Lue keskustelun säännöt.
Miksi Downien omaiset aina hehkuttavat vammaisensa ihanuutta?
24.04.2015 |
Eräässä harrastusryhmässä netissä törmäsin taas samaan: isoäiti oli ottanut kuvan lapsenlapsestaan, jolla on Downin syndrooma. Lapsi oli soma kuten lapset aina. Mutta. Erikseen mainittiin, että lapsi on "downiainen", minulle ainakin aivan uusi termi.
Sitten kilvan kehuttiin lapsen kauneutta, iloisuutta ja etenkin sitä, kuinka hirvittävän paljon se vammainen lapsi tuo iloa kaikkien maailman ihmisten elämään ja kuinka etuoikeutettuja ovat he, kenellä vammainen lapsi suvussaan on. Moni muu vammaisen lapsen omainen kiiruhti ketjuun kertomaan oman vammaisensa ihanuudesta ja erityisyydestä. Kuviakin lisättiin, eräs laittoi kuvan isosta, kenties jo parikymppisestä Down-pojastaan ja ylisti hänen ihanuuttaan. Kuva ei saanut kovin montaa tykkäystä, aloittajan pikkutyttö yli tuhat.
Miksi? Aivan kuin vammainen lapsi ei olisi yhtä rakas vanhemmilleen kuin tervekin. Aivan kuin pitäisi erikseen korostaa, että kyllä minä sitä rakastan, vaikka se onkin vammainen. Ja että minusta lapseni on ihana, kaikesta huolimatta, ja että olen etuoikeutettu, koska minulla on lapsi.
Minulla on vammainen lapsi. Rakastan häntä vähintään yhtä paljon kuin terveitä sisaruksiaan. Kuitenkin hän on joskus käsittämättömän rasittava, aivan kuten sisaruksensakin. En näkisi mitään järkeä siinä, että hänet pitäisi nostaa jotenkin korkeammalle kuin terveet lapset.
Ja koska joku ei osaa kuitenkaan lukea kuin otsikon, tähdennän, että rakastan vammaista lastani kuten sisaruksiaankin.
Kommentit (210)
Suurin ongelma Downien kohdalla on se yleistäminen, että miten ihania ja aurinkoisia nämä ovat. Lakaistaan pöydän alle etenkin teini-iässä tulevat raivokohtaukset, itsensä räpläminen julkisilla paikoilla, päälle sylkeminen ym
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku täällä lätisi että arvostaa hyvää sydäntä enemmän kuin älyä. Harmi vaan et pelkkä hyväsydämisyys ei riitä.
Miksi kukaan tieten tahtoen haluu esim downlapsen. Ikuisesti vammansa vanki. Ulkoisesti vamma näkyy, ja koko elämä on parhaimmillakin vaan tavallisen elämän leikkimistä. Tukitöitä ja muuta scheissea.
Kyllä luontokin karsii epäkurantit tapaukset.
Vammaisiin menee hirveästi yhteiskunnan verorahoja. Mm tukiin ja tuetaan käsittämättömin summin jotain vammaisurheilua joka on vaan kiva harrastus heille.
Vammaisen lapsen tieten tahtoen synnyttävän pitäisi jäädä ilman yhteiskunnan tukea.
Ja juu itselläni on vammainen lapsi. Selvisi vasta syntymän jälkeen. On toki rakas mutta olen myös pettynyt ja olisin toivonut parempaa, en niinkään itseni vaan lapsen takia. Elämä ihan taviksellekin haasteellista, saati vammaiselle.
Vammaisten äidit tietty pelkäävät myt yhteiskunnan arvojen koventuessa vammaisten oikeuksien huononemista.
Jos ihmiset alkaisivat ottaa vaikka eutanasiaa elämänsä loppumetreillä ilman vakavia tuskia, niin kohta alettaisiin myös vammaisia laittaa eutanasialla pois voimavaroja kuluttamasta.
En kannata eutanasiaa. Sitä alettaisiin käyttää väärin painostamalla tuottamattomiabsiihen.
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 21:14"]
Tuli paha mieli tämän lukemisesta. Odotan down-vauvaa, ja olen (alkujärkytyksestä selvittyäni) ollut hänestä jo viikkoja tosi onnellinen ja ylpeä. Olen ajatellut, että kun huolella hänet kasvatamme, hänestä tulee vaikka mitä ihanaa ja ihmiset tulevat pitämään hänestä. Nyt sainkin kuulla, että monelle mahassani asuva reipas potkurivauva saattaakin tulevaisuudessa olla kauhea iljetys. Aborttioikeus umpeutuu ensi viikolla, mutta en voisi kuvitellakaan luopuvani tästä jo niin rakkaaksi käyneestä ihmisestä. Mietityttää vain, että miten sitä jaksaa kestää muiden ihmisten suhtautumisen, jos he eivät näekään lapsessani samaa hyvää kuin minä.
