Työssäkäyvät äidit pienten lasten äidit - miten hoidatte kuntoanne?

lajeja juoksu, bodypump ja spinning.



Joskus on tiukkaa saada edes tuo 3 krt täyteen. Toisinaan juoksen töistä kotiin, jos en muuta ehdi.

Nyt lapset ovat sen verran isompia, että kuntoilukin onnistuu. Heidän harrastusten aikana voi oivallisesti juosta lenkin samalla, sen sijaan että istuisi odottelemassa kentän laidalla muiden mammojen kanssa. Ja isompia lapsia voi jättää hetkeksi kaksistaan kotiin/ottaa vierelle pyöräilemään kun itse juoksee lenkkiä.



Sinulla menee sellaiset pari vuotta, ja sitten onnistuu liikunta helposti. Siihen asti elämä on enemmän ja vähemmän kaaosta, ainakin jos on sellainen ihminen kuin itse olen. Joko tingit pyykinpesusta, telkkarista, yhteisistä hetkistä perheen kanssa, tai sitten liikunnasta. Minä tingin siitä liikunnasta, mutta nyt olen saanut sen takaisin.

Kun katson illalla telkkaria, niin kävelen tunnin sillä telkun edessä.



Nyt olis tarkotus hankkia se semmonen "sauvallinen" laite, jossa kädet saa mukaan liikkeeseen. Aikaa ei ole mennä jumpille ym kun mies tulee kello 20 töistä.

Minun työpäiväni kestää 8h, lisäksi työmatkoihin kuluu 1,5 tuntia päivässä. Ruoanlaitto vie n 0,5 tuntia ja syöminen toisen 0,5 h. Siihen päälle koneellinen pyykikiä + astiapesukoneen tyhjennys tai täyttö ym 0,5 - 1h. Lasten iltapala 0,5h.



On siis käytetty 12h. Lopun aikaa nukun tai touhuan lasten kanssa.



Jostain on pakko tinkiä. Minä olen siis tinkinyt omasta liikunnastani.

koiran ulkoilutus ja pihatyöt kotona ja mökillä. Yhtään liikuntaharrastusta ei muuten ole.

himoliikkuja. Lapset ovat nyt 3- ja 2 -vee. Pari kertaa viikossa juoksen töistä kotiin, kun mies hakee lapset tarhasta (matka 13 km). Mies on aika paljon iltaisin töissä, joten olen lasten kanssa olen kotosalla. Minulla on kotona oma kuntosali (tanko ja irtopainoja) sekä spinningpyörä. Lähes joka ilta jumppaan vähintään puolituntia. Lapset katsovat usein Pikku Kakkosta tai sitten jumppaavat minun kanssani/leikkivät. Kerran viikossa isovanhemmat tulevat illalla hoitamaan lapsia, että me pääsemme mieheni kanssa spinningiin. Lapset menevät nukkumaan klo 20.30 ja jos mies on silloin tullut töistä kotiin, niin minä lähden juoksulenkille.



Niin ja nyt kun on iltaisin valoisaa, niin saatetaan jättää lasten kanssa Pikku Kakkosen katsominen väliin ja mennä pihalle ulkoilemaan. Ja nyt lähetän naapureille terveisiä, jotka tunnistatte minut, mutta omalla pihalla on aivan loistavat mahdollisuudet kuntoilla, jos vaan on pokkaa. Mä ainakin teen meidän pihalla loikkatreenejä, askelkyykkyjä, punneruksia, hypin narua jne. (Ainakaan vielä ei ole saanut M1 -lähetettä, joten kiitos naapureille suvaitsevaiuudesta).



Viikossa tulee urheiltua siinä varsin paljon, mutta kyllähän se järjestelyä vaatii. Televisiota en ehdi katsoa oikeastaan koskaan, mutta ei se kyllä harmita, kun on sitten aikaa muuhun. Kotityötä yritän hoidella tasaisesti joka päivä ja ruokaa laittaa suurempia määriä, jottei joka päivä tarvitse töistä tullessa laittaa ruokaa.



Mielelläni ottaisin vuorokauteen muutaman tunnin lisää, mutta kyllä tällä 24 tunnilla pärjäilee joten kuten.

Haen lapset hoidosta viimeistään klo 16. Silloin syömme yhdessä välipalaa: ruisleipäpala juustolla, porkkanoita, omenaa, kurkkua yms. Kasviksia uppoaa hyvin.



Ennen söimme tässä vaiheessa lämpimän ruoan. Olin sen jälkeen aina ihan naatti enkä jaksanut illalla enää mitään muuta kuin maata sohvalla. Ystäväni perhe elää eteläeurooppalaisemman rytmin mukaan ja huomasin, kuinka paljon heidän päiväänsä mahtui verrattuna meihin. Niinpä muutimme ruokarytmiä.



