Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Taidan polkea tyttäreni itsetunnun pohjamutiin...
15.04.2009 |
Taas tänään aamulla käytiin sellainen sota, jossa tämä mamma hermostuu ja alkaa morkkaamaan neitiä, ettei se taaskaan osaa edes pukea tai laittaa vaatteitaan päälle. Meillä on syksyllä kouluun menevä eskarilainen, joka on niin pirun laiska ettei toista ole. Hänessä on myös jollaista kömpelyyttä. Vaatteita ei kunnolla saa päälleen, ei uhkailemalla ei antamalla tietyn ajan jolloin pitää olla vaatteet päällä. Kaikki lähtemiset on hänelle yhtä tuskaa ( tai lähinnä meille muille) Neidille pelkkää vetkuttelua. Jos pitäisi yrittää pukea 5 minuutissa, häneltä vetkuttelujen kanssa se vie 30 min.
Pelkäämpä vain, että koulusta pistävät hyvinkin nopeasti suoraan takaisin eskariin, koska neiti ihan varmana tulee myöhästymään sieltä joka ikinen kerta. Ei taida olla koulukypsä
Viestini kuulostaa todella negatiiviselta, mutta tätä on jatkunut jo TODELLA pitkän aikaa.
Pystynkö kääntämään ja parantamaan enää hänen itseluottamustaan
Kommentit (192)
Väittämä perustuu siihen ettei ole merkitystä sillä, miten toisia kohtelee. Siihen voi uskoa tai olla uskomatta. Yleensä pärjää ne, joilla on sosiaalista älyä ja kyky itsehillintään. Äideissä tämä ilmeisesti tekee poikkeuksen?
Mikä väittämä?
Joo, mun mielestä räiskähtäminen silloin tällöin on ok ja sitä pyydetään ehdottomasti anteeksi. _Mä en todellakaan ajattele että toisia saa kohdella miten vaan, en todellakaan._ Mä puhun ainakin kotioloista meidän tapauksessa. Kotona saa räiskyä.
En tule opettamaan lapsilleni että joka tilanteessa, missä vaan on ok räjähtää. Niinhän se usein menee ihan automaattisesti, siis sosiaalisen älykkyyden kehittyminen. Esim. niin, että lapsi on päivähoidossa kovin kiltti ja rauhallinen ja räyhää sitten illalla kotona vanhemmille koko päivän edestä. Näin ainakin meillä. Ja se on ihan ok. Kotona on turvallista ja se on luottamuksen osoitus lapselta vanhempia kohtaan, että kaikki tunteet, ne ikävätkin näytetään juuri vanhemmille.
työpäivän jälkeen lapsille ja se on ihan ok? Voi jestas...on teillä hieno perhe-elämä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi sä jankkaat tuota hokemaa, että jos ei huuda niin ei näytä tunteitaan? tai että vain huutaessaan ihminen olisi aito? Huudatko sä myös kavereillesi, työkavereille, kaupan kassalle, omille lemmikeille, vanhemmillesi? Vai onko se vaan lapsi, jolle karjutaan?
On eri asia huutaa varoitus, kuin huutaa ettei eskari-ikäinen saa vaatteita päälle. Koitappa vähän miettiä ennen kuin rinnastat täysin poikkeavia asioita toisistaan.Joo, synnytkset oli niin helppoja ettei tarvinnut huutaa sielläkään. Mun ei tarvinnut huutaa edes intissä, sielläkin sai asiat muuten menemään perille. kai tää on auktoriteetti-kysymys: toisilla sitä on ja toisilla ei. Silloin joutuu turvautumaan muihin keinoihin.
En mä ole väittänyt että huutaminen on ainoa tapa näyttää tunteitaan, en ole! Meidän perheessä vaan se huutaminen ja räiskyminen joskus on ihan sallittua. Meillä sitä ei pidetä vaarallisena.
En huuda kavereille, työkavereille jne :D Meillä _kotona_ saa räiskyä! Joskus räiskähdän lapsille. Pyydän _aina_ anteeksi. Joskus räiskähdän mun miehelle. Sitäkin pyydän anteeksi. Lapset saa räiskähdellä ja opetamme, että sitten kun rauhoitutaan, pyydetään anteeksi.
Mä puhun viesteissäni räiskymisestä yleensä, en ajattele että se liittyy johonkin tiettyyn tilanteeseen. Joka perheessä on erilainen kulttuuri, siis että missä tilanteessa mikäkin on ok.
