En haluakkaan tätä lasta :(

Minun mielestäni voit ainoastaan pohtia itseäsi ja omaa tulevaisuuttasi. Siihen että mies tai joku muu olisi apuna ei voi luottaa joten päätös pitää tehdä omien voimavarojen (taloudelliset, henkiset yms) mukaan. Itselläni on myös lapsi entisestä suhteesta; mies ei ole ikinä osallistunut lapsensa elämään vaan häipyi kuvioista kun olin raskaana. Nyt odotan toista lasta ja tämäkin parisuhde on hyvin epävakaa. En siis missään nimessä voi taata että toinenkaan lapsi tulee saamaan perhettä johon kuuluisi isä (ainakaan jokapäiväisesti). Silti voimme mielestäni olla perhe (minä ja lapset) ja on ihanaa että isompi lapsi saa sisaruksen;=)



Toki olen huolissani jaksamisestani, raha-asioista jne mutta eiköhän sitä aina selviä...Näin siis minä ajattelen.

En tupakoi, en polta, en tee tietoisesti mitaan, mika voisi vaarantaisi kasvavan alkion, sikion, vauvan tai lapsen elaman. Elama on kallisarvoista.

En tosin ole taysin aborttia vastaan, vaikka siina eliminoidaan pienen ihmisenalun elama. Joissakin tilanteissa on kaksi huonoa vaihtoehtoa ja pakko valita, esimerkiksi jos aidin terveys tai jopa henki on vaarassa; sikio on elinkelvoton (ystavani vauvalla sisaelimet tyontyivat ulos vatsasta ja pikkuinen tuli keskenmenona ulos paivaa ennen aborttia) tai jos raskaus on raiskauksen tulosta (itse harkitsisin ja todennakoisesti myos paatyisin aborttiin tallaisessa tilanteessa). Mutta ei namakaan tilanteet ja ratkaisut ole absoluuttisia, kukin joutuu punnitsemaan omantuntonsa mukaan.

Abortti on vakava asia, siina paatetaan toisen ihmisen -tosin hyvin pienen ja vasta kehittymassa olevan- elamasta ja kuolemasta. Missa on aikuinen ihminen, joka on valmis kantamaan vastuun tekojensa seurauksista, eika raukkamaisesti "pakenemalla" tee viela suurempaa virhetta. Jos lapsi on saanut alkunsa tilanteessa, jossa vanhemmat on vapaaehtoisesti ja omasta halusta harrastaneet seksia, parempi olisi lapsen pitaminen tai adoptioon antaminen.

(Kaikista eniten huvittaa, että nämä murhaajaksi haukkuvat mammat sitten hyväksyvät kuitenkin ainakin osittaisen tupakoinnin raskausaikana tai alkoholinkäytön..tai eivät hyväksy vaikkapa pakkoadoptointeja/pakkoabortteja päihteiden väärinkäyttäjille eikä pakkosterilisaatiota näille. Eli sikiön abortointi on murha ja sikiöstä puhutaan jo lapsena, mutta sitten muissa tapauksissa se onki taas sikiö ja sitä saa pahoinpidellä niin paljo ku lystää!)

Normaaliin vauvan odotukseen kuuluu varsinkin noilla viikoilla äidin epävarmuus ym tunteet jotka valmistavat äitiä tulevaan eli ottamaan asianmukaisen vastuun vauvasta ja sitoutumaan vaalimaan omaa silmäteräänsä.



Minullakin tuli niitä tunteita vaikka vauvaa oli tehty pitkään ja todella odotettu. Niistä pääset yli kun odotus etenee mutta tiedota että huolen tunteet kuuluvat normaalisti vauvan odotukseen.



Mene kauppaan ja osta tulevalle vauvalle joku kiva vauvanvaate tms ja ja ala nauttimaan raskaudestasi!



Sitten kun saat vauvan syliisi olet onnellinen että päätit pitää hänet ;)

Pakko jonnekkin nyt purkaa tätä oloa...vahinkoraskaus ja nyt viikkoja takana 8-9, olin aluksi sitä mieltä että pidän lapsen mutta tänään ajatus alkoi tuntua mahdottomalta. En haluaisi aborttia mutta en halua saada tätä lasta :( tuntuu aivan kamalalta. Saa kommentoida vapaasti, kiitos teille jotka luitte viestini.

Olimme juuri ultrassa ihailemassa pienokaistamme ja mikä suunnaton

hellyys täytti mieleni sitä pientä olentoa katsoessani. Koko raskauden

olen toivonut, ettei mitään pahaa hänelle sattuisi. Yksikään

solu minussa ei ymmarra sinun ajatuksiasi, ei vaikka yritän.

Minua itkettää jo sen pienen olennon puolesta jolla on noin

ajatteleva äiti :(

Olimme juuri ultrassa ihailemassa pienokaistamme ja mikä suunnaton

hellyys täytti mieleni sitä pientä olentoa katsoessani. Koko raskauden

olen toivonut, ettei mitään pahaa hänelle sattuisi. Yksikään

solu minussa ei ymmarra sinun ajatuksiasi, ei vaikka yritän.

Minua itkettää jo sen pienen olennon puolesta jolla on noin

ajatteleva äiti :(

Tälle kirjoittajalle toivotan onnea raskauteen! Ei sinun tarvitse ymmärtää ap:n ajatuksia. Ja kiva, että olet täynnä onnea oman raskautesi kanssa. Ap.n tilanne on hyvin toisenlainen kuin sinulla. Mutta ehkä jonain päivänä enemmän elämää ja raskauksia kokeneena tajuat että kaikkien elämä ei aina mene suunnitelmien mukaan.