Pitkään ulkomailla asuneet, miten sopeuduitte takaisin Suomeen? Sis. tilitystä..

Asuimme ulkomailla lähes 6 vuotta, perheemme kasvoi siellä ja Suomeen palasimme kuusi vuotta sitten. Koko ajan on mielessä lähteä vielä jonnekin. Suomeen en ole oikein koskaan kotiutunut. Ja tämä ihan samoista syistä kuin aiemmin kirjoittaneet. En halua Suomea morkata sillä täällä on paljon hyvääkin ja ulkomailla on omat ongelmansa. Mulla tuli melkein itku kun luin (en muista numeroa) kertomusta istuskelusta ulkona aamulla. En pysty näistä asioisa keskustelemaan ystävieni tai tuttavieni kanssa sillä he kokevat ne lähes henkilökohtaisena loukkauksena. Suomalaisten tyypillinen vastaus on tällaiseen: Muuta takaisin jos täällä niin kurjaa on! Ja kaikenlainen ulkomailla olosta kertominen on suomalaisten mielestä vain kehuskelua ja oikeasti he eivät siitä halua mitään kuulla (no ehkä kuinka kauan olen/olemme ulkomailla asunut).

Minäkin mietin tuota kuvausta, ettei tervehditä eikä nähdä kavereita ja aina ollaan omissa oloissa. En tunnistanut omaa ympäristöäni. Olen muuttanut Itä-suomesta Helsinkiin ja käyn töissä. Tervehdin siivoojaa, tervehdin kaupan kassaa, minua tervehditään takaisin. Tervehdin naapureita, joskus saatan tuntemattomankin kanssa vaihtaa muutaman sanan. Varsinkin tietyillä Ita-Suomen paikkakunnilla oli oikein oletus, että tuntemattomien kanssa höpistään mukavia. Viihdyn arjessani, olen hyvällä tuulella useimmiten. Johtuisiko mukava ympäristö siitä, että minulla on itselläni peruspositiivinen asenne? Näemme miehen kanssa ystäviä viikolla ja viikonloppuisin, välillä pitää sopia pitkän ajan päähän, joskus riittää lyhyt varoitusaika.

Asiakaspalvelukulttuurissa on tosin kehittämisen varaa, mutta kyllä ne kaupan kassat ainakin minua tervehtivät.

Kyllä itäsuomalaiset ovat huomattavasti puheliaampia ja avoimempia kuin esim. sisämaan ihmiset. Tai länsirannikolla, jossa on paljon totisia torvensoittajia. Itäsuomalaisilla on hymyä huulilla ja pilkettä silmäkulmissa.

PIkkukaupungeissa voi olla todellla ahdistava ilmapiiri. Juuri näitä kulmien takana lymyilijöitä, jotka eivät halua edes tervehtiä.

Pääkaupungissa on paljon kiireisiä, äkeitä business ihmisä. Nämä ovat niitä lastenrattaiden mulkoilijoita, kyynärpäät ovat esillä ainakin henkisesti.

Mun kaveripiiri on sisä-Suomessa. Jos muistelemme esim. vuoden takaisen vapun kokemuksia,, niin mun muistelot on ulkomailla. Voin joko jättäytyä pois keskustelusta, kuunnella vain. Tai voin kertoa mitä itse puuhailin. Mutta silloin alkavat kaverit pitää silmäpeliä keskenään, huokailla. Joku joskus sanoo, että taas se niitä ulkomaan juttujaan kertoo. Oliks se muka nyt niin hyvä kokemus jne. Pikkuhiljaa olen oppinut pitämään suuni kiinni. Antaa kavereiden paahtaa ja minä kuuntelen. Tosin mulla jää lähes vuosikymmenen kokemukset kertomatta, kun kaikki se aika tuli ulkomailla vietettyä.