En kyllä kannusta joka päivä huutamaan eskarilaiselle jos pukeminen ei suju, mutta jos näin joskus käy, niin ei se ole vaarallista. Ihmisiä ne äiditkin on. Ja joskus menee kuppi nurin. Sitten rauhoitutaan ja pyydetään anteeksi.
sen puolustelua. Ikäänkuin se olisi joillekin välttämättömyys ja itsetarkoitus. Ei kai kukaan tuomitse, jos joskus pääsee kirosana tai hermot menee ja tulee huudettua? Mutta, jos väitetään, että lapsille täytyy huutaa ja kiroilla, jotta nämä oppisivat näyttämään tunteitaan, niin varmasti se herättää ikäviä tunteita.
Meillä huudetaan välillä ja kirosanojakin on päässyt, mutta ei niitä voi puolustella. En koe olevani täydellinen tai jotenkin parempi kuin huutajat, ihmettelen vain kapeakatseisuutta kasvatuksessa, jos kehutaan, että kiroillaan.
Täällä käsittääkseni ei olla kauhisteltu huutamista ja kiroilua, vaan sen puolustelua. Ikäänkuin se olisi joillekin välttämättömyys ja itsetarkoitus. Ei kai kukaan tuomitse, jos joskus pääsee kirosana tai hermot menee ja tulee huudettua? Mutta, jos väitetään, että lapsille täytyy huutaa ja kiroilla, jotta nämä oppisivat näyttämään tunteitaan, niin varmasti se herättää ikäviä tunteita.
Meillä huudetaan välillä ja kirosanojakin on päässyt, mutta ei niitä voi puolustella. En koe olevani täydellinen tai jotenkin parempi kuin huutajat, ihmettelen vain kapeakatseisuutta kasvatuksessa, jos kehutaan, että kiroillaan.
Mun mielestä täällä nimenomaan on kauhisteltu kiroilemista ja huutamista, ikään kuin ne eivät kuuluisi elämään joskus.
Mun mielestä räiskyminen ei ole mikään tavoiteltava olotila, mutta se ei ole vaarallista. Se on normaalia, että joskus menee kuppi nurin.
onhan se niin, että toisilla menee kuppi nurin ja silloin kiroillaan ja huudetaan. Mulla kun menee kuppi nurin, niin mä olen mielummin hiljaa. Töissä olen kyllä nähnyt näitä, joilla menee kuppi nurin ja sitten huudetaan ja kiroillaan, ja sellainen ihminen on mielestäni aika karsea. Ikään kuin kasvaminen olisi jäänyt kesken tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja aikuisetkin teillä räyhäävät kotona työpäivän jälkeen lapsille ja se on ihan ok? Voi jestas...on teillä hieno perhe-elämä
Mistä sä tiedät meidän perhe-elämän hienouden / huonouden? Missä kohtaa mä sanoin että meillä räyhätään työpäivän jälkeen lapsille? :O
Eikö kenenkään muun lapset täällä oireile niin, että päiväkotipäivän jälkeen joskus kiukuttaa? Apua, siis eivätkö muut anna lastensa purkaa päiväkotipäivän tuntemuksia, vaan ne tukahdutetaan jollain tapaa :( Meillä käy aika useinkin niin, että kun päiväkodista tullaan ja kotiovi menee kiinni, niin lapsella menee hermot. Sitten hetki sylitellään, rauhoitutaan ja jutellaan päivän tapahtumista.
Pienelle voi olla rankkaa olla erossa pitkä päivä vanhemmista ja se on ihan tavallinen reaktio, että kotona sitten ne päivän tunteet purkautuu.
Ja aikuisetkin teillä räyhäävät kotona työpäivän jälkeen lapsille ja se on ihan ok? Voi jestas...on teillä hieno perhe-elämä
Mistä sä tiedät meidän perhe-elämän hienouden / huonouden? Missä kohtaa mä sanoin että meillä räyhätään työpäivän jälkeen lapsille? :O
Eikö kenenkään muun lapset täällä oireile niin, että päiväkotipäivän jälkeen joskus kiukuttaa? Apua, siis eivätkö muut anna lastensa purkaa päiväkotipäivän tuntemuksia, vaan ne tukahdutetaan jollain tapaa :( Meillä käy aika useinkin niin, että kun päiväkodista tullaan ja kotiovi menee kiinni, niin lapsella menee hermot. Sitten hetki sylitellään, rauhoitutaan ja jutellaan päivän tapahtumista.
Pienelle voi olla rankkaa olla erossa pitkä päivä vanhemmista ja se on ihan tavallinen reaktio, että kotona sitten ne päivän tunteet purkautuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etkö sä oikein tajua mistä on puhe: AIKUISTEN huutamisesta ja kiroilusta!!
