Olemmeko tiukkapipoisia vanhempia?

että liiallisilla rajoilla passivoidaan lasta, eli hän ei opi käyttämään omia aivojaan. Ja HUOM: en tarkoita että täysin vapaa kasvatus olisi parempi...! Eli tarvitaan rajoja mutta ne eivät saa olla liian tiukat/joustamattomat.



Jos elämä on liian kontrolloitua niin ihmisen on vaikea sopeutua siihen kun saakin itse päättää asioistaan. Esimerkiksi pienen lapsen ei pidä antaa itse valita vaatteita -vanhempien pitää katsoa että ne sopivat säähän jne.- mutta lapsen voi antaa valita minkä näistä kolmesta paidasta haluaa laittaa tänään päällensä.



Olen myös huomannut, että moni tiukkoja rajoja käyttävä vanhempi ihan oikeasti luulee että se lapsi haluaa juhlapäivänäkin mennä nukkumaan ajoissa jne, vaikka kyse on pelosta, tai lapsi on niin tottunut "ylhäältä tuleviin käskyihin" ettei enää osaa edes kyseenalaistaa niitä.



Ja jos ajatellaan lapsen tulevaisuutta, niin esim. harrastusten, matkojen, ymv. vuoksi on aika paha jos ei osaa joustaa yhtään rutiineista. Ongelmia voi myös tulla omassa parisuhteessa joskus aikuisena, kun tapojensa orja löytää rakkaan joka elää vapaammin, mistä syntynee ristiriitoja.



Samoin töissä; nykyään monessa työssä on matkustelua, pitkälle venyviä kokouksia, ja ihan esim. sairaanhoitaja yleensä tekee vuorotyötä. En toki tarkoita että lapsia pitää kouluttaa pienestä pitäen "vuorotyörytmiin" tmv.!;) mutta jos vaikkapa 18-vuotiaaksi elää "natsi-kurissa", niin tavat ovat aika piintyneet ---> voi tulla ongelmia vastaan kun on pakko syödä joka päivä samaan aikaan ja menee automaattisesti nukkumaan klo 21.00.



Minusta lapsia pitää opettaa itsenäiseen ajatteluun, mutta se EI TARKOITA elämää ilman rajoja, vaan sitä että puitteet on kunnossa mutta niistä joustetaan ja kysytään myös lapsen mielipidettä. Kannattaa muistaa sekin, että jos lapsi tottuu "johtajuuteen", eli siihen että vanhemmat määrävät mitä tehdään ja moneltako eikä joustonvaraa ole, tälläinen lapsi ei tule itsenäiseksi, vaan joutuu ehkä pahaan vaaraan opiskelijana kun hakee sitä "johtajaa" lähipiiristään ja saattaa vaikkapa löytää "pomokseen" ihmisen joka opettaa käyttämään huumeita.



Lasta pitäisi kannustaa käyttämään omia aivojaan, eli että hän ei tee jotakin pelosta vanhempia kohtaan, vaan YMMÄRTÄÄ miksi toimitaan niinkuin toimitaan. Toki pienille lapsille ei pidä selitellä mutta kouluikäiselle kyllä. Liian tiukat rajat syövät luovuutta, ja jos ajatellaan kesäiltaa ja mökkielämää, niin ei se ole niin vakavaa jos lapsi innoissaan sitä majaa tmv. rakentaa puolille öin:)

että liiallisilla rajoilla passivoidaan lasta, eli hän ei opi käyttämään omia aivojaan. Ja HUOM: en tarkoita että täysin vapaa kasvatus olisi parempi...! Eli tarvitaan rajoja mutta ne eivät saa olla liian tiukat/joustamattomat.

Jos elämä on liian kontrolloitua niin ihmisen on vaikea sopeutua siihen kun saakin itse päättää asioistaan. Esimerkiksi pienen lapsen ei pidä antaa itse valita vaatteita -vanhempien pitää katsoa että ne sopivat säähän jne.- mutta lapsen voi antaa valita minkä näistä kolmesta paidasta haluaa laittaa tänään päällensä.

Olen myös huomannut, että moni tiukkoja rajoja käyttävä vanhempi ihan oikeasti luulee että se lapsi haluaa juhlapäivänäkin mennä nukkumaan ajoissa jne, vaikka kyse on pelosta, tai lapsi on niin tottunut "ylhäältä tuleviin käskyihin" ettei enää osaa edes kyseenalaistaa niitä.

