En haluakkaan tätä lasta :(

Haluatko lapsen? Ja tähän kysymykseen ei vaikuta sun ihmissuhdekysymykset tmv. Vaan ihan pohjimmiltaan, oletko valmis hoivaamaan ja kasvattamaan lapsen?



Jos vastaus on kyllä, voit alkaa miettimään käytännön kysymyksiä (jotka yleensä kyllä ratkeaa).

On kamalaa katsottavaa kun saadaan lapsia sellaisiin perheisiin joissa niitä ei toivota todella. Sinulla on erittäin raskas tilanne päällä mutta yritä katsoa tulevaisuuteen olisiko sinusta äidiksi. Onko lapsen edun mukaista jos vanhemmat ovat yhdessä "vain" sen vuoksi että on yhteinen lapsi? Uskon että päädyt mihin ratkaisuun tahansa teet sen niin kuin itsestäsi oikealta tuntuu.. Yhdyn muihin siinä että lähde puhumaan asiasta jollekin. Saat itsekin ajatuksiasi paremmin järjestykseen.

Paljon voimia!!!!

sun vaihtoehdot on adoptio tai pidät lapsen itsellä. on todella itsekästä murhata lasta. olisitko valmis murhaamaan pari vuotiaasi? tuskimpa, tämä on AIVAN yhtä tärkeä lapsi. en näe ensimmäistä lastasi yhtään tärkeämpänä. on itsekästä ajatella että on MINULLE rankkaa kantaa lasta sisällä ja sitten adoptoida. eikö murha kuitenkin ole rankempi?



vähän rajua tekstiä ehkä mutta haluan että ymmärrät ettei ihmisten hengillä voi leikkiä!

Lapsella on jo kädet ja jalat, pieni sydän. Hän on lapsesi sisarus. Voisitko ajatella nyt että olisit esikoisesi abortoinut vain siksi ettei sinulle nyt sovi lapsi tähän tilanteeseen.

olen valmis vaikka itse adoptoimaan lapsesi kunhan et murhaa häntä. tilanne ei mulla ehkä helpoin, 2 lasta, yksi vauva mutta pääasia ettet murhaa häntä! minä kyllä huolehdin hänestä hyvin.

niin se tulee olemaan sinulle ainoa oikea päätös. Kuuntele sydäntäsi, pelkojasi ja toiveitasi. Vastaus kyllä löytyy vaikka se olisi kuinka vaikea. Älä kuuntele abortinvastustajien syyllistäviä kommentteja. Kuuntele vain itseäsi.



Rakkautta ja voimia sinulle.

Oma äitini tuli raskaaksi ollessaan 21v toisaalla naimisissa olevalle ja lapselliselle miehelle. Harkitsi aborttia. Mies pyysi, ettei raskautta keskeytetä. Eivät seurustelleet, tapailivat vain joskus seksin merkeissä. Aitini ei tehnyt raskauden keskeytystä. Ja siitä lapsesta synnyin minä.



Olen nyt kolmen pienen lapsen äiti ja vaikka tiedänkin tämän karun totuuden alustani, olen niin onnellinen että elän.



Biologinen isäni ei koskaan kertonut perheelleen että on siittänyt lapsen, ei ollut elatusvastuullinen mutta tapasin häntä muutamia kertoja.



Mieti vielä...

Onnellisena elämänsä loppuun asti, huhhuh.....

Mies ottaa eron ja te elätte onnellisina elämänne loppuun saakka.

syyllistetään usein kun ovat tehneet lapsen ilman ydenperhekuviota tai eronneet siitä. Yh on aina itsekäs joidenkin mielestä!

Täällä on toinen jonka elämä oli vähällä loppua alkuunsa.

Vanhemmat olivat vielä teinejä kun äitini alkoi minua odottamaan. Asuivat molemmat vielä vanhempiensa luona. Painostus aborttiin oli kova mutta pitivät minut. Ovat vieläkin naimisissa ja sisaruksiakin minulla on useita.

