Lue keskustelun säännöt.
Toisen polven evakko, ikävöitkö?
26.06.2024 |
Ikääntyessä ymmärrän isääni aina paremmin. Reilut kymmenen ikäisenä joutui jättämään kotitanhuansa Käkisalmessa, Laatokan rannalla. Luulivat pääsevänsä palaamaan, pääsivätkin hetkeksi ja uusi evakkotaival kohti pohjanmaata, erilaista murretta, erilaista elämää. Olen evakko minäkin, ilman juuria, ilman kotia...
Onko teitä muitakin? Ikävöiviä toisen polven evakoita?
Kommentit (223)
En ikävöi vaan mua vaivaa juurettomuus. Tuntuu etten ole oikein mistään kotoisin enkä osaa asettua mihinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ikävöi vaan mua vaivaa juurettomuus. Tuntuu etten ole oikein mistään kotoisin enkä osaa asettua mihinkään.
Oletko toisen polven evakko? Minä oon. En osaa asettua, ikävöin aina... jonnekin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ikävöi vaan mua vaivaa juurettomuus. Tuntuu etten ole oikein mistään kotoisin enkä osaa asettua mihinkään.
Oletko toisen polven evakko? Minä oon. En osaa asettua, ikävöin aina... jonnekin
Olen. Minä en osaa edes ikävöidä, kun en tiedä mitä ikävöisin. En vaan kuulu minnekään.
Ap
Kuulin luennon Karjala-kesäjuhlilla. Vasta nyt ymmärsin, että ikäväni, juurettomuuteni kumpuaa kauas Karjalaan. Se on niin lähellä, isäni koki ikävää. Miksi näistä ei puhuttu? Mieleni on sekaisin. Itku ja ikävä. Olen karjalainen. Kaihoan. En asetu. Kun ei minulle kerrottu. Ihmisen ikävää. Kotiseun kaipausta...
No se Karjala olisi jäänyt taa silti
kuvitelmaa kaihoatte ettekä todellisuutta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1. Yksi Anthony de Mellon muistetuimmista lausahduksista
Tämä on epäilemättä yksi Anthony de Mellon lainatuimmista ja muistetuimmista lauseista: Onnellisuus ei voi riippua tapahtumista. Se, että reagoit tapahtumiin, saa sinut kärsimää
En ikävöi. Isovanhempani juurtuivat Etelä-Pohjanmaalle lapsineen. En koe itseäni juurettomaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä, tunnistan tunteet. Molemmat vanhemmat joutuivat teini-ikäisinä evakkoon Kannakselta.
Itse en tunne olevani kotoisin mistään, en sieltä menetetystä Karjalasta, en synnyinpaikkakunnaltani enkä myöskään paikkakunnalta, jolla olen pisimpään (vuosikymmeniä) asunut.
Vasta vanhemmalla iällä on itselleni pikkuhiljaa auennut, mitä tarkoittaa toisen polven evakkous.
N67
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ikävöi vaan mua vaivaa juurettomuus. Tuntuu etten ole oikein mistään kotoisin enkä osaa asettua mihinkään.
Oletko toisen polven evakko? Minä oon. En osaa asettua, ikävöin aina... jonnekin
Olen. Minä en osaa edes ikävöidä, kun en tiedä mitä ikävöisin. En vaan kuulu minnekään.
Kävitkö siellä, kotitanhuvilla? Puhuitko läheisten kanssa? Ymmärrätkö, missä juuresi on?
Itse asuin Hämeessä, tunsin aina itseni oudoksi. Kunnes 90-luvulla käin Karjalass. Käkisalmess. Ka sielthää mie oon lähtenä. Sie on kottiin. Iankaiken, mie oon karjalaine ain ja eespäin. Löysin itsein... juurein
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isäni oli evakko, itse en katso millään lailla olevani evakko. En ole joutunut lähtemään evakkoon.
Olen pikemminkin puoliksi karjalainen. En osaa tarkalleen sanoa, millä tavalla se minussa ilmenee. Ehkä jonkinlaisena herkkyytenä, sekä suorasanaisuutena.
Juureton en ole, juuret ovat siellä missä synnyin ja kasvoin.
Kaivata en osaa sinne, missä en ole käynytkään.
Unelmien seudut joita ei ole oikeasti olemassa eikä ole ollutkaan. Ei löydy kesäisiä päiviä ison talon mailla, jossa vilja hulmusi auringonpaisteessa samalla kun isäntä nauratteli piikatyttöjä. Rengit eivät käyskentele iltaisin piikojen aittojen nurkilla perinnepuvut päällään eikä isännät tai emännät käyskentele talonsa mailla omistajan elkein.
Aika kultaa muistot ja sekin vähä mitä siellä on ollut on muuttunut. Peltojen tilalla on metsää tai teollisuutta. Järvet eivät ole sen kummempia kuin muuallakaan. Jos ne enää edes ovat puhtaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, tunnistan tunteet. Molemmat vanhemmat joutuivat teini-ikäisinä evakkoon Kannakselta.
