Lue keskustelun säännöt.
Työssäkäyvät äidit pienten lasten äidit - miten hoidatte kuntoanne?
06.04.2009 |
Mulla ainakin tuntuu olevan krooninen ajanpuute ja kun jo syyllisyyttä on siitä, että on kohtuu pienenä laittanut lapset hoitoon, kun itse olen palannut töihin, ei enää illalla raaski lasten luota paljon jumppiin lähteä. Meillä on kotona crosstraineri mutta en oikein itse tykkää siitä, mies jumppaa sillä, kun lapset on nukkumassa. Itse käyn kerran viikossa bodybalancessa (silloin kun lasten sairastelut, vanhempainillat, miehen työmatkat tms. ei kuvioita sekoita) ja jompi kumpi koirien kanssa puolen tunnin pakkolenkeillä (koirien kanssa lenkkeily ei ole kuntoilua: vanhat koirat lönkyttelee ja haistelee, ei siinä paljon itsellä kunto nouse ja sekin liikunta-aika menee ihan hukkaan). Töissä käyn toisella paikkakunnalla, työmatkat 20km suuntaansa, syksyllä 35km suuntaansa, pakko kulkea autolla lasten vientien ja julkisen liikenteen epäsopivien aikataulujen takia. Eikä tota matkaa kyllä päivittäin pyöräilläkään...Mummuja tai kummeja ei paikkakunnalla ole, ainoa konsti vuorotella iltaisin tai viikonloppuisin miehen kanssa, jos jompikumpi haluaa urheilla.
Lapset 4,5v. ja 1,5v. on hoidossa klo8-15, mies vie, minä haen. Kotiintultua ulkoillaan hetki omassa pihassa, sitten ruoka ja lastenohjelmat. Mies tulee kotiin. Jos on hyvä sää, voidaan kaikki lähteä ulos, esim. vaunu/pyörälenkille, koirat mukaan (apupyörillä pyöräilevä isoveli ei vielä kauhean lujaa etene, koko ajan toki kehittyy). Muuten touhutaan ilta lasten kanssa, jompikumpi käyttää koirat kävelyllä. Illalla tenavat nukkumaan kasin - puol ysin aikaan. Pyykit, astiat, seuraavan päivän valmistelu, ehkä hetki lehden lukua tai telkkaria, sitten nukkumaan. Mies ehkä jumppaa crossarilla ja katsoo samalla jotain sarjaa DVD:lta. Sit nukkumaan.
Kertokaa nyt, miten järjestää aikaa liikunnalle?! Lihakset häipyy, selluliitti ja löysä löllö ottaa tilaa (vaikka ihan normaalimittainen/hoikka olenkin toistaiseksi) ja peruskunto huononee silmissä, pikkuflunssaa pukkaa tämän tästä. Eli jotain olisi tehtävä! En kuitenkaan liene ainoa ongelman kanssa painiva.
Kommentit (59)
Minulla on mies, joka hoitaa osuutensa lastenhoidosta. Tämä mahdollistaa meidän molempien harrastukset. Olen aina liikkunut 3-5 krt viikossa (pois lukein loppuraskaudet ja heti synnytyken jälkeen). Nyt lapset on 4 ja 6 v. Teen normityöpäivää ja harvoin olen ennen viittä kotona. En ole kranttu lajien suhteen ja minusta kotityöt tai ruuanlaitto ei saa olla syy liikkumattomuuteen. Ruokaa teen kerralla enemmmän ja muutkin kotityöt ehdimme tehä ihan hyvin. Meillä on ihan siistiä ja syödään harvoin eineksiä. Mutta kuten aiemmista vastauksista huomaamme, se onkin pitkälle arvo ja asennekysymys. Koska se on mulle tärkeää, tingin jostain muusta, enkä tarkoita tässä lasten kanssa olemisesta. Meillä on myös ihana naapuri, joka katsoo lapsia, jos mies ei ole kotona, jotta pääsen lenkille. Minä siis käyn jumpissa, lenkillä tai salilla. Välilä jumppaan kotona ja kyllä esim. pulkkamäki käy treenistä. Välillä pelataan pojan kanssa Wiin nyrkkely-tai muita urheilupeliä ja siinä tulee hiki ja pulssi nousee. Kotona voi myös juosta portaita, ja tosiaan lyhyin tie liikkumaan on sohvalta lattialle. Vaikka kunnon siivoominen käy treenistä, itse mielummin lähden liikkumaan kuin siivoan. Voisin kertoa teille tuhat syytä, miksi en ehdi siivota :-).
