Subjektiivisen päivähoidon vastustajat VALEHTELEVAT syistään, jopa itselleen
Vastustajat väittävät ajattelevansa lapsen etua sekä valtion taloutta eli osallistuvat valtion menojen säästämiseen kunnon kansalaisina hoitaen lapsensa kotona.
Syyt ovat täyttä valhetta. KUKAAN eikä YKSIKÄÄN äiti Suomessa ei pidä lastaan kotihoidossa siitä nimenomaisesta syystä että säästää valtion varoja. Silti monet täällä pokkana sanovat että eivät halua verovaroista tällaista kustantaa kun ovat itse aikanaan lapsensa kotona hoitaneet:-/
Lapsen etua ajattelevat puolestaan eivät tiedä mitään lasten eduista. Mikä sopii omalle hyvinhoidetulle lapselle ei sovi sille naapurin lapselle, jolla on kotona vaikeuksia, työttömyyttä, mielenterveys- ja alkoholiongelmia tai yksinkertaisesti vaan piittaamattomat vanhemmat. Ruoka ja hoiva säännöllisesti päiväkodissa on todellakin parempi. Aivan naurettavia pyhimysäitejä täällä!
Lisäksi valehdellaan omista syistä olla kotona. Valtaosa päivähoidon vastustajista on kireitä kotiäitejä joilla on aivan liian pienipalkkainen työ jotta kannattaisi mennä töihin. Siksipä lasketaan että saa lojua kotona samalla rahallisella lopputuloksella mutta EI LASKETA että lapsihan siinä kärsii kun pidetään vuosikausia kotona ennen kouluunmenoa!
Valehtelijoita ja kaksinaismoralisteja siis lähestulkoon jokainen joka kiihkomielisesti ja hysteerisesti tähän lynkkaamiskeskusteluun osallistuvat.
Hävettää että suomalainen nainen on alentanut itsensä näin pahasti, tullut kapeakatseiseksi, ymmärtämättömäksi, katkeraksi ja köyhäksi ajattelutavaltaan! Ja nyt jos joku akateeminen tähän vielä vastaa että "minäkin vastustan vaikka olen koulutettu ja hyväpalkkainen" niin teitä ei todellakaan ole näissä vastustajissa siinä määrin kuin kaupan kassoja, siivoojia, hoitajia jne. Se on sydämen ja järjen sivistymättömyyttä joka tällä palstalla kukoistaa. Inhottavaa olla nainen kun tänne kurkistaa!
Kommentit (45)
saavat päivähoidossa ruokaa ja hoivaa "säännöllisesti" mutta miten niin säännöllisesti?
Jos vanhemmista ei ole lastensa vastuullisiksi aikuisiksi arkipäivinä, niin miten ne voidaan jättää holtittomien vanhempien kanssa iltaisin, viikonlopuiksi, tai silloin kun lapsi ei ole päiväkotikuntoinen sairauden tai toipumisen vuoksi, - entä arkipyhät? Nytkin tulee pääsiäisenä neljä perättäistä päivää jolloin ongelmaperheiden lapset eivat saa hoitoa, huolenpitoa eikä ruokaa päivähoidon ollessa kiinni, kotona ei ainakaan mitään ravitsemullisesti oikeata, ymmärsin aloittajan kirjoituksesta.
Ei mene hyvin ongelmaperheiden lapsista vastaaminen päivähoitolaisena arkipäivisin kaikkinen hyvyyksineen koska illat sekä viikonloput, arkipyhät ja "sairasajat " päivähoito ei pelasta huonojen vanhempien lapsia. Iltaisin voi sattua mitä vain ulkona ja sisällä, viikonloppuisin ei kunnon ruokaa eikä vanhemmat jaksa mitään...
Nämä ovat enemmän lastensuojelutapauksia kuin sopivia hyvään ja antoisaan päivähoitoon.
että miksi kaikki supistukset koskee lähes aina lapsiperheitä. Sitten korotetaan kympillä jotain yksinhuoltajien lapsilisää ja saadaan näyttämään siltä, että hyvä, nyt ollaan tehty kaikki lapsiperheiden eduksi. Samalla aletaan supistaa vähän sieltä ja täältä - kuntalisät pienenee, puistoruokailut lähtee, pk-maksut nousee..
