Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Pitkään ulkomailla asuneet, miten sopeuduitte takaisin Suomeen? Sis. tilitystä..

Vierailija
09.04.2009 |

Eli tilanne on tämä. Asuin vuosia ulkomailla, ja palasin takaisin Suomeen jo kahdeksan vuotta sitten. Kaikki on ok, on mies, kolme lasta, kiva elämä.



Mutta kummasti se kaukokaipuu nostaa päätään aina silloin tällöin. Miten sitä voikin aina miettiä että mitäs jos taas lähtisi.. Nythän tuo ei ole helppoa tuo lähteminen, on asuntolainat, vanhin lapsi eskarissa jne. Mutta silti sitä aina salaa miettii että mitä jos. Mieheni ei ole koskaan reissannut suuremmin, eikä ymmärrä tälläistä kaipuuta jonnekin.



Muita jotka samassa tilanteessa? Miten te reagoitte tunteisiinne, vai reagoitteko lainkaan?



Suomessa on hyvä olla, mutta silti sitä kaipaa jotain muutakin.. Tämä pimeä talvi, tympeine ihmisineen taas vaan oli todella rankka. Nyt kesää kohti mennessä mielialakin piristyy.



Ystäville ei oikein voi asiasta puhua. Luulen että tälläistä ei ymmärrä kuin toinen joka on kokenut saman..

Kommentit (166)

Vierailija
161/166 |
13.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

kun olette puhuneet ulkomailla vietetyistä vuosista? Millätavoin teidän juttuihin on suhtauduttu negatiivisesti?

Vierailija
162/166 |
13.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

törmännyt siihen, etteikö ulkomailla vietetyistä vuosista voisi puhua muiden kanssa. Olemme kyllä edelleen aika nuoria, joten taitaa olla vähän vanhempien polvien juttuja nuo "ei voida puhua"-jutut? Omassa ystävä- ja tuttavapiireissämme kuitenkin niin monet ovat itsekin ulkomailla asuneet tai vähintään opiskelijavaihdossa olleet tai välivuosia viettäneet, että se varmaan selittää asiaa. Tosin eipä ole tullut tilannetta vastaan vanhempien sukulaistenkaan kanssa jutellessa, että jotenkin olisi kielteinen suhtautuminen ulkomailla asumisesta puhumiseen.

Meidän porukoissa selkeästi suurin osa on ollut vähintäänkin vaihdossa ulkomailla, useimmat töissäkin. Ihan peruskauraa siis. :) Toisaalta yksi tietty kaveri tulee mieleen, joka vihaa myöskin Suomen talvea, ja joka talvi jaksaa sitä haukkua. Ei siinä mitään, eihän siitä ole pakko tykätä, mutta kun se aina jaksaa siitä jankuttaa, ei näe siinä kerta kaikkiaan mitään hyvää, ja sitten vielä irvailee meille, jotka käymme punaposkisina pulkkamäessä ja nautimme talvesta. Eli usein voi olla kyse siitäkin, MILLÄ TAVALLA asiat ilmaisee. :)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
163/166 |
13.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

mutta tunnen ihmisiä, jotka ovat.



On 2 ryhmää

a. kertovat kaikkea kivaa ja avartavaa vieraista maista. Heitä kuuntelee mielellään ja avartaa omaakin maailmaa. On kiva kuunnella ja kysellä, millaista siellä elämä on.



b. ihmiset, jotka puhuvat halveksivasti meistä junteista, jotka olemme asuneet vain täällä. Emme kuulemma tiedä mitään ja talvet on inhottavia ja me ollemme juroja ja emme vedä vertoja amerikkalaisten ystävällisyydelle ja kuinka meidän kanssa on tylsää ja kamalaa.



ja minun suhtautuminen heihin, no jaa....ei varmaan ole vaikea arvata

Vierailija
164/166 |
13.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Yksi lapsi(0,5v) oli kun lähdimme suomesta. Tulimme 3:n lapsen kanssa takaisin viime kesänä. Ja vielä on takaisin paluuprosessi meneillään, enkä edes tiedä kuinka kauan tämä kestää :(

se hyvä puoli minulla on, että mies todellakin ymmärtää minua ja olotilaani koska hänen kanssaan lähdimme ja takaisin tulimme hiukan isompana perheenä:)

Useasti puhummekin, että tulikohan tehtyä iso virhe kun tulimme takaisin.

Vaikka Oslo onkin aivan tuossa naapurissa on siellä aivan erilaiset ihmiset ym.kuin suomessa. Mutta eipä siitä enempää kun kohta saa taas kuulla, että no menkää sinne takaisin! :D

Kaikille paljon voimia! =) Onneksi saa lukea viestejä muiltakin jotka kelluvat samassa veneessä :)

Vierailija
165/166 |
13.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Suomalaisten kesken ei ole yleensä kunnioittavaa ystävällisyyttä, jossa toiset keskustelun osapuolet pitäisi ottaa huomioon. Joillekin on ihan kunnia-asia, että saavat olla totuudentorvia ja brutaalin "rehellisiä" mielipiteissään ;-) Usein nämä piirteet kokemukseni mukaan kuitenkin karsiutuvat ulkomailla kun huomataan, ettei ystävällisyydellä todellakaan menetä mitään, vaan voittaa valtavasti. Kai meillä täällä ankeassa ympäristössä on kehittynyt kielteinen kierre, jossa kaikissa asioissa nähdään vaan kielteiset puolet ja tulkitaan kaikki mahdollinen kielteisesti. Kyynisyys ja pessimismi ovat Suomessa minusta kaikkein pahimmat kansantaudit, mutta onneksi niitäkään eivät kaikki sairasta!

Vierailija
166/166 |
13.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

eikä somalialaiset ainoita afrikkalaisia, jos pitää yhtä yksipuolisesti puhua. Oletko asunut jossain päin Afrikkaa kuin noin hyvin tiedät asiat?

Itse "hyväosaisena" olen sitä mieltä että meidän syyllistäminen muiden ongelmista saisi jo loppua. Onko kukaan käynyt Afrikassa, muuten? Siellä kehitys laahaa jäljessä ja syy löytyy katsomalla kansaa- vain naiset tekevät työtä, miehet lähinnä käyttävät huumeita ja vetelehtivät. Kaikki heille kustannetut rakennukset ym. rapistuvat sillä he olettavat että "muiden" (= ulkomaalaisten) olisi huolehdittava niistä. Kunnollisia farmeja ei ole enää montaa, valkoihoiset häädettiin sieltä ja maatilat poltettiin, sama "vaalikarja"-juttu kyseessä kuin 133:n kirjoituksessa. Inflaatio on järkyttävä, vanhanaikaiset asenteet jylläävät vahvoina. Sen siitä saa kun päästetään miehet valtaan...

Ps. Kaikki tuntuvat yleisesti ottaen olevan sitä mieltä että Afrikka on köyhä koska muut riistävät sitä JA koska siellä on mm. kuivaa. Kertoisiko joku minulle että miksi tuhannet eläinlajit selviytyvät noissa olosuhteissa, kasveista puhumattakaan? Ja kuinka vaikkapa Islannin kaltainen maa on onnistunut selviytymään karun luontonsa keskellä josta suurinosa ei ole edes viljelykelpoista, jos kostea Afrikka ei pärjää noillakaan resursseilla?

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: seitsemän kaksi viisi