Pitkään ulkomailla asuneet, miten sopeuduitte takaisin Suomeen? Sis. tilitystä..

Kehotan heitä matkaamaan Suomeen kesällä. Kaunis Suomen kesä on kyllä vertaansa vailla. Valoisat, upeat yöt. Kun ihmiset hymyilevät ja syövät mansikoita torikahviloissa. Lapset syövät jätskiä ja katusoittaja soittelee.



Mutta tosiasia on, että vaikka en millään olisi ensiksi halunnut ulkomaille lähteä, niin nyt en tohdi ajatella että palaisin pysyvästi takaisin. Muutama kesäkuukaisi tai -viikko menee, mutta talvelle ja kylmälle sanon ei. Kuten myös alakuloisille, itseensä käpertyneille, tunteettomilta vaikuttaville ihmisille.

Omahyväisyys ein näemmä maailmalla ainakaan rapistu.

Kiva asettaa itsensä muiden yläpuolelle ja alkaa jeesustella.

Et ehkä ymmärtänyt, nyt puhuttiin siltä miltä kotiinpalaajasta TUNTUU. Mitä ihminen on KOKENUT. Minkäs sitä ihminen tuntemuksilleen voi.

Tuskinpa ne suomalaisten maahanmuuttajien tuntemukset niin paljon poikkeavat monien muiden kansalaisuuksien muuttajista.

Jenkkiystävättäreni, joka nai suomalaisen miehen ja asui Suomessa muutaman vuoden valitti, ah! niin tutuista asioista: pimeästä, pitkästä talvesta, suomalaisten hiljaisuudesta ja epäkohteliaisuudesta, äitiyden ilottomuudesta, kun äitiys väittelya oikeasta ruokintatavasta, haalareista ym. Minä en näitä aatoksia hänen päähänsä pistänyt. Ihan itse tuntui ne Suomessa olleessaan keksineensä.

Sinun logiikallasi myös tämä "jenkkisisko" oli myös suomalainen?

Taisit myös ohittaa sarkasmini tekstissäni tyystin. En toki asettanut itseäni kenenkään yläpuolelle, sisällytinhän itseni tekstiini puhumalla Meistä ihan yleisellä tasolla. Eikä tarkoituksenani ollut ottaa kantaa siihen, mitä saa tai ei saisi tuntea. Tarkoituksenani oli vain muistuttaa, että minne menetkin, siellä olet. Muistutin vain siitä, että mistä me valitamme, emme ole itsekään kaukana. Mehän täällä valitamme suomalaisista ihmisistä eli itsestämme. Moni ulkomaalainenkin on voinut tehdä samoja havaintoja kansastamme, tottahan toki. Mutta eipä nosteta meitä joskus ulkomailla asuneita muiden suomalaisten yläpuolelle. Olemmehan aivan samanlaisia kuin hekin.

Vai? Mitenkäs se menikään... "En minä, mutta muut"? ;)

Minua ei kiinnosta mitä tuntemattomalle siivojalle kuuluu viikonlopun jälkeen, ei kiinnosta pysähtyä jokaisen vastaantulevan kanssa kotikadulla puhumaan säästä tai politiikasta. Raskaan meluisan työpäivän jälkeen suorastaan toivon, ettei kukaan hyvänpäivän tuttu tule samaan bussiin, että saan edes puolisen tuntia olla ihan omissa ajatuksissa ja pistää vaikka silmät kiinni ennenkuin haen lapset tarhasta ja härdelli alkaa taas.

Ah ihana suomenmaa..

...Esim. Englannissa katsotaan vastaantulijaa silmiin ja tervehditään tuntemattomiakin työpaikalla tai naapurustossa, ja kysellään kuulumisia. Siivoojien kanssa keskustellaan. Töiden jälkeen vietetään sosiaalista elämää, kutusutaan ihmisiä mukaan eri juttuihin, vaikka ei tunnettaisi kovin hyvin. ..

emme sopeutuneet takaisin :(



Isovahempia ja meidän vanhempien kavereita käydään vastedes moikkaamassa kerran vuodessa, mutta Suomeen ei kai muuteta enää koskaan. En olisi ikinä uskonut, että lähdettyämme väliaikaisesti maailmalle, lopulta emme sopeutuisikaan enää takaisin Suomeen!!!

nykyisella asuinalueellamma asuu paljon muita ulkomailta tulleita, mukana joitain suomalaisiakin joten saamme yhdessä elää muukalaisina toisessa maassa. Kontakti suomeen säilyy silti omien sukulaisten ja vanhojen ystävien kautta. On asioita mitä kaipaa mutta niitä tankataan sitten suomenlomilla tai vieraat tuovst tuliaisina. Se riittää meille suomesta.

ja olen kyllä kuullut toisenlaisiakin tarinoita siitä, kuinka ihanaa siellä on.....



