Mies hoitaa lasten iltapuuhia...

ja turvalliseen kotiin, jossa ei tarvitse ahdistua mokomasta despootista.

jumalauta ja sinä vaan kattelet vierestä......



Voi pieniä nälkäisiä lapsia.

anna nyt hyvä ihminen lapsille ruokaa!

Eikö yhteinen ateria ole nimenomaan tilanne, johon perhe kerääntyy keskustelmaan päivän asioista.



Hirveä despootti äijä sulla, ja teillä ei selvästi mitään yhteistä linjaa/kommunikaatiota lasten kasvattamisesta. Voi lapsiparat!!!

aika kovalta kuulostaa :( Kyllähän ruokapöydässä pitää saada jutella. Eikö se ole maailman luontevin paikka ja aika käydä läpi mieltä askarruttavat asiat? On tiedossa katkonainen ja levoton yö jos lapset janoisina ja nälkäisinä käyvät nukkumaan...



Taitaa olla teillä vanhemmilla palaverin paikka...

et on lapsia kohtaan tiukka vai vaan tänään??



Mä odottaisin et lapset on nukkumassa ja keskustelisin sitten, jos meet lasten edessä asiasta sanoon,niin aika nopeesti noi lapsoset oppii et äitin kanssa on löysempää...

ainakin silloin kun minä olen. Mies on vain nykyään niin kireä ja kun hoitaa iltahommat, niin ne kanssa hoitaa ja minun on tyhjä mennä väliin tai seurauksena on kauhea riita. Siksi seuraan sivusta. Miehen mielestä olen liian löysä. Itse en näe mitään järkeä kiristää lapsia käytöksessä noilla perustarpeilla, syömisellä, pesulla yms. Mutta mies haluaa pitää oman linjansa.



Hänen oli tarkoitus laittaa lapset nukkumaankin. Mutta tuli ulkoa ja meni television ääreen sohvalle. 2,5-vuotias yritti mennä viereen, mies käski mennä omaan huoneeseen jo rauhoittumaan. Leluihin ei saanut enää koskea. Lapsi yritti uudelleen "isin viereen". Mies sanoi että jos et tottele niin laitan arestiin. Mikä vanhemmalla on pielessä, jos lapsi saa arestia siitä että haluaa lähelle kun on ollut päivän erossa??



Puutuin tilanteeseen, pesin lasten hampaat, luin iltasadun ja laitoin lapset yöunille.



En kohta jaksa enää tuota miestä...

tai sitten sulla on kohta tilanne, että mies ei enää hoida iltapuuhia, koska "sinä puutut siihen aina etkä luota hänen kykyynsä hoitaa lapsia".



Voisit illalla lasten nukahdettua jutella miehen kanssa siitä, millaisia rangaistuksia hän jakaa minkä ikäisille ja mistä teoista.



Olennaisinta on, varoittiko miehesi lapsia ja nämä uhmasivat. Jos lapset tiesivät, että jostakin teosta joutuu pois pöydästä, mutta eivät totelleet, oli ehkä ihan paikallaankin, että miehesi siirti heidät siitä pois. Sinänsä en rankaisisi ruuatta jättämisellä sitä, että taapero panee leivän maitoon... mutta loogisuus on sentään plussaa sikälimikäli miehelläsi sitä tuossa oli.

.

Hänen oli tarkoitus laittaa lapset nukkumaankin. Mutta tuli ulkoa ja meni television ääreen sohvalle. 2,5-vuotias yritti mennä viereen, mies käski mennä omaan huoneeseen jo rauhoittumaan. Leluihin ei saanut enää koskea. Lapsi yritti uudelleen "isin viereen". Mies sanoi että jos et tottele niin laitan arestiin. Mikä vanhemmalla on pielessä, jos lapsi saa arestia siitä että haluaa lähelle kun on ollut päivän erossa??

Puutuin tilanteeseen, pesin lasten hampaat, luin iltasadun ja laitoin lapset yöunille.

Ehkä oli miehesi mielestä nukkumaanmenoaika ja siksi ei saanut lapsi enää oleilla olkkarissa? No joo, aika oudoltahan tuo kuulostaa.

Mutta oikeasti, noista kasvatuseroista on päästävä eroon tai niitä on ainakin lievennettävä. Lapsethan menee siitä sekaisin, jos toinen on tiukka ja toinen lepsu.

Hui kamala, miten isä voi tuolla tavalla lapsiaan kohdella. Nyt kyllä vihellät pelin poikki! Ei todellakaan lapsia laiteta yksin minnekään pesuhuoneseen itkemään jostain pikkuasiasta! Julmaa, tarpeetonta ja inhottavaa touhua. : ( Harmittaa kauheasti lasten puolesta, miksi et puutu kunnolla asiaan? Kumma mies kyllä.

Lapset on nälkäisiä ulkoilun jälkeen. Lasten hoidossa on eduksi lempeys.

Sun miehelläsi on iso ongelma ja lapsesi kärsivät henkisestä väkivallasta.

