei vaan osaa/jaksa/huvita nukuttaa lastaan uneen koska illalla tulee telkkarista kaikki hyvät ohjelmat ja muuta vastaavaa. Lasta pidetään hereellä, vaikka se käy ylikierroksilla. Mutta jos sen ipanan laittaa petiin niin karkaa sängystä -arvaa mikä siihen auttaa? Nukuttaminen. Mutta kun leikki-ikäsen pitää nukahtaa itse. Sen pitää päättää itse milloin nukkuu.



Tosiaan: jos toinen perhe herää klo kuusi niin pitääkö heidän olla hiljaa? Teetkö itse myönnytyksiä?

ja kiukuttelu on kuulemma sitten tappelua (=lapsen puolelta huutamista, karjumista, karkailua, fyysistä vastaan panemista ihan kaikessa oli kyseessä sitten potalla käynti tai pukeminen) ihan joka asiasta koko päivä :P

Ja siellä tosiaan tehdään kaikki aina ihan samaan aikaan jne. En sitten tiedä johtuuko siitä että rutiinit on liian vahvat, että tulee kiukkua jos niistä vähänkin poikkeaa vai onko jotain muuta häikkää. Perhe vaikuttaa kuitenkin muuten normaalilta.

harvinaista on sellainen että lapsi kiukuttelee rutiinien sekaisin menon takia. Ajatuskin on ihan ihmeellinen, että mitä se sellainen on, noin normaalielämässä? Ja onko kiukuttelu sitten jotain niin kamalaa, että sen takia pitää koko perheen olla koko ajan varpaillaan, kello kädessä?

Joustatte itsenne hengiltä ajan saatossa.

Ihan hyvä on tietää, että 7 lapsi ei vielä tiedä mikä hänelle on hyväksi pitkässä juoksussa.

Vanhemmat on sitä varten. He pitävät elämän perusasiat kohdallaan.



Täällä nämä valvomista puoltavat: riittävä määrä unta auttaa lasta oppimaan ja pysymään terveenä. 7 -wee ei tiedä mikä määrä unta hänelle on tarpeeksi.





Miksi 7-vuotiaan tarvitsee valvoa ja katsoa euroviisuja? Miksi 7-vee tarvitsee katsoa jotain tanssii tähtien kanssa-kisaa missä koko ajan pareja arvioidaan keskinäisen kemian ja seksikkyyden kantilta. Mitä näissä on 7 veelle sellaista mitä hän tarvitsee ihan oikeasti?

Olen kyllä huomannut lasteni mennessä eskariin, että siellä jo 6 vee laukoo sellaisia rivouksia ja asioita ettei uskoisi. Ja juuri nämä "ihantavallisten" perheiden lapsoset. On yhtä isot munat ku Mato Valtosella jne.



Miksi vanhemmilla ei saisi olla illalla kahdenkeskistä aikaa kun lapset nukkuvat?

Jollain on menny tämä vanhemmuus taas parisuhteen ohi. Se ei muutes ole terveellistä. Lapsi on lapsi ja aikuinen on aikuinen.



Ap, et ole natsi etkä hirviö. Harvinaisen selväjärkinen ihminen nykyaikana.

Toisekseen natsi-kommentoijille: taitaa olla historian tietämys aika heikoilla että viljelette noin aktiivisesti tuota sanaa.

Joustatte itsenne hengiltä ajan saatossa.

Ihan hyvä on tietää, että 7 lapsi ei vielä tiedä mikä hänelle on hyväksi pitkässä juoksussa.

Vanhemmat on sitä varten. He pitävät elämän perusasiat kohdallaan.

Täällä nämä valvomista puoltavat: riittävä määrä unta auttaa lasta oppimaan ja pysymään terveenä. 7 -wee ei tiedä mikä määrä unta hänelle on tarpeeksi.

Miksi 7-vuotiaan tarvitsee valvoa ja katsoa euroviisuja? Miksi 7-vee tarvitsee katsoa jotain tanssii tähtien kanssa-kisaa missä koko ajan pareja arvioidaan keskinäisen kemian ja seksikkyyden kantilta. Mitä näissä on 7 veelle sellaista mitä hän tarvitsee ihan oikeasti?

Olen kyllä huomannut lasteni mennessä eskariin, että siellä jo 6 vee laukoo sellaisia rivouksia ja asioita ettei uskoisi. Ja juuri nämä "ihantavallisten" perheiden lapsoset. On yhtä isot munat ku Mato Valtosella jne.

Miksi vanhemmilla ei saisi olla illalla kahdenkeskistä aikaa kun lapset nukkuvat?

Jollain on menny tämä vanhemmuus taas parisuhteen ohi. Se ei muutes ole terveellistä. Lapsi on lapsi ja aikuinen on aikuinen.

Ap, et ole natsi etkä hirviö. Harvinaisen selväjärkinen ihminen nykyaikana.

Toisekseen natsi-kommentoijille: taitaa olla historian tietämys aika heikoilla että viljelette noin aktiivisesti tuota sanaa.

jos se lapsi saa pelata jalkapallopelin loppuun ja menee nukkumaan vaikka 20min myöhemmin? Ja meillä vanhemmat päättävät milloin on nukkumaanmenoaika ja se on silloin kun lapsi on väsynyt, ei kellon mukaan. Joskus voidaan valvoa pidempään ja seuraavana päivänä voidaan ottaa vaika päikkärit koko perhe, jos siltä tuntuu. Mutta ekllon perässä ei meillä juosta.

että on joustoa ja joustoa. Lapsuudenkaverini on edelleen vanhemmilleen hiukan katkera siitä että nämä pitivät juuri sellaista joustamatonta kuria lapsena. Joka ilta sama nukkumaanmenoaika vaikka mikä olisi, jos söi karkkia kaverin synttäreillä ei saanut karkkia karkkipäivänä jne jne. Ei kaveri niistä kauheasti silloin purnannut kun tiesi ettei siitä ole mitään hyötyä, mutta pitää vanhempiaan aika kehnoina kasvattajina, liian kontrolloivina. Ja se tietysti näkyy nykyisinkin siinä mitä ja miten paljon kaverini kertoo omista asioistaan vahemmilleen.