Seuraavaksi isketään sitten opiskelijoiden kimppuun, vaikka jo nyt opiskelijat kärsivät mielenterveysongelmista ihan liikaa. Mistäköhän johtuisi? Itse en ollut opiskeluaikana ylikuormittunut koulutehtävistäni, mutta olin silti masentunut ja ahdistunut kun en liikkunut oravanpyörässä tarpeeksi nopeasti. Ja opiskelutahti vaan hidastui entisestään kun tunsin, ettei panokseni tule ikinä riittämään.
Supistetaan ja supistetaan sieltä missä on tulevaisuus. Minkälainen tulevaisuus on edessä? Ei välttämättä kovin hyvä kun ihmiset jää sairaseläkkeelle, masentuu eivätkä jaksa olla yksi osa koneistoa. Mistäs sitten lypsetään rahaa...
Se oli sitä aikaa, kun työläisäidin taaperot jätettiin yksin kotiin ja naapurinmummo/joku teini kävi välillä katsomassa, että olivat hengissä. Aikaa, jolloin hoitajia etsittiin kauppojen ilmoitustauluita ja oltiin kiitollinen jos löytyi joku tolkullinen. Aikaa, jolloin keskiluokkaiset kotirouvat palkkasivat oman lapsenhoitajan voidakseen kahvitella ystäviensä kanssa.
Ihanaa aikaa, varsinkin lapsen kannalta ja yhteiskuntakin pääsi vähemmällä. Kiva jos palataan siihen.
Et kykene uskomaan hyvyyteen, et pyyteettömyyteen, et siihen että ne äidit jotka hoitavat lapsensa kotona tekevät niinkuin heidän sydämensä sanoo. He tekevät niin lastensa vuoksi. Eivät oman itsensä vuoksi.
Jos minun arvomaailmassani MINÄ ITSE olisi ensimmäisenä, veisin varmaan esikoisen päiväkotiin hoitoon ollessani vauvan kanssa kotona. Mutta kun näin ei ole. Minun arvomaailmassani LAPSET tulevat ensin, sitten perhe ja sitten vasta minä.
Se oli sitä aikaa, kun työläisäidin taaperot jätettiin yksin kotiin ja naapurinmummo/joku teini kävi välillä katsomassa, että olivat hengissä. Aikaa, jolloin hoitajia etsittiin kauppojen ilmoitustauluita ja oltiin kiitollinen jos löytyi joku tolkullinen. Aikaa, jolloin keskiluokkaiset kotirouvat palkkasivat oman lapsenhoitajan voidakseen kahvitella ystäviensä kanssa.
Ihanaa aikaa, varsinkin lapsen kannalta ja yhteiskuntakin pääsi vähemmällä. Kiva jos palataan siihen.
Sitä paitsi subjektiivinen päivähoito-oikeus on luotu ensisijassa työssäkäyvien ja opiskelevien vanhempien lapsille, ei virikehoidetuille.
Kannatan harkinnanvaraista päivähoito-oikeutta sellaisille alle kolmivuotiaille, joilla on toinen vanhemmista kotona.
kun noin ikävällä tavalla perustelet omia valintoja elämässäsi. Tekeekö pahaa pukea se lapsesi aamulla päiväkotiin vaikka itse olet päivän kotona? Tuntuuko pahalta myöntää oma itsekkyytesi?
Itse en ainakaan toivo paluuta ns. kotirouvayhteiskuntaan, jossa työn, opiskelun ja äitiyden yhdistäminen on todella vaikeaa.
Omasta kokemuksesta akateemisena pätkätyöläisenä tiedän, että ilman lasten hoitopaikkoja olisi minulla jäänyt todennäköisesti mm. nykyinen työni saamatta. Tarjolla kun ei ole paikkoja, johon lapset voisi noin vain viedä työhaastattelujen, kurssien ja soveltuvuuskokeiden ajaksi! Ja entä sitten kun taas saa sen uuden pätkähomman, onko lasten edun mukaista että heidät lykättäisiin aina vaihtuviin hoitopaikkoihin?
