Te jotka hankitte lapsia ennen naimisiinmenoa - miksi teette niin päin?

talostasi päättää virkaholjooja, kuten muustakin avopuolisosi omaisuudesta hänen kuolemansa jälkeen.

rippumatta siitä ovatko vanhemmat olleet naimisissa vai eivät. Ja lasten perimisoikeuteen ei myöskään avioliitolla ole vaikutusta.

Lapsia on 3 kpl ja joskus haluttaisiin häät. Haluttaisiin vaan sellaiset meidän näköiset häät, joka ei ole halpa juttu. Ehkä joskus kun on rahaa. Nyt on oltu yhdessä 10 vuotta.



Toski minullekin naimisiinmeno on tavallaan lupaus, mutta ei se ihmeemmin elämää muuta, siis ajatuspuolella. Ihan samalla tavalla sitä voi olla sitoutunut oleman toisen kanssa lopun elämän vaikka ei olisikaan naimisissa.

monta on mieltä kuin ihmistä.

Pitääkö aina ihmetellä muiden tekemisiä?

Jos omat motiivit on selvillä, eikö se on se ja sama mitä naapurit tekee?



Eikä ennenkään ole papin aamenta tarvittu lapsien tekoon.

Koska miehille avioliitto ei merkitse juuri mitään. Naisille vain.

105 Euroa maksaa muistaakseni avioero eli sen verran se sitouttaa.:)

.

Meillä nimenomaan mies kosi aika nopeasti suhteen alettua ja mieskin oli sitä mieltä, että lastenteko kuuluu avioliittoon eikä olisi halunnut niitä tehdä ennen avioliittoa.

Kuulumme kirkkoon, mutta en sanoisi meidän olevan uskonnollisia. Ainakaan tämä naimisiinmeno ei pohjaudu mihinkään uskonnolliseen vakaumukseen. Eikä minusta avoliitto ole sen huonompi, mutta itse en haluaisi avoliitossa elää vuositolkulla enkä tekisi lapsia ilman papin aamenta.

Meillä siihen kuului viikkoa ennen kuulutukset ja maistraatissa farkut jalassa ja 2 vierasta todistajaa. No, oli toki ravintolassa valkoiset pöytäliinat kun kahdestaan käytiin syömässä, että ehkä se on juuri se este joillekin pareille.

Mutta voittehan pyytää tarjoilijaa ottamaan sen liinan pois jos se on kovin suuri este.

Se on helpompi tehdä hetken huumassa;)

Tätä viestiketjua lukiessani huomaan, että monikaan ei tiedä mitä merkitystä avioliitolla todellisuudessa on.



Olen nyt saanut seurata lähipiirissäni avoparia, joka on ollut yhdessä yli 30 vuotta. Moraalisesti ajateltuna siis aivan samanarvoinen pari kuin jos olisivat aikanaan menneet naimisiin. Eivät vain katsoneet sitä tarpeelliseksi...valitettavasti.



Juridisesti asia onkin jotain aivan muuta. Avopuolisoilla ei ole toisiinsa mitään oikeuksia, valitettavasti. Nyt kun toinen heistä on sairastunut, hoitokodin näkökulmasta lähin omainen ei suinkaan ole avopuoliso, vaan potilaan sisarPUOLI. Niinpä tämä perinnönahnea sisarpuoli saa päättää aivan kaikesta hoitoon liittyvästä ja on valtaansa myös käyttänytkin. Korostan, että sisarpuolta ei 30 vuoteen kiinnostanut mitenkään tämän avoparin elämä, mutta nyt kiinnostaa, kun toinen on sen verran huonossa kunnossa, että perintöä odotellaan...



Ei siis riitä, että tälläkin avoparilla on keskinäinen testamentti. Senhän voi nimittäin riitauttaa, mikä onnistuu käsittämättömän hyvin, kun pariskunta ei ole naimisissa. Mikäli he olisivat naimisissa, perimisasiassa ei olisi mitään epäselvää.