Mielestäni on turha syyllistää takaisin muuttajia. Ihmiset ovat erilaisia Suomessakin ja paljon riippuu mm. siitä onko kaveripiirissä muita esim. ulkomailla opiskelleita. Silloin kokemusten vertailu on luontevaa. Uskon myös, että nykyajan varhaisaikuiset ovat tämänkin asian suhteen avoimempia. Oma ikäryhmäni (keski-ikäiset) ovat vielä vähän jämähtäneitä.

yhteensä 11-vuotta ja kotiin paluu oli alussa todella tuskallista, se mikä Suomessa on parasta eli rauhallinen ympäristö voi olla myös se kaikken tylsin asia. Täällä on jokapaikassa niin hiljaista ja elotonta että se joskus ahdistaa.



Pikkuhiljaa kuitenkin totuin ja kaukokaipuuta lievitti osaksi useat matkat ulkomaille + ulkomaalainen aviomieheni ja sitäkin kautta on aina portti tavallaan auki ja aina mahdollisuus olemassa että muutan vielä jonnekkin muuallekkin. Aika näyttää.. Minusta tuntuu että nykyjään mieheni viihtyy täällä paremmin kuin minä itse.

me olimme pari vuotta USAssa ja palasimme keskelle syksyn pimeyttä ja räntäsadetta. Kyllä meillä on ollut ihan rehellisesti sopeutumisvaikeuksia ja niiden voimakkuus on yllättänyt koko perheen, vaikka koti on se sama entinen ja vanha työ ja lasten koulut ovat tuttuja ja on kavereita ja sukulaisia. Ihmisten töykeys on ikävää, kylmä ja pimeä ja räntä on ikävää. Verokarhu on tassu kukkarolla koko ajan. Ja kallistakin on - miksi 15 dollarin paita maksaa täällä 75 euroa? Lapsilla on ikävä sikäläistä koulua ja lukiolaiset sanovat nyt vasta ymmärtäneensä, miten erinomaiset opettajat heillä oli.



Suomessa on ilman muuta hyvät puolensa. Asioita on suht helppo hoitaa, nettipankki toimii, verotus on yksinkertaista jne. Mutta kun kokonaisuutena asioita katsoo, niin mielestäni täällä kannustetaan ihmisiä niin paljon passiivisuuteen ja pessimismiin ja näännytetään verotuksella, että se ahdistaa. Kaipaan yritteliäisyyttä, kannustavuutta, positiivista asennetta, hymyileviä ihmisiä. Kaipaan sikäläisiä ystäviäni. Kaipaan Ben&Jerry's jäätelöä, ihania vihanneksia ja hedelmiä, lämpimiä iltoja, aurinkoa, vuorovettä, siltoja, tammimetsiä, monenlaisia asioita. Välillä tuntuu että on kivaa, välillä elämä on yhtä pään seinään lyöntiä.



Sopeutuminen ei ole helppoa eikä sitä taida oikein ymmärtää kuin sellainen, joka on ollut samassa tilanteessa.

samoin ulkomaalaiset työntekijät ovat suuri ongelma. Monessa Afrikan maassa palkataan mieluummin ulkomaalainen työntekijä kun se koetaan hienompana, tarkoitan siis näitä vähän "parempia" töitä. Samaan aikaan maassa on satojatuhansia työttömiä, joukossa paljon koulutettuja (joista osa ulkomailla koulunsa käyneitä) jotka pystyisivät tekemään ihan samaa työtä mitä se valkoinen hieno ulkomaalainen tekee mutta työtä ei edes tarjota heille.

Itse "hyväosaisena" olen sitä mieltä että meidän syyllistäminen muiden ongelmista saisi jo loppua. Onko kukaan käynyt Afrikassa, muuten? Siellä kehitys laahaa jäljessä ja syy löytyy katsomalla kansaa- vain naiset tekevät työtä, miehet lähinnä käyttävät huumeita ja vetelehtivät. Kaikki heille kustannetut rakennukset ym. rapistuvat sillä he olettavat että "muiden" (= ulkomaalaisten) olisi huolehdittava niistä. Kunnollisia farmeja ei ole enää montaa, valkoihoiset häädettiin sieltä ja maatilat poltettiin, sama "vaalikarja"-juttu kyseessä kuin 133:n kirjoituksessa. Inflaatio on järkyttävä, vanhanaikaiset asenteet jylläävät vahvoina. Sen siitä saa kun päästetään miehet valtaan...

