En haluakkaan tätä lasta :(

Vaihtoehtoja on muutama. Abortin mainitsitkin. Sitten voit myös pitää lapsen. Olisiko adoptoitavaksi antaminen eräs vaihtoehto - tosin voi olla rankempi päätös, kuin äkkiseltään voisi kuvitella.



Onko lapsen isä mukana kuvioissa?



Mitä ikinä päätätkin, tsemppiä!

siinä vaihtoehtoja ole. Abortin kerkiää vielä tekemään. Kohta täällä on sata ihmistä puhumassa ympäri lapsen pitämiseksi, mutta tässä maailmassa on jo liikaa epätoivottuja lapsia.

Juo niin paljon viinaa että tulee keskenmeno.



No ei.



Parasta olisi sittenkin tehdä se abortti? Jos et sitä lasta halua.

Pakko jonnekkin nyt purkaa tätä oloa...vahinkoraskaus ja nyt viikkoja takana 8-9, olin aluksi sitä mieltä että pidän lapsen mutta tänään ajatus alkoi tuntua mahdottomalta. En haluaisi aborttia mutta en halua saada tätä lasta :( tuntuu aivan kamalalta. Saa kommentoida vapaasti, kiitos teille jotka luitte viestini.

Koeta miettiä asiaa kaikilta kanteilta ennen kuin päätät mitään. Jos sulla on joku läheinen ihminen kenen kanssa pystyisit puhua asiasta, niin puhu, puhu, puhu.

Mitä ikinä päätätkin niin kyllä asiat järjestyvät. Elämä kantaa.

Toivon paljon voimia sinulle, sulla on vaikea tilanne ja isoja päätöksiä edessä.

Abortti on iso ratkaisu, adoptiosta puhumattakaan. Olisi hyvä jos pystyisit jonkun puolueettoman tahon kanssa juttelemaan tilanteesta (esim. neuvolassa). Onko lapsen isä kuvioissa? Mitä mieltä hän on?

Itse olen aivan samassa tilanteessa!! Viikkoja minulla n 6-8 kasassa.



Ensin olin shokissa, sitten innoissani ja nyt todellakin kauhuissani!! En ole yhtään varma haluanko tätä lasta, joten soitin neuvolaan ja kerroin ajatuksiani.

Menen huomenna juttelemaan sinne, he osaavat tuoda eri näkökulmia asiaan.



Yritän itse miettiä näin: abortti tehdään vain kerran, ajatus siitä seuraa loppuelämäni, mutta en "joudu" huolehtimaan loppuelämää jostakin mitä en välttämättä halua.



Toisaalta, naiset ovat pärjänneet lasten kanssa niin kauan kun voi muistaa, miksi en minäkin! Mutta kuitenkin ajatus, että tämä on loppuelämän päätös kauhistuttaa :(



Ajatukset siis ihan solmussa, toivottavasti neuvolasta on apua!

Jos voin näin pyytää, älä tee aborttia. Lapsen pitäminen varmasti pelottaa sua, mutta kyllä ne asiat järjestyy. Voimia sulle, rukoilen puolestasi.

en usko että pystyisin antamaan lasta adoptioon, kuulostaa kamalalta ensin kantaa lasta sisällään kuukausia ja sitten antaa pois. Siksi mietin aborttia nyt vaikka olen aina ollut sitä mieltä etten sitä koskaan tulisi tekemään.

Lapsen isä on tavallaan kuvioissa mukana mutta emme varsinaisesti seurustele, ja lapsi hankaloittaisi molempien, varskinkin miehen, elämää suunnattomasti. Itse ehdotin että jos pidän lapsen ja kasvatan lapsen yksin ja mies voisi jatkaa elämäänsä kuten se nyt on, mutta tämä ei kuulemma ole vaihtoehto vaan jos lapsen pidän hän aikoo osallistua ja haluaa olla kanssani.