No, lapsia me aikuisetkin on joskus oltu. Ja aikuisia näistä lapsista joskus tulee. Miten näiden asioiden välille voisi vetää niin selvän rajan kun kaikki vaikuttaa kaikkeen. Esim. minuun vaikuttaa se miten minut on kasvatettu. Ja se vaikuttaa siihen miten minä kasvatan. Tunteet on meillä kaikilla, aikuisilla ja lapsilla.
Niin no, onhan se niin, että toisilla menee kuppi nurin ja silloin kiroillaan ja huudetaan. Mulla kun menee kuppi nurin, niin mä olen mielummin hiljaa. Töissä olen kyllä nähnyt näitä, joilla menee kuppi nurin ja sitten huudetaan ja kiroillaan, ja sellainen ihminen on mielestäni aika karsea. Ikään kuin kasvaminen olisi jäänyt kesken tms.
No se että olet hiljaa kun kuppi menee nurin, on sun tapasi. Sut on varmaan opetettu siihen, ns. kiltiksi tytöksi. Toivottavasti se sisään patoamasi viha ei syö sua sisältä, että sulla on joku konsti saada se ulos joskus.
http://www.hs.fi/artikkeli/Viha+vie+voimat/1135225032078
"Kiltiksi opetetun on vaikea myöhemminkään oppia näyttämään vihamielisyyttä. Parisuhteessa kiltiksi opetettu ei uskalla sanoa mielipidettään, vaikka häntä olisi kohdeltu väärin.
"Helppo" ihminen nielee kaiken mukisematta. Hän on kuin umpinainen ruukku, joka ei päästä mitään ulos ja missä korkki on liian tiukasti kiinni.
Painetilanteessa helppo ihminen puristaa korkkia tiukemmin kiinni, että ei vain sanoisi tai tekisi mitään vihamielistä tai sopeutumatonta
Ikuisesti tyyneltä näyttävä kehittää vihamielisyyden painetta sisäänsä, koska ei uskalla näyttää kuin mielestään sosiaalisesti sallittuja tunteita. "
Eikö sitä vihaa voi purkaa muuten kuin huutamalla??? Mä pystyn keskustelemaan vihasta, voin kertoa lapsille, että äiti on nyt todella vihainen, mutta ei mun tarvitse tehdä sitä huutamalla. Oletko koskaan miettinyt, olisiko sinun huutavassa käytöksessäsi jotain muutettavaa? Älytöntä, että ihminen perustelee oman resuamisensa sillä, että muuta ei pysty. Edelleen kysyn, eikö sulla ole muita konsteja kuin huutaminen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin no, onhan se niin, että toisilla menee kuppi nurin ja silloin kiroillaan ja huudetaan. Mulla kun menee kuppi nurin, niin mä olen mielummin hiljaa. Töissä olen kyllä nähnyt näitä, joilla menee kuppi nurin ja sitten huudetaan ja kiroillaan, ja sellainen ihminen on mielestäni aika karsea. Ikään kuin kasvaminen olisi jäänyt kesken tms.
No se että olet hiljaa kun kuppi menee nurin, on sun tapasi. Sut on varmaan opetettu siihen, ns. kiltiksi tytöksi. Toivottavasti se sisään patoamasi viha ei syö sua sisältä, että sulla on joku konsti saada se ulos joskus.
http://www.hs.fi/artikkeli/Viha+vie+voimat/1135225032078
"Kiltiksi opetetun on vaikea myöhemminkään oppia näyttämään vihamielisyyttä. Parisuhteessa kiltiksi opetettu ei uskalla sanoa mielipidettään, vaikka häntä olisi kohdeltu väärin.
"Helppo" ihminen nielee kaiken mukisematta. Hän on kuin umpinainen ruukku, joka ei päästä mitään ulos ja missä korkki on liian tiukasti kiinni.
Painetilanteessa helppo ihminen puristaa korkkia tiukemmin kiinni, että ei vain sanoisi tai tekisi mitään vihamielistä tai sopeutumatonta
Ikuisesti tyyneltä näyttävä kehittää vihamielisyyden painetta sisäänsä, koska ei uskalla näyttää kuin mielestään sosiaalisesti sallittuja tunteita. "
normaalia toimintaa, ja useimmat meistä varmaan joskus niihin sortuvat. Itse huudan lapsilleni melkein joka päivä jostain asiasta ehkä noin minuutin tai kaksi, ja loppupäivä eli 23 h ja 58 minuuttia sujuu huutamatta.
