Lue keskustelun säännöt.
Miten jaette lasten kustannukset perheissä, jossa EI ole yhteisiä rahoja?
13.04.2009 |
Kauhulla luen ketjua, jossa äidit maksavat sentilleen oman lainanlyhennysosuutensa myös äitiys- ja hoitovapaalla ja jäin miettimään, miten lasten elintaso tälläisissä perheissä jakautuu? Jaetaanko kaikki lastenkin kulut ( talvihaalarista hoitomaksuun tai vakuutukseen) sentilleen tasan? Entä jos toinen puoliso tienaa selkeästi enemmän kuin toinen ja haluaisi ostaa jotain lapselle; saako hän ostaa vaikka toinen puoliso ei pystyisi 50% ko. hankinnasta maksamaan?
Miten järjestätte ulkomaanmatkat tms.? Lähteekö perheestä vain toinen vanhempi jos toisella ei ole varaa?
Kommentit (128)
Opintolainat on meillä otettu yhtä aikaa, oltiin silloin jo yhdessä. Ihan yhdessä noita lainoja siis lyhennellään.
Jos mun tekee mieli ostaa mekko, niin ostan mekon. Jos mies haluaa ostaa kauluspaidan, niin hän ostaa. Jos mies menee lätkämatsiin, niin hän menee (ja voi ostaa jopa kaljan ja makkarankin siellä ;)) ja minä toivotan hauskaa iltaa! Enkä jää kotiin räknäämään, että voihan vee, mies osti eilen sen paidan ja tänään matsissa, nyt mun pitää ostaa 3 mekkoa!! Kumpikin siis saa hyvällä omalla tunnolla hankkia sen mitä tarvitsee ja käyttää omiin huvituksiinkin rahaa.
Meidän ei tarvitse kysellä toisten mielipiteitä pienistä hankinnoista tai vapaa-ajanmenoista. Osaamme kumpikin suhteuttaa menomme tulotasomme. Lasten hankinnat on etusijalla lainojen ja muiden pakollisten menojen jälkeen. Meistä kumpikaan ei myöskään esim. rieku baareissa juomassa perheen ruokarahoja, harrasta uhkapelejä tai ole muuten luonteeltaan erityisen vastuuton ja tuhlailevainen.
Meillä yhteinen talous ei ole mikään kyttäystalous tai kateustalous. Se on sitä, että kumpikin kantaa tulonsa yhteiseen pottiin ja se käytetään yhteisen perheen hyväksi. Me kumpikin, mies ja minä kuulumme myös tähän perheeseen, joten toki osa noista yhteisistä rahoista käytetään meidänkin hyväksi. Luottamus ja vastuullisuus kun pelaa, niin yhteisten rahojen kanssa ei saa ongelmia aikaan.
Eikö teillä ole omia menoja? En minä ainakaan viitsi pyytää miestä osallistumaan opintolainani maksuun tai jos tekee mieli ostaa mekko jos toinenkin. Tai jos mies haluaa lähteä konserttiin, johon minua ei kiinnosta mennä. Siinä vaiheessa (ainakin meillä) ne omat rahat tulevat kuvioihin mukaan. Kyllähän nyt ruoka, asuminen ja lasten kulut ym tietysti maksetaan yhdessä, mutta kyllä meillä on menoja, jotka eivät toiselle kuulu pätkääkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Molempien palkat menee omalle tilille. Yhteisiä kuluja ollaan jaettu sillä tavalla, että mies maksaa asuntolainan lyhennyksen kokonaan (800e/kk). Minä taas maksan suurimman osan ruoka- ja lasten vaateostoksista. Muita laskuja maksetaan vähän miten milloinkin.
Jos oikein laskemaan ruvettaisiin, niin varmasti miehellä menee vähän enemmän rahaa perheen yhteisiin asioihin. Minulla taas menee enemmän rahaa omiin menoihin. Mutta kun kumpikaan ei ole rahoistaan kovin tarkka, niin ei se haittaa.