Todella ristiriitaiset tunteet :-S



ap

kuulostaa hyvältä, että hän haluaisi osallistua, jos pidät lapsen.



Ei lapsi hankaloita elämää, hän tuo siihen uutta sisältöä ja syvyyttä, erityistä merkitystä. Raskauden aikana kasvat tilanteen tasalle.



Abortti ei ole välttämätön, jos lapselle kerran löytyy äidin lisäksi isäkin.



Pienen sydän jo lyö. Minulle lapset ovat parasta, mitä elämä on antanut. Tsemppiä ja nokka pystyyn.



Etsimällä löydät varmasti tukea myös lapsen pitämiseen ja hoitamiseen menestyksellä.

käynyt jo uä:ssä tarkistamassa että kaikki on ok? voihan se olla vaikka kohdun ulkopuolinen raskaus, voi olla ettei sikiötä edes ole? Itse tulin yllättäen raskaaksi olin todella innoissani, kuten miehenikin (imetin isompaa). Menimme innoissa ultraan kuinkas kävikään vauvamme ei vastannut viikkoja ja jo kahden viikon kuluttua päätti tulla pois!!!!!!!



Mieti ja keskustele neuvolassa tilanteestasi. Onko sinulla jo isompia lapsia?

mä en vaan ikinä tule ymmärtämään abortinvastustajia. En koskaan. Okei, jokaisella on oikeus elämään, mutta jokaisella on oikeus elämään TOIVOTTUNA. Jos täällä rikkaassa länsimaassa on vaihtoehtona lopettaa ei-toivottu raskaus, sitä kannattaa käyttää. Maailmassa on niin paljon lapsia jotka eivät koskaan saa elämältään mitään muuta kuin kurjuutta, syyllisyyttä siitä että heidät on synnytetty vaikka ei ole haluttu.



Ap, sinuna tekisin abortin. Ehdit saamaan lapsen vielä toiste, ihmisen kanssa joka haluaa olla kanssasi muutenkin kuin velvollisuudesta.

Abortin tehneenä,miehen painostuksen alaisena voin sanoa että vaikka minulla onkin nyt toisen miehen kanssa 2ihanaa tyttöä,ja odotan kolmatta,muistan ikuisesti keskyttäneeni yhden raskauden.Se kulkee aina mukana kaikissa papereissa.

Abortti oli ihan helppo homma ,mutta sen jälkeen itsesyytykset ei.

Olisin voinut pitää vauvan ja jättää ukon,mutta niin ei käynyt.

Mieti tarkkaa mitä haluat.

Kuuntele sydäntäsi,jos abortti ainut vaihtoehto,sitten...

Voisit myös olla ihana äiti!

Käsittämätöntä!Abortti EI ole murha!Se "lapsi"sun mahassas ei tajua vielä mitään!

Ei siinä rukoilut auta, joskus on parempi abortti, joskus ei!

Aina ne asiatkaan ei järjesty :(



Ap, olen edelleen se joka on samassa tilanteessa. Kokeile myös vähän ehkä tyhmää konstia, minulla sekin auttaa.



Ota kynä ja paperia viiva keskelle ja kirjoita hyvät ja huonot puolet niihin sarakkeisiin.



Joskus kun asiat näkee paperilla selkeänä, saattaa ajatukset kirkastua yllättävän nopeasti... Meillä miehen kanssa vähän ongelmia, ja ne vain lisäävät näitä juupas-eipäs ajatuksia :(

Pakko jonnekkin nyt purkaa tätä oloa...vahinkoraskaus ja nyt viikkoja takana 8-9, olin aluksi sitä mieltä että pidän lapsen mutta tänään ajatus alkoi tuntua mahdottomalta. En haluaisi aborttia mutta en halua saada tätä lasta :( tuntuu aivan kamalalta. Saa kommentoida vapaasti, kiitos teille jotka luitte viestini.

