Te jotka hankitte lapsia ennen naimisiinmenoa - miksi teette niin päin?

naimisiin meno ei muuttaisi arkeamme millään tavalla. ja emme todellakaan tarvitse mitään jumalan siunausta liitolemme. Kun menemme tulevaisuudessa naimisiin niin menemme vain siksi että haluamme juhlistaa liittoamme ja lupautua toisillemme lopun iäksi,se ehkä syventää suhdettamme entisestään. emme siis hae mitään juridisia tukia,aijomme yhdessä pysyä.suomalaiset kun eroavat liian helposti. ja nuo puheet että maistraatissa pääsee.en todellakaan halua mitään 15 min häitä haluan juhlian niitä kunnolla ja siihen tarvitaan rahaa. tällähetkellä meillä ei olisi varaa edes sormuksiin!!!!!

Syy on yksinkertainen: naimisiinmenon jälkeen olisimme joutuneet maksamaan kymmeniätuhansia euroja lisää veroa! Siinä vain tulee järki vastaan. Ja tässä kun on jo yhteinen talo rakennettu ja vuosia yhteistä elämää takana niin eipä se aivioliitto tässä enää paljon muuta suuntaan tai toiseen. Testamentit ja paperitkin kun on laadittu. Ja omassa mittarissa alkaa olla vuosia jo sen verran että ei sitä lasten tekoa voi enää kamalasti lykätä, kun voi jäädä saamatta.

Muutenkin on vanhanaikaista ajatella, että kaikkien pitää suorittaa asiat jossakin tietyssä muotissa, ehkä 50v. sitten, mutta nykyaika on nykyaikaa. Ennen oli ajat vähän erilaiset naisen maailmassa.



Jps. Häätkin on tulossa ensi kesänä, joten älkää huolestuko.....

että NII-IN, sinun elämääsi se sormus vaikuttaa, mutta minun ei! Jos nyt taas vain yritettäisiin ymmärtää, että tätä elämää voi elellä aika monella ERI tavalla.

olisivat koko nykyaikaa ja yhteiskuntaa koskevia totuuksia. Lukaisepa nyt vain nätisti se viestisi uudestaan. ;)

t. se, joka muutti yhteen naimisiinmenon jälkeen (tiedän hyvin olevani vähemmistöä)

On varmaan niinkin. Itse en aio ottaa huomioon yhtään järkisyytä mennä naimisiin. Tunnesyyt ainoastaan. Muuten avioliitosta tulee kylmää ja liian laskelmoitua. Minä haluan vain romantiikkaa! Menen naimisiin sitten kun siltä tuntuu, eikä sitten kun se on järkevää.

Meillä on kaksi lasta ja yhdessä ollaan oltu kohta 10 vuotta. Koska emme kumpikaan ole varakkaita, avioliitto ja sen tuoma puolison perimisoikeus eivät merkitse mitään. Lasten asemahan on avoliitossa tasan yhtä turvattu kuin avioliitossakin, kun isyys o tunnustettu.Emme kuulu kirkkoon, joten asialla ei ole meille uskonnollista merkitystäkään.

"Heh, itsehän sinä toitotit näkemyksiäsi ikään kuin ne olisivat koko nykyaikaa ja yhteiskuntaa koskevia totuuksia. Lukaisepa nyt vain nätisti se viestisi uudestaan. ;)

t. se, joka muutti yhteen naimisiinmenon jälkeen (tiedän hyvin olevani vähemmistöä)"



En kirjoittanut mitään viestiä, kommentoin vain tuohon sinun viestiisi. Ajatukseni oli siis, että koetettaisiin ymmärtää, että katsantokantoja on monia... En mitenkään väheksynyt sinun ratkaisuasi mennä naimisiin jne, vaan sinun kapeakatseisuuttasi muiden ratkaisuja kohtaan. Minun puolestani kaikki saavat mennä naimisiin vaikka kuussa tai sitten elellä avoliitossa.

voi mennä maistraatissa.