Nyt kun kahden kuukauden kuluttua jään taas äitiyslomalle (ja sen jälkeen hoitovapaalle) siirtyy maksuvastuu jokseenkin kaikista laskuista miehelleni.
josta menee asuntolainan lyhennys ja vastike.
Meillä minulle tulee lapsilisät, ja minä pääasiassa lapsille ostan vaatteetkin. Samoin ruuat. Mies laittaa sitten säästöön.
Mutta, meillä voimme kumpikin ottaa toistemme pankkikortit ja käydä nostamassa rahaa jos "omat" on vähissä/loppu. Eli periaatteessa meillä on samat rahat. Se maksaa, kummalla on.
Voisin kuvitella jos olisin perheen perustanut exän kanssa viettäisin nyt samanlaista elämää kuin jotkut täällä: miehellä omat rahat ja mulla omat ja toisen rahoihin ei saa koskea vaikka ruoka loppuu.
Mies maksaa vuokran ja laskuja niin että tilille jää kuukauden bensarahat. Minä maksan loput laskut jos niitä jää ja ruokamenot sekä lasten harrastukset ja vaatteet ym. Nyt on ensimmäistä kertaa vuosiin sellainen tilanne että näiden kaikkien menojen jälkeen jää tilille rahaa. Nyt rahalla on lyhennetty autolainaa mutta parin kuun päästä on auto maksettu ja sitten olisi tarkoitus laittaa tuo ylimääräinen raha sivuun ja kun säästöjä kertyy niin lähtetään koko perhe Ruotsiin sukulaisreissulle tai jotain muuta perheen yhteistä puhataan.
Jos oikein laskemaan ruvettaisiin, niin varmasti miehellä menee vähän enemmän rahaa perheen yhteisiin asioihin. Minulla taas menee enemmän rahaa omiin menoihin. Mutta kun kumpikaan ei ole rahoistaan kovin tarkka, niin ei se haittaa.
Nyt kun kahden kuukauden kuluttua jään taas äitiyslomalle (ja sen jälkeen hoitovapaalle) siirtyy maksuvastuu jokseenkin kaikista laskuista miehelleni.
Tämä on hyvin tyypillistä. "Meillä ei lasketa joka pennosta" on hyvä asenne, kun itse on saamapuolella. Mitäpä olisit mieltä, jos huomaisit että SINÄ maksat enemmän yhteisistä menoista ja mies käyttäisi palkkansa lähinnä omiin huvituksiinsa? Veikkaampa, että laskelmat hyppäisivät äkkiä kehiin.
Ja miksi äitiyslomalla miehesi maksaa kaikki laskut? Etkö saa lainkaan äitiyspäivärahaa? Hoitovapaa on tietysti eri asia kun tyhjästä on paha nyhjästä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asumme 50/50 molempien omistuksessa olevassa asunnossa. Sen lainan maksamme puoliksi. Minulla on jonkun verran pienemmät tulot kuin miehellä, mutta minulla on varakkaat vanhemmat, joita miehellä ei ole (tämä aiheuttaa riitaa silloin tällöin). Yleensä muut kulut maksaa mies. Minä ostan sitten lapselle vaatteita jne. Yleensä meillä minä päätän, mitä laitetaan päälle. Ihan vaan siitä syystä, että se tappelu,jota en halua hävitä. Muuten tehdään kompromisseja, joissa kumpikaan ei päätä tai sitten päättää molemmat (miten asian haluaa nähdä).
Olen sitä mieltä, että niin kauan mun euro on 80 % miehen eurosta, niin mies maksaa.
Oikein naisen logiikaa parhaimmillaan. Tuollahan siitä vastuusta pääsee, että toistaa jotain ikivanhaa slogania ja pistää miehen maksamaan. Voisit nyt edes osallistua tulojen suhteessa menojen maksamiseen niin et olisi aivan naurettava.
vaikka mies lyhennykset hoitaakin. Tämä asia on jopa yhteiseltä perhetutulta (lakimies) varmistettu, että mahdollisen eron tms yhteydessä merkitystä on VAIN sillä, että OMISTUS on puoliksi. Se on ihan sama kumpi lyhennykset on hoitanut.