Ps. Kaikki tuntuvat yleisesti ottaen olevan sitä mieltä että Afrikka on köyhä koska muut riistävät sitä JA koska siellä on mm. kuivaa. Kertoisiko joku minulle että miksi tuhannet eläinlajit selviytyvät noissa olosuhteissa, kasveista puhumattakaan? Ja kuinka vaikkapa Islannin kaltainen maa on onnistunut selviytymään karun luontonsa keskellä josta suurinosa ei ole edes viljelykelpoista, jos kostea Afrikka ei pärjää noillakaan resursseilla?

ja meidän lähiön kaupassa sentään on tosi suppea valikoima. Jokaiselta r-kioskilta pitäisi myös löytyä kyseistä jäätelöä.

osaa kansalaisia lähtemään ja pysymään ulkomailla. Ei heille ole edes tarkoitus löytyä työtä Filippiineiltä. Työpaikkoihin ei maassa edes panosteta kun aina oletetaan että se tietty määrä lähtee ulkomaille ja pakko onkin lähteä kun ei omassa maassa usein ole mitään tarjolla. Moni filippiiniläinen joutuukin sitten todella huonoihin oloihin ja orjaksi vailla minkäänlaisia oikeuksia.



Moni lääkäriksi valmistunutkin menee sitten ulkomaille hoitajaksi kun niitä paikkoja on enemmän. Eli kallis koulutus menee täysin hukkaan. Ja Filippiineillä on vielä kamala lääkäripula tälläkin hetkellä joten ehdottomasti lääkärien pitäisi pysyä kotimaassa. Mutta kun oikein ulkomaille lähtöä niin kovasti kannustetaan niin ei malta lääkärikään pysyä maassa.

Onko se jokin salaisuus, kun kaikki vaan kirjoittaa et ulkomailla...

Ei olla siellä ennen asuttu, mutta Englannissa kylläkin, ja odotan innolla lähinnä ilmastonvaihdosta. Meillä on Suomessakin kivoja ystäviä ja viihdytään töissämme, eikä lapsetkaan erityisen onnettomia ole, mutta minulla on varmaan joku seasonal affected disorder kun olen aina talvisin Suomessa tosi kiukkuinen/masentunut. Englannissa asuessa tätä ei ollut, ja liitän sen suoraan auringon määrään, joten Australian pitäisi parantaa minun elämänlaatuani 6kk vuodessa, joka toivottavasti myös parantaa koko perheen hyvinvointia. Miehellä on jo työpaikka siellä puhuttuna, ja häntäkään ei maiseman vaihdos haittaisi lainkaan.

Olisikin tosi mukava joskus tavata teitä ja parantaa Suomea keskustelemalla, niiden kanssa joilla ei näitä samoja tunteita ole, on mahdotonta puhua asiallisesti Suomen epäkohdista, koska kokevat sen heti suurena epäisänmaallisuutena ja loukkauksena.



Itse asuin viisi vuotta Yhdysvalloissa viime vuosikymmenellä, palasin jo 1999 ja edelleen vituttaa ;-) . Kaukomatkojen jälkeen menee aina monta kuukautta sopeutua edes jotenkin takaisin tähän kylmään, rumaan ja kalliseen maahan jossa suurin osa ihmisistä on ilkeitä ja itsekkäitä.

ikäni olen Suomessa asunut :-)

Ja sen olen huomannut että juttua tulee suomalaisilta kunhan alkuun päästään, helpoiten se alkuunpääsy lähtee kun aloittaa itse. Minä juttelen kaikille, ja aina lähtee juttu liikkeelle. Miksi odottaa että toinen aloittaa ja pitää muita juroina jos itsekkin on hiljaa?



Ehkäpä olisi syytä katsoa peiliin jos tuttavatkin ensitöikseen sähähtää että menkää takaisin ulkomaille mikäli siellä on kaikki paremmin? Tuleeko sitä vaan valitettua miten täällä kaikki on huonosti ja siellä oli paremmin? Eihän sellaista jaksa kukaan kuunnella, saati keskustella siitä.

