Miten jaette lasten kustannukset perheissä, jossa EI ole yhteisiä rahoja?

meillä on yksi lapsi, kohta vuoden. molemmilla on eri tilit, mutta käytännössä rahat on yhteisiä, koska jos toisella on tili tyhjä, toinen siirtää tarvittavan määrän, jos sattuu olemaan. autolaina on molempien nimissä mutta mies kun on töissä maksaa sen. mies maksaa myös vuokran, sähkön, yms. mä maksan omat laskuni ja omat lainani, mutta autetaan kyllä toisia jos toisella ei oo rahaa tai menee johonkin isompaan laskuun. Eletään ihan köyhyysrajalla, ettei tässä paljon ole rahoja käyttöön. Olen kotiäitinä ja reilun vuoden päästä opiskelija, sitten mun tulot pienenee puolella. Tiukkaa tulee olemaan ja tuntuu ettei lainoja saada koskaan maksettua. niinpä yritän edes jotain pientä mitä osaan tehdä, kuten muotokuvia ystäville pientä korvausta vastaan ja isompi projeksti on lasten kuvakirja. tulot niistä menee yhteisien lainojen ja omien maksuun .



Ammatti mulla on että jos olisin töissä jaettaisiin varmaan enemmän tasapuolisesti, että olisi varaa enemmän omiin menoihin, tai yhteisiin matkoihin tai muuhun. En vaan pysty enää tekemään omaa ammattiani, niinpä pakko saada uus ammatti lisäks. Onneks mies ei toivo mun menevän töihin, koska musta on tärkeää olla lapsen kanssa kotona vaikka taloudellisesti onkin tiukkaa. Ja lapsi jää varmaan ainoaksi, ellei talous vähän parane.



Mun mielestä on ihan toimiva rahajako meillä. Yleensä mä ostan lapsen tarvikkeet, tai isovanhemmat. Paljon olen saanut käytettyjä lasten vaatteita. Halvinta ostetaan ja monesti käytettyä. Lapsilisä yleensä menee ruokaan. Itselle vaatteet ostan käytettynä, mutta uutena kengät yms, harvoin tulee kyllä ostettua, kun entiset on rikki tai yli 2-3 vuotta vanhat.

eli maksetaan normaalisti mun töissä ollessa lainoista, vastikkeista yms. omat osuutemme. Kuitenki auto esmes on oikeesti miehen vaikka mä sitä enemmän käytänkin, eli hän maksaa auton, ja mä sitte tankkaan ja maksan huoltoja sen mukaan mitä sovitaan. Mies maksaa lähes aina kauppareissut, ja mä hoidan puolestani vakuutukset ja sähkölaskut yms. Joskus on laskettu että suurin piirtein menee 50-50 nuo kulut, muttei todellakaan ruveta jakamaan kauppalaskua :D tai muutenkaan sentilleen kyttäämään kuka maksoi ja mitä maksoi. Suurimmaksi osaksi mä maksan lasten vaate hankinnat, koska tiedän paremmin mitä tarvii ja helpommin pääsen ostamaan, mies sitte maksaa jotain muuta.



Eli omat rahat/tilit, eikä kysellä saanko ostaa, mutta ei myöskään todellisuudessa kytätä, kumpi nyt tässä kuussa on maksanut enemmän :D

eli maksetaan normaalisti mun töissä ollessa lainoista, vastikkeista yms. omat osuutemme. Kuitenki auto esmes on oikeesti miehen vaikka mä sitä enemmän käytänkin, eli hän maksaa auton, ja mä sitte tankkaan ja maksan huoltoja sen mukaan mitä sovitaan. Mies maksaa lähes aina kauppareissut, ja mä hoidan puolestani vakuutukset ja sähkölaskut yms. Joskus on laskettu että suurin piirtein menee 50-50 nuo kulut, muttei todellakaan ruveta jakamaan kauppalaskua :D tai muutenkaan sentilleen kyttäämään kuka maksoi ja mitä maksoi. Suurimmaksi osaksi mä maksan lasten vaate hankinnat, koska tiedän paremmin mitä tarvii ja helpommin pääsen ostamaan, mies sitte maksaa jotain muuta.



