Te jotka hankitte lapsia ennen naimisiinmenoa - miksi teette niin päin?

mutta näitä ristiäishäitä tai vuosi esikon syntymästä häitä en käsitä jos ne on ihan tietoisesti suunniteltu näin päin. Ihan oikeasti jos nyt joka tapauksessa ollaan menossa naimisiin niin kuin useassa tuntemassani tapauksessa on ollut niin miksi sitten hankitaan lapsi tietoisesti ensin (ja sitten kiukutellaan kun 1v on hankala saada lapsenvahtia hääyöksi, joo ihan oikeassa elämässä olen todistanut tälläisiä tapauksia).





Vai onko se niin kun mun mummo (synt. 1922) sanoi että mies haluaa testata naisen lisääntymiskyvyn?

mutta kun aloin lasta odottamaan niin aloin miettiä näitä omaisuusjuttuja ja lapsen tunnustamisia ja muita.

Joten mentiin sitten maha pystyssä naimisiin ihmisten kiusaksi. Ja ihan maistraatissa käväistiin kahdestaan. Saivat siunailtavaa ja kauhisteltavaa ja liiton toki arveltiin olevan pakkoavioliitto (nykyäänhän miehen voi toki pakottaa naimisiin siksi, että nainen odottaa lasta).



Mikään ei muuttunut, joten haittaakaan siitä ei ollut. Ja siunailjoita vituttaa kun liitto on kestänyt jo 18 ja moni näistä ennustelijoista on jo eronnut aikoja sitten.

Siis mistä te olette tulleet tänne noiden asenteiden kanssa, 50-luvultako??? Eiköhän jokainen pariskunta asu edes hetken yhdessä ennenkuin menee naimisiin- vai onko sekin kiellettyä? ;D Luuletteko oikeasti että teidän liittonne ovat jotenkin parempia kuin niiden joilla ei ole tarvetta koreilla valkoisessa mekossa ja kiukutella kun pöytäliinat ovat väärän sävyisiä..? Pelottavaa. Te siis menette suoraan naimisiin ilman yhdessä asumista (rakkaudesta tietenkin, juujuu, silti tuleehan siinä bonarina päälle perintöasiat hoidettua kuntoon jne.), ne jotka eivät mene, eivät edes ole kunnollinen pariskunta. Roviot pystyyn....

Minulla henkilökohtaisesti on aina ollut semmoinen olo, että ikuiset avoliitossa asujat ovat vain "ajautuneet" yhteen eivätkä oikein osaa päättää, ollako vai eikö olla.

Joku kyseli ajautujista, jatkan itse tätä mielipidettäni... Tuo miehen sisko on oikein hyvä esimerkki ajautujasta. Ollaan samanikäisiä (yli kolmekymppisiä molemmat). Sisko ei ole saanut kouluja loppuun, ei ole töissä, on vaan kotona. Eipä heillä ole lapsiakaan. Naimisiin ei ole mennyt vaikka vuosikausia ovat saman katon alla asuneet. Hän on juuri sellainen ajelehtija-nainen, joka ei ole saanut vastuuta otettua edes itsestään. En oikein tiedä viihtyykö hän miehensä kanssa vai, toivovatko he lapsia vai ei, haluaako hän töihin vai ei. Mitään hänen elämässään ei tunnu tapahtuvan, hän vain jatkaa oleiluaan päivästä toiseen. Avoliitto sopii kuvaan hyvin.

...ja jos nyt yhtäkkiä tekee mieli mennä, ehtii vielä. Meillä on kaksi lasta. Lapset ja iso astuntovelka kyllä riittävät sitoutumukseksi. ; )

...meillä on parivakuutus, joka turvaa muun perheen elämän, jos jotain sattuu. Omaisuus on puoliksi.

Avioliittoon mennessään puolisot osoittavat haluavansa sitoutua toisiinsa.