Tätä sotkua kun on asianajajan avustuksella selvitelty nyt kuukausitolkulla ja tiedossa on vuosikausien oikeustaistelu, niin minä olen ainakin oppini oppinut. Kannatan ilman muuta avioliittoa niin lasten vuoksi kuin puolisoiden keskinäisen asemankin vuoksi. Asianajajan kommentti oli tähän kaikkeen hyvin selkeä. Naimisiin on mentävä, jos haluaa turvata asemansa ja asiansa juridisesti. Kysymys ei siis ole pelkästään raha-asioista ja perimisestä.



Ottakaa hyvät ihmiset selvää mihin kaikkeen tuo avioliitto oikein vaikuttaa.

http://www.naimisiin.info/haaopas/avoliitto.html



Eli tosiaan lähes puolet menee veroa, verrattuna naimisissa oleviin joilta menee vähän yli kymmenesosa.

Suomeenhan puuhataan jopa avoliittolakia! Aivan järjetöntä. Joko halutaan olla yhdessä tai sitten ei haluta. Jos halutaan turvata perimysjutut jne, niin sitten mennään naimisiin.

tullut useampi lapsi tehtyä enkä näe mitään syytä vieläkään mennä naimisiin. ainut tietty jos toinen kuolee muualla kuin töissä niin ei saa leskeneläkettä. se on tasan AINUT syy miksi menisin naimisiin. mut mielestä on niin typerää koko naimisiinmeno.

Tarkoitus oli mennä naimisiin joka tapauksessa joskus, mutta eipä vaan tullut järjestettyä häitä aikaisemmin. Mitään isoja häitä emme halunneet eikä olisi varallisuuskaan riittänyt. Raskausaika oli sen verran rankka, etten olisi pystynyt järjestämään mitään (eikä mies alkanut järjestämään yksin). Yksinkertaisinta oli siis mennä naimisiin, kuten kaverini ilmaisi: "kun on kerran pappi jo paikalla".

Yhteiseloa oli takana muutama vuosi, yhteinen talo oli ja elämä muutenkin vakiintunutta. Avioliitto solmittiin juridisista syistä.

mutta näitä ristiäishäitä tai vuosi esikon syntymästä häitä en käsitä jos ne on ihan tietoisesti suunniteltu näin päin. Ihan oikeasti jos nyt joka tapauksessa ollaan menossa naimisiin niin kuin useassa tuntemassani tapauksessa on ollut niin miksi sitten hankitaan lapsi tietoisesti ensin (ja sitten kiukutellaan kun 1v on hankala saada lapsenvahtia hääyöksi, joo ihan oikeassa elämässä olen todistanut tälläisiä tapauksia).

Vai onko se niin kun mun mummo (synt. 1922) sanoi että mies haluaa testata naisen lisääntymiskyvyn?

ja alaikäisiä lapsia. Naimisiin mentiin vähän sen jälkeen kun sain tietää olevani raskaana. Muuten asialla ei ole väliä, arvostettiin toisiamme yhtä paljon ilman avioliittoakin.

tullut useampi lapsi tehtyä enkä näe mitään syytä vieläkään mennä naimisiin. ainut tietty jos toinen kuolee muualla kuin töissä niin ei saa leskeneläkettä. se on tasan AINUT syy miksi menisin naimisiin. mut mielestä on niin typerää koko naimisiinmeno.

niin sitten avoleski maksaa saman perintöveron kuin avioleski.

Kas: olen yhä elossa, samoin mieheni! :D

Kun laitoin vastauksen alotukseen ja kaikki on vieläkin entisellään, 4 päivää myöhemmin: talo, parisuhde, lapset.. Ja samaa hyvää on ollut 10 vuotta!



Nro 98 kirjoitti lakimuutoksesta avopareille ja tämä on nimenomaan meille reppanoille avopareille jokka ei vuosikymmenenkään jälkeen syystä tai viidennestä ole naimisiin ehtineet ja henki lähtee, niin ei tule ristiriitaa: koska onhan meillä "parempi liitto" kun jollain onnettomalla joka eroaa 3 vuoden jälkeen (parin vuoden tapaamisen ja tutustumisen jälkeen kun no naitu).