No hyvä, kun avasimme silmäsi. Raskauden jatkamispäätös vaatii asian katsomista joka kantilta. Jos sinulle ei ole tullut mieleenkään, että moni katsoo lastasi ja sinua säälien ja ihmetellen ja lastasi saatetaan jopa kiusata, hyvä, että nyt kuulit sen.
Aika heppoisin perustein päätit raskauden jatkamisesta. Myös aika heppoisin perustein nyt petyit lukiessasi tämän ketjun.
Ihanko tosissasi sinulle ei tullut mieleen, että ventovieraiden mielestä lapsesi voi olla outo? Kun ns. tervekin lapsi on vieraan mielestä vähemmän ihana kuin oma lapsi. Haloo.
Haloo itsellesi. En ole aiempi kirjoittaja, mutta ihan kauheaa tekstiä kirjoitat. Että ihan päätös raskauden jatkamisesta pitäisi tehdä sen perusteella mitä jotkut juntit tulevat ajattelemaan lapsesta. Itse taidat olla juuri näitä kiusaajia, jotka ottavat kaikki erilaiset silmätikuikseen. Ja kommenttiasi vielä peukutetaan. Todella surulliseklsi vetää, että tuollaisia julmia ihmisiä on olemassa. Harmi, että sinun ja peukuttajien vanhemmat eivät aikoinaan itse harkinneet tarkemmin raskauden jatkamista.
Vierailija kirjoitti:
Meillä työpaikalla työssäoppijana down, parikymppinen. Opettaja sanoi heti kärkeen, että alle kolmosen arvosanaa ei sitten saa antaa, asteikko 1-5.
Poika vie meiltä kaikilta hermot, käy rintoihin kiinni, puhuu härskejä, kakkii vessan päivittäin tukkoon ja me joudumme sen siivoamaan. Työnteko ei maita ollenkaan, kahvia ja pipareita kyllä menisi koko ajan. Pahinta on aivan jatkuva käsiensä nuoleminen. Yäk.
Ja siis päiväködin keittiössä työskentelemme.
Kuulostaa hirveältä. Vieläkö tuo häirikkö on siellä työpaikalla "työssäoppijana", eli ahdistelemassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suurin ongelma Downien kohdalla on se yleistäminen, että miten ihania ja aurinkoisia nämä ovat. Lakaistaan pöydän alle etenkin teini-iässä tulevat raivokohtaukset, itsensä räpläminen julkisilla paikoilla, päälle sylkeminen ym
Enpä ole downeilla tuollaista nähnyt.
Vierailija kirjoitti:
Suurin ongelma Downien kohdalla on se yleistäminen, että miten ihania ja aurinkoisia nämä ovat. Lakaistaan pöydän alle etenkin teini-iässä tulevat raivokohtaukset, itsensä räpläminen julkisilla paikoilla, päälle sylkeminen ym
Niin, kun yksikään ns. perusterve nuori ei koskaan raivoa, sylje päälle ym? Avaahan kuule silmäsi. Koska olet nähnyt down-nuorta tappamassa ihmisiä? Kumpi sun mielestä ansaitsee enemmän elää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä työpaikalla työssäoppijana down, parikymppinen. Opettaja sanoi heti kärkeen, että alle kolmosen arvosanaa ei sitten saa antaa, asteikko 1-5.
Poika vie meiltä kaikilta hermot, käy rintoihin kiinni, puhuu härskejä, kakkii vessan päivittäin tukkoon ja me joudumme sen siivoamaan. Työnteko ei maita ollenkaan, kahvia ja pipareita kyllä menisi koko ajan. Pahinta on aivan jatkuva käsiensä nuoleminen. Yäk.
Ja siis päiväködin keittiössä työskentelemme.
Jokaisella on oikeus koskemattomuuteen, en usko tarinaasi tai sitten teillä ei työsuojelu toimi
En voi sille mitään että mua vieläkin ahdistaa kun näen down-teinejä ja -aikuisia. Tämä on koska kun olin noin 10-vuotias eräs teini-ikäinen downpoika alkoi seurata mua kirjastossa ja ehdotteli suukkoja ja seksiä (!!!) kanssaan sekä yritti halailla. Pikkukylässä kun asuimme niin törmäisin tähän poikaan vielä sen jälkeenkin aina silloin tällöin ja joka kerran sain peloissani yrittää kipittää pakoon kun hän yritti tulla kähmimään. Olin siis todellakin ihan lapsi vielä ja tämä poika jo lähellä täysi-ikäisyyttä. Kerroin asiasta äidilleni mutta hän ei halunnut sanoa pojalle tai hänen vanhemmilleen mitään koska "eihän se ymmärrä eikä tarkoita pahaa". No mielestäni (varsinkin lapsen) iholle tuleminen ja ehdottelut on aina väärin vaikka toinen olisikin vammainen! Traumat jäi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaverini veli on down. Kaverini sanoi abortoivansa, jos kuulisi odottavansa downia.