Itse en tunne olevani kotoisin mistään, en sieltä menetetystä Karjalasta, en synnyinpaikkakunnaltani enkä myöskään paikkakunnalta, jolla olen pisimpään (vuosikymmeniä) asunut.
Vasta vanhemmalla iällä on itselleni pikkuhiljaa auennut, mitä tarkoittaa toisen polven evakkous.
N67
No, siehä oot karjalaine, viel joskus huomaat sen. Mite tärkeät o tietää, et oot toise polve evakkous.. nii lähell takan ja nii lähel historiaa, sie huomaat kyl.
On eri asja mennä kotitanhuvill millon vaa, ko se ettet pääse vuoskymmenii ... se on ikuista ikävää, ko et voi juurtuu mihinkä... ikuinen ikävä
Olen myös toisen polven evakko. Olen asunut eri paikkakunnilla ympäri Suomea. En osaa ajatella ikävöiväni jotain Karjalaa, jossa en ole koskaan asunutkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No. Kaikki toisen polven evakot, lienette 60v tai jotain. Mie oon 63, nyt vast mie ymmärsin. Ko ei oo kettää, keltä kyssyy. Näist
aphä ei aiemmin puhuttu.
Kyl miul on ikävä Karjalaa, asun tääl enkä sinne taho. Mut ikävä, kaiho on.
Ap
Minunkin esivanhempani on Käkisalmelta joutunut lähtemään. Itse koen "juurtuneeni", koska muilla esivanhemmilla on vakaat juuret, enkä tosiaan ole toisen polven evakko, vaan nuorempi. Joku ihmetteli, miksi noista ei puhuttu. Aihe ja koti-ikävä ovat varmasti olleet hirvittävän kipeitä. Kuvitelkaapa omalle kohdallenne, jos ette pääsisi koskaan yli.
Olen ja en ikävöi. Käynytkin olen, mutta ei sekään herättänyt mitään kaihoa.
Vierailija kirjoitti:
Olen myös toisen polven evakko. Olen asunut eri paikkakunnilla ympäri Suomea. En osaa ajatella ikävöiväni jotain Karjalaa, jossa en ole koskaan asunutkaan.
Ootsie sit jottai muuta ko karjalaine? Mie oon asun ikkäin hämees, mut oon silti karjalaine. Aina. Käin 90-luvul siel, issäin maill. Oon sieltä kotosi, vaikken o siel asuntkaa. Kotiseutu on siel miss syämess o.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, tunnistan tunteet. Molemmat vanhemmat joutuivat teini-ikäisinä evakkoon Kannakselta.
Itse en tunne olevani kotoisin mistään, en sieltä menetetystä Karjalasta, en synnyinpaikkakunnaltani enkä myöskään paikkakunnalta, jolla olen pisimpään (vuosikymmeniä) asunut.
Vasta vanhemmalla iällä on itselleni pikkuhiljaa auennut, mitä tarkoittaa toisen polven evakkous.
N67
No, siehä oot karjalaine, viel joskus huomaat sen. Mite tärkeät o tietää, et oot toise polve evakkous.. nii lähell takan ja nii lähel historiaa, sie huomaat kyl.
On eri asja mennä kotitanhuvill millon vaa, ko se ettet pääse vuoskymmenii ... se on ikuista ikävää, ko et voi juurtuu mihinkä... ikuinen ikävä
No kyllä olen aina itseni karjalaiseksi mieltänyt, vaikka olen syntynyt, kasvanut, opiskellut ja tehnyt työurani läntisessä Suomessa. :)
Se, että tunnen itseni karjalaiseksi, ei silti poista sitä tunnetta, että en ole kotoisin mistään. Suku on kyllä ennen minua asunut Karjalassa vuosisatoja, niin kauan kuin historiankirjat ulottuvat, mutta kun en ole itse siellä syntynyt. Vaikea selittää.
Saa nähdä, kuinka kauas tämä periytyy. Meidän suvun kolmannen polvenkin evakot tuntevat yhä itsensä karjalaisiksi, mutta se evakkous ja kodittomuuden tuntu jatkuu heilläkin.
No mutta. Jollain lailla minäkin nuorempana luulin, että evakot ja evakkous on jotain kaukaista historiaa. Näistä ei puhuttu. Kun ymmärsin, että isäni, reilut kymmenen vuotiaana tuli pohjanmaalle, setäni kuusivuotiaana, ja tätini, 14-vuotiaana ajoi omat ja naapurin lehmät evakkotaipaleelle proomuun kohti savonlinnaa ja pohjanmaata...
Järkyttävän läheistä historiaa, minun historiaani.
Itkettää. He on kaikki pois, olisi pitänyt kysyä enemmän
Ap
400 000 heitä saapui. Heinolaan, Lahteen, Hartolaan... Siilinjärvelle, ja vaikka mihin... kuka juurtui, kuka ikävöi...
Kuin porkkana, juuriltaan kiskaistu, ei juurru enää, ei ikinä...
Kerro tarinasi