Eli omat rahat/tilit, eikä kysellä saanko ostaa, mutta ei myöskään todellisuudessa kytätä, kumpi nyt tässä kuussa on maksanut enemmän :D

eli maksetaan normaalisti mun töissä ollessa lainoista, vastikkeista yms. omat osuutemme. Kuitenki auto esmes on oikeesti miehen vaikka mä sitä enemmän käytänkin, eli hän maksaa auton, ja mä sitte tankkaan ja maksan huoltoja sen mukaan mitä sovitaan. Mies maksaa lähes aina kauppareissut, ja mä hoidan puolestani vakuutukset ja sähkölaskut yms. Joskus on laskettu että suurin piirtein menee 50-50 nuo kulut, muttei todellakaan ruveta jakamaan kauppalaskua :D tai muutenkaan sentilleen kyttäämään kuka maksoi ja mitä maksoi. Suurimmaksi osaksi mä maksan lasten vaate hankinnat, koska tiedän paremmin mitä tarvii ja helpommin pääsen ostamaan, mies sitte maksaa jotain muuta.



Eli omat rahat/tilit, eikä kysellä saanko ostaa, mutta ei myöskään todellisuudessa kytätä, kumpi nyt tässä kuussa on maksanut enemmän :D

Puoliso tienaa huushollin rahoista 60 prosenttia ja toinen puoliso 40 prosenttia ja sen mukaan molemmat sijoittaa rahaa käyttötilille kuukausittain. Molemmillä jää jotain itselleenkin ja olemme tosi tyytyväisiä.

Eikä meillä ole yhteisiä rahoja. Eikä makseta kaikkea puoliksikaan.



Minä maksan asuntolainana, vakuutukset, autot, lapsiin liittyvät maksut, ruuat.

Mies maksaa sähkölaskun, vesimaksun, autopaikan.



Lomamatkoille menemme aina kaikki yhdessä. Minä matkailen vanhempieni luona kerran vuodessa lasten kanssa ilman miestä. Mies ei matkaile koskaan yksinään, koska ei halua.



Harrasteet jokainen maksaa itse, samoin puhelimet. Kun mieheltä on rahat loppu, hän pyytää minulta rahaa. Annan tai sitten en, riippuu omasta tilitilanteesta ja käyttötarkoituksesta.

laskettu noin arvio mitä kuukaudessa menee rahaa: vuokra, laskut, ruoat, lapset, vaatteet, ja tämä summa laitetaan tilipäivänä "maksutilille" niin, että minä ja mieheni laitamme palkastamme prosentuaalisesti yhtä suuren osan. Minä tienaan enemmän kun mies, joten laitan tuolle tilille myös enemmän kun mies. Omille tileille jää sitten käyttörahaa, minulle enemmän kun miehelle, koska tienaan enemmän kun mies. Minusta ihan reilua, koska molemmille pitää jäädä omaa rahaa, mutta isomman palkan saavalle tietysti enemmän.



Tuonne maksutilille laitettava noinsumma on sen verran pyöristetty ylöspäin, että ei ikinä kulu kokonaan, joten sinne on kertynyt myös säästöjä mm. lapsien varalle.



Omilla rahoilla saaa sitten kukin tehdä mitä tykkää, ei ole toisella mitään valittamista.



Olen aikoinani myös elättänyt miehen vuosia, kun hän opiskeli, eikä saanut töitä lisäksi, ja minä kävin töissä. Maksoin kaiken, eikä itseäni haitannut yhtään, mutta mies ei tykännyt elää siivellä, joten kun sai töitä, sovittiin raha järjestelyt näin. Poikkeustapauksissa, kuten tyttömyys, vauvavapaa ym. sitten se maksaa kummalla sattuu olemaan rahaa.