Mutta toistaalta, jos oikeasti tuntuu, ettei ole aikaa liikkumiseen, odota pari vuotta, kyllä lapset kasvaa ja kuntoa voi sitten kohottaa monta vuotta. Minulle liikunta on myös henkireikä, enkä siitä luopuisi. Vaikka toisaalta, onko oikeasti mahdotonta irrottaa itseä arjesta 3 krt viikossa 30-60 min ajaksi? Viikoloppuna ehtii liikkua pidempään, mutta viikolla riittäisi vaikka 30 min reipas lenkki kävellen/juosten tai sauvvoen. Ja15-30 min kotikuntopiiri kerran viikossa on varmasti enemmän viitsimis kuin aika kysymys. Kun kunto kasvaa, niin yleensä myös into kasvaa ja aikaa saattaa löytyä helpommin.
Hyvä kuntoisena jaksan paremmin tätä kiireistä arkea ja työn henkistä kuormittavuutta. Mutta minulle liikunta onkin aina ollut osa elämää, lapsesta saakka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monesti ekaksi aamulla, mies hoitaa sillä aikaa lasten aamutoimia. Tai sitten viikonloppuna, mies hoitaa lapsia myös silloin. Salilla tai uimahallissa käyn lounastauolla (syön sitten työpöydän ääressä).
Siis ap vastaa pikaisesti, ruoka kypsymässä ja lapset piirtää....
Varmaan vikaa sekä asenteessa että olosuhteissa. Jotenkin tuntuu, että kun aamulla herää ennen kuutta ja päivä on ohjelmoitu minuuttiaikataululla tarkkaan sinne lasten hakuun asti, sitten muiden (=lasten) tarpeiden mukaan järjestellään ilta ja sitten kun on se tunteroinen aikaa itselle, haluaisi ehkä sen hetken istahtaa, lukea ja rentoutua. Se koirien pakkolenkityskin on yksi niin turha kapitteli tällä hetkellä, ikävä sanoa mutta totta. Siihen menee se puol tuntia-tunti aikaa mutta hyötyä ei ole nimeksikään. Mutta ei vanhoja, muuten terveitä koiria nyt kerta kaikkiaan voi ajan puutteen takia lopettaakaan, niin kauan kuitenkin ovat perheessä olleet. Aika tuonkin tilanteen tosin korjaa ja uusia koiria ei hetkeen kyllä tule.
Mutta kai se täytyy ottaa sauvat kauniiseen käteen ja lähteä vaan lenkille...ainakin muutaman kerran viikossa. Oon sitäkin miettinyt, että jos alkaisi pitää kiinni tarkkaan työajoista ja lähtisi sillä kellonlyömällä kun oikeasti työaika loppuu (klo 14.15, teen vähän lyhennettyä työaikaa, yleensä päivä vähän venyy) ja kävisi heti töiden jälkeen reilun puolen tunnin lenkillä ja sitten hakemaan lapset, niin ehkä olisi kaikille paras...Isompi tenavista viihtyisi pidempäänkin hoidossa; yleensä kun tulen hakemaan just kun ovat pihalle lähdössä ja poikaa harmittaa, kun haluaisi jäädä vähäksi aikaa toisten kanssa ulos. Voisinkin ihan hyvin ottaa aikaa vähän lisää ja hakea lapset vähän myöhemmin (esim. puol neljä, maksetaan täydestä päivästä joka tapauksessa) mutta tuon pienemmän takia en viitsi vielä sitä tehdä, sillä on jo ikävä kotiin.
