Lue keskustelun säännöt.
Te jotka hankitte lapsia ennen naimisiinmenoa - miksi teette niin päin?
08.05.2009 |
En tuomitse ketään, mutta minusta tällainen järjestys on hassu. Minulle naimisiinmeno on vahva symboli yhteiselämän aloittamiselle ja perheen perustamiselle. Samalla hoidetaan kuntoon juridinen puoli, kuten perimysasiat.
Miksi niin moni ottaa tämän askeleen vasta lastensaannin jälkeen?
Kommentit (132)
voidaanko sitoutua ja onko mitään yhteistä.
Tämä on jo todella kornia. Siis lapsia väsätään sellaiseen suhteeseen, missä ollaan epävarmoja, tuleeko tästä edes mitään. Mahtaa lapsilla olla kivaa sellaisessa kodissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska miehille avioliitto ei merkitse juuri mitään. Naisille vain.
105 Euroa maksaa muistaakseni avioero eli sen verran se sitouttaa.:)
.
naimisiin :) Ennen kuin mies otti ja kosas ja totesi haluavansa sittenkin :)
Toinen lapsi nyt tulossa ja joten odotamme ensi vuoteen. Ehdimme peruakin vielä monen monta kertaa :D
Maistraatti häät ja pienet juhlat jossakin riittää meille. En ole ikinä halunnut kirkkohäitä. Ja onneksi mieskään ei sellaisia vaadi :)
Tahto olla yhdessä ratkaisee, ei se että mennäänkö naimisiin tai ei.
voidaanko sitoutua ja onko mitään yhteistä.
Tämä on jo todella kornia. Siis lapsia väsätään sellaiseen suhteeseen, missä ollaan epävarmoja, tuleeko tästä edes mitään. Mahtaa lapsilla olla kivaa sellaisessa kodissa.
Puistattavaa vanhanaikaisuutta ja diskriminointia.
Häissä yllätys oli se, kuinka tärkeä tilaisuus se tuntui olevan vanhemmille sukulaisille, selvä riitti ja syy juhlistaa juuri meitä. (Huom. häät olivat pienet ja nykymittapuun mukaan varmasti vaatimattomat, en ole mikään häähullu morsiushaaveilija ollut ikinä.) Esim. mieheni sisko on asunut yli 5 vuotta miehensä kanssa eivätkä aio mennä naimisiin. Jotenkin välittyi heidän suvun asenteista, ettei tuo sisko avomiehineen ole yhtä "oikea" pariskunta kuin me, vaikka ovat olleet kauemmin yhdessä. Varmasti suku juhlisi mielellään myös siskoa ja hänen miestään, ja avioliiton solmiminen olisi hieno syy tällaiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mies ei halua mennä naimisiin, ainakaan vielä. esikoinen nyt 2v ja toinen tulossa.
vaikee se miestä sinne maistraattiin on pakottaakaan. häitä en halua minäkään
Jos mies sanoisi, ettei ole vielä valmis menemään kanssani naimisiin, niin en kyllä olisi valmis sellaiseen suhteeseen tekemään lapsia. ylipäänsä en oikein ymmärrä, että jos ei ole halukas toisen kanssa naimisiin, miten voi haluta tai olla valmis tekemään lapsen. Lapsihan sitoo yhteen vielä enemmän....
Mies haluaisi, minä en. En koe tarvetta sellaiselle. Yksi lapsi löytyy, olemme olleet yhdessä 8 vuotta. Mihinkään en ole lähdössä enkä usko että mieskään. Avioeroprosentit kiikkuvat sen sijaan 50 tienoilla...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies haluaisi, minä en. En koe tarvetta sellaiselle. Yksi lapsi löytyy, olemme olleet yhdessä 8 vuotta. Mihinkään en ole lähdössä enkä usko että mieskään. Avioeroprosentit kiikkuvat sen sijaan 50 tienoilla...
olette sitä mieltä, että se lisää eroriskiä.
