Te jotka hankitte lapsia ennen naimisiinmenoa - miksi teette niin päin?

menneet naimisiin, ovat kaikki jo eronneet. Minä ja mun avomieheni ollaan edelleenkin yhdessä, samoin toinen avopari.

En tuomitse ketään, mutta minusta tällainen järjestys on hassu. Minulle naimisiinmeno on vahva symboli yhteiselämän aloittamiselle ja perheen perustamiselle. Samalla hoidetaan kuntoon juridinen puoli, kuten perimysasiat.

Miksi niin moni ottaa tämän askeleen vasta lastensaannin jälkeen?

Avioliitto on SINULLE vahva symboli perheen perustamiselle jne, mutta aika monelle ei enää nykyisin. Avioliiton symbolinen merkitys on kärsinyt melkoista inflaatiota nykyisten erotilastojen valossa.

Seurustelun alussa ostimme yhteisen asunnon. Vakuutuksissa olimme toistemme edunsaajia kuoleman tapauksessa. Ei ollut tarvetta/halua mennä naimisiin. Näin elimme avoliitossa 6v ennenkuin esikoinen syntyi. Siitä eteenpäin lapsia siunaantui kaksi lisää eikä edelleenkään avioliiton tarvetta. Isä oli tunnustanut kaikki lapset ja yhteishuoltajuudesta oli paperit jos ero olisi tullut. Naimisiin menimme 14v yhteiselon jälkeen. Neljäs lapsemme syntyi avioliitossa ja ainoa ero oli ettei mieheni tarvinnut häntä käydä tunnustamassa. Edelleenkin olemme toistemme edunsaajia ja edelleenkin lainat ovat yhteiset. Se miksi sitten lopulta menimme naimisiin en tiedä. Aika vain taisi olla kypsä avioliittoon.

Eli siksi ensin häät ja sitten lapsia. Minusta avioliitto on rakkauden osoitus ja lupaus, enkä todellakaan ryhtyisi lapsia laittamaan maailmaan sellaisen miehen kanssa, joka ei halua minulle lupautua eikä rakkauttaan näin avioitumisella todistaa.



Toki mies voi pettää ja jättää ja erota nytkin mutta tykkään, että on sen edes jossakin vaiheessa oltava vakavissaan jos perhettä kerran lähdetään perustamaan. Ei tulisi mieleenkään olla niin sinisilmäinen, että saisin lapsia miehen kanssa, joka ei edes aio sitoutua minuun vaan elää tässä vaan kivasti kämppiksenä ja seksiäkin saa kun tekee mieli. Avoliitostahan voi lähteä ihan miten huvittaa. Voisi yhtenä aamuna herätä ja todeta, että kappas, mies on häipynyt. Ja edelleen voi avioliitostakin mutta on siinä sentään joku virallisuus ja selvyys, että mikä meidän suhde on ollut ja miten omaisuus jaetaan.



Jotenkin koen yhteiselämän aloittamisen avioliitolla kaikkein järkevimpänä ja realistisimpana tapana yhä/ ja varsinkin nykyaikana.

menneet naimisiin, ovat kaikki jo eronneet. Minä ja mun avomieheni ollaan edelleenkin yhdessä, samoin toinen avopari.

Ja tuo johtuu nimenomaan avioliitosta eikä parisuhteesta ylipäätään :-)? Ei se avioliitto ole syy siihen, että erotaan, vaan parisuhde.

(Sitä paitsi tilastotkin osoittavat, että avoparit eroavat vielä todennäköisemmin kuin avioparit.)

Eivät olleet naimisissa. Ei saanut leski työnantajan ryhmähenkivakuutuksesta mitään. Jos olisivat olleet naimisissa olisi saanut 4-5 000 €. Olisihan sillä maksellut vähän hautajaiskuluja...

Eivät olleet naimisissa. Ei saanut leski työnantajan ryhmähenkivakuutuksesta mitään. Jos olisivat olleet naimisissa olisi saanut 4-5 000 €. Olisihan sillä maksellut vähän hautajaiskuluja...

ei siinä nyt raha ois ekana mielessä. Onneks ei oo yhtään ylimääräistä rahaa ollut koskaan, niin en osais edes noin asiaa ajatella. Ei o musta riittävä syy mennä naimisiin.

Eivät olleet naimisissa. Ei saanut leski työnantajan ryhmähenkivakuutuksesta mitään. Jos olisivat olleet naimisissa olisi saanut 4-5 000 €. Olisihan sillä maksellut vähän hautajaiskuluja...

ei siinä nyt raha ois ekana mielessä. Onneks ei oo yhtään ylimääräistä rahaa ollut koskaan, niin en osais edes noin asiaa ajatella. Ei o musta riittävä syy mennä naimisiin.

Jos ei ole yhtään ylimääräistä, niin otatko sitten pankista lainaa että saat miehesi hautaan?