Eli tavallaan voisi ajatella, että mieheni jää tässä vähän "tappiolle". Mutta tilanne ei häntäkään haittaa sillä minä hoidan juoksevat kulut.
Yhteisiä kuluja ollaan jaettu sillä tavalla, että mies maksaa asuntolainan lyhennyksen kokonaan (800e/kk). Minä taas maksan suurimman osan ruoka- ja lasten vaateostoksista. Muita laskuja maksetaan vähän miten milloinkin.
HUOM! etenkin avoliitossa elävät! älkää tehkö tällaista ratkaisua, että toinen maksaa asunnon lyhennykset ja toinen hoitaa juoksevat kulut. Jos asunto on yhteinen, niin merkitkää se kummankin nimiin ja lyhentäkää molemmat lainaa. Muuten voi erotilanteessa tulla yllättäviä vaateita tyyliin "maksoin asuntolainan, joten asunto onkin minun".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hänestä on osaksi kunnia asia, että saa maksaa. Sillä hän ehkä osoittaa myös rakkauttaan minuun. En tiedä varmaksi.
[.
[/quote]
Oikein naisen logiikaa parhaimmillaan. Tuollahan siitä vastuusta pääsee, että toistaa jotain ikivanhaa slogania ja pistää miehen maksamaan. Voisit nyt edes osallistua tulojen suhteessa menojen maksamiseen niin et olisi aivan naurettava.
[/quote]
Sanoihan on ostavansa lapselle vaatteita jne. Minä ainakin käsitin asian niin, että hän osallistuu menoihin. Ja yleensä hänen miehensä maksaa, ei siis aina.
[i.
[/quote]
Oikein naisen logiikaa parhaimmillaan. Tuollahan siitä vastuusta pääsee, että toistaa jotain ikivanhaa slogania ja pistää miehen maksamaan. Voisit nyt edes osallistua tulojen suhteessa menojen maksamiseen niin et olisi aivan naurettava.
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis kommentoin vain tuohon, että jos aikoo ostaa mekon, niin joku sanoi ettei tarvitse soittaa miehelle ja kysyä lupaa. Tarkoitin lähinnä sitä, että kyllä minun ainakin pitäisi vähän siltä mieheltäkin kysyä, että ostaisinko tämän mekon vai en, jos meillä olisi yhteinen tili.
]
Eihän niitä todellakaan tarvitse edes joka kuukausi vaikka panostaisikin lasten pukemiseen.
Ei tuo ole lähelläkään kahden aikuisen tasavertaista taloudenhoitoa, jos mies maksaa varsinaisen elämisen ja nainen ostaa muutaman rätin.
Tuon kertojan eurohan on 2 euroa eikä 80 senttiä kun saa elää ilmaiseksi vain sukupuolensa takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eläähän aika moni mies naisen kotitöilläkin.
Tai miehellä on enemmän vapaa-aikaa ja mahdollisuuksia tehdä uraa ja lisätä työmarkkina-asemaansa, kun vaimo hoitaa lapsien asioita, ruokaostoksia ja ottaa päävastuun arjen pyörittämisestä.
Meneekö perheessä kaikki muutkin vastuut tasan, ei vain tienaaminen?
Hyvä systeemi on sellainen, mikä kummankin puolison mielestä on toimivaa ja heille sopivaa. Toivottavasti kummallakin on myös riittävä taloudellinen turva vaikka eron ja vanhuuden varalle, hoidettiin asiat perheessä millä tapaa tahansa.
Tässä sitten ilmeisesti tuleekin se ero. Meillä ei ainakaan kovin leveästi elellä, eli jos olen ajatellut ostaa jotain isompaa tai tehdä kunnon shoppailukierroksen, se ei todellakaan onnistu, jos mies on myös ajatellut samaa.
