Millaiset ohjeet olette omalta äidiltänne elämäänne saaneet?

-koulutettu ja työssäkäyvä nainen voi olla ylpeä itsestään ja itsenäisyydestään

Sanot niille kiusaajille vaan että"jos mulla on ällä-vika niin sulla on valmaan joku toinen vika" ja ällä lällätykset loppui siihen.

Samaten kun naama oli kesäisin täynnä pisamia, ja siitäkin yritettiin kiusata..äiti neuvoi" ne on auringonlahjoja ja niitä ei ihan kaikille annetakaan!"

Ja neuvot auttoivat aina! ja ne muistan!

Hänen liitossaan se oli mies. Isäni olikin nuorempana kiivasluontoinen ja äitini oli hänestä taloudellisesti täysin riippuvainen, joten ymmärrän hyvin, että hän katsoi parhaaksi alistua. Vanhempieni lähipiirissä tasavahva pariskunta riiteli paljon ja lopulta erosi erittäin riitaisasti.



Itse olen kuitenkin pitänyt huolta, että en ole joutunut äitini tilanteeseen. Valitsin ammattini siten, että pystyn todennäköisesti aina elättämään itseni, ja mieheksi olen valinnut sovittelevan luonteen. Tavallaan olen kutenkin noudattanut hänen oppiaan, silä meillä on liitossamme selkeät toiminta-alueet. Tietyissä asioissa annan miehelle täyden päätösvallan, tietyissä päätän minä. Minä hoidan esimerkiksi asuntokaupat alusta loppuun, mies taas autokaupat.

Siinä ne tärkeimmät :o)

että jokaisella ihmisillä on ihmisarvo ja näin ollen toista tulee kunnioittaa.



Nooh, miehen tuloilla tässä pääasiassa elellään (hoitovapaalla, ammatti on muttei vakituista työtä) mutta kunnioitusasian uskoisin olevan hanskassa.

Koska jos mies näkee naisen käsistä, että hän on "hyvä työihminen", mies tykkääkin siitä eikä kauniskätisestä naiessta.

älä heittäydy miehen varaan"

Se on minun äitini antama opetuys ja sitä olen toteuttanut. Äitini oli 15 v kotona lapsia hoitamassa, opsikeli ammatin vasta 40-v. Työeläke naurettavan pieni ja nyt on aviomiehen elatuksen varassa. Onneksi vanhempieni liitto on kestänyt ja käsittääkseni onnellinen.

- Pitää olla pihi ja ihmisen arvo mitataan rahassa ja tärkeää on jättää perintöä.

- Kehenkään ei saa luottaa ja kenellekään ei saa kertoa mitään.

- Pitää välttää hyödyttämästä toisia ihmisiä, koska muutakaan eivät koskaan ilkeyttään anna mitään itselle.

- Pitää osata olla epäluuloinen toisia kohtaan ja tulkita kaikki huonoinpäin.

- Naisen pitää tehdä kaikki kotityöt tai on huono vaimo.

- Huonommin koulutettuja pitää halveksia.



Kumma kyllä olen mukava, avoin ja suvaitsevainen ihminen, joka antaa toisille omastaan ja osaan nauttia elämästä laiskotellen.:)

tai pettänyt, pitää lähteä suhteesta pois.

"Hanki ammatti ja oma toimeentulo, älä heittäydy miehen varaan."

Mä sain tämän opetuksen mummoltani.

Äidiltä sain, että älä nuolaise ennen kun tipahtaa ja että ylpeys käy lankeemuksen edellä.

Millaiset ohjeet olette omalta äidiltänne elämäänne saaneet?

-Älä anna auringon laskea riidan ylle.

-Popcornin teko on vaarallista.

Siinäpä ne tärkeimmät :D

Tainnut välittää äiti mitään neuvoa. Paitsi että kun meikkaat, niin näytät sinäki ihmiseltä..

ihan mallista olen oppinut erilaisia asioita. Olen saanut vahvan itsetunnon, minuun on luotettu ja annettu ymmärtää, että ihminen pystyy mihin vaan mihin haluaa, jos haluaa tarpeeksi lujasti.

Pitää olla aina reipas, ei saa loukkaantua, vaikka loukataan, riidoissa ym. erimielisyyksissä minä olen aina eniten vastuussa/syyllinen.



Mitä naisen rooliin tulee, niin olin liian villi, epäsiisti ja suurisuinen ollakseni oikea nainen.



Mummilta opin, että kaikkia ihmisiä tulee kunnioittaa ja kohdella niin kuin toivoisi itseään kohdeltavan.

Yhtenä päivänä yhtä, seuraavana toista. Rivien välistä saan äitiä lukea vieläkin. Olen ajatellut, että usein se "fiksumpi" neuvo on äidin itse miettimä ohje, ja sitten ne tiuskaisut ja tölväisyt niitä mitä hän on kuullut omalta äidiltään. Niitä äiti ei oikeasti halua minulle opettaa, mutta vahingossa joskus töksäyttelee, kuulostaen omalta äidiltään.



Lapsena minua kasvatettiin hyvin itsenäiseksi feministiksi, mutta jossain vaiheessa kelkka tuntui kääntyvän. Vielä 15-vuotiaana opetettiin, ettei ole kiire sitoutua tai ei kannata jämähtää ensimmäiseen mieheen jne. 19-vuotiaana äiti sättikin että olen tuleva vanhapiika, kun olin noudattanut hänen neuvojaan. Vastaavia esimerkkejä riittää.

ja tätä viljelen usein miehelle kun ei keksi jotain kikka kakkosta ongelmaansa. :)



Äiti myös muistutti aina, että nainen tulee aina toimeen yksinäänkin ja vaati että asun ensin vähän aikaa yksin kun kotoa lähdin, etten vaan luule että tarvitsen miehen rinnalleni aina, siis etten osaisi asua yksin. AIka hyvä juttu.

myöskin pöytätavat ja etiketti jäi mieleen (haarukka ja veitsi aina 25 yli 5, lautasliina sylissä, syödään suu kiinni, ei kyynerpäitä pöydälle, selkä suorana jne). Toitotti myös aina, että koulut on käytävä ja tulihan ne käytyäkin sitten. Ihan hyvät eväät itseasiassa sain.

Mutta lähinnä isältäni olen oppinut sen, että nainen on se, joka määrää, päättää ja sanoo viimeisen sanan. Naisilla on selkäranka. Olin pitkään tosi miesvihamielinen, onneksi tapasin myöhemmin myös miehiä, joita pystyin kunnioittamaan (mm. oman mieheni). Mutta äidin ja isän yhdistetty esimerkki teki sen, että olen aikamoinen auktoriteetti kotona. Naiset jotka alistuvat miehen valtaan ovat mulle kauhistus.

1) älä puhu vieraiden kanssa

2) pidä mukanasi aina kampa ja nenäliina

ja isältä: turha sitä on tulevaa tautia sairastaa.

krapulassa nukkuivat myohään.

tämä sen takia että kun menen naimisiin niin mies ei tee minulle aamupalaa vaan minun on niin tehtävä.



ja naimisissa ollessani niin tein, kunnes lopulta rupesi ärsyttämään se että tein niiin paljon ja mies niin vähän ja lopulta se on yksi asia mikä aiheutti meidän avioeroon.