Ja tosiaan, kun pienemmälle tulee vähän lisää ikää ja isompikin jaksaa itse paremmin pyöräillä ym., tulee tuo yhteisliikunta vähän helpommaksi. Oltiin nytkin toki su uimassa aamulla mutta eihän se nyt puoltoistavuotiaan kanssa nyt mitään uimista ole, perään katsomista ja kelluttelua pelkästään...Ja kesäaika helpottaa kummasti, on ihan eri lähteä iltaruuan jälkeen porukalla lenkkeilemään kun vertaa kesäkeliä marraskuun pimeään räntämoskaan....
Mihinkään saleille ja lapsiparkkeihin en tenavia missään nimessä vie, päivät on riittävää rumbaa muutenkin, illat rauhoitutaan ihan omiin oloihin.
Kyllähän sitä kotoa löytyy jumppapalloa, gymstickiä, jumppaDVD:tä, crossari ym., kai se on vaan itsekuri ja asenne, josta se on kiinni. Jos ottaisi nyt tavoitteeksi ensin vaikka sen kolme kertaa viikossa omaa liikunta-aikaa, vaikka sitten illalla ennen nukkumaan menoa. Jospa se siitä sitten lähtee kehittymään, etenkin kun lapset vähän kasvaa...
Tsemppiä muillekin aika-ja asennepuutteisille!
Käyn jumpissa/salilla/salibandyssa lasten nukkumaanmenon jälkeen (20 jälkeen) . Noin 3 krt/viikko. Lisäksi iltakävelyitä.
En käy oikeastaan ikinä liikkumassa lasten hereilläolo aikana. Joskus (noin 2 krt/kk) vapaapäivinä saatan käydä salilla pienemmän nukkuessa.
Onneksi salille matkaa vain kivenheitto.
Kun nuorempi oli vauva, poljin kuntopyörää kotona (täysimetys, ei suostunut pullolle). Vauvan alettua syömään kunnon ruokaa ostin sii salikortin!!
Pakko keretä kuntoilemaan, muuten kroppa ja pää hajoaa..
NImimerkillä. Just hirvee flunssa eikä pääse salille, kupoli hajoaa
Vähän sen mukaan miten ehdin. Eli 45 minuutin juoksulenkistä 1,5 tuntiin (sulkapallo, pitkäkestoinen aerobic, salibandy tms.). Lapsia useempi. Mutta en esimerkiksi katso mitään salkkareita tms. tv-ohjelmia joten ajattelen, että se aika ei ole lapsilta pois, jos toinen vanhempi touhuaa lasten kanssa sillä aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuntopyörällä parikymmentä kilometriä illalla telkkaria katsoessa. Lisäksi en ole ikinä omistanut autoa, joten minulle (ja lapsilleni) on aivan normaalia ja luonnollista, että liikutaan omin jaloin (poislukien tietenkin pidemmät, kymmenien kilometrien matkat)
Juoksemista kaipaan, mutta se ei oikein onnistu tällä hetkellä, kun olen 2 pienen lapsen yksinhuoltaja :(
(isä on lasten kanssa pari tuntia viikossa ja siihen hetkeen on kasautunut jo monta muutakin yksin hoidettavaa hommaa..)
Mutta eihän tämä tilanneikuisesti jatku; muutama vuosi ja mulla on täällä kaksi menevää koululaista ja omaa aikaa ehkä liikaakin :)
Siis kun näätte toisianne suurinpiirtein yöllä nukkumassa?