Ja tässä vastikään kävi työkaverini äidille sellainen juttu, että eli avoliitossa. Mies kuoli ja miehen lapset heitti tämän naisen kylmästi asunnosa ulos vain omat vaatteet matkassa. Oli maksanut yhteisestä taloudesta puolet, mutta kuitteja ei ollut, joten aloitti elämänsä kaupungin vuokra-asunnosta patja lattialla 54 vuotiaana.

Ja ei todellakaan ollut ollut kotiäiti, mutta se raha, minkä oli omaisuuteen laittanut, meni miehen lapsille.

..siis niiden, keiden mielestä sitä "kuuluu" mennä naimisiin ennen yhteen muuttamista tai lasten tekemistä, uskonnollisuus tai esim. kuinka moni yleensä kuuluu kirkkoon.

Minunkaan mielestäni avioliitto ei vaikuttaisi meidän arkielämäämme mitenkään, mutta minulla ei ole uskonnollista kasvatusta, enkä kuulu mihinkään kirkkokuntaan. Enkä ole kotiäiti, jonka olisi mentävä naimisiin turvatakseen tulevaisuuden rahoitus :)

Eihän se, että avoparille tulee sormus sormeen vaikuta yhtään mihinkään arkielämän asiaan.

Onko tullut mieleen, että aika monien muiden elämään vaikuttaa? Meillä naimisiinmeno oli todella iso muutos - silloin vasta muutimmekin yhteen!

jos toinen osapuoli (tai kumpikaan) ei halua mennä naimisiin... Mielestäni kaikki, jotka ovat avoliitossa eivät ole omalta osaltaan oikeasti valmiita sitoutumaan puolisoonsa. Jätetään ns. takaportti auki siltä varalta, ettei elämä yhtä ihanuutta olisikaan tai sattuisi parempi löytymään. Onhan avoliitosta matalampi kynnys lähteä kuin avioliitosta. Häiden ei tarvitse olla mahtipontiset eikä kirkolliset; sitoutuminen rakastamaansa ihmiseen ja juridinen puoli on niissä mielestäni tärkeintä. Mielestäni lapsia tulisi hankkia vain vakaaseen parisuhteeseen eikä heti ensimmäisen vauvakuumeen iskettyä tai korjaamaan huonoa parisuhdetta.



Lähipiiristäni löytyy esim. nuori avo-leski, jonka mies kuoli onnettomuudessa lapsen ollessa vasta pieni vauva. Eivät olleet käyneet vielä lastenvalvojalla ja asuivat avoliitossa... Hän on useasti sanonut, että hän katuu eniten sitä etteivät he olleet naimisissa miehensä kanssa.

Minähän vain sanoin, että kiinnostaisi tietää, kuinka moni ON uskonnollinen. Tottakai on heitäkin, ketkä eivät ole.



Meidän avoliitossamme ei ole pelkoa että minut tai mieheni "heitettäisiin" asunnosta ulos, koska molempien nimet löytyvät sekä kauppapaereista, että lainapapereista ja saman verran molemmat siirtävät lainanhoitotilille kuukausittain rahaa (tämä näkyy siis tiliotteissa). Meillä on molemmilla myös henkivakuutukset, joiden edunsaajina toinen osapuoli on. Luulen, että nämä riittävät. Testamentti tehdään jos toiselle tupsahtaa jostain ihmeestä jotain omaisuutta, joka on vain toisen nimellä.

Avoliitot purkautuvat useammin kuin avioliitot, uutisoi Ylen verkkouutiset. Avoliitoissa elää Suomessa yli puoli miljoonaa ihmistä, avioliitoissa pari miljoonaa. Vuosittain purkautuu 30 000 avoliittoa, avioerojen määrä on ollut jo pitkään 13 000 vuodessa.

Näin sanottiin Ylen uutisissa 25.8.2008.