Minä en katsoisi hetkeäkään tuollaista tyranni-isää puuttumatta asiaan. Ja kyllä mun kirjoissa tupakalle meneminen on paljon paljon pahempi asia kuin leikki-ikäisen lapsen iltapalatouhut. Miehelläsi ei taida olla ihan kaikki kotona?

Mikä tarve hänellä - aikuisella ihmisellä - on kyykyttää omia lapsiaan. Tuo ei nimittäin ole enää mitään kasvattamista vaan mielivaltaista kyykyttämistä. Kuulostaa todella pahalta.

Onko lasten kanssa olo miehelle pakkopullaa? Hänellä ei taida olla kovin kummoista tunnesidettä lapsiinsa.



Ihan suoraan sanoen säälin lapsiasi, kamala isä heillä.



t. kahden lapsen opeäiti

Kertokaa miten, jos ei keskustelut vie mihinkään.



Mies tulee työstä, meillä on ruoka valmiina ja asetumme pöytään. Mies hotkaisee ruoan sekunnissa (ei nyt ihan), nousee heti pöydästä ja menee tupakalle ja sitten ruokalevolle, yleensä television ääreen. Emme ehdi edes mitään jutustella. Olen joskus koettanut miehelle sanoa, että eihän ole niin kiire kun lapsiakin hoputtaa koko ajan. Suu ei saisi aueta muuten kuin ruokaa ottamaan vastaan. Mies vain suuttuu minulle sitten.



Mutta meidän perhe on kai muutoinkin erikoinen. Liikun lasten kanssa aina yksin, menin sitten kylään, sukulaisten syntymäpäiville, kauppaan, mummolareissulle. Mies haluaa olla vain kotona, "kun on tekemistä". Joskus tuntuu sitten, että on liikaa lastattu minulle kun yksin raahaan lapsilaumaa mukana ja miestä ei vaan huvita tulla mukana. Tästä seuraa kahinoita sitten. Mies sanoo taas, että eipä ole pakko mennä. Mutta mökkihöperöksihän sitä tulisi, jos ei missään liiku. Saatikka mitä lapsista kasvaa, jos ei mitään sosiaalisia tilanteita ole ennen kouluikää...



Mutta kun seuraan ympärille, on niitä monia muitakin joissa vain se äiti liikkuu lasten kanssa. Tänään kun oikein ajattelin asiaan, niin huomasinpa sellaisen yhteyden, että kun on maalla kasvanut, on se äiti useimmiten yksin lasten kanssa liikkeellä. Kaupungin kasvatit taas liikkuvat perheittäin. Onko se sitten sitä mallioppimista vai mitä?

kumpikin lapsia, vai puhuitko sinä miehen jollain lailla ympäri? Vai oliko hän ennen lapsia innoissaan ajatuksesta olla isä, ja sitten hänestä vaan tuli tuollainen ekan lapsen jälkeen? Ei vaikuta siltä, että häntä kauheasti huvittaisi olla perheenisä.

jos ei osata käyttäytyä (=leikitään ruualla tai riehutaan tai pidetään kauheaa älämölöä). Jutella saa, mutta syödäkin täytyy muistaa. meillä tytöt 2 ja 5, 2-vuotias ei ihan helpolla lähde, jos TODELLA monta kertaa joutuu komentamaan eikä yhtään tottele niin sitten kiitos ja hei. 5-vuotias kyllä lähtee ihan 2-3 varoituksen jälkeen. Jäähypenkillä saa hän mennä miettimään ja sitten saa tulla takaisin syömään, jos osaa käyttäytyä, mutta sitten se on ekasta pelleilystä pois eikä takaisin tarvitse tulla.

tiedän, että olen tiukka, mutta mielestäni en kuitenkaan liian tiukka.

mut mun mielestä sillä on vain liikaa stressiä, ja se ei jaksa lapsia enää töitten jälkeen. Onko hänen töissään paljon melua? Henkistä stressiä?

Mun mies on joskus samanlainen, mut mä menen väliin vaikka riita tulee. Siinä missä toiselta loppuu eväät, tulee toinen vastaan, naimisissa kun ollaan. Ja se on varsinkin nuo iltatoimet joitten kohdalla mieheltä menee pinna ihan täysin, varmaan itekin väsynyt jo siinä vaiheessa.

Ai niin, mun miehellä on sekä fyysinen että psyykkinen stressi, se on psykiatrisella osastolla töissä. Paljon huutoa ja agressiivisuutta, toisinaan taas ihan hiljasia päiviä.

Oli töissä tilanne mikä tahansa, se käsitellään jossain muualla, kun pikkulasten kansa ruokapöydässä. Tottakai kaikki joskus kärttyilee, mutta jatkuvaksi sellainen ei saa muuttua.

Johan selkesi. :)

mutta usein lapset on saatava nukkumaan ennenkuin pääsee itse latautumaan. Eikä tähän muuten tarvi olla psykiatrinen osasto kuten mun miehellä, esim. siinä on jo tarpeeks stressiä kun Hesassa tulee yleisillä keskustan kautta kotiin.



terv. 18