Ja miten pystytte olemaan lapsista erossa niin paljon, eli päivän töissä ja siitä vähästä kotiajasta tunti-pari pois... ei jää paljon yhteistä aikaa lasten kanssa. En siis moralisoi vaan ihmettelen, kun mulla itsellä tästä aina huono omatunto, vaikka en paljon mitään iltaisin teekään kodin ulkopuolella, yksi jumppa/vko ja sekin vähä tuntuu olevan välillä liikaa. Toki varmaan riippuu lasten iästä, meillä kuopus vasta 1,5 v., on varmaan eri, kun lapset itsekin eskari-kouluikäisiä, on omia harrastuksia ja kavereita.
Ei meilläkään kyllä mitään Salkkareita katsella, telkkarista katsotaan pikkukakkonen, sitten töllö kiinni ja ehkä avataan ysin jälkeen, kun tenavat nukkuu. Silti ei ole (muka) aikaa kuntoilla tarpeeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus uimassa/vesijuoksemassa.
En ikuna viitsisi raahautua kuntosalille tai pitää kiinni jostain vakiaikaan tapahtuvasta harrastuksesta (vuorotyönkin takia olisi vaikeaa). Mutta noita minun valintojani voi harrastaa missä välissä tahansa, eikä maksa paljon.
Jos on joku kuntoilukaveri, ei tule rehkittyä liikaa (jos juoksee sillä vauhdilla, että pystyy enimmäkseen myös puhumaan, juoksee suht koht ideaalilla rasvanpolttosykkeellä) EIKÄ tule niin helposti laistettua...
Joko illalla lasten nukkumaanmenon jälkeen tai aamulla kun lapset vielä nukkuvat. Jos tämän tekee kerran/pari viikolla ja sitten käy lenkillä viikonloppuna molempina päivinä, niin siinä on kuntoliikuntaa ihan kivasti. Eikä lasten kanssa oleminen ole vähentynyt lainkaan.
Siis kun näätte toisianne suurinpiirtein yöllä nukkumassa?
Ja miten pystytte olemaan lapsista erossa niin paljon, eli päivän töissä ja siitä vähästä kotiajasta tunti-pari pois... ei jää paljon yhteistä aikaa lasten kanssa. En siis moralisoi vaan ihmettelen, kun mulla itsellä tästä aina huono omatunto, vaikka en paljon mitään iltaisin teekään kodin ulkopuolella, yksi jumppa/vko ja sekin vähä tuntuu olevan välillä liikaa. Toki varmaan riippuu lasten iästä, meillä kuopus vasta 1,5 v., on varmaan eri, kun lapset itsekin eskari-kouluikäisiä, on omia harrastuksia ja kavereita.
Ei meilläkään kyllä mitään Salkkareita katsella, telkkarista katsotaan pikkukakkonen, sitten töllö kiinni ja ehkä avataan ysin jälkeen, kun tenavat nukkuu. Silti ei ole (muka) aikaa kuntoilla tarpeeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis kun näätte toisianne suurinpiirtein yöllä nukkumassa?
Ja miten pystytte olemaan lapsista erossa niin paljon, eli päivän töissä ja siitä vähästä kotiajasta tunti-pari pois... ei jää paljon yhteistä aikaa lasten kanssa. En siis moralisoi vaan ihmettelen, kun mulla itsellä tästä aina huono omatunto, vaikka en paljon mitään iltaisin teekään kodin ulkopuolella, yksi jumppa/vko ja sekin vähä tuntuu olevan välillä liikaa. Toki varmaan riippuu lasten iästä, meillä kuopus vasta 1,5 v., on varmaan eri, kun lapset itsekin eskari-kouluikäisiä, on omia harrastuksia ja kavereita.