Siis oikeesti - whaaat
Meilläkin mies kosi, kuten monella muulla, ja aika lyhyen seurustelun jälkeen. Uskon kanssa, että nuo avoliitossa elelevät ovat vain ajautuneet yhteen, ja jompi kumpi ei ole ihan varma, onko tuo toinen se oikea, vai saisiko paremman.
Ja minusta on todellakin lasta kohti väärin tehdä lapsia ihmisen kanssa, josta ei tiedä ihan sataprosenttisen varmasti, haluaako sitoutua elämään hänen kanssaan koko loppuelämänsä.
Mutta sitoutuminen ja odottaminen ei vissiin ole tätä päivää, kaikki pitää saada mitä haluaa, ja milloin haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis onko se avoliitto sinänsä syy eroon, vai? Jos menee naimisiin, se eron mahdollisuusko pienenee heti kolmannekseen? Ei kai tuo nyt ole ihan niin yksinkertaista, että avoliitto hajoaa helpommin kuin avioliitto.
Minulla on tällä hetkellä kolmas avoliitto, mutta lapset eivät kyllä ole kärsineet aiemmista eroista pätkääkään, koska heitä ei ollut olemassakaan tuolloin. Eiköhän tuossa avoliittojen eromäärässä ole mukana myös lapsettomien avoliitot.
KUN kerran tilastot näyttää, että avoliitot hajoaa 2-3 kertaa niin helposti kuin avioliitot ja niitäkin on yli 10 000 vuodessa. Onko lapsista kiva kokea vanhempien ehkä hyvinkin riitaisa ero ja seilata sitten seuraavat vuodet kahden perheen väliä?
Meilläkin mies kosi, kuten monella muulla, ja aika lyhyen seurustelun jälkeen. Uskon kanssa, että nuo avoliitossa elelevät ovat vain ajautuneet yhteen, ja jompi kumpi ei ole ihan varma, onko tuo toinen se oikea, vai saisiko paremman.
Luultavasti tällaisesta "ajautumisesta" ei ole kyse suurimmalla osalla avopareista. Avioliitto nyt vain ei ole mikään välttämättömyys. Kyllä minäkin voisin mennä naimisiin vaikka heti jos vain haluaisin, ei miehellä olisi sitä vastaan mitään, on kosinutkin minua. Mies haluaa kirkkohäät ja minä en kuulu kirkkoon ja se on yksi niistä syistä miksei olla naimisissa. Toinen syy on se, että pitäisi olla varaa järjestää ne pirskeet kavereille ja sukulaisille. Kolmas syy taas se, ettei se vain ole mielestämme mitenkään tärkeää, kun muuten elämä on mallillaan. Minua ei haittaisi vaikka emme koskaan menisi naimisiin, eikä se meidän toisiimme sitoutumista vähennä millään lailla. Emme ole "ajautuneet" yhteen, vaan parin vuoden seurustelun jälkeen etenimme hyvin määrätietoisesti asunnon ostamiseen ja sen jälkeen lapsen tekemiseen. Mikään aikomus ei ole erota tai pitää sitä helppona vaihtoehtona parisuhdeongelmia kohdatessamme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päätimme kantaa vastuumme. Sovimme, että tulemme olemaan yhdessä siihen asti kun meillä alaikäisiä lapsia. Ero ei ole vaihtoehto. Naimisiin emme halua, koska siihen ei ole mitään syytä. Ehkä sitten kuin olemme olleet yhdessä 50 v niin sehän voisi olla vaikkapa ihan hassu juttu, mennä naimisiin siis.
Oletteko tehneet keskinäisen testamentin sitten?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
toinen meistä kuolee huomenna! :D
Se on suurin syy.
Kuulun seurakuntaan. Ja uskon että vaikka susipari ollaan niin Jumala kyllä näkee rakkautemme. Meillä on siitä 4 todistettakin.
Ei minun mielestä tartte mennä naimisiin että "näytetään toisille että ollaan sitouduttu". Moni liitto on kaatunut aikasemmin kuin meijän 10 vuoden yhteinen taival.. ;)
Me mennään naimisiin. Tapaa suunnitellaan välillä. Paksuna en halua vihille, enkä juuri pullauttaneena (juu, ulkonäkö muuttuu aina 30 kiloa). Ja kun on 4 lasta pykännyt maailmaan niin puolet ajasta tässä on oltu kroppa (ja mieli) venytyksessä!