Ihan mielellään ovat tulleet Suomeen takaisin kun miehen komennus on päättynyt.

Mutta kokemuksena ovat sanoneet olevan kivan, mutta eivät olisi sinne jääneet loppuiäkseen.



Ovat muuten sellaisia naisia, joilla on oma työ ja omakin ura. Ehkä se johtuu siitäkin, että eivät ole viihtyneet kotirouvaroolissaan kovin pitkään.

Hyvähän tällainen filosofinen pohdiskelukin on.



Nyt on vain tarkoitus keskustella siitä, miten suomalaiset Suomeen takaisin muuttaneet ovat tilanteen kokeneet.



Monelle on järkytys palata takaisin rakkaaseen synnyinmaahan ja tajuta, että se ei sellainen onnela ollutkaan kuin muistikuvissa häilyi.

Siinä joutuu aika rajusti yhtäkkiä kasvokkain oman identiteettinsä ja juuriensa kanssa.

Hyvähän tällainen filosofinen pohdiskelukin on.

Nyt on vain tarkoitus keskustella siitä, miten suomalaiset Suomeen takaisin muuttaneet ovat tilanteen kokeneet.

Monelle on järkytys palata takaisin rakkaaseen synnyinmaahan ja tajuta, että se ei sellainen onnela ollutkaan kuin muistikuvissa häilyi.

jos Filippiinien valtio vain panostaisi asiaan. Nyt näkevät kuitenkin helpommaksi heittää osan kansalaisista ulkomaille, ettei tarvitse heistä huolehtia. Se jos mikä on lyhytnäkösitä politiikkaa.

Tiesitko, etta esim. Filippiinien kansantalous pyorii omalta osaltaan naiden "riistokotiapulaisten" kotiin lahettamilla rahoilla. Summa on valtava. Heilla ei ole tyota kotimaassaan. Tyottomaksiko sita pitaisi ryhtya?

Mutta, pitaisiko siten minun olla palkkaamatta ko. maan kansalaista kotiapulaiseksi, auttaa hanta elattamaan perhettaan vain ja ainoastaan siksi, etta ko. maan politiikka on ihan syvalta?.... Mielummin autan toista elattamaan perhettaan.

Itse "hyväosaisena" olen sitä mieltä että meidän syyllistäminen muiden ongelmista saisi jo loppua. Onko kukaan käynyt Afrikassa, muuten? Siellä kehitys laahaa jäljessä ja syy löytyy katsomalla kansaa- vain naiset tekevät työtä, miehet lähinnä käyttävät huumeita ja vetelehtivät. Kaikki heille kustannetut rakennukset ym. rapistuvat sillä he olettavat että "muiden" (= ulkomaalaisten) olisi huolehdittava niistä. Kunnollisia farmeja ei ole enää montaa, valkoihoiset häädettiin sieltä ja maatilat poltettiin, sama "vaalikarja"-juttu kyseessä kuin 133:n kirjoituksessa. Inflaatio on järkyttävä, vanhanaikaiset asenteet jylläävät vahvoina. Sen siitä saa kun päästetään miehet valtaan...



Ps. Kaikki tuntuvat yleisesti ottaen olevan sitä mieltä että Afrikka on köyhä koska muut riistävät sitä JA koska siellä on mm. kuivaa. Kertoisiko joku minulle että miksi tuhannet eläinlajit selviytyvät noissa olosuhteissa, kasveista puhumattakaan? Ja kuinka vaikkapa Islannin kaltainen maa on onnistunut selviytymään karun luontonsa keskellä josta suurinosa ei ole edes viljelykelpoista, jos kostea Afrikka ei pärjää noillakaan resursseilla?

Tassa keskustelussa on yksi suuri ongelma: moni osallistuneista katsoo asioita suomalaisesta konkektista. Se ei vain toimi siten.