Keskustelu on mennyt siinä mielessä oudoksi, että joku tuomitsee kategorisesti huutamisen jotenkin epäkypsänä toimintana, vaikka suurin osa ihmisistä sitä harrastaa. Eikö olisi parempi suhtautua siihen hiukan neutraalimmin ja mahdollisesti miettiä millä tavalla ja missä tilanteissa se voi olla paras vaihtoehto. Jos sillä ei olisi mitään hyviä vaikutuksia, tuskinpa kukaan siihen syyllistyisi. Haluaisin myös kysyä missä vaiheessa mm. puolijumala-Keltinkangas-Järvisen temperamenttiteoriat lakkaavat pätemästä ihmiseen? Kun hän täyttää 5 vuotta/15 vuotta/25 vuotta? Toiset ovat temperamentiltaan hiljaisia ja rauhallisia eivätkä ehkä koskaan koe mitään vahvoja vihantunteita tai kiukkua, ja toiset ovat räiskyvämpiä tunteiltaan, ja oman kokemukseni mukaan tuo temperamentti ei häviä iän myötä mihinkään. Voimakkaammin tuntevat ihmiset joutuvat vaan tekemään hirveästi enemmän töitä kuin ne rauhalliset, jotta sopeutuisivat tähän aika ilmeettömään suomalaiseen normiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etkö sä oikein tajua mistä on puhe: AIKUISTEN huutamisesta ja kiroilusta!!
No, lapsia me aikuisetkin on joskus oltu. Ja aikuisia näistä lapsista joskus tulee. Miten näiden asioiden välille voisi vetää niin selvän rajan kun kaikki vaikuttaa kaikkeen. Esim. minuun vaikuttaa se miten minut on kasvatettu. Ja se vaikuttaa siihen miten minä kasvatan. Tunteet on meillä kaikilla, aikuisilla ja lapsilla.
jatkavat sitä loppuikänsä, jos et heille muuta opeta.
Niinpä, sinun lapsesi ovat oppineet sinun huutamisesi.
jatkavat sitä loppuikänsä, jos et heille muuta opeta.
Etkö sä tän parempaan keskusteluun pysty? Mistä sä oot sen käsityksen saanut, että ainoa mitä opetan lapsilleni on huutaminen? :D
Mä puhun täällä siitä, että joissain perheissä räiskyy silloin tällöin sekä lapset että vanhemmat ja se on ihan ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huutaminen ja ajoittainen kiroilu ovat normaalia toimintaa, ja useimmat meistä varmaan joskus niihin sortuvat. Itse huudan lapsilleni melkein joka päivä jostain asiasta ehkä noin minuutin tai kaksi, ja loppupäivä eli 23 h ja 58 minuuttia sujuu huutamatta.
Keskustelu on mennyt siinä mielessä oudoksi, että joku tuomitsee kategorisesti huutamisen jotenkin epäkypsänä toimintana, vaikka suurin osa ihmisistä sitä harrastaa. Eikö olisi parempi suhtautua siihen hiukan neutraalimmin ja mahdollisesti miettiä millä tavalla ja missä tilanteissa se voi olla paras vaihtoehto. Jos sillä ei olisi mitään hyviä vaikutuksia, tuskinpa kukaan siihen syyllistyisi. Haluaisin myös kysyä missä vaiheessa mm. puolijumala-Keltinkangas-Järvisen temperamenttiteoriat lakkaavat pätemästä ihmiseen? Kun hän täyttää 5 vuotta/15 vuotta/25 vuotta? Toiset ovat temperamentiltaan hiljaisia ja rauhallisia eivätkä ehkä koskaan koe mitään vahvoja vihantunteita tai kiukkua, ja toiset ovat räiskyvämpiä tunteiltaan, ja oman kokemukseni mukaan tuo temperamentti ei häviä iän myötä mihinkään. Voimakkaammin tuntevat ihmiset joutuvat vaan tekemään hirveästi enemmän töitä kuin ne rauhalliset, jotta sopeutuisivat tähän aika ilmeettömään suomalaiseen normiin.
Aah, vihdoin joku toinen realisti järjen ääni tänne hissuttejoiden hyökkäyksen sekaan! :D Olen niin samaa mieltä!
opettaja huutaa lapselle? Tai että tarhassa hoitajat huutavat, koska pukeminen kestää?
toiset yrittävät ja yltävätkin parempaan ja toiset tyytyvät puolustamaan omaa huonoa tapaansa, koska eivät usko pystyvänsä parempaan.
jokainen pystyy kun haluaa ja opettelee
kyse on vain siitä, ettei halua
tuo paistaa noista viesteistä kauas, ettei edes yritetä muuta. Koiriakin kasvatetaan paremmin kuin omaa jälkikasvua, surullista.