Minullakin oli aika tiukat rutiinit, mutta ei noin tiukat kun ap:n perheellä tai lapsuudenkaverillani. Ja ihan normaali ihminen silti tuli eikä mikään hulttio :) En edes koskaan ole kokeillut näpistelyä, polttanut tupakkaa, kokeillut alkoholia alaikäisenä, roikkunut kaupungilla jne vaikka karkkipäivää ei ollutkaan, kylässä sain valvoa lapsena niin kauna kuin jaksoin eikä yläasteella edes nukkumaanmenoaikoja.

Joustatte itsenne hengiltä ajan saatossa.

Ihan hyvä on tietää, että 7 lapsi ei vielä tiedä mikä hänelle on hyväksi pitkässä juoksussa.

Vanhemmat on sitä varten. He pitävät elämän perusasiat kohdallaan.

Täällä nämä valvomista puoltavat: riittävä määrä unta auttaa lasta oppimaan ja pysymään terveenä. 7 -wee ei tiedä mikä määrä unta hänelle on tarpeeksi.

Miksi 7-vuotiaan tarvitsee valvoa ja katsoa euroviisuja? Miksi 7-vee tarvitsee katsoa jotain tanssii tähtien kanssa-kisaa missä koko ajan pareja arvioidaan keskinäisen kemian ja seksikkyyden kantilta. Mitä näissä on 7 veelle sellaista mitä hän tarvitsee ihan oikeasti?

Olen kyllä huomannut lasteni mennessä eskariin, että siellä jo 6 vee laukoo sellaisia rivouksia ja asioita ettei uskoisi. Ja juuri nämä "ihantavallisten" perheiden lapsoset. On yhtä isot munat ku Mato Valtosella jne.

Miksi vanhemmilla ei saisi olla illalla kahdenkeskistä aikaa kun lapset nukkuvat?

Jollain on menny tämä vanhemmuus taas parisuhteen ohi. Se ei muutes ole terveellistä. Lapsi on lapsi ja aikuinen on aikuinen.

Ap, et ole natsi etkä hirviö. Harvinaisen selväjärkinen ihminen nykyaikana.

Toisekseen natsi-kommentoijille: taitaa olla historian tietämys aika heikoilla että viljelette noin aktiivisesti tuota sanaa.

Lapset on lapsia vaan kerran ja tosi surullista, jos moni ihana elämys jää kokematta vanhempien sääntöjen vuoksi. Minustakin tuntuu, että teillä eletään enemmän aikuisten ehdoilla, sorry. Tämä on nyt sitä keskustelua ja kirjoitan tämän vaan tukeutuen noihin sinun aiempiin kommentointeihin. t. äiti 45 v, lapset 16, 9 ja 5.

Lasten pitää saada päättää itse kaikesta - todella järkyttävää, jos tämä on konsensus! Mutta kun, jos on sääntöjä tai aikuiset päättää asioista, niin käy Nico-Petteriä ja Yvonne-Piisamia niin sääli! Ihanat elämykset sitten jää, nyyhhellinyyhheeli.

Samat vaahtoajat täällä kuin siinä liukumäen ylöskiipeämisen ketjussa! Virkamiehet ja natsiäidit sääntöineen, rutiineineen ja rajoineen ovat PAHA PAHA juttu ja luovat imettäjä-viherpiipertäjät HYVÄ HYVÄ vapaaan ja rennon ihmisen ihanne!

Jälleen ihmettelen miten mustavalkoista elämänne onkaan. Ja ahdasmielistä, ihmiset jaetaan tuosta vain stereotyyppiseen karsinaan.

He ovat sellaisia raivostuttavan kunnollisia ihmisiä, jotka tekevät asiat just niinkun ne pitäisi tehdä. Tallaiset ihmiset on hyviä virkamiehiä, ja tuollaisen säntillisen ja pedanttisen ihmisen haluaisin tekevän vaikka hissini lujuuslaskelmat. OIkeasti minusta noin tarkka rutiinien noudattaminen on aika neuroottista. Ap:n tapaisilla ihmisillä nuo rutiinit ovat kehittyneet suojamekanismiksi alati muuttuvaa maailmaa vastaan.

vaan puhe on siitä mikä on sopiva jouston määrä. Otetaan esimerkki: olet päättänyt että lapsen ruutuaika on tunti päivässä. Lapsi alkaa katsoa noin tunnin mittaista ohjelmaa, mutta se kestääkin tunti 5 min. Pistätkö ruudun pimeäksi 5 min ennen loppua? Entä jos ohjelma kestääkin 1 h 10 min? Jos kotiintuloaika on klo 19, niin onko se kuinka minuutin tarkkaa? Jos on esim. viimeinen kierros pelisäs menossa, kestää 5 min niin saako pelata loppuun vai pitääkö lopettaa kesken klo 19?

jne jne.

Lasten pitää saada päättää itse kaikesta - todella järkyttävää, jos tämä on konsensus! Mutta kun, jos on sääntöjä tai aikuiset päättää asioista, niin käy Nico-Petteriä ja Yvonne-Piisamia niin sääli! Ihanat elämykset sitten jää, nyyhhellinyyhheeli.