Kun mies tulee töistä (yleensä viiden maissa), minä lähden juoksemaan. Omalta ovelta pyrähdän matkaan ja olen 40 minuutin - tunnin kuluttua takaisin. Teen olohuoneen matolla vielä vatsalihaksia ja punnerruksia. Lapset juoksevat joskus ulkona naapurin lasten kanssa, joskus puuhaavat sisällä leikeissään ja joskus kiipeilevät päälläni kun venyttelen. Sitten pikasuihku minulle. Joskus mies lähtee omalle lenkilleen tässä vaiheessa.



Ihan joka päivä tämä ei onnistu, sillä lapsilla on kahtena päivänä harrastuksia, joihin lähdetään välipalan jälkeen.



Syödään koko perhe klo 19 tai vasta 19.30 alkaen lämmin ateria. Sitten normaalit iltapuuhat: pesut, satujen lukemiset ja yhdessä pötköttelyt ennen nukkumaan menoa.



Lapset menevät nukkumaan noin klo 20.30. Vasta tässä vaiheessa avataan telkkari - jos avataan. Joskus katsotaan vasta kymmenen uutiset. Samalla pyörii pesukone ja laitellaan kotia kuntoon.



Pelkkä TV:n kiinni pitäminen auttaa paljon arki-iltojen sujumisessa ja ajan riittävyydessä liikuntaan. Samoin meille oli iso apu siitä, että aloimme syödä yhdessä vasta illalla.



Viikonloppuisin urheillaan enemmän, joskus miehen kanssa vuorotellen ja joskus yhdessä. Naapurin kanssa meillä on sopimus, että lapset saa tuoda naapuriin leikkimään lenkin ajaksi. Tehdään sitä säännöllisen vastavuoroisesti.



Viime kesänä juoksin jo 2 puolimaratonia ja ensi kesänä tavoitteena on koko matka. Ja lapsia on 2, joiden syntymän jälkeen olin aivan rapakunnossa.



Enkä koe yhtään syyllisyyttä tästä "omasta ajasta" jonka käytän liikuntaan. Viikonloppuisin 5-vuotias käy jo silloin tällöin lenkillä kanssani, ajaa siis pyörällä vieressä, ja koko perhe hiihtää, luistelee ja laskettelee talvisin porukalla. Urheilu on hyvä elämäntapa opettaa lapsille pienestä pitäen. Tytöt saavat liikkumisen mallin äidiltä.

Meillä koira jonka kanssa käydään metsässä lenkillä kun teitä ei pahemmin ole, jalkakäytäviä ei ollenkaan. Kun olin vielä kotona tämä toimi vallan hyvin ja olin HOIKKA, mutta työhön palattuani nämä lenkitkin luonnollisesti vähenivät radikaalisti ja perä senkun leviää. Kuntokeskuskortin omistan, ja pääsen käymään siellä 0-3 krt/vko. Oman käden oikeudella lähden töistä aikaisemmin, että ehdin käydä salilla ja ehkä vielä hakea lapsen. Kerran viikossa mies hakee, ja tulen n. kuuden aikaan kotiin laittamaan ruokaa kun jumpasta pääsen. Salilla on lapsiparkki, mutten ole hennonnut vielä tyttöä sinne laittaa (eikä sinne jäisikään). Iltaisin olen ottanut taas tavaksi tehdä 100 vatsalihasta ennen nukkumaanmenoa, ja kesällä alan fillaroida pari kertaa viikossa töihin (12 km/suunta), niin että voin koukata lapsen kyytiin kotimatkalla. Vain lämpimällä säällä tosin, koska poljettavaa on 6km päiväkodilta enkä halua toisen istuvan kylmissään takana.



Summa summarum: huonossa jamassa ollaan ja läskistä pitäisi päästä eroon!

Työpäivän jälkeen juoksen suoraan hakemaan lapset päiväkodista ja sitten kiireellä kotiin ruoanlaittoon. Kun lapset on vihdoin syönyt on kello vähintään 17.30. Enkä itsekään voi heti ruoan jälkeen lähteä urheilemaan.

Illalla taas iltapala ym puuhat alkaa jo 19.30.

Tosiaan voisi olla ideaa ajoittaa ruokailut niin, että olisi mahdollisuus liikkuakin vähän. Tuota jäin miettimään, miksi lapsille pitää kahden tunnin välein tarjota ruokaa illalla (17.30 ja 19.30) - eihän siinä sitten tosiaan muuta ehdikään kuin täyttää tiskikonetta ja siivoilla keittiötä uuden ruoan valmistumista odotellessa...

käyn lähes joka ilta pienellä sauvakävelylenkillä heti kun saan lapset sänkyyn kahdeksan maissa illalla. Mies vahtii muiden puuhiensa lomassa, että lapset ovat hiljaa ja nukahtavat.



