Millaiset ohjeet olette omalta äidiltänne elämäänne saaneet?

olin 19v. ja kerroin saavaani lapsen avomieheni kanssa.



"Itse olet sopan keittänyt, syö se myös. äläkä tarjoa naapurille" Käytännössä tarkoitti, että valittaa ei saa, kaikki pitää kestää ja jaksaa tehdä itse. Se, joka apua pyytää, on heikko. Ikävä kyllä tätä toteutan vähän liiankin kanssa, on tosi vaikea oppia eroon sellaisesta, mitä on koko lapsuus opetettu!



t. 40 asteen kuumeessa pystyy vielä hoitaa vauvaa jos vain sisua riittää...

on äitini mielestä se että täytyy aina ajatella mitä muut sinusta ajattelee. Kulissia pitää pitää yllä, tunteita ei saa näyttää.

terapiassa olen käynyt 8 vuotta ja nyt välit äitiin katkolla kun kirjoitin hänelle kirjeen jossa ilmoitin että minulle on yksi hailee mitä ihmiset minusta ajattelee.

- tee asiat loppuun asti

- vie mennessäs tavarat ja tuo tullessas tavarat

- ihmiset övat materiaa tärkeämpiä- esim. maljakoita saa kaupasta jos menee rikki, mutta lapsia ei

- lapset ovat Jumalan viljaa- lapsia ei saa kaupasta

- lapselle pitää ole tekemistä ettei riehu

- muutama sääntö riittää ja niistä pidetään kiinni esim. kotiintuloajat ja viikkorahat

- ole miehesi kanssa johdonmukainen- kun äiti käskee niin isikin käskee jne

- hyvät käytöstavat kunniaan

- kutsu kotiisi vain tosi ystäviä

- tuo tujijaiseksi puolisollesi matkalta vaikka tien vieren kivi- kunhan viet tulijaisen

- älä anna auringon laske riidan eli sovi riidat enne nukkumaan menoa

äiti opetti varomaan kaikkea - liikaakin ja olemaan ylihuolellinen. piti varmistaa ja tarkistaa ja murehtia.

mitä isompi nenä miehellä on, sitä isompi on vehjekin

"Jos sulle sanotaan, että haista vittu, niin sano takaisin."

Tytöille/naisille tulee niin helposti maine.

Ja tuota neuvoa minä noudatan maailman tappiin saakka.

mutta omalla olemisellaan (ei miesta meilla kuvioissa) antoi tosi vahvan ja itsenaisen kuvan naisesta jota olen pitanyt johtotahtenani. Toisaalta tama on aiheuttanut vaikuksia minun omassa avioliitossa koska olen liian itsenainen ja muista riippumaton. En kysele vapauksia, mutta en myoskaan pidattele miestani, han saa olla niinkuin haluaa.

Eli vuokra pitää aina maksaa ensin, ja sen jälkeen vasta ihmetellä, jäikö mitään esim. ruokaan. Ilman sähköä voi olla, ilman puhelinta voi olla, ruokaa aina järjestyy jostain, mutta ilman kotia ei, eikä sitä pidä riskeerata.



Tätä olen myös noudattanut, ikinä ei ole vuokranmaksu myöhästynyt päivääkään. Enkä voi tajuta niitä, jotka eivät huolehdi vuokristaan, ne rahat revitään ihan mistä vaan kasaan.

mutta isältä pari hyvää. Mm. sen että tulevia ei kannata murehtia, ja menneille ei enää mitään voi ;-)

Pitää pärjätä omillaan, mutta toisaalta kun pärjäsin, niin sano, että olen niin paska ylpeä, etten kysy enkä usko neuvoja jne. jne.



Mutta olenkin katkaissut siihen välini monta vuotta sitten.

pöytää pyyhkiessä.

Siis ei pidä odottaa että mies tai kukaan muukaan tekee jotain sun puolesta, vaan tarttua itse työhön. Ja samalla toi tarkoittaa vähän myös, että miehistä ei ole mihinkään:) Meillä äiti remontoi kotia, maksoi laskut yms. pataluhan isän ollessa ties missä. Minusta onkin tullut tosi itsenäinen, ja välillä huomaan, että mun pitäisi ottaa miestäni enemmän mukaan erilaisiin asioihin jotka koskee kotia ja perhettä. Taisin kyllä naida vähän isäni kopion..

mutta ovat jääneet mieleen.



elä nuorena elämäsi siten ettei tarvitse vanhana kadehtia nuoria.



juo ja polta niin paljon kun haluat mutta huumeisiin älä koske.

nainen tulee aina toimeen yksinäänkin ja vaati että asun ensin vähän aikaa yksin kun kotoa lähdin, etten vaan luule että tarvitsen miehen rinnalleni aina, siis etten osaisi asua yksin. AIka hyvä juttu.

Meidän äiti opetti, että apua aina saa. Itselleen oli opetettu, että kaikki pärjää omillaan, ja halusi minulle paremman elämän kuin omansa, sillä hän ei koskaan keneltäkään apua kerjännyt ja tajusi kyllä myöhemmin, miksi se oli huono idea...

Äiti myös opetti, että omille vanhemmille kerätty velka maksetaan takaisin omille lapsille. Se, mitä hän tekee meidän hyväksemme, on velkaa, jonka me aikanaan maksamme takaisin tekemällä asioita omien lastemme hyväksi.

Niin ja sitten se, että erikoisuuden tavoittelu on pahasta - ja kaikki on erikoisuuden tavoittelua mikä poikkeaa normista :(

- ole rehellinen perheen ongelmista miehelle. (äidin sairaus)

- yrittää opettaa paasaamaan miestä, mutta en opettele :) eli kuori perunoita valmiiksi yms.

- käy koulu loppuun ennen lapsia

- pienelläkin pärjää

- isä opetti että jos joku lyö niin lyö takasin kovempaa, mutta älä ikinä alota tappelua. Äiti yritti opettaa että älä tuossa asiassa kuuntele isää, mutta kuuntelin kuitenkin :)

"hyvä antaa vähästäänkin, paha ei anna paljostakaan" ja sitäpä olen yrittänyt ylläpitää eli koitan autella aina niitä ihmisiä joilla ei asiat ole aina niin hyvin kuin itsellä.

Älä liian nuorena kokeile kaikkea; huomaat 30v:nä ettei elämässä ole enää mitään uutta odotettavissa.



Ainoa kutakuinkin järkevä neuvo jonka olen saanut äidiltä.

mutta naisen itsenaisyytta korosti. koen saaneeni upean kasvatuksen moderniin maailmaan. olen vahva, itsenainen, koulutettu, vapaasti ajatteleva, kuvia kumartelematon aitini tytar.