Mistä sä tiedät, että mä patoan vihani? Eikö sitä vihaa voi purkaa muuten kuin huutamalla??? Mä pystyn keskustelemaan vihasta, voin kertoa lapsille, että äiti on nyt todella vihainen, mutta ei mun tarvitse tehdä sitä huutamalla. Oletko koskaan miettinyt, olisiko sinun huutavassa käytöksessäsi jotain muutettavaa? Älytöntä, että ihminen perustelee oman resuamisensa sillä, että muuta ei pysty. Edelleen kysyn, eikö sulla ole muita konsteja kuin huutaminen?
Sain sen kuvan että patoat vihasi, jos kerran pistät suun visusti suppuun kun kuppi menee nurin. Toivottavasti et kauhean pitkään muhi niitä tunteita sisälläsi, vaan sinulla on joku konsti niiden purkamiseen.
Joissain tilanteissa huutaminen voi olla se ainoa vaihtoehto. Ei meillä ajatella, että huutaminen olisi sellainen asia elämästä, mistä pitää kokonaan opetella pois. Ei tietenkään huudeta aamusta iltaan ja kaikille kaikkialla, mutta joskus kotona kuppi menee nurin ja on ihan sallittua huutaa. Sitten rauhoitutaan ja pyydetään anteeksi. Meidän perheessä tällaisia persoonia. Ihan tavallinen perhe ollaan.
Mä en jaksa enää jankuttaa, ette te hissuttelijat ymmärrä että kaikki ei ole samanlaisia persooniltaan ja kaikissa perheissä ei ole samanlainen käytöskoodi.
mutta etkö sä tajua, että asioita voidaan hoitaa PUHUMALLA. Vsaikka on kuinka vihainen, niin en koe tarvetta räyhätä, koska se ei auta mitään. Se ei edes opeta lapsille mitään, paitsi huutamista. Ei mun tarvitse pelätä patoutumia, koska mä puhun ne asiat pois, selvitän lapsille, miksi vaatteet pitää pukea nopsaan. Tai miksi murkku ei voi laahustaa ulkona liian myöhään jne. Ei tarvitse huutaa, vaan voi kertoa, että nyt suututtaa ja homman on muututtava/toimittava.
Mäkään en jaksa jankuttaa mutta etkö sä tajua, että asioita voidaan hoitaa PUHUMALLA. Vsaikka on kuinka vihainen, niin en koe tarvetta räyhätä, koska se ei auta mitään. Se ei edes opeta lapsille mitään, paitsi huutamista. Ei mun tarvitse pelätä patoutumia, koska mä puhun ne asiat pois, selvitän lapsille, miksi vaatteet pitää pukea nopsaan. Tai miksi murkku ei voi laahustaa ulkona liian myöhään jne. Ei tarvitse huutaa, vaan voi kertoa, että nyt suututtaa ja homman on muututtava/toimittava.
Mistä sä olet saanut kuvan, että meidän perheessä ei hoideta asioita puhumalla? :D Mä olen puhunut siitä, että meillä joskus räiskähtää, en siitä että meillä _aina_ hoidetaan _kaikki_ asiat huutamalla. Tää alkaa olla ihan naurettavaa. Joskus vaan menee hermot ja räiskyy, se ei ole vaarallista, vaan normaalia. Pääsääntöisesti asioista kuitenkin jutellaan ihan tavalliseen äänensävyyn.
toiset yrittävät ja yltävätkin parempaan ja toiset tyytyvät puolustamaan omaa huonoa tapaansa, koska eivät usko pystyvänsä parempaan.
jokainen pystyy kun haluaa ja opettelee
kyse on vain siitä, ettei halua
Alue: Aihe vapaa
Mikä väittämä?
Joo, mun mielestä räiskähtäminen silloin tällöin on ok ja sitä pyydetään ehdottomasti anteeksi. _Mä en todellakaan ajattele että toisia saa kohdella miten vaan, en todellakaan._ Mä puhun ainakin kotioloista meidän tapauksessa. Kotona saa räiskyä.
En tule opettamaan lapsilleni että joka tilanteessa, missä vaan on ok räjähtää. Niinhän se usein menee ihan automaattisesti, siis sosiaalisen älykkyyden kehittyminen. Esim. niin, että lapsi on päivähoidossa kovin kiltti ja rauhallinen ja räyhää sitten illalla kotona vanhemmille koko päivän edestä. Näin ainakin meillä. Ja se on ihan ok. Kotona on turvallista ja se on luottamuksen osoitus lapselta vanhempia kohtaan, että kaikki tunteet, ne ikävätkin näytetään juuri vanhemmille.