Niin ja kun joku ihmetteli, että mitä tehdään jos toisella ei ole varaa kalliiseen ja toinen haluaa sen ostaa, tällä meidän systeemillä ei haittaa vaikka minulla olisi 10 000 tilillä ja miehellä 10 tai toisinpäin, kun lastenhankinnoissa se määrää, mitä on sielä maksutilillä. Eli jos sielä on rahaa niin paljon, että voi jotain kalliimpaa ostaa, niin sitten ostetaan (ja sielä on aina tarpeeksi, kun on ylimääräistä) Ja toki kumpikin saa ostaa myös omilla rahoillaan lapsille jotain, tosin ei ole vielä koskaan ostanut, kun helpompi tuolta maksutililtä maksaa

Lapsen kustannukset menevät luonnollisesti puoliksi.

Jos on omat rahat ja tilit, niin miten sitten tasataan kaikki esim. lapsen kustannukset. Onko joka ilta hirveät laskusulkeiset, kun toinen ilmoittaa, että ostin tänään lapselle sukat ja housut, maksa puolet ja toinen kertoo maksaneensa lapsen pääsymaksun uimahalliin ja sitten vielä ostaneensa kaverisynttäreille lahjan ja kortin... Siinä sitten ynnäillään ja vähennellään että kumpi on velkaa kummalle ja kuinka paljon, vai? Ja sitten toinen muistaa, että ai niin, ostin muksulle myös uuden hammasharjan tänään ruokakaupasta, vähennä vielä puolet siitä.

Jos sanotaan, että lasten kustannukset menevät puoliksi, ei se tarkoita, että hammasharjan hinnasta lasketaan senttejä. Kuinkahan eronneet parit pitävät laskusulkeisia, kun heilläkään ei todennäköisesti ole yhteistä tiliä, mutta yhteisiä lapsia kuitenkin. Jos vaikka isä tapaa lapsia viikonloppuisin, niin ottaako hän kuitit talteen, esim mitä ovat syöneet ja bensat luonnollisesti ym?

Miksi tämä on nyt niin vaikea ymmärtää, että molemmat pistävät suunnilleen saman verran omistaan?

Lapsen kustannukset menevät luonnollisesti puoliksi.

Jos on omat rahat ja tilit, niin miten sitten tasataan kaikki esim. lapsen kustannukset. Onko joka ilta hirveät laskusulkeiset, kun toinen ilmoittaa, että ostin tänään lapselle sukat ja housut, maksa puolet ja toinen kertoo maksaneensa lapsen pääsymaksun uimahalliin ja sitten vielä ostaneensa kaverisynttäreille lahjan ja kortin... Siinä sitten ynnäillään ja vähennellään että kumpi on velkaa kummalle ja kuinka paljon, vai? Ja sitten toinen muistaa, että ai niin, ostin muksulle myös uuden hammasharjan tänään ruokakaupasta, vähennä vielä puolet siitä.

Molemmat saavat omat palkat, jotka menevät omille tileille ja välillä siirretään yhteiselle tilille samansuuruinen summa (josta maksamme yhteiset menot).



Mieheni on huomattavasti minua varakkaampi, mutta minä olen meillä se, joka haluaa pitää kiinni "omien rahojen" systeemistä. Haluan olla itsellinen.



Emme ole koskaan riidelleet rahasta, emme ole turhan tarkkoja tasajaosta ja uskon, että "omat rahat" systeemissä rahaa säästyykin helpommin. Tuttavaperheessä mm. on kiire tuhlata yhteisiä rahoja (ja ostaa itselle jotain kivaa) ennekuin toinen on tuhlannut kaiken).

miten sellainen perhe-elämä edes onnistuu, jos rahat eivät ole yhteisiä? En tarkoita, että pitäisi olla esim. yhteinen pankkitili, mutta yhteiseen pesäänhän ne rahat joka tapauksessa tulevat. Kumpikin on vastuussa koko perheestä ja yhteinen etu menee aina oman edun edelle. Puhutteko edes totta te, jotka "olette velkaa" puolisollenne vai onko se jotain laskennallista?