Juuri tuossa tilanteessa kun siellä ostoksilla on, niin ei tarvitse miettiä, että olikohan miehellä muuten jotain suunnitelmissa hankkia tässä kuussa. Ei tarvitse kuin miettiä omat menonsa. Jos sitä rahaa olisi kuin roskaa, niin eihän sillä siinä tapauksessa väliä olisikaan. Meillä kun nyt vain on tilanne, että jos tässä kuussa teen shoppailukierroksen tai suunnittelen tyttöjen iltaa syömisine sun muineen, siihen on säästetty jo edellisinä kuukausina rahaa ja vastaavasti seuraavina kuukausina sitten jätetään ostosreissut väliin.
Eli vielä tuohon, että ei kuulu miehelle pätkääkään, ostaako sen mekon vai ei. Kyllä se vain siinä tapauksessa kuuluu, jos tilillä ei paljon ole rahaa ja siitä mies on vielä suunnitellut maksavansa vaikka konserttiliput tms omaa.
Meillä on yhteinen tili, ja sieltä maksetaan omat menot silloin, kun niitä tulee. Enhän minä siellä vaatekaupan kassalla ala miettimään, että antaako mieheni mun ostaa tän mekon. Enkä soita, että käykö nyt tää, että mä maksan tän mekon. Vaan minä vain annan pankkikortin kassalla, jolloin mekko veloitetaan tililtä. Aivan kuten tekisin, jos mulla olisi oma tili.
Ei yhteinen tili tarkoita, että se on miehen tili, jota minä saan pyynnöstä käyttää. Se tili on aivan yhtä paljon minunkin tilini, ja minä käytän sitä niin kuin parhaaksi näen. Eikä se mun mekon osto kuulu miehelle pätkääkään, vaikka meillä onkin yhteinen tili.
Mutta tuo yhteinen tili toimii vain, kun on molemminpuolinen luottamus, kulutustottumukset ovat kohtuulliset ja rahasta ei ole aivan huutava pula eli tili ei mene miinukselle, vaikka kumpikin keksisi ostaa samana päivänä uudet kengät.
Eikö teillä ole omia menoja? En minä ainakaan viitsi pyytää miestä osallistumaan opintolainani maksuun tai jos tekee mieli ostaa mekko jos toinenkin. Tai jos mies haluaa lähteä konserttiin, johon minua ei kiinnosta mennä. Siinä vaiheessa (ainakin meillä) ne omat rahat tulevat kuvioihin mukaan. Kyllähän nyt ruoka, asuminen ja lasten kulut ym tietysti maksetaan yhdessä, mutta kyllä meillä on menoja, jotka eivät toiselle kuulu pätkääkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on yhteen muuttamisesta asti ollut yhteiset rahat eikä avioliitto sitä ole mitenkään muuttanut. On ollut aikoja, jolloin minä olen "elättänyt" miestä, yhdessä "elätetty" toisiamme ja nykyisin mies "elättää" minua ollessani hoitovapaalla. Elättäminen on minusta huono ilmaisu. Ei kukaan minua elätä. Mies maksaa, koska hänellä on enemmän tuloja minun hoitaessani meidän lastamme. Ei se ole elättämistä vaan perheen työnjakoa.
Me ei riidellä rahasta juuri koskaan. Kumpikin on sen verran järkevä, että osaa ostella varojen mukaan. Vapaasti ostelen mitä haluan ja eikä mieskään pyytele lupaa harrastuksiinsa tai muuhun vastaavaan. Toki jos jompikumpi haluaa selvästi jotain kalliimpaa ostaa niin yhdessä neuvotellaan asiasta.
Tällä hetkellä mies maksaa kaikki laskut sen tililtä kummalla on enemmän rahaa. Jos minulla ei ole rahaa, pyydän miestäni siirtämään sinne omaltaan ja jos hänelle ei jää laskujen maksun jälkeen rahaa, hän siirtää minun tililtä omalleen.
En voisi elää suhteessa, jossa puolisoilla on erilaiset elintasot. Musta se ei kuulu hyvään ja turvalliseen liittoon. On ihanaa tietää, että mies tukee minua sekä taloudellisesti että henkisesti. Saman olisin valmis tekemään hänenkin puolestaa.
