kolmas "vauvaton" kierto ja olen ihan maassa - tulenko ikinä raskaaksi?

Niin totta! Minua ei koskaan ole toisten raskaudet tai vauvat haitanneet. En mitenkään katkeroitunut kun vauvaa ei kuulunut, kun kuitenkin oli paljon muutakin elämässä. Hassu juttu, tai no ei niin hassu mutta kuitenkin, kun minä tulin raskaaksi, kälyni suuttui siitä minulle. He kun olivat yrittäneet 2 vuotta ja nainen oli niin katkera! Eivät tulleet ristiäisiin vaikka kutsuttiin, nykyään nainen välttää edes kadulla tervehtimistä. Livahtaa kauppaan jos näkee minut. Eivät tule enää edes anoppilaan jos me ollaan siellä. Ennen oltiin hyviä kavereita, mutta ei vaan pystynyt sulattamaan sitä että meillä vihdoin onnisti. :(

Sanokaahan nyt jotain, kun olen ihan varma, etten ikinä tule raskaaksi, kun nyt on kolme kiertoa yrittämistä takana ja vauvaa ei kuulu :(

Tänään taas alkoi kuukautiset ja olen niin surullinen ja allapäin. Tulenkohan ikinä raskaaksi?

Ensimmäinen lapsi yrityksessä.

Ei hyvänen aika sentään, mitä sä uikutat? 3 kk on täysin normaalia. 12 kk on täysin normaalia. Jos ei vuoteen ala kuulua niin sitten tutkimuksiin. Minkä takia sun asenne on jo etukäteen että "ei onnistu"? Vai onko tää taas tätä heti-mulle-kaikki-tänne -asennetta. Hohhoijaa. Ei elämä menee niin. Lapsia ei tehdä, niitä saadaan.

Miksi ei olisi, hänhän on saanut kaiken huomion ainakin 6v ja sitten joku "rääpäle" tulee ja vie hänen paikan. Ei hyvä.. siis esikoisen mielestä. Mutta siitä huolimatta onnea yritykseen. Joskus vasta 3. koeputkihedelmöitys tuo tuloksen.

Mutta eiköhän se onni meillekin vielä uudelleen tule ja onhan siinäkin puolensa, että esikoinen on sitten jo iso, niin voi autella vauvan kanssa ja varmaan ei tule mustasukkaisuutta yms. Ja kivahan se olisi, että äiti olisi kotona, kun lapsi on eskarissa tai koulussa.

.

Sulla on siihen todellakin aihetta!



Nimimerkillä yritystä pian 8v. ja saaliina yksi lapsi ja yksi keskenmeno.

Tiedän sen olevan vaikeaa, mutta yritä unohtaa, että yritätte vauvaa. Monesti se ettei asiaa mieti niin auttaa. En tiedä mistä se johtuu. Ainakin stressi vaikeuttaa raskaaksi tuloa. Tai kokeile vaikka ovistikkuja, niin paikallistat ainakin oviksen ja mahdolisuudet paranee. Onnea yritykselle!

(meillä ekaa yritettiin 10kk ja nyt toisesta menossa yk 7)

Että vähän liian aikaista ap:n surra.

Ärsyttää tuollaiset ruikuttajat....HETI MULLE KAIKKI TÄNNE JA NYT,kultalusikka suussa syntyneet.Voithan mennä heti jonoon hoitoihin ja valehdella että oot vuoden yrittäny.Mieheltä simppatesti ------>aika usein se vika onkin niissä simpoissa.....6 vuotta yrittänyt,luomu keskenmeno takana, lapsi ekasta icsi hoidoista,sitten ero että ei se niin auvoista se elämä sen lapsenkaan kanssa ole....

ja ekaks lopeta se stressaaminen......

Kuopus kierrosta nro 3.



Kavereista joilla pieniä lapsia tai raskaana nyt, ainoastaan yksi on saanut lapsen aluille 2. kierrosta (toista tekivätkin sitten melkein vuoden ennen kuin tärppäsi), useimmilla mennyt 6-12kk, usemalla pitkälti toista vuotta.



Älä stressaa liikaa sillä turha stressi heikentää mahdollisuuksia tulla raskaaksi.

Kyllä se siitä, ei kannata luovuttaa:)

voi elämän kevät että oot kauan odottanu...

Eikä teistä kukaan tiedä esim. ap:n tilannetta pintaa syvemmältä, voihan joku olla toivonut hartaasti sitä vauvaa jo pitkiäkin aikoja, ennen kuin käytännössä "lapsen teko" edes alkaa. Nainen voi olla elänyt monta vuotta tuskallisessa vauvakuumeen kourissa, ennen kuin edes miestä on itselleen löytänyt. Mitä te olette ketään arvostelemaan?



