PASKIN kirja jonka olet lukenut, tai yrittänyt lukea?

Vierailija kirjoitti:

Marko Kilpi 'Elävien kirjoihin*. Yritin, mutta en vaan pystynyt. Itseasiassa ainoa kirja, jonka olen jättänyt kesken. Takakannessa kehua retosteltiin kuinka kyseessä on palkittu teos. Jaa. Minä en olis kyllä palkinnut tätä.

Tykkään dekkareista ja luen niitä paljon. Tämä oli poikkeuksellisen huono.

Minusta Kilven ensimmäinen kirja "Jäätyneitä ruusuja" oli poikkeuksellisen huono, mutta hänen myöhemmät kirjansa ovat olleet siihen verrattuna paljon parempia. "Elävien kirjoihin" -kirjasta suorastaan tykkäsin, se on mielestäni paras Kilven kirja.

Vierailija kirjoitti:

Remeksen (vai Remesin?) Vares-teokset. Yleensä luen huonotkin kirjat loppuun, joku Vares (en muista nimeä) oli pakko jättää kesken, tulin niin pahalle päälle.

Samaa voisin sanoa Raymond Chandlerin kirjoittamista Hercule Poirot -dekkareista.

game of thrones

Fifty Shades of Grey. Kirjoitus on vain niin heikkotasoista, etten pystynyt lukemaan kuin kolmasosan, kun ärsytti niin paljon. En vain ymmärrä, miten joku saa niistä mitään säväyksiä. Harlekiinikirjat ovat 10 kertaa parempitasoisia.

Vierailija kirjoitti:

Katja Kettu Kätilö, jäi kesken, murre ärsytti niin paljon.

Jean Untinen-auto Luolakarhun klaanin vika osa, aika oli kullannut teinimuistot, hirveää kakkaa nykyminälleni.

Maan lapset -sarja olisi pitänyt lopettaa Mammuutin metsästäjiin. Loput 3 osaa olivat aika väkisellä väännettyjä ja Aylasta muodostui lähes jumalhahmo, mikä oli jo kiusallista luettavaa. Loppu oli jo aivan per***stä

The War of Art. Ei taida olla suomennettua versiota. Kirja kertoo erityisesti luovan työn tekijöiden luomisentuskasta ja vitkastelusta. Pääpointti on, että esim. kirjailijan pitää vain istua alas ja pakottaa itsensä kirjoittamaan kunnes tekstiä alkaa tulla. Ja vaikuttaa siltä, että se on ollut kirjailijan metodi tuota kirjoittaessakin.

Raskasta luettavaa ovat olleet Tuntematon sotilas ja Decamerone. Luin kuitenkin loppuun. Decamerone oli jopa osittain hyvä.

Täällä Pohjantähden alla trilogiaa en koskaan jaksanut lukea loppuun. Ainut kirja mikä on jäänyt kesken. Kaiken muun olen lukenut vaikka sitten pitkin hampain.

Juoppohullun päiväkirjat ovat oikeasti hyviä. Pitää vain osata asettua erilaiseen asemaan. Nehän on tarkoituksella kirjoitettu tökerösti.

ILU1962 kirjoitti:

En usko että tällä palstalla on Tiina-kirjoja korkeampaa kirjallisuutta luettu.

Eikä lueta.

Äläkä Sinä yksi lääkäri vastaa tähän mitään: - varmasti on se yksi poikkeava yksilö aina joukossa.

Täällä ilmoittautuu yksi teini-ikäisestä asti lukenut mamma. Satoja kirjoja olen kahlannut läpi. Enimmäkseen klassikoita. Joskus luen kohteliaisuudesta myös hömppäkirjoja, jos joku sukulainen haluaa niitä minulle lainata. Tiina-kirjoja en valitettavasti tunne.

Kapinakoodi, kuvittelin että siinä enimmäkseen linuxin kehityksestä tekniseltä puolelta kerrottaisiin, paskanmarjat, taloudesta jauhetaan lähes koko kirjan ajan.

Hannu Salaman Juhannustanssit. Ei siinä ollut mitään juonta. Sekava kerronta alusta loppuun. Eikä se edes millään tavalla hätkähdyttänyt nykynuorta. Sitten piti vielä esseekin siitä kirjoittaa. Onneksi ei lukuinto loppunut siihen. Toivottavasti nykykoulussa tarjotaan parempaa lukemista äidinkielen tunneilla.