Eivät olleet naimisissa. Ei saanut leski työnantajan ryhmähenkivakuutuksesta mitään. Jos olisivat olleet naimisissa olisi saanut 4-5 000 €. Olisihan sillä maksellut vähän hautajaiskuluja...

ei siinä nyt raha ois ekana mielessä. Onneks ei oo yhtään ylimääräistä rahaa ollut koskaan, niin en osais edes noin asiaa ajatella. Ei o musta riittävä syy mennä naimisiin.

Jos ei ole yhtään ylimääräistä, niin otatko sitten pankista lainaa että saat miehesi hautaan?

Hautajaiset maksaa ja sitten pitäisi elämä saada järjestettyä pelkästään mun rahoilla.

niin ryhmähenkivakuutusta maksat, etkä ikinä siitä itse mitään hyödy :-)

ei tuntunut silloin hääjärjestelyineen sopivalta, halusimme kunnon häät ja ne vietimme sitten pari vuotta myöhemmin. Ei ajatuksessa mitään vikaa ole, tiesin haluavani mieheni ja kihloissa olimme, yhdessä asuimme, mutta kunnon häihin ei ollut rahaa/halua niitä vielä silloin järjestää.

121

Mut ehkä mä olenkin vaan kovin perinteinen arvoiltani.



En ikinä huolisi miestä, joka ei PALAVASTI haluaisi naimisiin juuri minun kanssani. Tai joka ei yhtä innokkaasti haluaisi lapsia juuri minun kanssani. Olen vaan aina uskonut suureen rakkauteen ja siihen kuuluu ehdottomasti avioliitto (ja lapset, jos niitä suodaan). Onneksi olen saanut kaiken tämän, ja tosiaankin näitä perinteisiä arvoja kunnioittavia miehiäkin vielä löytyy.

ei sitten ollut lapsia. jos on lapsia ja avoliiton toinen osapuoli kuolee työaikana (tai matkoilla) saa avopuoliso ihan normaalisti leskeneläkkeen.

Eivät olleet naimisissa. Ei saanut leski työnantajan ryhmähenkivakuutuksesta mitään. Jos olisivat olleet naimisissa olisi saanut 4-5 000 €. Olisihan sillä maksellut vähän hautajaiskuluja...

lasten saaminen oli vahva symboli yhteiselämän aloittamiselle :-) Ja oikeastaan ei sekään, olimme mieheni kanssa yhdessä ensin kahdeksan vuotta, sitten tuntui olevan sopiva aika perheen perustamiselle, eli saimme lapsen, tästä kahden vuoden päästä toisen lapsen. Siitä reilu vuosi ja menimme naimisiin, se tuntui olevan järkevin tapa turvata tulevaisuutta, vaikka lapset toivat jo selkeyttä perimysasioihin. Mutta kukin taplaa tyylillään, me hyvin onnellisia näin.

Minulle naimisiinmeno on vahva symboli yhteiselämän aloittamiselle ja perheen perustamiselle.

ollaan avoliitossa ja on lapsia ja toinen kuolee, vain lapset perii, ei anopit missään tilanteessa! eli kaikki menee suoraan lapsille pienellä veroprosentilla ja niinhän se on järkevintäkin. turhaan maksaa moneen kertaan perintöveroja. on paljon parempi ettei ole naimisissa jolloin puoliso perisi myös. järkevin on tietysti että lapset perii kokonaan kuolleen vanhemman.



taas yksi + puoli avoliitoon. tämä ei tietenkään päde jos liitossa ei ole lapsia.

itsestään selvää mennä naimisiin, koska vanhempani eivät ole.

Kun olin lapsi, kärsin aina todella paljon siitä, että vanhempani olivat ja ovat vieläkin "susipari". Kun silloin 70- luvulla ei ollut niin tavallista, että vanhemmilla olisi ollut eri sukunimi.

En vieläkään ymmärrä, mikseivät ole menneet naimisiin. Halusin itse tehdä nimenomaan niin päin, että ensin naimisiin ja sitten lapset.

mutta ajatus avioliitosta tuntui ahdistavalta, onneksi se ei kuitenkaan muuttanut mitään

Lapsia on 3 kpl ja joskus haluttaisiin häät. Haluttaisiin vaan sellaiset meidän näköiset häät, joka ei ole halpa juttu. Ehkä joskus kun on rahaa. Nyt on oltu yhdessä 10 vuotta.

Toski minullekin naimisiinmeno on tavallaan lupaus, mutta ei se ihmeemmin elämää muuta, siis ajatuspuolella. Ihan samalla tavalla sitä voi olla sitoutunut oleman toisen kanssa lopun elämän vaikka ei olisikaan naimisissa.

on vain jotenkin aika mautonta.., varsinkin jos ne "meidän näköist häät" ovat isot häät morsiuspukuineen ja kaasoineen.