Ja jos ajatellaan lapsen tulevaisuutta, niin esim. harrastusten, matkojen, ymv. vuoksi on aika paha jos ei osaa joustaa yhtään rutiineista. Ongelmia voi myös tulla omassa parisuhteessa joskus aikuisena, kun tapojensa orja löytää rakkaan joka elää vapaammin, mistä syntynee ristiriitoja.

Samoin töissä; nykyään monessa työssä on matkustelua, pitkälle venyviä kokouksia, ja ihan esim. sairaanhoitaja yleensä tekee vuorotyötä. En toki tarkoita että lapsia pitää kouluttaa pienestä pitäen "vuorotyörytmiin" tmv.!;) mutta jos vaikkapa 18-vuotiaaksi elää "natsi-kurissa", niin tavat ovat aika piintyneet ---> voi tulla ongelmia vastaan kun on pakko syödä joka päivä samaan aikaan ja menee automaattisesti nukkumaan klo 21.00.

Minusta lapsia pitää opettaa itsenäiseen ajatteluun, mutta se EI TARKOITA elämää ilman rajoja, vaan sitä että puitteet on kunnossa mutta niistä joustetaan ja kysytään myös lapsen mielipidettä. Kannattaa muistaa sekin, että jos lapsi tottuu "johtajuuteen", eli siihen että vanhemmat määrävät mitä tehdään ja moneltako eikä joustonvaraa ole, tälläinen lapsi ei tule itsenäiseksi, vaan joutuu ehkä pahaan vaaraan opiskelijana kun hakee sitä "johtajaa" lähipiiristään ja saattaa vaikkapa löytää "pomokseen" ihmisen joka opettaa käyttämään huumeita.

Lasta pitäisi kannustaa käyttämään omia aivojaan, eli että hän ei tee jotakin pelosta vanhempia kohtaan, vaan YMMÄRTÄÄ miksi toimitaan niinkuin toimitaan. Toki pienille lapsille ei pidä selitellä mutta kouluikäiselle kyllä. Liian tiukat rajat syövät luovuutta, ja jos ajatellaan kesäiltaa ja mökkielämää, niin ei se ole niin vakavaa jos lapsi innoissaan sitä majaa tmv. rakentaa puolille öin:)

Olemme tunteneet toisemme 10 vuotiaista asti ja olemme nyt 45 vuotiaita.

Hän ei ole koskaan pystynyt perustelemaan, miksi niin tai näin ei voi tehdä, mutta ei vain voi.



Hän on aina elänyt kummallisten rajoitusten sisällä. Iltatee juodaan hänen perheessään vieläkin klo 18, oli tilanne, mikä tahansa. Päällä on puuvillainen yöpuku niin on aina ollut tapana. Sai kamalan raivarin kun mies oli ostanut vääränlaisen yöpuvun joululahjaksi.



Hän on aina tyytymätön ja ahdistunut ja valittaa kun ei saa elää omannäköistä elämää. Mutta heti tulee se: eihän noin voi tehdä.



Hänen vanhempansa olivat juuri ap.n kaltaisia kontrollifriikkejä. Ehkä ystäväni on säästynyt muutamilta töppäilyiltä, mutta menettänyt myös paljon. Minulla taas ei ollut kotiintuloaikoja, eikä mitään. Silti olen tullut kotiin aina ajoissa ja ollut iltauninen ja lukion kävin kunnolla ja hommasin ammatin ja olen pärjännyt elämässä.

Kesällä luin monesti aamuyöhön ja nukuin puoleen päivään. Silti minusta tuli kunnon ihminen. Oli pääruoka-ajat, mutta silti saatoimme tyttökavereiden kanssa paistaa munakkaita kesälomalla illalla klo 21.00 ja veimme ne huoneeseeni ja kikatimme siellä puoleen yöhön. Ja tämä jopa 10 vuotiaana.



Olemme edelleen ystäviä, mutta joskus toivoisin, että ystäväni pääsisi irti voimakkaan äidin muistostaan ja alkaisi elää omaa elämää, eikä hokisi aina, että eihän noin voi tehdä.

Meillä on esikoinen temperamentiltaan sellainen, että 0-3-vuotiaana meni yöunet aina sekaisin, jos ei pidetty tarkasti rutiineista ja vuorokausirytmistä kiinni.



Nyt, kun lapset ovat isompia, joustamme enemmän. Lomalla ja viikonloppuna valvotaan ja välillä mässytetään herkkuja, vaikka ei olisikaan se virallinen karkkipäivä.