Asuinmaassani monet koyhat ja nimenomaan slummeissa asuvat, eivat edesauta asemansa kohenemista, koko maa joutuu olemaan varpaillaan heidan vuoksi. Jos jossakin on silmitonta vakivaltaa, ryostoja, raiskauksia, raakoja tappoja...useimmiten asialla ovat olleet slummien asukkaat.



He vaativat valtiota elattamaan heidat, antamaan verovapauden, ilmaisen katon paan paalle (he voivat vallata rakenteilla olevan kerrostalon tuosta noin vaan ja varastaa sahkon, veden jne.), ylipaansa saamaan kaiken ilmaiseksi.



Kun valtio antaa heille ilmaiseksi koulutuksen, terveydenhuollon ja ehdotuksen slummien poistamisesta ja kunnon talojen rakentamisesta, se ei kelpaakaan (90-luvulla valtio maksoi yhden slummin asukkaille 30 000 dollaria/hlo ehtona se, etta muuttavat slummista pois. He ottivat rahat, mutta muuttivat pian takaisin ja sama valitus taas jatkui). He protestoivat kaikista kehitysideoita, oli se vaikka silta junaradan yli, ettei raiteita tarvitse enaa ylittaa (tamakin tyo jouduttiin lopettamaan valitusten vuoksi) ja kun heita varten rakennetaan uusia junayhteyksia ja annetaan uudet junavaunut, kohta vaunut on taysin tuhottuja (ikkunat sapaleina ja penkit puukoilla viilletty auki).



Aina vain se katkera laulu, että he ovat koyhia ja heita tulee auttaa, mutta samaan aikaan he tuhoavat lastensa mahdollisuuden parempaan tulevaisuuteen pitamalla heidat kadulla ja kaukana koulusta. Lapset joutuvat kasvaamaan sisaan kieroutuneeseen maailmaan, jota hallitsee jatkuva turvattomuus ja pelko (esimerkiksi slummin kingi on se, joka on tappanut eniten); halvat huumeet, jotka tuhoavat aivot, niin etta parikymppiset ovat jo kuin vihanneksia; alkoholi, prostituutio, raa'at henkirikokset...He myos piilottelevat omiaan, niin etta jos esimerkiksi murhaaja paasee takaisin slummiin poliisia karkuun, hanta ei enaa saada kiinni.



Yksi suurimmista ongelmista on se, etta lapeensa korruptoitunut hallitus ei ole valmis puuttumaan ongelmiin todenteolla. Slummiasukkaat ovat heille ns. vaalikarjaa. Heille annetaan kiitoksena aanestamisestaetuja ja he vuorostaan toimivat, kuten kuvittelevat polittiikojen etujen mukaista olevan. Esimerkiksi kun hallitus nosti maanviljelijoiden verotuksen melkein 50% ja maanviljevat seka tuhannet heita tukevat ihmiset jarjestivat mielenosoituksen, hallituksen "vaalikarja" tuli myos paikalle: lauma vakivallalla uhovia, soihtuja kantavia miehia, joiden vuoksi maltillisesti mieltaan osoittaneet joutuivat turvallisuussyista vetaytymaan. "Vaalikarja" julisti tv-kameroille, etta he tulevat hyokkaamaan maanviljelijoiden ja heidan perheidensa kimppuun, jos he eivat jata asiaa sikseen.



Asuinmaassamme julkinen koulutus on ilmaista peruskoulusta yliopistoon. Taalla on myos oppivelvollisuuspakko, mutta jostain syysta valtaa pitavat tahot eivat kontrolloi lakien noudattamista.



Monet koyhat perheet valjastavat lapsensa pienesta pitaen tyontekoon sen sijaan, etta vanhemmat tarjoaisivat lapsilleen mahdollisuuden koulunkayntiin ja edes perustaitojen, kuten luku- ja kirjoitustaidon hankkimiseen.



Koyhat lapset saavat koulun puolesta tarvittavat opiskeluvalineet, kirjat, koulupuvun ja aterian. Sen sijaan liian monet lapset laitetaan tyontekoon, lahinna kerjaamiseen ja korttien myymiseen. Typaiva alkaa aikaisin aamulla ja kellonajoista tietamattomina lapset palaavat kotiin illan pimetessa kohti yota. Lapset kantavat yleensa mukanaan puukkoa, silla kadut ovat levottomat ja heilla on vaara tulla pahoinpidellyiksi.