Meillä on omat rahat joista maksetaan yhteiset menot ja lopuilla rahoilla saapi tehdä kumpainenkin sitä mitä itse haluaa. Mitä lapseen tulee niin se on _yhteinen_ ja kumpikin ostaa sille oman mielensä mukaan sitä mitä lapsi nyt sattuu tarvitsemaan. Silloin kun olin hoitovapaalla niin mies osti enemmän. Jos mies olisi katsonut että hänen palkkansa on vain häntä varten niin mä olisin kävellyt lapsi kainalossa pihalle. Hoitovapaa-aikana ei tarvinnut kauhesti miettiä miten maksaa matkoja kun oltiin pa. Nyt kun matkustellaan niin homma menee niin että esim. mä maksan lennot ja mies hotellit.

Ja vielä tuohon ap:n viestiin. Mielestäni omituinen kysymys tuo, että miten järjestätte ulkomaanmatkat? Ei kaikki matkustele monia kertoja vuodessa eikä kaikilla ole edes tulotasot niin kaukana toisistaan, että toinen tekisi maailmanympärimatkoja ja toinen vetää kotona makaroonia.

mieluiten matkustetaankin yhdessä joten olispa outoa, jos ei toinen rahan puutteen vuoksi pääsisi mukaan.



erillisistä rahoista:

Sitä olen aina ihmetellyt, että jos äiti on äitiyslomalla tai hoitovapaalla niin eikö isän kuuluisi jotenkin kompensoida sitä kun yhteistä lapsesta kuitenkin on kysymys - eli maksaa sitten vaikka lapsen hoidosta äidille...

Eikö teillä ole omia menoja? En minä ainakaan viitsi pyytää miestä osallistumaan opintolainani maksuun tai jos tekee mieli ostaa mekko jos toinenkin. Tai jos mies haluaa lähteä konserttiin, johon minua ei kiinnosta mennä. Siinä vaiheessa (ainakin meillä) ne omat rahat tulevat kuvioihin mukaan. Kyllähän nyt ruoka, asuminen ja lasten kulut ym tietysti maksetaan yhdessä, mutta kyllä meillä on menoja, jotka eivät toiselle kuulu pätkääkään.

mitä JÄRKEÄ on pitää yllä perheen talousasioissa niin hankalaa tilannetta kuin eronneilla kun kerran ollaan naimisissa ja yhteistä taloutta?

Kuinkahan eronneet parit pitävät laskusulkeisia, kun heilläkään ei todennäköisesti ole yhteistä tiliä, mutta yhteisiä lapsia kuitenkin. Jos vaikka isä tapaa lapsia viikonloppuisin, niin ottaako hän kuitit talteen, esim mitä ovat syöneet ja bensat luonnollisesti ym?

Molemmilla on omat tilit ja omat rahat. Asuntolaina maksetaan puoliksi. Muut elämiskulut on jaettu löyhästi puoliksi, tyyliin sähkölasku sulle - öljylasku mulle. Ruokakaupassa maksetaan kai suunnilleen vuorotellen, tosin tästä ei kumpikaan pidä kirjaa. Jos ollaan ulkona syömässä, välillä maksaa toinen ja välillä toinen. Mitään sentintarkkoja laskelmia emme harrasta. Lasten menot ovat yhteisiä, molemmat ostamme mielellämme lapsille vaatteita ja muuta tarpeellista eikä näistäkään tehdä laskelmia, tosin näppituntumalla taidan olla minä jonka mukaan useammin tarttuu joku turha lelu kauppareissun yhteydessä.