Jos jotakuta ihmetyttää niin antaa mennä vaan. Me rakastetaan ja se on kaikki mitä tarvitaan. Me saatetaan pitää kaunis suurehko hää lähimmille, karata lapsien ja todistajien kanssa salaa ja pitää vaan pippalot läheisille ja ystäville. Tiedä häntä!
Mutta juu: ehkä otetaan riski kun ei ajatella että toinen heittää veivin ja sitten jää rahat saamatta! Ai kamala, itse olen onnellinen vaan ajasta jonka jaan mieheni kanssa.
Naimisiin mennään (ai, eikä tässä mies vastusta ajatusta) kun sen aika kypsyy, hitaastikin hyvä tulee.
Mutta juu: ehkä otetaan riski kun ei ajatella että toinen heittää veivin ja sitten jää rahat saamatta! Ai kamala, itse olen onnellinen vaan ajasta jonka jaan mieheni kanssa.
Tuskin kukaan ajattelee että "rahat jää saamatta" vaan vaikkapa sitä tilannetta että yhdessä hankittu omakotitalo menisi jakoon vaikkapa oman anopin kanssa... siis jos sen kuolleen puolison perillinen olisikin vaikkapa hänen vanhempansa. Kuinka monesta olisi kiva alkaa suruaikana selvittää raha-asioita appivanhempien kanssa, oli välit sitten hyvät ja varsinkaan jos ovat huonot?
Oletteko tehneet keskinäisen testamentin sitten?
Asunto (ja asuntolaina) on molempien nimellä ja olemme toistemme henkivakuutusten ja eläkevakuutusten edunsaajia. Muuta omaisuutta meillä ei oikein ole. Jos joskus tulee tarvetta, voimme testamentin tehdä, nyt ei ole tarvetta koska ei ole mitään mitä periä :).
Lapset perivät muuten. Ja omaisuus on hoidettu erikoisjärjestelyin, niin että lasten elämä ei tulisi muuttumaan.
Oletteko tehneet keskinäisen testamentin sitten?
Perimiseen yms ei nykyisin tarvita avioliitoa.
Ja oikeesti naiset, hoitakaa asiat niin ettette ole riippuvaisia miehenne rahoista :)Kaikki asiat voidaan sopia muuten.
Mua ei kukaan saa vakuuttuneksi, että naimisiin meno olisi kannattavaa, muille kuin rahattomille kotiäideille.
avopuolisona saat ainakin maksaa puolet perimästäsi omaisuudesta veroa, esim 100 000 euron talosta 50 000 euroa. Kyllä sitten mahtaa harmittaa!
vaan vaikkapa sitä tilannetta että yhdessä hankittu omakotitalo menisi jakoon vaikkapa oman anopin kanssa... siis jos sen kuolleen puolison perillinen olisikin vaikkapa hänen vanhempansa. Kuinka monesta olisi kiva alkaa suruaikana selvittää raha-asioita appivanhempien kanssa, oli välit sitten hyvät ja varsinkaan jos ovat huonot?
Pitää olla kyllä huonot välit jotta tuosta saisi riitaa aikaiseksi :)
Ja eivätkös avopuolison kanssa hankitut lapset olisi ne jotka perii sen toisen puolen esim. yhdessä hankitusta omakotitalosta??
Tämä nykyajan käsitys romanttisesta ja rakkauden täyttämästä avioliitosta on hyvin nuori. Noin 50 vuotta. Ennen avioliitto solmittiin loppuiäksi, ei siihen asti kun mies pettää tai jotain. Siihen aikaan, se oli naiselle turvatumpi asema.
Mulla on realistinen asenne maailmaa ja rakkauteen. Ja meillä ei kumpikaan ole varsinaisesti vapaa huitelemaan missään. Mies on jopa kosinut mua kahdesti, aina polvillaan, mutta rakastaa mua silti ja haluaa vanheta yhdessä mun kanssa, vaikka en haluakaan naimisiin.