Olin asunut sitä ennen 10 vuotta Irlannissa. Muutimme miehen työn takia takaisin Suomeen. 8 kk sitä jaksoin ja sitten halusin välttämättä palata takaisin Irlantiin, vaikka mies vielä jäikin Suomeen töihin. : o Irlantilainen mieheni siis jäi Suomeen ja suomalainen vaimo lähti takaisin Irkkulaan... Mies tuli sitten työkeikan loputtua perässä.



En jaksanut enää sitä kurahousu-loskaräntä-jörötystä ja kummallista kyräilyä, mentiin sitten leikkipustoon tai vaikka kauppaan. Kukaan ei puhu mitään, kukaan ei pyydä anteeksi esim. törmätessään, minkäänlaista yhteisöllisyyttä ei ole. Minula oli tosi ruusuinen kuva Suomesta, muistelin lapsuuttani ja ajattelin, että omatkin lapseni sitten nauttisivat Suomessa olosta. Niin he nauttivatkin, mutta äidiltä alkoi pää tosissaan hajoamaan.



Kesä oli aivan ihana ja sitten iski todellisuus kuin ränätsade päin naamaa...

Edelleen tykkään kovasti käydä Suomessa sen 2 kertaa vuodessa, lapset viihtyvät ja mies myös.

Minä olen ottanut sen asenteen, että minä puhun kaikille, ja kuulijalla on vastuu. Osa ihmisistä juttelee yllävän reippaasti takaisin kun taas sitten autistigeeniset säikähtävät ja väistävät seuraavalla kerralla tavatessamme. Puhun avoimesti omista asioistani niin kuin tein Englannissakin ja vitsailen välillä aika extriimiisti niin kuin mm. Englannissa on tapana, mutta siis kyllä suomalaisistakin löytyy ihan hauskaa seuraa kun itse vaan jaksaa lannistumatta yrittää. Minä en tosiaan siis muuttaisi Suomesta pelkästään ihmisten takia. Mutta mulla on tuo talvikiukkuisuusongelma, joten pakko saada lisää valoa.

Arvasinkin, että joku ryhtyy inttämään tästä.

Myös Sam Adamssin olutta saa joistakin kaupoista joitakin sortteja.

Varmaan jostain saa biisonin lihaakin. Ja amerikkalaisittain leikattuja pihvejä. Ja melkein mitä hyvänsä, kun itse tilaa.

No meillä ainakin on Ben&Jerrys jäätelöä ihan s-marketin pakastealtaassa ja meidän lähiön kaupassa sentään on tosi suppea valikoima. Jokaiselta r-kioskilta pitäisi myös löytyä kyseistä jäätelöä.

Sanoi yhden sanan koko reissun aikana: "PIN-koodi" - kun lykkäsi maksulaitteen minulle. Ei tervehtimistä, ei kiitosta, ei näkemiitä, ei smooltookkia.

Ei hän varmaan ilkeä ollut, mutta aika epämiellyttävän kuvan itsestään antoi : (

ikäni olen Suomessa asunut :-)

Ja sen olen huomannut että juttua tulee suomalaisilta kunhan alkuun päästään, helpoiten se alkuunpääsy lähtee kun aloittaa itse. Minä juttelen kaikille, ja aina lähtee juttu liikkeelle. Miksi odottaa että toinen aloittaa ja pitää muita juroina jos itsekkin on hiljaa?

Ehkäpä olisi syytä katsoa peiliin jos tuttavatkin ensitöikseen sähähtää että menkää takaisin ulkomaille mikäli siellä on kaikki paremmin? Tuleeko sitä vaan valitettua miten täällä kaikki on huonosti ja siellä oli paremmin? Eihän sellaista jaksa kukaan kuunnella, saati keskustella siitä.

Kuulostat mukavalta ja mutkattomalta.



Kuule, sen sähähdyksen, et mee takas sinne ulkomaille jos siellä on niin hyvä olla, saa kyllä ihan Suomea moittimatta.



En yleensäkään moiti Suomea sen enempää kuin koko ikänsä kotimaan kamaralla viettäneetkään.