Tilastojen perusteella näyttää vain siltä, että avioliitto on se johon mennään epätervein perustein - kevyestä ja toissijaisesta suhteesta kun on helppo lähteä ja erota, kun ei viitsitä yrittää tai ei ole alunperinkään välitetty toisesta niin kamalasti, kunhan on haluttu ne lahjat ja isot, hienot muodikkaat häät. Avioliitto tosin instituutiona on jo pitkälti aikansa elänyt, ja parilla yksinkertaisella lakimuutoksella sekin voitaisiin muuttaa samanlaiseksi lainopillisesti merkityksettömäksi mutta joillekin tärkeäksi seremoniaksi kuten kirkon muutkin palvelut. Valtiollinen parisuhteen rekisteröiminen pariskunnan sukupuoleen katsomatta olisi oikea ratkaisu, hankkisivat sitten siihen kirkot päälle ne jotka tahtovat.

Mielestäni lapsia tulisi hankkia vain vakaaseen parisuhteeseen eikä heti ensimmäisen vauvakuumeen iskettyä tai korjaamaan huonoa parisuhdetta.

.

Minähän vain sanoin, että kiinnostaisi tietää, kuinka moni ON uskonnollinen. .

Avioituminen on minulle silti erittäin tärkeä rituaali.

ap

Onkohan ihan vain niin, että sinulla on kyyninen asenne - ja mies, joka haluaa huidella vapaana?

Toisekseen: Yli puolet avioliitoista EI pääty eroon. Tilastojen mukaan noin 500 000 suomalaista asuu avoliitossa, 2 miljoonaa avioliitossa. Vuosittain eroaa 30 000 avoparia ja 13 000 avioparia. Näin sanoo Ylen uutiset helmikuussa 2008, löytyy googlettamalla.

Sietää miettiä sitä, onko koko avioliitto instituutiona ollenkaan tarkoituksenmukainen. Jos yli puolet päättyy eroon, niin eiköhän minkä tahansa järkevään itseanalyysiin kykenevän yhteiskunnan pitäisi pystyä pohtimaan sitä, täytyykö tällaisen instituution olemassaoloa pitää enää "perusyksikkönä".

Koko avioliiton käsite on vanhentunut. Se on nykyään pelkkä lakitekninen prosessi ja se solmitaan monesti pelkästään taloudellisten hyötynäkökohtien takia, kuten verotekniset edut. Eihän se, että avoparille tulee sormus sormeen vaikuta yhtään mihinkään arkielämän asiaan.

Olin 17 kun tapasin mieheni ja päätimme haluta lapsen. Ja ehdin kyllä täyttää 18 ennen kuin se syntyi mutta minä haluan prinsessahäät ja ihanan puvun kokoa 34 enkä silloin tosiaan ollut hehkeimmilläni raskaanaollessani enkä ihan heti sen jälkeenkään. Täksi kesäksi olisin häät voinut järjestää mutta olen sen verran vanhanaikainen taas sitten sen asian suhteen että mies on se joka kosii ja minähän en halua mainita koko asiasta mitään. Siispä kosintaa odotellessa. :D

ehtii tutustua toiseen kunnolla, myös niihin huonoihin puoliin, jotka monesti voi tulla esiin vasta kun arki tulee mukaan kuvioihin.siinä kyllä huomaa haluaako toisen kanssa todella elää vai onko ruoho vihreämpää aidan toisella puolella.Meillä oli jo lapsia 2 ja yhteiseloa takana 8 vuotta ennenkuin avioiduttiin.nyt on 3 lasta ja kolmas avioliittovuosi menossa.

Mun mielestä tuo taas on vanhanaikaista ja uskonnollista juttua,että pitäs mennä naimisiin ensin.

105 Euroa maksaa muistaakseni avioero eli sen verran se sitouttaa.:)



Me emme halua mennä naimisiin, koska emme ymmärrä avioliiton merkitystä. Ainoa konkreettinen miinus tässä avopariudessa on leskeneläkkeen saamattomuus, jos huonosti käy. Muita miinuksia en tilanteessa näe tai eroavaisuuksia avioliittoon. Omaisuus ostetaan yhdessä ja se, mitä ei osteta, on oikeasti sitten toisen. Kuolemantapauksessa lapset perii kuitenkin kuten perisi avioliitossakin.

Avioliitto ei edellytä kirkollisia toimituksia, vaikka nämä kaksi tässäkin keskustelussa jatkuvasti yhdistetään toisiinsa. Me solmimme avioliiton vaikka kumpikaan meistä ei kuulu kirkkoon.