Mutta siis peruspointti on se, että mielestäni ap ei ole kontrollifriikki ja että rutiineissa ei ole mitään pahaa. Sen sijaan joustoa tarvitaan tilannekohtaisesti.

sillä nyt ymmärrän, miksi se Lapsi elää rutiineista-kirja herätti syksyllä niin kipakoita reaktioita. Ihmisillä menee näemmä vähän puurot ja vellit sekaisin.

Keskustelun aloittaneen malli on terve, normaali ja kaikin puolin hyvä lasten kannalta. Tsemppiä.

Rajojesi asettelu on ehkä liialloinen mikäli vaadit veljesi perhettä olemaan myös hiljaa silloin klo20 jälkeen, kun laitat omat lapsesi nukkumaan. Esim. muut lapset eivät enää saa leikkiä kovaäänisiä leikkejä, juosta tai touhuta, koska omasi nukkuvat.

Samoin, jos ilmeilläsi, eleilläsi ja sanomisillasi aiheutat veljellesi olon, että hänen lapsensa elävät vähän niinkuin pellossa ilman mitään rajoja, koska saavat kesälomallaan valvoa pidempään. Vaikka sitten sinne puoleen yöhönkin.



Meillä on mieheni veljen vaimo aika paljon samoilla linjoilla kasvatusasioissa kuin ap. Tiukat rajat ja tiukka kuri, tilanteessa kuin tilanteessa. Nämä lapset lähentelevät kaikki jo 10 vuoden ikää ja ovat pelokkaita, arkoja, sosiaalisilta kyvyiltään heikohkoja sekä myös huumorintajuttomia. Tuntuu, että tiukoista rajoista ja rutiineista huolimatta, perusluottamus ei näillä lapsilla ole kehittynyt millekään tasolle. Tilanne on jotenkin absurdi, koska tämän perheen äiti on elänyt lapsuutensa samanlaisilla säännöillä ja rajoilla ja heistä jokainen lapsi on muutaman kerran elämässään kokeillut jotain aivan järjetöntä juttua suorastaan vaan uhmataakseen vanhempiaan. Silti, vaikka hän asian itsekin tiedostaa ja siitä valittaa, hän toistaa samaa kaavaa nyt omien lastensa kanssa. Asiaan tietty kuuluu, että meidän lapsista (kaikki jo kouluiässä) tulee isona huligaaneja mummonpotkijoita, koska ne saavat kesälomillaan valvoa myöhään ja katsoa telkusta Pelkokerrointa :)

Olette liian tiukkoja, hiukan voisi löysentää. liian tiukka kuri kasvattaa vain lapsia, jotka eivät halua nähdä vanhempiaan sitten, kun ovat aikuisia.

Hiukan noita määriä ja rajoja voisi tarkastella.

Ujous on kuulkaa ihan luonteenpiirre. Ujouden taustalla saattaa olla valtavaa potentiaalia ja sosiaalista älykkyyttä. Ei lapsen reippaus ole pelkästään vanhempien ansiota, se on ihan lapsen temperamentissa.



Minun lähipiirissä välinpitämättömien vanhempien lapset on ulospäin näitä reippaita ja estottomia, tai niistä saa sen alkuvaikutelman. MOnet lapset, joilla rakastavat ja välittävät vanhemmat, ovat juuri alkuun näitä ujoja ja arkoja. Todellisuudessa nämä alkuun ujostelevat lapset ovat kuitenkin monesti juuri niitä vahvoja ja tasapainoisia--alkuvaikutelma on monesti väärä..

Lapset tarvitsevat rajoja ja rakkautta ja rutiinit ovat lapsille turvallisia, toki joustoa pitää löytyä esim. juhlapäivinä ja erikoistilaisuuksissa.

Nykyään katsotaan että joustaminen muussa kuin turvallisuuteen liittyvissä asioissa on pikkulapsille 0-3v se paras. Itse ainakin olen ilman tuollaisia rajoja kasvanut ja luokan priimus, korkeastikoulutettu, avioliitossa onnellisesti ja muutenkin asiat kunnossa. Sen sijaan kaverit, joilla oli tarkat kotiintuloajat yms. tekivät kaiken maailman hölmöilyjä.