Ajatuksenani on, että ihan pieni lenkkikin on parempi kuin ei mitään. Usein ei millään jaksaisi lähteä, mutta saa kuitenkin lähettyä kun ajattelee, että ihan vähän vain... Sitten ulos päästyä tuleekin käveltyä reippaasti vaikka puoli tuntia. Ja olo on lenkin jälkeen tosi hyvä, ja sitten voi olla itseensä tyytyväinen kun sai aikaiseksi :)



Lisäksi kävelen töissä portaat aina kun mahdollista - ainakin kaksi kertaa päivässä 5.-6. kerrokseen. Puolen vuoden ajan olen myös käynyt lähikoululla olevassa kuntopiirissä kerran viikossa. Matkoihin ei mene juurikaan aikaa, ja suihkuun voi mennä vasta lasten iltasadun jälkeenkin jos ei heti ehdi.

että heidän nukahdettuaan äiti ja isä käyvät vuoropäivin lenkillä eivätkä rojahda sohvalle massuttamaan sipsejä. Voi raukkaa! Itsellä on lisäksi sen verran lyhyet työpäivät, että lapsen hoitopäivä pysyy vallan kohtuullisena, vaikka kerran viikossa käynkin vetämässä pari kilsaa uimahallissa.

Meillä 3 ja 5v lapset ja juttusi kuulosti ihan kuin itseni kirjoittamalta, aikaa liikuntaa vaan ei yksinkertaisesti jää, itse keskitän kaiken liikkumisen viikonloppuun mutta se ei tokikaan ole tarpeeksi.

mä olen juoksufriikk (maratonit jne...). Siis herään joka aamu (sää kun sää) ja käyn heittää 40-60 minuutin lenkin. Siis klo 5-6, sitten pikasuihku, aamiainen (mies auttaa) ja lapset hoitoon ja itse pirtsakkana töihin. Lisäksi saatan illtaisin käydä juoksemassa, jos jaksan ja aika antaa periksi... Lapset kyllä menee pehkuihin klo 20.00 ja yleensä sit vaan ollaan ukon kanssa... Nukkumaan tossa 23 paikkeilla. Mies on tässä tietty iso apu ja hän harrastaa itse pari kertaa viikossa iltaisin. Tämä sopii mulle/meille ja terveenäkin olen pysynyt.

Nyt tosiaan niin, että ollaan kotona n 16.30 ja alan laittaa ruokaa. Ruoka valmista n 17 ja lapset syöneet n 17.30 mennessä. Lapset eivät tuolla kuitenkaan pärjää nukkumaan menoon asti vaan klo 19.30 pitää vielä antaa iltapalaa (usein kylläkin aika kevyttä), jotta sängyssä ollaan klo 20.15.

Kyllä se ilta tosiaan on yhtä ruoan laittoa ja astioiden korjausta edes takaisin.

Tosiaan voisi olla ideaa ajoittaa ruokailut niin, että olisi mahdollisuus liikkuakin vähän. Tuota jäin miettimään, miksi lapsille pitää kahden tunnin välein tarjota ruokaa illalla (17.30 ja 19.30) - eihän siinä sitten tosiaan muuta ehdikään kuin täyttää tiskikonetta ja siivoilla keittiötä uuden ruoan valmistumista odotellessa...

Eli joko herään aikaisemmin kuin muu perhe (klo 6) ja juoksen lenkin silloin tai sitten menen illalla (klo 20 jälkeen) joko niin, että mies laittaa lapset nukkumaan tai sitten laitan heidät itse ja lähden sen jälkeen. Käyn tosin joka päivä mikä ei olisi tarpeellista kunnon kannalta mutta mun omien hermojen ja jaksamisen kannalta kyllä :).



Lapset ei takuulla kärsi, koska nukkuvat mun lenkkiajan. Aamulla ei kärsi edes parisuhde, koska mieskin nukkuu mun lenkin ajan :). Se on suurimmalta osalta kyllä vaan valinta- ja viitseliäisyyskysymys. Kattoako illalla telkkua, maata sohvalla, lukea kirjaa vai lähteä ulos. Kotihommat (meillä mies ei niitä tee) teen sitten kun tulen lenkiltä kotiin.



Lapsien kanssakin sitäpaitsi saa hyviä lenkkejä. 3-vuotias pyöräilee jo hyvin niin, että äiti saa kunnon lenkin samalla juosten. Meillä on lapsilla ikäeroa 1v7kk ja toinen on tosi pienestä "ajanut" retrokolmipyöräisellä, jota vedin narulla ja toinen istui rattaissa. Välillä molemmat istuivat tuplissa ja lenkkeilen niin. Että kyllä niitä keinoja löytyy, kun vaan haluaa. Laiskuutta vaan voi puolustella kovin monella eri tavalla ;)!

mutta kun jo muutenkin herään n klo 6 (jotta pääsen töihin ajoissa ja sitä kautta ajoissa hakemaan lapset kotiin päiväkodista) niin voin rehellisesti sanoa, että EN ryhdy heräämään klo 5 sen takia, että ehdin aamuisin lenkille. Klo 5 minäkin haluan nukkua.