Voisitko lukea ensin aiemmankin viestin? Ei jaksaisi montaa kertaa vastata.
Siis vielä yhden kerran: Tulomme eivät ole kovin isot enkä ole ajatustenlukija. Jos meillä olisi yhteinen tili ja aikoisin ostaa mekon, en "uskaltaisi" ostaa sitä, jos en ensin kysyisi mieheltä, onko ok ostaa se mekko vai onko hän suunnitellut jotain muuta. Ja tuo "suunnitellut jotain muuta" ei tarkoita sitä, että mies suunnittelisi kaikkea mielen mukaan ja minä en saa vaivaista mekkoa ostaa, vaan sitä, onko esim joku isompi lasku maksua odottamassa tai joku muu asia, jonka olen unohtanut.
Ja muutenkin mielestäni yhteisistä rahoista puhuttaessa olisi mielestäni fiksua ilmoittaa, että tässä olisi nyt tällainen hankinta. Miten ne siinä vaiheessa, kun ostan sitä mekkoa muuttuisi yksin minun rahoikseni? Mutta edelleenkin olen sitä mieltä, että meillä toimii juuri tämän takia paremmin nuo omat tilit.
Miksi koet, että sun pitää kysyä mieheltäsi lupaa oman(kin) tilisi käyttöön?
Siis kommentoin vain tuohon, että jos aikoo ostaa mekon, niin joku sanoi ettei tarvitse soittaa miehelle ja kysyä lupaa. Tarkoitin lähinnä sitä, että kyllä minun ainakin pitäisi vähän siltä mieheltäkin kysyä, että ostaisinko tämän mekon vai en, jos meillä olisi yhteinen tili.
]
siltä mieheltäkin kysyä". Otin sen vähän niin, että pidät minua idioottina, kun minun ei tarvitse kysyä. Ja minä sitten pidin sinua tyhmänä siksi, että ajattelin, ettet tuntisi oloasi riittävän riippumattomaksi, ellei sinulla olisi omaa tiliä.
Oikeasti kyse ei näytä olevan kumminkaan päin tuosta, vaan vain siitä, että toinen käytäntö toimii toisessa perheessä ja toinen toisessa. Tietenkin yhteisen tilin kanssa pitää katsoa, ettei rahat pääse loppumaan, mutta ei kai ne eri tilit sitä muuta mihinkään, onhan ne perheen käytössä olevat rahamäärät ihan samat tilimuodoista riippumatta. Toisille vain näyttää olevan helpompi tarkkailla yhtä tiliä ja toiset haluaa tarkkailla eri tileiltä eri tarkoituksiin käytettäviä rahoja.
Ja olihan tuolla edellä sitten noitakin, joille ei ole löytynyt oikeudenmukaista tilienkäyttösysteemiä. Tsemppiä heille.
Voisitko lukea ensin aiemmankin viestin? Ei jaksaisi montaa kertaa vastata.
Siis vielä yhden kerran: Tulomme eivät ole kovin isot enkä ole ajatustenlukija. Jos meillä olisi yhteinen tili ja aikoisin ostaa mekon, en "uskaltaisi" ostaa sitä, jos en ensin kysyisi mieheltä, onko ok ostaa se mekko vai onko hän suunnitellut jotain muuta. Ja tuo "suunnitellut jotain muuta" ei tarkoita sitä, että mies suunnittelisi kaikkea mielen mukaan ja minä en saa vaivaista mekkoa ostaa, vaan sitä, onko esim joku isompi lasku maksua odottamassa tai joku muu asia, jonka olen unohtanut.
Ja muutenkin mielestäni yhteisistä rahoista puhuttaessa olisi mielestäni fiksua ilmoittaa, että tässä olisi nyt tällainen hankinta. Miten ne siinä vaiheessa, kun ostan sitä mekkoa muuttuisi yksin minun rahoikseni? Mutta edelleenkin olen sitä mieltä, että meillä toimii juuri tämän takia paremmin nuo omat tilit.