En koskaan ajatellut pahoilla mielin että omat isovanhempani painostivat aborttiin ja että olin vahinko. Tärkeintä on miten minua on kohdeltu syntymän jälkeen. Vanhemmat ja isovanhemmat ovat aina antaneet minun tuntea olevani tärkeä ja haluttu.

vaan otat elämän nyt sellaisena kuin se on. Varsinkin kun isäkin on kuvioissa. Miksi ette selviäisi?

jos joku sua syyllistää lasten teosta niin kysyt vaan että olisko pitänyt murhata ja onko ko. henkilö valmis murhaamaan omat lapsensa. ei voi olla totta että joku syyttää isän puuttumisesta. ei helvetti, olen NIIIN vihainen että niin tyhmiä ihmisiä voi olla!

25 teksti kuulosti rajulta niin jatkan vielä että olen itse ollut samassa jamassa ja MUN mielessä abortti ei ole käynyt, vaikka olin silloin todella nuori, ei työtä, ei opiskelupaikka, ei rahaa. mutta en silti voinut murhata! mies sitä kerran varovasti hätäpäissään ehdotti. hyvin on pärjätty eikä elämä olisi mitään jos tämä lapsi ei olis syntynyt. menee pian kouluun ja on ehkä maailman kiltein ihminen!

väänsin ja väänsin asiaa mielessäni. Toisena päivänä olin aivan innoissani ja toisena tulevasta vastuusta kauhusta kankeana. Yhtenä iltana päätin, että kyllä abortin teen. Mies oli tosi surullinen (oltiin oltu vasta vähän aikaa yhdessä), mutta sitä mieltä että tukee minua päätöksessäni.



Aamulla en pystynytkään soittamaan terveyskeskukseen ja varaamaan aikaa. Päätin, että hemmetti. Kun tämä on saatu aikaiseksi niin me siitä huolehditaan.

Nyt neiti 2kk nukkuu tuolla parvekkeella ja me ollaan hyvin onnellinen perhe.



Älä huoli,ajatukseen kypsyy raskauden aikana. Äitiyteen kasvaa. Ja se ihmeellinen rakkaus omaa lasta kohtaan vaan jatkaa kasvuaan tämän synnyttyä!



terveisin äiti 19v. (sekä ylioppilas että ammatin omaava, jolla jopa työpaikka odottamassa, kun siltä tuntuu että palata vois:))

mahtuuko muiden läheistesi mielipiteet kuvioihin ollenkaan?

Minäkin olisin valmis adoptoimaan sun vauvan omieni lisäksi. Meillä ennestään neljä suloista lasta. Enempää en pysty saamaan:) Meille mahtuu, sanoo mieskin silmät virneessä:)

tuosta lapsesta tulee vammainen, haluaako kukaan silloin adoptoida häntä?

Otan lapsenkin vastaan vain, jos se minulle sattuu sopimaan ja jos hän on sellainen kuin minulle sattuu sopimaan.

Mitä jos tuosta lapsesta tulee vammainen, haluaako kukaan silloin adoptoida häntä?

Tosin ymmärrän kyllä miksi.



Musta tässä tilanteessa kukaan ei ole jäävi sanomaan sinulle, mitä sun pitää tehdä. Neuvoja voi antaa ja ottaa vastaan, mutta loppujen lopuksi sinä kannat päätöksesi vastuun, ei neuvojat.



Muistatko miltä tuntui kun sait kuulla olevasi raskaana? Uskotko rakastavasi tätä lasta yhtä paljon joskus tulevaisuudessa kuin esikoistakin? Oletko varma ettei abortti myöhemmin ala kaduttamaan?



Jos jossain vaiheessa jo olit innoissasi tulevasta lapsesta, uskoisin, että se ilo siellä viellä jossain piilossa on.

vauva saa oikeuden elää ja joku mukava ja rakastava pariskunta saa lapsen jota on aina toivonut!