Kumpikin vastaa itse omista henkilökohtaisista menoistaan, esim. vaatteista, omasta puhelinlaskusta ja ns. turhuuksista. Jos tekee hirveästi mieli ostaa ne ihanat halvat 300 euron kengät, voi ne ostaa jos omalla tilillä on rahaa. Jos ei ole rahaa, niin sitten säästetään ja tingitään jostain muusta. Hyvin yksinkertaista. Itse ostaa täräytin äskettäin erittäin kalliit harrastusvälineet ( hinta nelinumeroinen luku), asia johon yhteisten rahojen politiikkaa elävät kaverini eivät pystyisi. Olin systemaattisesti säästänyt tätä varten eikä ostokseni hetkauttanu tai huonontanut vaimoni tai perheemme taloutta.



Systeemin edut



koskaan ei tarvitse kysellä lupaa ostamisiin

kumpikin panostaa yhtä paljon asumiseen, kumpikaan ei ole ns. elätti

kummankaan ei tarvitse kärsiä toisen heräteostoksista, esim. "koko perhe elää kaurapuurolla koska isi halusi prätkän"

-rahasta ei riidellä, yksinkertainen systeemi

-vastuu rahankäytöstä säilyy, kun ei voi törsäillä toisen tiliin



Miten tämä on mahdollistettu?

-kumpikin nauttii kohtalaista (ei kuitenkaan erityisen muhkeaa) palkkaa ja on hankkinut hyvän ammatin

-asumismenomme on kohtuulliset, ei siis ökykallista kämppää sadan vuoden maksuajalla

-kumpikin kannattaa tasa-arvoa, vapaus ja vastuu kulkevat käsi kädessä



Lopuksi vielä mainittakoon, että totta kai kriisitapauksissa, esim. toisen jäädessä työttömäksi, autetaan toinen toista eikä jätetä nälkää näkemään saati tehdä velkakirjoja (?!). Perusoletus on kuitenkin se, että kumpikin on vastuussa perheen taloudesta.

on meillä omatkin menot ja ostokset ja omiakin matkoja, mutta ei ole koskaan ollut ongelma, että kaikki on maksettu yhteiseltä tiltiltä - tässä tietty pitää molemmilla olla samanlainen rahan käyttötyyli.- meillä molemmilla maltillinen ja vuoden lopulla maksetaan ylimääräisiä lainan lyhennyksiä säästöön jääneillä rahoilla - yhdessä

Yhteiset asuntolainat (3kpl) ja autolaina + yksi lapsi. Meillä on molemmilla omat tilit ja laskut pyritään suurinpiirtein maksamaan puoliksi, jos molemmilla siihen on rahaa. Itse olen nyt ollut hieman yli puol vuotta opintuella ja maksan opintotuella ja lapsilisällä sen, mitä pystyn ja loput maksaa mies, koska on töissä. En jää velkaa miehelleni, mutta ei se minusta ole kovin mukavaakaan, kun itse ei voi maksaa enempää laskuja. Puolen vuoden päästä toivottavasti pääsen sitten töihin ja vuorostani makseleen yhtälailla niitä laskuja. (Tilanne on myös ollut joskus niin päin, että mies oli työtön ja itse töissä)



Yleensäkin meillä esim. kaupassa maksaa se kummalla on enemmän rahaa. Koskaan ei ole riitaa rahasta ollut, koska yhteisen hyvän takia tässä eletään. Myös lapsen kaikki kulut menee samalla periaatteella.

t: 63



mekin laskimme pari vuotta ilman yhteen muutettuamme kuluja ja mutta vähitellen se jäi pois... ja tuntuis ihullulta kun olemme naimisissaja on lapsia -

ymmärrään toko jos mis tuhlaa omiin harrastuksiinsa, on pakko osa hänen palkastaa heti palkka päivänä pidättää perheen kuluihin ennekuin se menee, mutta en myöskään voisi kuvitella olevani naimisissa sellaisen miehen kanssa