Mutta kun yhdistetään perhe ja työ pitkiin työmatkoihin, niin tämä on lopputulos.

Eli joko herään aikaisemmin kuin muu perhe (klo 6) ja juoksen lenkin silloin tai sitten menen illalla (klo 20 jälkeen) joko niin, että mies laittaa lapset nukkumaan tai sitten laitan heidät itse ja lähden sen jälkeen. Käyn tosin joka päivä mikä ei olisi tarpeellista kunnon kannalta mutta mun omien hermojen ja jaksamisen kannalta kyllä :).

Lapset ei takuulla kärsi, koska nukkuvat mun lenkkiajan. Aamulla ei kärsi edes parisuhde, koska mieskin nukkuu mun lenkin ajan :). Se on suurimmalta osalta kyllä vaan valinta- ja viitseliäisyyskysymys. Kattoako illalla telkkua, maata sohvalla, lukea kirjaa vai lähteä ulos. Kotihommat (meillä mies ei niitä tee) teen sitten kun tulen lenkiltä kotiin.

Lapsien kanssakin sitäpaitsi saa hyviä lenkkejä. 3-vuotias pyöräilee jo hyvin niin, että äiti saa kunnon lenkin samalla juosten. Meillä on lapsilla ikäeroa 1v7kk ja toinen on tosi pienestä "ajanut" retrokolmipyöräisellä, jota vedin narulla ja toinen istui rattaissa. Välillä molemmat istuivat tuplissa ja lenkkeilen niin. Että kyllä niitä keinoja löytyy, kun vaan haluaa. Laiskuutta vaan voi puolustella kovin monella eri tavalla ;)!

Ja väitän, että lapset pitäisi ottaa mukaan liikkumaan niin paljon kuin mahdollista. Ei pelkästään oman kunnon takia vaan sen roolimallin ja oppimisen kannalta. On kamalaa, miten huonokuntoisia monet 5-vuotiaat jo ovat, puhumattakaan teineistä, jotka eivät jaksa kävellä kahta kilometriä.



Vaikka kuinka laiskottaa eikä oma terveyskään kiinnosta, pitäisi edes lasten takia liikkua.

Pakkohan se on yrittää näin pikkulapsiaikana vaikka helppoa ei olekaan. Pari vuotta ja helpottaa. Itsekin olen yh ja liikunta painottuu niihin päiviin, kun lapset isällään. Yritä siinä sitten olla säännöllinen, mutta pianhan heidät voi jo jättää jokiskin aikaa itsekseen tai pysyvät pyörillään juoksuvauhdissa mukana.



Tärkeintä taitaa kuitenkin olla halu liikkua - kaikilta ihmisiltähän sitä ei löydy lainkaan ja silloin se liikkuminen jää, vaikka mahdolisuuksiakin saattaisi olla.

Kuntoani hoidan pyöräilemällä työmatkat (7km yhteen suuntaan) ja juoksemalla 3-5 kertaa viikossa.



Nyt lähiaikoina olen juossut vain viikonloppuisin, eli perjantaina saunalenkki (iltaruoan jälkeen, sillä aikaa lapset katsoo telkkarista lastenohjelmat ja mies nuokkuu sohvalla), lauantaina ja sunnuntaina monesti kuopusta juoksutan rattaissa päikkäriaikaan tai sitten käyn aamusta heti lenkillä.



Joskus innostun lenkille myös illalla kun lapset on laitettu nukkumaan eli klo 20 aikoihin, mies siis jää kotiin. En liiku lasten "aktiivihereilläoloaikaan", koska muutenkin niin vähän ollaan yhdessä.

Eli pääsääntöisesti käyn juoksu- tai sauvalenkeillä klo 20.30-21.30 kun lapset menneet nukkumaan. Siihen kyllä tottuu, vaikka voi aluksi tuntua hankalalta. Samoin minulla on stepperi kotona eli sen kanssa voi treenata silloinkin jos mies on työmatkalla tai vaikka lasten valveillaollessa, jos katsotaan vaikka jotain ohjelmaa yhdessä.



Viikonloppuisin raaskin sitten liikkua jo aikaisemmin päivällä, ja kerran viikossa käyn myös arki-iltana jumpassa läheisessä kuntokeskuksessa, aikaa siihen menee matkoineen n. 1,5 t. Olen myös tehnyt pyörälenkkejä pieni lapsi kyydissä, sekä reippaita vaunulenkkejä.



Aika on kortilla, mutta paljon on myös itsestä kiinni, miten sen käyttää.