Kyllä fiksut avoliitossa eläjät osaa turvata selustansa.

voi mennä maistraatissa.

Ja tässä vastikään kävi työkaverini äidille sellainen juttu, että eli avoliitossa. Mies kuoli ja miehen lapset heitti tämän naisen kylmästi asunnosa ulos vain omat vaatteet matkassa. Oli maksanut yhteisestä taloudesta puolet, mutta kuitteja ei ollut, joten aloitti elämänsä kaupungin vuokra-asunnosta patja lattialla 54 vuotiaana.

Ja ei todellakaan ollut ollut kotiäiti, mutta se raha, minkä oli omaisuuteen laittanut, meni miehen lapsille.

..siis niiden, keiden mielestä sitä "kuuluu" mennä naimisiin ennen yhteen muuttamista tai lasten tekemistä, uskonnollisuus tai esim. kuinka moni yleensä kuuluu kirkkoon.

Minunkaan mielestäni avioliitto ei vaikuttaisi meidän arkielämäämme mitenkään, mutta minulla ei ole uskonnollista kasvatusta, enkä kuulu mihinkään kirkkokuntaan. Enkä ole kotiäiti, jonka olisi mentävä naimisiin turvatakseen tulevaisuuden rahoitus :)

Eihän se, että avoparille tulee sormus sormeen vaikuta yhtään mihinkään arkielämän asiaan.

Onko tullut mieleen, että aika monien muiden elämään vaikuttaa? Meillä naimisiinmeno oli todella iso muutos - silloin vasta muutimmekin yhteen!

KUN kerran tilastot näyttää, että avoliitot hajoaa 2-3 kertaa niin helposti kuin avioliitot ja niitäkin on yli 10 000 vuodessa. Onko lapsista kiva kokea vanhempien ehkä hyvinkin riitaisa ero ja seilata sitten seuraavat vuodet kahden perheen väliä?

Meillä tehtiin avioehto ja mentiin naimisiin (avoliitossa asuttu siinä vaiheessa 8 kk). Ei pidetty kirkkohäitä, maistraattivihkiminen ja pienet juhlat. Koen, että nyt on yhdistetty hyvät ja huonot puolet: jos tulee ero, kumpikaan ei voi hyötyä toisesta taloudellisesti, mutta saimme avioliiton lainsäädännölliset edut ilman, että joka asiasta pitäisi olla testamentti, sopimus tai muu paperi.



Minulla henkilökohtaisesti on aina ollut semmoinen olo, että ikuiset avoliitossa asujat ovat vain "ajautuneet" yhteen eivätkä oikein osaa päättää, ollako vai eikö olla. Mikä erottaa 19-v opiskelijapariskunnan joka asustaa muutaman kuukauden saman katon alla ja 50- parin, jotka ovat asuneet 30 vuotta saman katon alla. Avoliittolaisia molemmat. Lisäksi tunnen paljon naisia, jotka asuvat avoliitossa ja sitten itkevät ja riitelevät miehen kanssa, miksei voi mennä naimisiin. Ei kovin kivalta tuollainen "pakkoavoliittokaan" kuulosta, jos toinen osapuoli ei halua naimisiin, ja toisen on vain pakko roikkua mukana, kun ei halua suhdetta katkaistakaan.



Häissä yllätys oli se, kuinka tärkeä tilaisuus se tuntui olevan vanhemmille sukulaisille, selvä riitti ja syy juhlistaa juuri meitä. (Huom. häät olivat pienet ja nykymittapuun mukaan varmasti vaatimattomat, en ole mikään häähullu morsiushaaveilija ollut ikinä.) Esim. mieheni sisko on asunut yli 5 vuotta miehensä kanssa eivätkä aio mennä naimisiin. Jotenkin välittyi heidän suvun asenteista, ettei tuo sisko avomiehineen ole yhtä "oikea" pariskunta kuin me, vaikka ovat olleet kauemmin yhdessä. Varmasti suku juhlisi mielellään myös siskoa ja hänen miestään, ja avioliiton solmiminen olisi hieno syy tällaiseen.