Saamani kasityksen mukaan lapset ovat hyvin lojaaleja vanhemmilleen ja tuntevat velvollisuudekseen auttaa perhettaan. Omat toiveet ja unelmat laitetaan syrjaan. Silti kysyttaessa lapset tunnustavat haaveilevansa koulunkaynnista ja ammatin hankkimisesta. Yksikin kampaajan ammatista haaveileva 14-vuotias tytto tyoskenteli prostitoituna, jotta pikkusisaruksilla olisi ruokaa poydassa isan juopotellessa.



Niin kauan kun lapset ovat kouluttamattomia, sukupolvien koyhyysketju senkus jatkuu. Heidan vanhempansa olivat aikoinaan samankaltaisessa tilanteessa ja kun heidat lapsensa kasvavat sen verran, etta pystyvat puhumaan ja kavelemaan, heidat laitetaan toihin tai kerjaamaan. Ja kun nama lapset ovat teini-ikaisia, he alkavat sotkeutumaan samaan verkkoon kuin vanhempansa: huumeet, alkoholi, teiniraskaudet seka yha kovemmat rikokset, jotka pahimmassa tapauksessa karjistyvat tappoihin. Ja elamantapojensa vuoksi, he ovat omiensa keskuudessa "vanhoja", jos elavat yli kolmekymppiseksi.



No niin, tassa keskustelussa on ollut monta karkasta mielipidetta. Kertokaa, miten nama yhteiskunnalliset ongelmat setvitaan? Sen lisaksi, etta minua syytetaan siita, etta elan hyvaosaisena.

Puhut täyttä asiaa. Juuri noita asioita minäkin mietin, sinä vain kirjoitit ne hienosti esille! :) Ja omassa asuinmaassani on omat piirteensä, jotka eroavat hieman noista sinun esiinnostamista ongelmista.



Sen vain sanon, että se syyttely saa loppua. Me yksittäiset suomalaiset emme aiheuta noita kaikenlaisia mainittuja ongelmia (köyhyys, kurjuus jne) emmekä me voi yksittäisinä suomalaisia niitä paikata. Etenkään, kun kansa itse ei edes halua muuttua. Kukin tekee ratkaisunsa, ja oman perheensä parasta on oikeus ajatella silläkin suomalaisella, joka muuttaa köyhään maahan ja elää siellä hyväosaisena.

Minua nyt vain jäi mietityttämään missä maassa mahdatte asua?

En tiedä viitsitkö sitä kertoa, mutta veikkaan jotain lattarimaata? Brasilia kenties?

Kiitos kirjoituksestasi. Avaa monien silmät varmasti.



Ja tuohon afrikka-kommenttiin, osittain totta todellakin.

Ja suuri ongelma on nämä "kehitysapurahat" tms, siis isojen tahojen. Paikalliset eivät ota itse vastuuta, vaan odottavat että ulkomailta tulee apua.

Kaveri asuu eräässä Itä-Afrikan maassa, siellä hyviä kokemuksia kehitysaputyöstä missä autetaan naisia parantamaan kyliensä oloja, pienimuotoisesti, sekä näistä mikrolainoista.

yksi paluumuuttaja muutaman lapsen kanssa. Kaipaan samanhenkistä juttuseuraa ja tavatakin olisi kiva. Minustakin tuntuu että vuosista, joita USAssa tuli vietettyä ei saisi puhua, heti tulee kommenttia, että niin siellähän kaikki on suurta.



Mulla ei ole anonyymi mailia, mutta jos sinulla on

voisin mailata.



Ja etelä-suomessa asumme!

jossa EI ole ilmaista koulutusta kaikille, koulutus maksaa ja se on mahdollista vain varakkaille. Maassa EI ole mahdollista osoittaa mieltään, hallitsijana on diktaattori, mitään vaaleja ei ole. Ihmisillä ei ole käytännössä mitään oikeuksia ainakaan jos on köyhä. Siellä ei todellakaan ole mahdollisuutta vaikuttaa asioihin.

noin kolme vuotta sitten. Halusin tarjota lapsilleni parhammain mahdollisen kasvuympäristön. Asuimme mm. Irlannissa ja Usassa.

Suomi on hyvä maa. En todellakaan tunnista itseäni noista kuvailuista, ettei olisi kavereita ja hymyileviä ihmisiä. En todellakaan tajua.