Ei meilläkään kyllä mitään Salkkareita katsella, telkkarista katsotaan pikkukakkonen, sitten töllö kiinni ja ehkä avataan ysin jälkeen, kun tenavat nukkuu. Silti ei ole (muka) aikaa kuntoilla tarpeeksi.
treenataan mahdollisimman monesti yhdessä, se on yhteistä meille mukavaa aikaa. Kesällä fillaroidaan yhdessä, lapset pyörän istumissa ja muuten tehdään koko perheen voimin kävelylenkkejä, jolloin lapset ajavat pyörällä ja miehen kanssa siis kävellään tai juostaan.
Se, että lapset ovat joskus illalla yhden tunnin salin lapsiparkissa ei ole mielestäni huono juttu, kun niin monta iltaa ollaan sitten yhdessä.
Mulle liikunta on henkireikä myös työstä, treenatessa unohtuu työongelmat ja muutenkin olo on liikunna jälkeen loistava. Jaksa paremmin lastenkin kanssa, kun saa välillä urheilla. Jo parin päivän tauko liikunnasta saa olon tunkkaiseksi.
vauvan ollessa 3kk ikäinen, vauva oli mukana kantokopassa tai viltin päällä ja käytiin aamusta heti salilla, niin ei ollut muita. Rytmistä olen pitänyt kiinni välillä paremmin ja välillä vähemmän paremmin :) Mutta liikunta on ihanaa ja pakko aina löytää sille jostain vaikka pienikin rako.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eli käyn vesijuoksemassa/uimassa/vesijumpassa ennen työpäivän alkua. Mies vie tällöin lapset päiväkotiin. Perjantaina työpäivän jälkeen jumpassa, mies hakee lapset.
Lauantaina illalla käyn juoksulenkillä, ja sunnuntaina kuntosalilla illalla.
Siis kun näätte toisianne suurinpiirtein yöllä nukkumassa?
Ja miten pystytte olemaan lapsista erossa niin paljon, eli päivän töissä ja siitä vähästä kotiajasta tunti-pari pois... ei jää paljon yhteistä aikaa lasten kanssa. En siis moralisoi vaan ihmettelen, kun mulla itsellä tästä aina huono omatunto, vaikka en paljon mitään iltaisin teekään kodin ulkopuolella, yksi jumppa/vko ja sekin vähä tuntuu olevan välillä liikaa. Toki varmaan riippuu lasten iästä, meillä kuopus vasta 1,5 v., on varmaan eri, kun lapset itsekin eskari-kouluikäisiä, on omia harrastuksia ja kavereita.
Mä olen sellanen, joka juoksee ja on juossut aina ja nauttii siitä klio 5-6 aamulla ja joka aamu... No joskus saatan jättää väliin, siis lähinnä MINUN osalta järjestelykysymys. Ja illalla vielä yleensä ulkoillaan koko perhe tunnin verran. Ja ihan käydään töissä molemmat, mutta kyllä meillä onnistuu... ja ei ole siivojia jne. ne hoidetaan viikonloppuna yhdessä! T. äiti, isä ja lapset 2 v, 8 v ja 14 v.
Ps. telkkaria meillä ei kyllä juurikaan katsella, pikkukakkoset kyllä, mutta eipä juuri muuten ja toi 14v. tykää enemmän urheilla kun pleikkailla...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keltä se on pois, jos mä juoksen klo 5-6 aamulla? Me nähdään ukon ja lasten kanssa joka aamu aamupalalla, iltasafkalla ja viikonloppuisin ja lomalla (jos tää nyt on päivähoitokeskusteluakin...). Häh! Ihan norkkua elämää vietetään ja ap:lle vaan halusin kertoa, että näin mä hoidan liikuntani...