Nytpä on juttu kuitenkin sellainen, että ystävieni mielestä en voi puhua Suomesta ja suomalaisuusesta mitään negatiivistä. En voi sanoa esim. talvella, että voi kun on kylmä ja pimeää. Toiset saavat huutaa voi v:tä ja p:tä sään suhteen, mutta mun kohdalla se on epäisänmaallinen teko.



En voi myöskään sanoa, että voi kun oli ihanaa jouluna XY, kun oli lämmintä 20 C ja joulupukki shortseissa ja lahjatkin sai huomattavan halvalla. Ystäväni voiva huoleta kerrata puolen vuosituhannen joulut, mutta mie en voi puhua ulkomailla viettämistäni jouluista. Heti sähähtävät, että miks sit tulit takas jos oli niiiin kivaa ja hyvin.



Hankalaa on. Siun tapasta ymmärtävää ja avointa kaveria kaipaisin.

Itse olen kaipaillut takaisin suomeen ja ylläri---kaipaan sitä jurotusta! Minulla taitaa olla sen verran autisti geenejä että luulen tuntevani helpotusta kun tulen takaisin suomeen. Minusta on joskus hankalaa kun täällä ulkomailla pitäisi olla aina kaikille sanomassa hei ja rupatella tämän tästä.



Mutta luulen, että tulen kokemaan myös shokin. Esim, olen tottunut täällä kuinka kauniisti ihmiset kohtelevat lapsia. Viimeksi kun kävin suomessa niin julkisessa liikennevälineessä itkevä vauvani sai vain vihaisia mulkaisuja!

Toisinaan tuntuu rasittavalta vastailla ja hokea kaikille takaisin hei mitä kuuluu, vaikka todellisuudessa ketään ei kiinnosta mitä sinulle kuuluu. Yleensäkin sellainen tekopirteä ja teeskennelty jutustelu tuntuu toisinaan niin hölmöltä, ihmiset eivät osaa olla hiljaa keskenään vaan hiljaisuutta kammoksutaan ja väkisin pälätetään kuuntelematta edes vastauksia.

Itse olen kaipaillut takaisin suomeen ja ylläri---kaipaan sitä jurotusta! Minulla taitaa olla sen verran autisti geenejä että luulen tuntevani helpotusta kun tulen takaisin suomeen. Minusta on joskus hankalaa kun täällä ulkomailla pitäisi olla aina kaikille sanomassa hei ja rupatella tämän tästä.

Minä olen taas alkanut kokea, että on tuttu ja turvallinen olo kun kaupassa sanotaan hei, mitä kuuluu, kiiitos hyvää, mukavaa päivää. Eiväthän ne mitään sen enempää tarkoita, eikä niiden käyttöä tarvitse sen enempää ajatella.



Minulle alkoi tämä tunne tulla vasta n. 5-6 ulkomailla olovuoteni jälkeen. Niin kauan kesti oppia pois suomalaisesta hiljaisuudesta.

kaikki tämä yllämainittu kirjoittelu. Kun sisäistää ulkomailla ja suomessa asumisen hyvät ja huonot puolet, voi sanoa että kulttuurishokki on läpikäyty. Se on rikkaus, kun ymmärtää miten muuallakin asiat voivat olla ihan yhtä hyvin, monesti jopa parmmin kuin Suomessa. Vaikka asioita ei tehdä samallalailla, voi joku toinen tapa olla jopa parempi. Jos on avoimin mieli ulkomaille lähtenyt, varmasti jokaiselle jää pieni kaipuu - niitä hyviä asioita kohtaan. Tunnen ainoastaan yhden joka kärsi koko 2v kun asui Usassa. Suomeen paluu oli juhlaa, mutta kyllä hänelläkin jotain sieltä oli ikävä: shoppailua :)



Tsemppiä meille kaikille jonnekkin kaipaaville. Se on hirveä tunne kun vatsanpohjassa kourii ja sydäntä raastaa, itkettääkin. Jo 1,5v asuttu Suomessa ja niin monia asioita kaipaan, varmasti loppuun hamaan asti.