Meillä on erittäin monipuolinen kaveripiiri, jonka kanssa olemme aktiivisesti tekemisissä ja siihen vielä oma perheeni. Kyllä meillä riittää juhlia jne. Vietämme myös nimipäiviä ja vastaavia.

Mä valitettavasti luulen, että nuo kaikki ongelmat tulevat teistä. Kyllä minä saan puhua ja kertoa elämisestä Amerikassa jne, kukaan ei ole vielä kieltänyt. Kyllä minulle sanotaan päivää jne.jne. Katsokaa ensin peiliin! Voisitteko te tehdä jotain toisin?

toisin? Tervehdin kaupan kassaa jo toista vuotta, vastauksena aina murahdus kulmien alta. TOki en oleta että siinä työssä kaikki jaksaa hymyillä, mutta tutulle asiakkaalle luulisi jaksavan. Olen mielestäni iloinen ja hauskakin, tosin olen kahden villin lapsen kanssa liikkeellä, jotka haluavat itse laittaa tuotteet hihnalle ja pakata niitä. Kassa mulkoilee vihaisena lapsia ja kommentoikin joskus pahasti heidän käytöstään. Minä vain nauran ja sanon ihan piruuttani että no voi jos joku menee nyt rikki niin ostetaan sitten uusi (ja siivotaan jäljet). Mitään ei ole mennyt rikki, mutta toi asenne ärsyttää aivan hirveästi.



Toinen esimerkki. Tuttu äiti samasta lastenharrastuksesta tulee kaupassa vastaan ja ei meinaa tervehtiä vaikka sanon hei. Useasti kävelee eri kaupoissa vastaan ja melkein tuntuu kuin haluaisi pudotan maan sisään. En ole hyökkäävä utelias, yritän vain saada katsekontaktia ja tervehtiä. Joskus hän ei edes tervehdi.



En ymmärrä. Eikö olisi vain helpompaa sanoa hei? Ehkä vaadin sitten liikaa...ainakin usassa olio mikä tahansa kassa niin kun lasten kanssa oltiin liikkeellä sai lapset hymyjä ja mukavia kommentteja ja vaikka siellä se palkka vasta kurja kassoilla onkin, ei tuollaisesta töykeydestä ole merkkiäkään. Mutta ei siis elämäni ole pilalla jos kassa ei tervehdi, käyn siinä kaupassa vain pakon sanelemana, ja jos toinen kassa on vapaa, valitsen sen :)

Minäkin mietin tuota kuvausta, ettei tervehditä eikä nähdä kavereita ja aina ollaan omissa oloissa. En tunnistanut omaa ympäristöäni. Olen muuttanut Itä-suomesta Helsinkiin ja käyn töissä. Tervehdin siivoojaa, tervehdin kaupan kassaa, minua tervehditään takaisin. Tervehdin naapureita, joskus saatan tuntemattomankin kanssa vaihtaa muutaman sanan. Varsinkin tietyillä Ita-Suomen paikkakunnilla oli oikein oletus, että tuntemattomien kanssa höpistään mukavia. Viihdyn arjessani, olen hyvällä tuulella useimmiten. Johtuisiko mukava ympäristö siitä, että minulla on itselläni peruspositiivinen asenne? Näemme miehen kanssa ystäviä viikolla ja viikonloppuisin, välillä pitää sopia pitkän ajan päähän, joskus riittää lyhyt varoitusaika.



Asiakaspalvelukulttuurissa on tosin kehittämisen varaa, mutta kyllä ne kaupan kassat ainakin minua tervehtivät.

Olemme tyokomennuksella ja suomeenpaluu haamottaa nyt viiden kuukauden paasta.hirvittaa niin pahuksesti. Taitaa tuo edellamainittu kulkuriveri poltella taallakin; aina hinkusin pois Suomesta ja kun vihdoin paasin niin en kylla takaisin tulisi. Mutta sellaista se elama on. Eihan tama aina helppoa ole ollut, mutta taatusti mielenkiintoista ja miten paljon tasta jaakaaan "kateen".Tosi vaikeaa tulee olemaan koko perheelle vaikkakin nuorimmainen taitaa olla positiivisin paluun suhteen.Kavi suomilomalla koulussa ja tykkasi kun oli niin helppoa! vahan lohduttaa kuulla etta emme ole ainoita joille paluu on vaikeaa.

Ehka pitaisi perustaa joku yhdistys paluumuuttajille , ..?

Kiitos.

T. eräs joka pähkäilee saman asian kanssa..