Lapsi taas sitoo vanhemmat huolehtimaan lapsesta yhdessä, mutta silti monilla saattaa olla epävarmuutta siitä ovatko valmiita sitoutumaan toisiinsa ja menemään naimisiin.

siis vuoden päästä kihloista. Päätettiin päivä ja varattiin kirkko.



No sitten huomattiinkin että meitä taitaa olla kohta kolme. Lapsi syntyi toukokuussa ja häät oli heinäkuussa.



Että siksi näin päin

Olennaisin ero on kuitenkin avioliiton ja avoliiton huikea juridinen ero!

tähänhän kaavaillaan lain muutosta..

joo ja kyllä mä haluan naimisiin.. ootan miehen kosintaa... ja me HALUTAAN KERTA LAAKISTA KUNNON BILEET ei mitään maistraatteja..

ja joo lapsi ilmoitti tulostaa ennen mitään suunnitelmia.. ehkäisy petti nimittäin..

Olennaisin ero on kuitenkin avioliiton ja avoliiton huikea juridinen ero!

tähänhän kaavaillaan lain muutosta..

joo ja kyllä mä haluan naimisiin.. ootan miehen kosintaa... ja me HALUTAAN KERTA LAAKISTA KUNNON BILEET ei mitään maistraatteja..

ja joo lapsi ilmoitti tulostaa ennen mitään suunnitelmia.. ehkäisy petti nimittäin..

Aviopuoliso ei peri kuolleelta puolisoltaan mitään, ellei ole testamenttia.

Jos testamenttia ei ole ja puolisoista toinen kuolee, lesken ja kuolleen omaisuus lasketaan yhteen ja siitä vähennetään velat. Jäljelle jäänyt potti on nimeltään kuolinpesä.

Leski saa kuolinpesästä pitää oman omaisuutensa sekä saa ns. tasinkona niin paljon lisää, että hänen osansa on puolet kuolinpesästä. Jos lesken oma osuus on jo muutenkin yhtäsuuri tai enemmän, tasinkoa ei tule. Loppu menee rintaperillisille perinnöksi. Tasingosta ei lesken tarvitse maksaa perintöveroja.

Avioleskellä on lisäksi oikeus pitää hallinnassaan parin vakituinen asunto irtaimistoineen niin kauan kuin haluaa. Tätä oikeutta ei avopuolisolla vastaavassa tilanteessa ole, vaikka yhteisiä lapsiakin olisi. Avopuoliso ei myöskään saa tasinkoa.

Jos vanhemmat ovat avioliitossa toisen kuollessa, lapset hyötyvät myös siinä, että heidän perintöveronsa pienenee, koska toisen vanhemman hallintaoikeus perheen asuntoon ""rasittaa" omaisuutta ja pienentää sen verotusarvoa. Tätä vaikutusta ei ole jos vanhemmat ovat olleet avoliitossa.

Eli tapauksessa, jossa testamentteja ei ole ja perheessä on lapsia, avioliitto pienentää perintöveroja.

jos ollaan avoliitossa ja on lapsia ja toinen kuolee, vain lapset perii, ei anopit missään tilanteessa! eli kaikki menee suoraan lapsille pienellä veroprosentilla ja niinhän se on järkevintäkin. turhaan maksaa moneen kertaan perintöveroja. on paljon parempi ettei ole naimisissa jolloin puoliso perisi myös. järkevin on tietysti että lapset perii kokonaan kuolleen vanhemman.

taas yksi + puoli avoliitoon. tämä ei tietenkään päde jos liitossa ei ole lapsia.

Miksi joidenkin mielestä on niin ahdistavaa mennä rakkaan ihmisen kanssa naimisiin? Mikä siinä ahdistaa? Ja miksi jotkut sanoo etteivät mene naimisiin koska ei tunnu siltä, vaikka onkin jo talo ja lapset? Lapsia ja talon voi siis hankkia puolison kanssa, mutta siltikö tuntuu ettei häneen halua sitoutua menemällä naimisiin? En halua paheksua, en vain ymmärrä.