Minusta on ihanaa että on myös aivoja käytetty -jos elää jonkun kanssa suhteessa 10, 20 vuotta ja tekee muuta kuin menee naimisiin niin oo se hyvä että suhde otetaan huomioon suhteena. Eikä sitä nollata toisen kuollessa.

Tämä asia on oleellinen meille jokka toivotaan esim. kirkkohäitä muttei ole vaikka opintojen tai minkä tahansa syyn takia siihen vaikka varaa: pitääkö mennä maistraatissa naimisiin parin vuoden seurustelun jälkeen -että voi kirkkohäät pitää 20 vuoden kuluttua. Maistraatissa käymisellä vaan varmistetaan että me nyt sitoudutaan toisiimme. Kun se avoliittokin on yhteiselämää!!!



* Meillä miehen äiti ei tule sanomaan mitään talostamme jos mies vaikka kuolee, tai äitini jos minä kuolen. Vakuutuksessa on edunsaajat; minä miehelle ja mies minusta.. Toki, osa talosta jakautuu lapsille omistukseen. Minulle tulee puolet ja loppu lapsille jos oikein ymmärrän Suomen lakia. Ei ketään lasta voi jättää ilmankaan.. Tästä tulee ne hetket että lapset voi myydä taloa ja se tekee mielenkiintosia riitoja oikeudessa.



Mutta kun lapset on alle kouluikäsiä niin ne ei voi sanoa mitään talosta, en tiedä vahtiiko joku heidän "oikeuttaan" ulkopuolisena mutta kerro mulle mistä löytyy niin veemäinen viranomainen ettei taloa voisi myydä jos ei lainaa voida maksaa? :D



Me mennään naimisiin. Mutta meillä nyt on noita lapsiakin siunaantunut. Ehkä Jumalalla on meille joku suunnitelma kun on 4 ihanaa lasta suonut?



Eikä tässä ole vielä päivät kesken loppuneet! Meidän näköset häät on joka parilla: meilläkin omat joskus. Ehkä mennään salaa viikon päästä, ehkä taas juhlitaan suuresti. Kun ei olla päätetty mitään vielä.



77

Tätä sotkua kun on asianajajan avustuksella selvitelty nyt kuukausitolkulla ja tiedossa on vuosikausien oikeustaistelu, niin minä olen ainakin oppini oppinut. Kannatan ilman muuta avioliittoa niin lasten vuoksi kuin puolisoiden keskinäisen asemankin vuoksi. Asianajajan kommentti oli tähän kaikkeen hyvin selkeä. Naimisiin on mentävä, jos haluaa turvata asemansa ja asiansa juridisesti. Kysymys ei siis ole pelkästään raha-asioista ja perimisestä.

Järkipuhetta! Ja varoittava esimerkki avoliiton huonoista puolista... :(

mennään kuin ehitään.

Mutta kun se nimenomaan merkkaa... jos tulee ero tai toinen kuolee, periikö puoliso vai joutuuko avoleski tappelemaan asioista kuolleen puolison sukulaisten kanssa... miten raha-asiat järjestyy, saako leskeneläkettä, kuka on lähiomainen jne.

Ei avioliitto ole mikään tunnehömpötys, vaan juridisesti iso asia!

ensimmäisenä ajattelu taloudellisia asioita, vaan rakkautta. Me haluttiin lapsi ja sillä siisti. Naimisiin mentiin kun lapsi oli 2v ja me saatiin haluamamme häät.

On ääliömäistä ostaa yhdessä omaisuutta ylipäätäänkin. Meillä olemme sopineet tarkasti, ja lainvoimaisesti, että mitä kukakin omistaa. Esim. talo on kokonaan minun, mökki miehen jne. Ihan vaan sen takia, että mahdolliset tulevaisuuden ongelmat vie kummaltakaan tärkeintä omaisuutta.

Myös verotukselllisesti tämä järkevää, koska muuten joutuisimme maksaamaan enemmän veroa.

Oikea järjestys on ensin naimisiin ja sitten lapsia.