Heip! olin tuossa tilanteessa hiukan yli vuosi sitten, oli todella lähellä etten tehnyt aborttia, siis todella lähellä viikko tolkulla asiaa väänsin mielessäni, eka päätin että abortti on parempi vaihtoehto,koska en tuu jaksaa, sitten että pidän lapsen jaksaahan sitä jos on pakko. se oli niin tuskallista kun järki ja tunteet taisteli toisiaan vastaan. lopulta päädyin menemään lääkärille,jolta sain lähetteen keskeytykseen ja syitä multa kysellessään,selitin tilanteen lääkärille, hän(vaikka oli mies) osoitti uskomatonta ja yllättävää empatiaa mua kohtaan ja sanoi vielä päälle että e saa syyttää itseäni, ja jos tulisinkin toiseen tulokseen voin päättää toisin vaikka vielä sairaalassa missä keskeytys tehtäisiin

olin juuri noilla viikoilla, keskeytysaika varattuna. menin katsomaan netistä miltä sikiö tuossa vaiheessa näyttää, yllätyin,pienet hennot kädet ja jalat ja ihan pikkiriikkiset sormet. en mennyt keskeytys ajalle! ja nyt tuolla nukkuu kohta 7kk ikäinen ihana lapsi

että tuossa vaiheessa iskee aina pakokauhu. Yhtäkkiä sitä miettiikin, että ei tästä tulekaan mitään ja mitä hittoa olen mennyt tekemään.



Mulla oli joka raskaudessa niin, mutta meni ohi viimeistään kun pahoinvointi loppui. Ja meillä nämä kolme on ollut toivottuja ja "tehtyjä".



Neuvoisin pitämään lapsen, koska olet siitä kuitenkin jo riemuinnut ja ajatus tuntunut hyvältä. Sulla on 9kk aikaa sopeutua, luonto tekee tehtävänsä!

miettiä. Ota rauhassa ja pohdi asiaa. Itse tein abortin 19-vuotiaana, enkä todellakaan ole katunut päivääkään. Nyt minulla ei todennäköisesti olisi ammattia eikä mitään muutakaan suuntaa elämässäni jos olisin lapsen pitänyt. 25-vuotiaana tein sitten esikoiseni ja nyt odotetaan toista. Onneksi oli valinnanvapaus ja nämä toivotut alkanut heti tilauksesta.

Mitä päätätäkin, valoisaa kevättä sinulle!

kuulostaisi tietenkin näin teoriassa hyvältä idealta pitää lapsi kun hänellä kerran on isäkin olemassa ym, mutta se tän tekee vaikeaksi kun asiat ei aina mene noin. Jos valaisen tilannetta enemmän tuskin monikaan teistä enää olisi lapsen pitämisen kannalla, vaikka itse kyllä sitäkin vaihotehtoa vielä mietin.

Mulla on parivuotias lapsi entisen aviomieheni kanssa, lapsen isä ei ole meidän kanssa tekemisissä omasta tahdostaan. Olen siis yksin lapsen kanssa enkä saa paljoakaan apua miltään taholta. Tämän sisälläni kasvavan "lapsen" isä on tahollaan naimisissa, tosin valmis eroamaan vaimostaan kun "ovat muutenkin eroamassa", mutta mutta.. Ja moraalisaarnojakin kestän kuunnella jos niitä haluatte jakaa.

Kunpa olisin tiennyt raskaudesta heti alussa niin abortti oisi ollut paljon helpompi päätös. Tiedän miltä n. 9viikkoinen alkio näyttää eikä tule helppoa elämään abortin kanssa jos sen päätän tehdä.



ap

Mies ottaa eron ja te elätte onnellisina elämänne loppuun saakka.

Mä tein just eilen negan testin ja olen aika allapäin kun ei vieläkään näy vauvaa.

Synnytä lapsi niin minä haen hänet omakseni. Sinun ei tarvitse tappaa ketään ja saat loppuelämäsi katumuksen sijaan miettiä että annoit elämän ihmiselle joka nyt elää jossakin.