Tätä ei moni myönnä, mutta jokainen täysjärkinen päätyisi aborttiin jos tietäisi odottavansa down-lasta.
Minulla on pikkuveli jolla on down ja täytyy sanoa että niin raskas taakka on vanhemmilleni ollut ja on, että itse päätin jo nuorena että minä en hanki lapsia ollenkaan.
Lapsena down-veljen kanssa meni ihan hyvin. Hän oli pääosin semmoinen aika klassinen aurinkoinen down-lapsi, ja satunnaiset kiukuttelut ei sen ihmeempiä olleet kuin terveilläkään. Teininä sitten tuli tosi vaikea vaihe, koska pojalla alkoi herätä seksuaalisuus hyvin voimakkaasti, mutta ei ymmärtänyt normaaleja käytössääntöjä vaan pyrki ahdistelemaan tyttöjä/naisia jos hänellä syttyi seksuaalisia impulsseja. Vähän myöhemmin tuli masennusta ja ahdistusta, koska hän olisi halunnut vaimon ja lapsia, mutta alkoi ymmärtää, ettei tule niitä saamaan, että tytöt katsoo häntä kuin halpaa makkaraa eivätkä halua seurustella.
Nyt pikkuveljeni on 37-vuotias, masentunut ja katkeroitunut, juopotteleva ja ajoin väkivaltainenkin down, joka on täysin seitsenkymppisten vanhempieni hoidettava. Niin tottuneita vanhemmat on downin hoitoon, että eivät ikinä valita sen raskaudesta, vaan ainoa huoli on se, että miten pojalle käy kun he itse menevät heikkoon kuntoon vanhuuttaan tai kuolevat. Äitini ei koskaan ple valittanut asiasta, mutta kyllä sen vaistoaa, että ihan erilaisen elämän hän olisi itselleen toivonut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On varmasti raskas paikka saada vammainen lapsi. Itse olin riski-iässä ja menin istukkanäytteeseen mutta en edes ajatellut mitä jos tulee....... Terve vauva tuli ja nyt on jo täysi-ikäinen.
Huoh, serkku on kehitysvammainen (downi nimenomaan) ja vähän sellanen omissa oloissaan viihtyvä. Ihan mukava tyyppi kumminkin. Serkun äiti kuitenkin on sellainen kulissi-ihminen ja elämässä tärkeintä on se, että näyttää siltä että menee hyvin.
Serkku on itsekin mulle sanonut että kyllästyttää se kun äitinsä koko ajan muistaa sanoa kaikille että on se elämä mukavaa ja iloista kun perheessä on vammainen. Siis ihan oikeasti, se hehkuttaa sitä koko ajan ja jos joku puhuu lapsista, se ottaa sen uutena mahdollisuutena paasata siitä, miten vammainen lapsi on hänelle niin rakas. Sääliksi käy serkkuani. :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en edes antaisi tutkia sitä onko odottamallani lapsella downin syndrooma. Näin kehitysvammaistenhoitajana en pidä ollenkaan pahana juttuna moista. Tuhat kertaa vaikeampiakin vammoja on.
Lisää, tämä on kiinnostava aihe. Kiinnostaisi myös muulla tavalla kehitysvammaisten omaisten keromukset.
Parhaan ystäväni sisko on Down. Olen tuntenut heidät molemmat lapsesta saakka, ja kyllä tuo sisko on oikeasti tosi ärsyttävä. Toki johtuu osin ihan persoonastakin. Onhan sillä siskolla hetkensä ja välillä meillä on ja oli ihan kivaakin yhdessä, mutta tosi työlästä hänen kanssaan ajan viettäminen ja turhauttavaa myös. Jos olisin raskaana ja lapsella olisi Down, abortoisin. Ei minulla ole rahkeita kasvattaa sellaista, todellakaan. Hatunnosto niille joilla on.
Te, jotka ette pystyisi downia kasvattamaan, mitä tekisitte jos lapsellani olisikin joku vaikeampi kehitysvamma?
Vierailija kirjoitti:
Te, jotka ette pystyisi downia kasvattamaan, mitä tekisitte jos lapsellani olisikin joku vaikeampi kehitysvamma?
Ööh, en mitään. Kasvata itse vammainen lapsesi tai ole kasvattamatta, ei se minulle kuulu.
Vierailija kirjoitti:
Te, jotka ette pystyisi downia kasvattamaan, mitä tekisitte jos lapsellani olisikin joku vaikeampi kehitysvamma?
LAPSELLASI tietenkin piti olla.
Up