Meillä korostettiin kyllä moraaliin liittyviä asioita paljon, mikä on oikein ja väärin jne.

selketä rajat ovat lapsellekin hyväksi, tietää mitä odotetaan eikä tartte joka asiasta jänkätä. meillä myös mennään nukkumaan klo 20. ja poika herää kun kello klo 07. jos on mennyt viikonloppuisin nukkumaan 21 tai 21.30 on siitä huolimatta herännyt tasan 07. ja sitten koko seuraava päivä on klämkkäränkkää ja väsyä.. joten todettu että parempi mennä nukkumaan klo 20 koska silloin ehtii nukkua sen unen minkä tarvitsee eikä tartte kiukuta seuraavana päivänä väsyneenä.



meillä myös karkkia saa ostaa vain lauantaina, ei ole mitään summaa määrätty, mutta itse saa kohtuudella valita kaupasta eikä tartte muina päivinä kinastella kauppareissulla.



eikä 19 todellakaan ole myöhäinen aika 7-vuotiaalle joka on vielä tosiaankin lapsi!



ihme kommentteja täällä kyllä...

Ja lopputulos:

- hyvät hampaat

- ei minkäänlaisia paino-ongelmia ollut koskaan, kaksi raskautta takana ja BMI 21..22.

- ei allergioita ollut koskaaan

- hyvin harvoin olen ollut sairas (hyvä kuin yksi flunssa on ollut)

- hirmu tasapainoinen olen ja asia kaikki kunnossa

- olen tyytyväinen elämääni ja osaan nauttia elämästä





Meillä oli kyllä tarkkoja rajoja muissa asioissa, karkeissa ja nukkumisissa otettiin löysin rantein.



En kyllä ymmärrä mitä hyötyä tuollaisella nipottamisella ja pinkottamisella tavoitellaan? Kahta viikkoa pitempää elinaikaa? Haluaisin tietää, koska minusta onni koostuu pienistä asioista. Minusta ei ole järkeä elää koko ajan jotain tulevaa varten, varsinkaan kun tuollaisella nipottamisella ei edes saavuteta mitään koskaan????

jota pitää toteuttaa kellontarkasti arjet ja pyhät, aina samanlaisena... Mihin se johtaa? Ketä palvelee se, että leikki pitää keskeyttää klo 13:00 ei 13:10 vaikka olisi kuinka kivaa, niin päiväunille on pakko mennä kesken leikin? Tai ei voida lähteä kahville ystävien kesken, vaan pitää jäädä pois, koska juuri nyt on päiväuniaika. Tai kahdeksanvuotiaan pitää lähteä tasan klo 19 vaikka peli olisi kesken ja oma joukkue piirun päässä voitosta? Tai illalla olisi kivaa vaikka grillata ystävien kanssa ja lasten juosta ja leikkiä yhdessä, niin toiset lapset juoksee ja leikkii ja yhden perheen lapset ovat pedeissään klo 20 vaikka aamulla ei olisi oikeasti pakko lähteä yhtään mihinkään...

Samoin mietityttää, miten kiipelissä lapset tulevat olemaan koulun luokkaretkillä, leireillä, kilpailureissuilla jne.jne. Ei siellä noudateta rutiineja samalla tavalla kuin kotona... Ehkä ne on juuri nämä lapset, jotka jäävätkin pois yökouluista, leireiltä ym.kivasta, kun ahdistuvat niin siitä etteivät tiukat rutiinit enää pidäkään paikkaansa...

Lapset jotka oppivat, että elämässä voi joustaa ovat joustavampia ja sopeutuvampia kuin ne joilla rutiinit on hiottu huippuunsa, tietysti rajattomuus on tyystin eri asia kuin ajoittainen joustaminen ja rutiinien rikkominen. Siitähän tässä ei ole kyse.

erittäin rasittavaa esim. mökkeillä tällaisten "päiväuniperheiden" kanssa, siihen vielä tiukat ruokasäännöt päälle, kieltäydytään synttärikutsuista yms. uniaikojen takia jne. Lasten meneminen päivähoitoon usein "rauhoittaa" tilanteen.

"Päiväuniperhe" :-DDD Näitä on meilläkin tuttavapiirissä, ihan liikaa...

normaalia sosiaalista elämää? Ettehän te voi käydä missään kylässäkään iltaisin, jos ainoat poikkeamat tuosta nukkumaanmenoajasta ovat vappu, juhannus ja uusivuosi. Olen tuntemut muutaman perheen, joilla on ollut tätä kovaa nukkumaanmenoaikakuria, mutta vain ekan lapsen kanssa, seuraavien synnyttyä ovat muuttuneet joustavammiksi.

