Pitääkö ujon lapsen pelkoihin mennä mukaan, vai

Ei lapsi sillä ujoudestaan pääse että sitä esim. pakotetaan jatkuvasti sosiaalisiin tilanteisiin, mutta toisaalta ei liene kohtuullista myöskään että koko muu perhe joutuu sitten elämään ujon tahdissa.

mutta ei myöskään saa antaa lapselle enemmän käsiteltävää kuin mihin tämä pystyy. Pikkuhiljaa totuttamalla ja samalla lapsen sietokyky ja pelon käsittelemisen taito kehittyy.



Se on vielä pahempi, jos lapsen työntää äkkiä keskelle liian pelottavaa tilannetta, jotta tämä"karaistuu".

Lapselle pitää näyttää että hänet hyväksytään sellaisena kuin hän on. Mutta lapsen kehityksen huomioonottaen hänelle pitää tarjota uusia haasteita ja rohkaista tekemään uusia juttuja. Puhua positiivisesti niistä asioista, jotka saattavat olla lapselle hankalia, mutta pakottaa ei saa mihinkään.

Vaan lasta tulisi pikkuhiljaa rohkaista ja näyttää omalla esimerkillä, että ei ole mitään pelättävää. Ei sitä lasta kannata pumpulissa pitää, mutta ei lasta myöskään voi pakottaa pelottaviin tilanteisiin ja näin karaista häntä.

piinallisen ujolla ja äitiin tiukasti takertuvalla veljellä (6v) ainakin auttaa, jos se saa tilaa katsoa rauhassa ja lähteä toimintaa omaa tahtiaan. Esim kerhossa, ku ohjaaja sano, että kato ihan rauhassa ja tuu sitten, ku tuntuu mukavalle, ni eipä aikaakaan, ku kaveri oli mukana ja sen jälkeen lähteny ihan mielellään, sitä ennen ei millään.. Samoin ku oli eskariin tutustuminen, ni ei olis halunnu jäädä luokkaan, ku vanhemmat lähti rehtorin pitämään tilaisuuteen, mutta ku sai rauhassa kouluavustajan kanssa katsella tilannetta, ni hyvin meni.



Ei siis oo järkeä "eristää", mutta ei myöskään pakottaa sosiaalisiin tilanteisiin. Yleensä lapsen luontainen uteliaisuus voittaa, ku saa aikaa..



nim. itsekin olin joskus ujo..