PASKIN kirja jonka olet lukenut, tai yrittänyt lukea?

Kesken jäi Ayn Randin Atlas Shrugged (en tiedä onko se käännetty, toivottavasti ei).

Kalevala ei kai ole maailman paskin kirja mutta en ole koskaan lukenut, koulu

pilasi.

Moni kirja tuntuu paskalta jos se tulee väärään aikaan, esim, Seitsemän veljestä

oli ihan älytön koulussa, mutta vanhempana olen siitä alkanut pitää. Ja Kivestä

ylipäätään.

Sitten on vielä kirjoja joita en edes yrittäisi avata, Stig Larssonin kirjat, Anja Kauraset

ja monta monta muuta... riittää kun lukee päivälehden innostuneen kritiikin niin

tietää että ei ole mun kirja.

Jo Nesbon uusin, Valtakunta. Kamala, tylsä, ensimmäiset 10 h jankkaamista, toinen kymmentuntinen vielä pahempaa jankkaamista.

Taisi olla Henry Millerin Kravun kääntöpiiri. En muista enää paljoa, kun siitä on kauan aikaa, mutta pitkäveteinen se oli. Ihme kyllä taisin kuitenkin jääräpäisesti lukea loppuun.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki Danielle Steelin kirjat.

Uskomattoman puuduttavia ja tapahtumaköyhiä.

Ja silti olet lukenut ne kaikki? Outo olet.

Kissani Jugoslavia, en muista kirjailijaa...

Luulin, että kertoo kissasta, mutta jo toisella sivulla alkoi sekoilu.... Ei pystynyt lukemaan.

En varmasti ole paska kirja, mutta Monte Criston kreiviä en saanut luettua alkua pidemmälle.

Vierailija kirjoitti:

En varmasti ole paska kirja, mutta Monte Criston kreiviä en saanut luettua alkua pidemmälle.

Ja olen kuitenkin lukenut vanhaa tekstia kuten vänrikki stoolin tarinat, Kalevala, seitsemän veljestä jne.

Näin puhui Zarathustra on myös ollut kirjahyllyssä lopettamattomana parikymmentä vuotta.

Monte Criston vanha käännös on todella hyvä. Lempikohtaukseni on maanalaisessa palatsissa nautittu loistelias illallinen ja jälkiruokien jälkiruoka.

Raamattu. Muutaman kerran yrittänyt aloittaa, mutta se on sellaista hölynpölyä, ettei kovin pitkälle koskaan päässyt.

Mary H-C.N kirjat ovat kaikki muuten samaa paskaa. Aina se päähenkilö aistii jotain tai ainakin samaa hokeamaa käytetään. Hän aavisti, hän aisti, hän aavisti taas, hän aisti..

Toinen jonka ilmaisumuodot on yhtä kurallisia on Fjällbacka- sarjan luoja kaikkine aikomisineen. Huono suomentaja vai paska kirjailija? Kas siinä vasta pulma.

Kyllä mä tykkäsin ainakin Higgins-Clarkin alkupään tuotannosta: Vaanivat silmät, Kylmä kehto jne.

Nosto

AA:n 12 askelta-vihkonen tai saman aivopesulan "Päivä kerrallaan."

Gulag - vankileirien saaristo

Wilbur Smith Auringon voitto, on jäänyt jotenkin kaivelemaan.

Se somessa hypetetty The Subtle Art Of Not Giving A F*

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 21:50"]

Ei kai sais sanoa mutta SINUHE EGYPTILÄINEN...en vaan kertakaikiaan jaksanut kahlata sitä läpivaikka yleensä en mitään kirjaa kesken jätä. Myös esim Härkösen kirjat, UH! Ikäväkseni on todettava että Sofi Oksasen kirjatkin on kyllä yliarvostettuja. Itse pidän niitä tylsinä.

Älä huoli, on ihan ymmärrettävää, että ei jaksa lukea sinuhea. 

Olen kirjallisuusalan ihminen ja Sinuhea olen yrittänyt kolmeen kertaan lukea ja ei onnistu.

Kaikki mailman klassikot olen kyennyt ihan mielenkiinnolla lukemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen harrastanut lukemista 8-vuotiaasta asti. Lukioikäisenä yritin "olla aikuinen" ja lukea jotain klassikoita. Lopputulos:

- Täällä Pohjantähden alla (väkisillä 2. osan puoliväliin, hirveän synkkä ja painostava sisältö)

- Nuorena nukkunu (luin loppuun, mutta ahdistava oli)

- Sofian maailma (kesken jäi, koska en ymmärtänyt mitään).

Lisäys:

- Manillaköysi (ahdistava kirja, jolla ahdistava loppu)

- Käsikirja linnunradan liftareille (kesken jäi, vissiin ei mielikuvitus riittänyt)

Kyllä, Manillaköysi on ahdistava kirja, koska se kertoo sodan mielettömyydestä.

Lopulta Joosen kärsimys köyden salakuljettamiseksi raukeaa tyhjiin rakastavan vaimon hyvää tarkoittavan teon seurauksena.

Vierailija kirjoitti:

Minä yritän tahkota väkisin läpi jokaisen kirjan jonka aloitan, mutta muutama sellainen on jonka on joutunut yrittämisestä huolimatta jättämään kesken. Kummankaan kirjan nimeä en muista, mutta kirjailijat olivat John Grisham ja Agatha Christie. Niin hirveetä jaarittelua ja roskaa että valitettavasti en kummaltakaan yritä yhtään toista kirjaa koskaan edes avata. Joku ilmaiskirja joita saa Kindlelle oli myös niin huono että jätin kesken.

Mutta kaikkein huonoin kirja jonka olen onnistunut riipimään loppuun saakka? Huomattavasti vaikeampi kysymys. Kauko Röyhkän Avec oli aika hirveä. Ramsey Campbellin The Face That Must Die. Sitten ihan unohdettavia kirjoja on toki paljon, mutta niiden vika on enemmänkin että ovat vain niin mitättömiä että eivät jaksa edes ärsyttää. Huomattavan iso osa noista ilmaiskirjoista on sellaisia.

Christienkin taso vaihtelee, tekihän hän kirjoja liukuhihnalta.

Minulla on myös jonkinlainen ihmisten tunnistamiseen liittyvä häiriö, kasvosokeus, joka näkyy vaikuttavan kirjojenkin puolella.

Jos kirjan alussa esitellään laaja kavalkadi ihmisiä, voi käydä niin, että tarinan jatkuessa en muista, kuka on kuka ja tarina ei ala elämään.

Osa Christien kirjoista menee kuin siivillä, osa hyytyy muutaman sivun jälkeen.

Tämä on helppo. Ville Virtasen Hevosen taju.  Ei kyllä ollut mitään "tajua" sen enempää kirjoittajalla kuin hevosellakaan. 

Mika Waltarin kaikki ne kirjat, jotka ovat tarkoitettu ns. korkeakulttuurisiksi. Hirveän yliarvostettua tuubaa. Jopa Sinuhe on on tylsä, saati sitten hänen muut kirjansa, ja sisältö on loppujen lopuksi ihan hirveää hattaraa. Game of Thronesissa on valovuosia syvällisempiä pohdintoja ja se sentään on ihan rehtiä viihdettä.

Kestävintä Waltarilta ovat hänen kevyenkevyet viihderomaaninsa, joissa hänen ei ole tarvinnut leikkiä syvällistä. Palmut ovat kestäneet aikaa parhaiten.

Tanssi Yli Hautojen on hieno kirja. Runollinen mutta viihdyttävä ja sivistäväkin kun kerran perustuu täysiin tositapahtumiin.