Lapset 3 ja 5 v. on silti aivan pakko laittaa sänkyyn jo klo 20, vaikka ovatkin kotihoidossa. Eivät kertakaikkiaan nuku aamusta pitkään, vaikka joskus valvoisivatkin. Ennen meillä mentiin nukkumaan klo 21, mutta se oli aivan liian myöhään. Heräsivät kuitenkin aina klo 6:30 ja sitten olivat väsyneitä ja kiukkuisia illasta. Itse nukkuisin aamulla pidempään, mutta minkäs teet kun lapset vaan nousevat aina aikaisin. Aikaistimme nukkumaanmenoa ja nyt lapset jaksavat pirteinä koko päivän.

Meillä on sosiaalinen elämä. Kyläilemme ja meillä kyläillään.

[

Lapset 3 ja 5 v. on silti aivan pakko laittaa sänkyyn jo klo 20, vaikka ovatkin kotihoidossa. Eivät kertakaikkiaan nuku aamusta pitkään, vaikka joskus valvoisivatkin. Ennen meillä mentiin nukkumaan klo 21, mutta se oli aivan liian myöhään. Heräsivät kuitenkin aina klo 6:30 ja sitten olivat väsyneitä ja kiukkuisia illasta. Itse nukkuisin aamulla pidempään, mutta minkäs teet kun lapset vaan nousevat aina aikaisin. Aikaistimme nukkumaanmenoa ja nyt lapset jaksavat pirteinä koko päivän.

Meillä on sosiaalinen elämä. Kyläilemme ja meillä kyläillään.

Laitatteko lapset sitten kyläpaikassa nukkumaan? Sitähän harrastettiin 70-luvulla paljonkin kun juhlat jatkui aina aamuyöhön saakka.

Jos tulette aina klo 20 mennessä kotiin olette todella tylsiä...! Varsinkin kutsujalle tosi ikävä että vieraat lähtee jo alkuillasta pois.

varsinkin juuri noissa yöunille menojutuissa, ja tämä on johtanut siihen ettemme enää voi kutsua heitä meille emmekä halua mennä heille, koska lähtevät aina kotiin suunnilleen heti ruokailun jälkeen "kun lapset on niin väsyneitä". Ne lapset ei koskaan edes ole väsyneitä vaan just on leikit kesken, jälkiruoka tuloillaan jne. mut kontrollifriikki mutsi pilaa aina kaiken.

mutta kun lapsi on ihan poikki seitsemältä, eikä itse yhtään vastustele, jos huudetaan sisään iltatoimiin. Joskus "joustamme" ja teemme jotain myöhempään. Tuloksena on raivokohtaus illalla ja kuudelta heräävän lapsen kiukkuinen seuraava päivä.

Joten olemme mielellämme pääosin joustamattomia tiukkapipoja.



Esikoisen kanssa olen ollut tosi kade kaikille "joustaville, leppoisille" perheille, jotka kyläilivät ties mihin asti, skippasivat lasten ruoka-ajat ja päiväunet, ja jos lapsi sammui autoon, kantoivat nukkuvan lapsen sisään ja nukkuivat seuraavana päivänä pitkään. Meillä tuo ei ikinä onnistunut hyvin rytmisen lapsen kanssa, joka kaikenpäälle reagoi kaikkiin muutoksiin vahvasti.



Kuopuksen kanssa on toisin. Tämän lapsen saa herätää päiväuniltaan kesken, kantaa nukkuvana autoon ja autosta, joustaa rytmin ja ruokailujen kanssa ja lapsi vaan hymyilee. Mikäs siis ollessa, kyläillessä, retkeillessä -paitsi että sen esikoisen aikataulut rajoittavat mietä vieläkin.

[

Lapset 3 ja 5 v. on silti aivan pakko laittaa sänkyyn jo klo 20, vaikka ovatkin kotihoidossa. Eivät kertakaikkiaan nuku aamusta pitkään, vaikka joskus valvoisivatkin. Ennen meillä mentiin nukkumaan klo 21, mutta se oli aivan liian myöhään. Heräsivät kuitenkin aina klo 6:30 ja sitten olivat väsyneitä ja kiukkuisia illasta. Itse nukkuisin aamulla pidempään, mutta minkäs teet kun lapset vaan nousevat aina aikaisin. Aikaistimme nukkumaanmenoa ja nyt lapset jaksavat pirteinä koko päivän.

Meillä on sosiaalinen elämä. Kyläilemme ja meillä kyläillään.

Laitatteko lapset sitten kyläpaikassa nukkumaan? Sitähän harrastettiin 70-luvulla paljonkin kun juhlat jatkui aina aamuyöhön saakka.