Miksi koet, että sun pitää kysyä mieheltäsi lupaa oman(kin) tilisi käyttöön?
Siis kommentoin vain tuohon, että jos aikoo ostaa mekon, niin joku sanoi ettei tarvitse soittaa miehelle ja kysyä lupaa. Tarkoitin lähinnä sitä, että kyllä minun ainakin pitäisi vähän siltä mieheltäkin kysyä, että ostaisinko tämän mekon vai en, jos meillä olisi yhteinen tili.
]
No en pidä sinua idioottina, jos et kysy mieheltäsi, vaan niinkuin jo tuolla jossain aiemminkin sanoin, se olennainen asia ainakin meidän kohdalla taitaa olla se, että sitä rahaa ei kauheasti ole ylimääräistä. Eli jos olisi yhteinen tili, josta toisen pitäisi vielä maksaa parin päivän sisällä sähkölasku, ei siitä paljon mekkoja ostella. Siis pysyy paremmin selvillä kun on omat tilit, eikä nimenomaan tarvitse kysellä toiselta, että maksoitkos jo muuten sen sähkölaskun. Ja homepää kun olen, en edes muistaisi jos joku sähkölasku odottaisi maksua, vaikka mies olisi siitä sanonutkin.
Koko ajan olen siis vain tarkoittanut, että kun on omat tilit, myös nuo omat hankinnat on helpompi tehdä, kun ei tarvitse sumplia ja kysellä toisen kanssa. Ainakin meillä, kun pitää vähän tarkemmin laskea, että mihin on varaa ja mihin ei.
siltä mieheltäkin kysyä". Otin sen vähän niin, että pidät minua idioottina, kun minun ei tarvitse kysyä. Ja minä sitten pidin sinua tyhmänä siksi, että ajattelin, ettet tuntisi oloasi riittävän riippumattomaksi, ellei sinulla olisi omaa tiliä.
Oikeasti kyse ei näytä olevan kumminkaan päin tuosta, vaan vain siitä, että toinen käytäntö toimii toisessa perheessä ja toinen toisessa. Tietenkin yhteisen tilin kanssa pitää katsoa, ettei rahat pääse loppumaan, mutta ei kai ne eri tilit sitä muuta mihinkään, onhan ne perheen käytössä olevat rahamäärät ihan samat tilimuodoista riippumatta. Toisille vain näyttää olevan helpompi tarkkailla yhtä tiliä ja toiset haluaa tarkkailla eri tileiltä eri tarkoituksiin käytettäviä rahoja.
Ja olihan tuolla edellä sitten noitakin, joille ei ole löytynyt oikeudenmukaista tilienkäyttösysteemiä. Tsemppiä heille.
nyt noin ole...hoitovapaalla (molemmat on olleet vuorollaan) isompituloinen maksoi enemmän laskuja, periaate oli että kumpikaan ei tuhlaa. Nykytilanteessa minä olen isompituloinen.
En suostu yhteisiin tileihin, koska mies on aika tarkka rahanmenosta ja minä olen heräteostaja. Vältytään turhilta riidoilta, kun rahat on selkeästi erilliset. Lasten kulut mies maksaa mukisematta ja arvostaa laatutavaraa, kunhan se on alesta.... Kaupassa käydään vuoroviikoin. Säästötili meillä on yhteinen, ja sinne kannetaan possukolikot ja 100 euroa/nenä/kuukausi,sieltä maksetaan yllärimenot ja muut vastaavat. Jos ei toisella ole varaa, otetaan yhteiseltä tililtä...
minä maksan lähes kaikki ruuat, lasten vaatteet , pyörät jne, matkat ja kaiken ylimääräisen (Tv, auto, huonekalut jne. Laskut maksetaan about tasan.
Mutta samalla selvisi miksi suomalaiset eivat rikastu. Meilla on aina ollut yhteinen tili ja sielta on joka kuukausi laitettu ylimaaraiset rahat sijoituksiin. Nyt on asiat niin etta voimme elaa vaikka 150 vuotta eika rahat lopu.