Nyt oon tehnyt 2 kertaa tosin niin, että otan duuniin mukaan juoksukamat ja lähen 16.00 juoksemaan lenkille lasta hakemaan ja oon siellä pienen mutkan kautta 16.30. Sitten verrytellään kotimatka vaunuilla vähän kiertäen. Kotona 17.00. Asutaan ihan duunini vieressä. Työvaatteet tungen sellaiseen puolireppuun tjs. Kaikki salikäynnit on äippäloman jälkeen jäänyt. Nyt lapsi siis melkein 2v.
että monena aamuna keretään seksielämääkin hoitaa, ah, niin ihanaa... Liikunta antaa tosiaan lisää energiaa ja voimaa, uskokaa vaan av-mammat:t! Se on tosin ihanaa, että meillä muksut nukkuneet suht hyvin (yhden kanssa (koliikki) oli vaikeempaa, mutta olen satavarma sitä mieltä, että liikunta ja hyväolo vaikuttaa myös seksielämään ja jaksamiseen!
Mä ainakin pysyn terveenä ja virkeänä, samoin mies, kun liikutaan ja jaksetaan sekä työ-että kotielämässä paremmin. Parisuhdekin voi hyvin. Ja lapset on oppineet liikkuvan elämäntavan sohvaperunana olon sijaan... Musta miljoona kertaa parempi, kuin töllöttää neljän seinän sisällä löhöämässä kaikki illat!
Siis kun näätte toisianne suurinpiirtein yöllä nukkumassa?
Ja miten pystytte olemaan lapsista erossa niin paljon, eli päivän töissä ja siitä vähästä kotiajasta tunti-pari pois... ei jää paljon yhteistä aikaa lasten kanssa. En siis moralisoi vaan ihmettelen, kun mulla itsellä tästä aina huono omatunto, vaikka en paljon mitään iltaisin teekään kodin ulkopuolella, yksi jumppa/vko ja sekin vähä tuntuu olevan välillä liikaa. Toki varmaan riippuu lasten iästä, meillä kuopus vasta 1,5 v., on varmaan eri, kun lapset itsekin eskari-kouluikäisiä, on omia harrastuksia ja kavereita.
Ei meilläkään kyllä mitään Salkkareita katsella, telkkarista katsotaan pikkukakkonen, sitten töllö kiinni ja ehkä avataan ysin jälkeen, kun tenavat nukkuu. Silti ei ole (muka) aikaa kuntoilla tarpeeksi.
En ole raaskinut lasten vuoksi. Nyt tosin ajattelin että syksyllä aloittaisin jonkun oman harrastuksen. Meillä lapset hoidossa 8.30-16.30 ja itse olen ihan kokopäiväisesti työssä, mies vie, minä haen. Tarvitsen untakin 9h per yö joten en ehdi silloinkaan kun lapset nukkuu...
Täällä kanssa yksi, joka hoitaa likkunnan klo 5-6 aamulla juoksemalla kesät talvet. On vaan niin mun juttu ja ei häiritse "perhe-elämää". En ole siis yh (vaikeampi hoitaa), joten ukko nukkuu lasten kanssa ja sitten meilläkin laitetaan aamiainen ja työmatka vie 40 minsaa, kyllähän päivän pituus venyy. Vuoropäivinä haetaan (tai työpäivien mukaan) muksut hoidosta. Ovat siis päiväkodissa klo 8-16 (joskus 7-15 tai 9-17). Ja tämä on meillä toiminut. Minusta tuntuu, että en jaksaisi ilman urheilua. Olin viime talvena kaksi viikkoa sairaana ja se oli kidutusta... Ehkä olen liikuntarippuvainen, tiedä häntä. Ja mieheni harrastaa myös ja lapsetkin alkaa liikkumaan (ikää 3 ja 5), ei pakkoa, mutta liikkumista metsässä, ulkoilua, jne. Itse inhosin pakkohiihtoa koulussa ja mitään en lapsille väkisin syötä (en ruokaa enkä liikuntaa...Hih). Ja toivon, että he kasvavat liikkumaan kuten minä, kun meillä lapsuudenkodissani (myös mieheni) harrastettiin monipuolisesti. Siis iltaisin ja viikonloppuisin liikutaan koko perhe ja siihen on kiva yhdistää vaikka "piksik" tai retkiruokailu luonnossa.