Jos tulette aina klo 20 mennessä kotiin olette todella tylsiä...! Varsinkin kutsujalle tosi ikävä että vieraat lähtee jo alkuillasta pois.

Tänään tulimme kavereilta kotiin klo 19. Iltapala, vähän leikkiä, iltasatu, hammastenpesu ja nukkumaan. Kavereille menimme jo klo 14:30, eli kyllä siinä ehdittiin syödä ja lapset leikkiä ihan rauhassa.

Viikolla on mielestäni ihan luonnollista, että vieraat lähtevät kotiin jo viimeistään klo 19:30. Vai eikö? Meidän kaveripiirissä tuntuu kaikki toimivan suunnilleen samalla rytmityksellä kuin meidän perhe.

Jos haluamme istua iltaa aikuisten seurassa ja valvoa vaikka koko yön, se onnistuu viikonloppuisin hienosti. Mummulat molemmat ihan lähellä. Kumpaankin mummulaan lapset ovat aina tervetulleita ja lapset sinne mielellään menevät.

Minulle sopisi erinomaisesti, että lapset valvoisivat myöhempään. Olen itse iltavirkku ja aamu-uninen. Mutta lapset heräävät aina viimeistään klo 7 yleensä 6:30. Pakko oli aikaistaa nukkumaanmenoa, että saavat riittävästi unta.

Oletko neuvolassa sanonut että sinusta rutiinit sontaa? :D



Se, että meillä alle kouluikäset tulee kuudelta sisälle, ei tarkoita että kouluikäsenä sama jatkuu.

Entä kun lapsesi on yläasteella, onko säännöt samat vai joustatko?

Olen varma että jos menisin johonkin äiti- leikki-ikänen leirille, niin sielä ei kukuttaisi nuotiolla ysiin saakka! :D



Samaten minusta on kyseenalaista miksi YSTÄVÄT ei voisi kunnioittaa perhettä jolla rutiinit. Jos sinulle on se ja sama mihin aikaan syötte niin miksi se haittaa syödä aikasemmin että kaikki syö aikasemmin? Siinähän jäätte valvomaan mahat täynnä jos haluatte!

Jos leikki-ikäseni on mukana, ne ei valvo puoleenyöhän niinkuin teijän isommat lapset. Ens viikonloppuna on toinen samaa vaativa perhe? Miten pitkään tarttee sitten antaa rutiinien mennä sormien välistä katsottuna? Tämä on jokasen perheen valinta..

Saatetaan antaa joskus olla mutta meillä lapset tarttee kunnon yöunet. Jos 3- vuotiaamme nukahtaa tänään klo 23 niin herää aamulla klo 6, mutta arvaa millanen kiukkupussi se on?

* Vastaavasti myöhään valvovat jos herää klo 9? Kun meillä herätään klo 6. Saadaanko me vetää koko lauma hereelle silloin VAI pitääkö kenen "joustaa"?

-Rutiinien tarkotus on juuri tasapainottaa päivä: VAIKKA EI HUOMENNA MENE MIHINKÄÄN!!



Oma kokemus on että paras hetki lopettaa leikki on kun se on hauskaa, ei odottaa että se on tylsää! Tämä opetettiin joskus kerhonohjauksessakin.. :D



Jos sinulle ei ole iso asia että lapsi valvoo kymppiin, niin minulle se on! Korjaan: lapselleni se on.

En laita lastani harrastukseen jos se alkaa klo 18 ja loppuu 19.30 jos kotiin tarttee lähteä klo 19.. Silloin tarttee muuttaa rutiini, ottaa toinen harrastus, aikasempi alkava vuoro tms. Joskus voi jäädä pidemmäksi ajaksi johonkin mutta ei tälläsellä voi leikkiä.



Minulla on lapsena ollut kotiintuloaika koululaisena pikkukakkosessa. Sen jälkeen ei olla lähdetty takasin ulos vaan jäädään kotiin rauhoittumaan. Kesäsiirtolassa tuli lapsena viihdyttyä hyvin muutaman viikon jaksoja, minut on valittu kaks kertaa kolmesta mm. leirin urheilijana.

Enkä muista että kesäsiirtolassa oltaisiin valvottu kovin myöhään. Hauskat ja hyvät muistot oli! :D



Tuntuu että nykysin ekaluokkalaisia pidetään niin isoina ja annetaan isoja vastuita. Kun oikeasti: sen ikänen leikkii vielä barbeilla!



Taisin olla 108