En sano että ap:n tilanne olisi tuo, en sano etteikö hän olisi hieman hätä housuna tämän asian kanssa. Mutta en voi häntä moittiakaan. Hyvä kun tulee tänne purkamaan sen pahan olonsa, eikä vaikka jollekkin ystävälleen joka sattumalta olisikin yrittänyt lasta paljon häntä kauemmin. Siis jos, jos ja jos..



JA tiedoksi, olen elänyt saman vaiheen, tiedän että tuossa vaiheessa yritystä voi tulla juuri noita ajtuksia, mutta lapsen saaminen meillä vain venyi ja venyi, meni vuosi ja toinen.. Silloin siihen jo turtuu, tyytyy kohtaloonsa. Mutta kun ne menkat ei sitten kerran alkanutkaan, positiivinen raskaustesti pysäytti kyllä maailman. Testejäkin piti tehdä varmistukseksi 3 kpl. Ja btw - raskauden alkaesssa olin 21-vuotias - ei se nuori automaattisesti ole helposti sikiävä.



AP - Yritä olla stressaamatta - se on se yleinen syy millä voit itse viivästyttää raskautumista. Tsemppiä! Todellakin nauttikaa toisistanne.

Meillä tehtiin kakkosta 2,5v ja olin jo asennoitunut et meil on sit vaan yksi lapsi, nyt kakkonen on pian 5kk . Lapsi on lahja ja niitaä todellakin saadaan eikä tehdä. Ota ap vaan ihan rauhassa, älä ota paineita tämän asian kanssa. Vuoden yrittämisen jälkeen kannattaa mennä tutkimuksiin.

Yksityinen gynekologi tutkii ultraäänellä munasarjat ja näkee kehittyykö munasoluja yms.



Tämä varsinkin, jos kierrossa on pienintäkään ongelmaa.

Ei siinä gynen käyntiä aikaisemmin tarvita, jos vielä sittenkään.

Vuoden sisällä 90% pariskunnista saa raskauden alulle. On siis paljon todennäköisempää, että tulet raskaaksi, kuin että et tulisi. Niistä 10%:stäkin muistaakseni 80% saa lopulta lapsen keinolla tai toisella.



t. 5v yritystä ja aika epätoivoisia fiiliksiä. Lopulta sain kaksoset. Ymmärrän silti tuntemuksiasi.

Onhan siellä muutenkin hyvä välillä käydä paikat tarkistuttamassa, ottaa papakoe yms.

sitten lakkas yrittämästä kun elämäntilanteeseen ei enää lapsi sopinut ja PAM on nyt sitten raskaana :) että näin



itselläni homma on käynyt helposti. molemmat lapset heti ekalla kierrolla. mutta meillä taitaa olla suvussa tämä hedelmällisyys :) äitkin sanoi tulevansa raskaaksi jos liikennevaloihin pysähtyi miehen kanssa samaan aikaan :) heh

raskautta! Ei todellakaan. Kannattaa vaan jättää ehkäisy pois ja nauttia seksistä. Se tulee sitten aikanaan, jos on tullakseen. Todennäköisesti tulee. ja jos ei tule, olet niin nuori että ehdit saada kaikki mahdolliset hoidot.



Nauti! Olet todella hyvässä asemassa, olet noin nuori ja voit jo nyt antaa raskaudelle mahdollisuuden, ts sinlla on sopiva kumppani.



Älä ihmeessä rupea mitään tikuttelemaan tai mittailemaan. Unohda koko asia ja suhtaudu siihen vaikka niin, että vuosi siinä nyt ainakin menee.



Iloista meininkiä!

t. täti 40-v ja lapsi 2 v

Se on sitä ensimmäisellä kerralla ,toisella, kolmannella, kolmannellakymmenellä toisella ja kuudennellakymmenennellä kerralla.

Pettymys tuppaa kasvamaan mitä kauemmin aikaa kuluu, jossain vaiheessa alkaa yleensä pakkomielle, jossain vaiheessa ahdistus.



Ehkä kannattaa alkaa miettiä, miten voisi suhtautua "keveämmin" asiaan, vaikka vaikeaahan se tietysti on. Toivottavasti tärppää pian!

Sitä et voi tietää vielä - todennäköisesti tulet. Voi olla ettet. Ahdistava juttu, mutta sitä se tulee olemaan lapsenkin kanssa se elämä - monenmoista tilannetta, jotka aiheuttavat huolta, sillä mitään varmuutta mistään ei ole.



Kun lapsi astuu mukaan elämään, et koskaan näe enää täysin huoletonta päivää - jossain alitajunnassa on aina huoli tai ainakin huolehtiminen, vaikka se ei aktuaalisesti olisikaan läsnä joka hetki.