Juoppohullun päiväkirja. Uskomatonta roskaa.

Myös Pulkkisen Lasten planeetta oli mielestäni ärsyttävä, kertoiko omasta elämästään, mutta sen luin kuitenkin loppuun. Ja kaduin.

Sitten jonkun suomalaisen naiskirjailijan teos Toinen elämä (tai jotain sinne päin), ei vain jaksanut lukea loppuun. Esittelytekstissä pohdittiin että saako keski-ikäisestä perheenäidistä kiinnostavan päähenkilön - voin kertoa että ei saa!

Olen aikoinaan opiskellut kirjallisuutta sivuaineena, joten olen aika paljon lukenut erilaisia kirjoja. Jopa täällä mainitun Alastalon salissa :) Silloin jaksoin lukea sellaisiakin kirjoja, joista en pitänyt, mutta nykyään en enää jaksa.

Johan Bäckmanin Saatana saapuu Helsinkiin. Lukukelvotonta kunnianloukkausmateriaalia.

Elfriede Jelinekin Halu. Tarkoitus oli kai järkyttää, mutta sisällötön ja kehää kiertävä kerronta ja kielenkäyttö ei oikein säväyttänyt.

Vierailija kirjoitti:

Useimmat Finlandia-palkinnolla palkitut kirjat eivät vain nappaa. Sama koskee lukemattomia kriitikoiden ylistämiä opuksia, usein suorastaan tekotaiteellisia. Ja kolmas ryhmä on useimmat ns. julkkisten avautumiskirjat, joissa kieli on huonoa ja sisältö yhtä tyhjän kanssa.

Sain pitkällisen taistelun jälkeen luettua Finlandia-palkitun Laura Lindstedtin Oneironin läpi. Tämä oli oikeasti kirja, jonka olin lähellä jättää kesken. Kesken lukemisen tuli vain yhtäkkiä mieleen, etten ole pätkääkään kiinnostunut siitä, mitä näille hahmoille tulee tapahtumaan. Luin kirjan kuitenkin silkalla sisulla loppuun. Mietin, miten tämä kirja on voitu palkita. Varmaan erikoisen aiheen vuoksi.

Ai niin, nuorena lopetin Scott Fizgeraldin Kultahatun lähes alkuunsa, ei jotenkin innostanut yhtään. Se taitaakin olla ainoa kirja, jota en ole lukenut loppuun.

50 shades of Grey. Sain n. 100 sivua luettua ja sitten piti lopettaa, kun tuntuu että aivot mätänee. En vaan jaksa ymmärtää, että mokoma ripulip**ka vielä menestyi niinkin hyvin...

Leena Lehtolaisen kirjat, toistaa itseään, hutaisten kirjoitettu, liukuhihnakirjoja. Jokaisessa kirjassa samat kirjailijan maneerit. Maria Kallio on Leenan alter ego, sellainen kuin Leena itse haluaisi olla punaisen leiskuvassa tukassaan.

Yhdessä kirjassa vaihtui jopa kertoja kesken kaiken minä-muotoon kun se kirjan alussa oli yleinen kertoja. Paha moka mielestäni.

Minikirja (2,5x3,4x 0,6 cm3):

"Perusoikeuteni Euroopan unionissa. "

Satukirja, mitä ei pidä vahingossakaan ottaa tosissaan.

Yksi Paasilinnan kirja joka oli kaannetty englanniksi ranskalaisesta kaannoksesta.

Oli kanttoonia ja vaikka mita mutta piti lukea kun mieheni onnessaan oli loytanyt suomalaisen  kirjan minulle.

Heidi Liehun Rakkaus Pariisissa. Hohhoijaa...

Cafe Mandarin ei ollut myöskään juuri sen parempi.

Oikeasti paskoja kirjoja on tullut luettua vähän, ehkä yliopiston alkuvuosien tenttikirjoja lukuunottamatta. Erityismaininnan kuitenkin ansaitsevat veljeni minulle lapsuudessa/nuoruudessa suosittelemat fantasiakirjat, jotka olivat järjestetään huonoja. Olisiko ollut joku Eddings (?), joka kirjoitti miljoona kirjaa, jotka kaikki olivat identtisiä. Hirveää kuraa.