Joku viittasi aikaan ennen subj oikeutta
Se oli sitä aikaa, kun työläisäidin taaperot jätettiin yksin kotiin ja naapurinmummo/joku teini kävi välillä katsomassa, että olivat hengissä. Aikaa, jolloin hoitajia etsittiin kauppojen ilmoitustauluita ja oltiin kiitollinen jos löytyi joku tolkullinen. Aikaa, jolloin keskiluokkaiset kotirouvat palkkasivat oman lapsenhoitajan voidakseen kahvitella ystäviensä kanssa.
Ihanaa aikaa, varsinkin lapsen kannalta ja yhteiskuntakin pääsi vähemmällä. Kiva jos palataan siihen.
että jokainen vastaisi todellakin itse sen lapsensa kasvatuksesta ja hoitamisesta. eli mitään yhteiskunnan tukia puoleen tai toiseen.
päivähoitopaikasta kaikki maksaisivat saman hinnan, sen todellisen hinnan.
ja kotihoidosta ja sen kustannuksista vastaisivat vanhemmat myös itse, ei mitään yhteiskunnan maksamia tukia siihenkään.
sitten loppuiisi se toisten valintojen kyttääminen ja kritisoiminen, jokainen kun tekisi just niinkuin itselle passaisi ja mihin olisi oikeasti varaa ilman loisimista.
hyvähän se on joidenkin äitien lojua kotona vuositolkulla vanhempainrahoilla ja kotihoidontuella ja huudella miten kaikkien muidenkin lapset tulee hoitaa. Mutta todellisuudessa jos siitä ei maksettaisi mitään tukia, joutuisivat nekin äidit harkitsemaan arvojaan ja niitä sammakoita joita päästelee suustaan.
Enemmänhän ne yhteiskunnan rahoilla loisii jotka kerää kaikkia mahdollisia tukia, kuin ne jotka vievät jo kotihoidontukeen oikeutetun iän jälkeen lapsensa päiväkotiin sosiaalisia taitoja oppimaan ja maksavat vielä siitä kunnon hinnan. Mutta nehän haluaa ajatella lapsensa parasta ja antaa mahdollisuuksia kasvaa ja kehittyä eikä laskeskele mikä olisi itsensä elättämisen kannalta kannattavinta ja tuottoisinta...
pitäsiköhän koulukin muuttaa omakustanteiseksi jokaiselle...
saisi sitten nuo jotka pitää vain äidin hoitoa ja huolenpitoa parhaimpana vaihtehtona, myös kotikouluttaa lapsensa, sillähän sitä vasta sosiaalisesti taitavaksi tulisikin!
kun noin ikävällä tavalla perustelet omia valintoja elämässäsi. Tekeekö pahaa pukea se lapsesi aamulla päiväkotiin vaikka itse olet päivän kotona? Tuntuuko pahalta myöntää oma itsekkyytesi?
mun ainakin tekee pahaa,
sillä olisi niin paljon helpompaa vain jäädä kotiin laiskottelemaan heti aamusta,
vois heräillä milloin huvittaa,
ei tarvitsisi kiirehtiä aamutoimia ja sitten iltapäivällä raahautua hakemaan lasta takaisin kotiin,
JOS en veisi lasta päiväkotiin.
Tänään muuten oltiin laiskoja ja noustiin vasta puol 10 ja vetkuteltiin aamupäivä.
En vienyt esikoista tarhaan.
Joskus harvoin suon tällaisia päiviä; vapaapäiviä kaikille.
Meillä on kaksi lasta 6v ja 4v., molemmat ovat olleet koko ikänsä kotihoidossa, vaikka me vanhemmat käydään töissä. Tehdään vuorotöitä ja sovitaan vuorot niin, että toinen on aina kotona.
Tosi rankkaa on ollut ja helpommalla olisi päästy, jos lapset olisi viety muualle hoitoon. Tämä on meidän ratkaisu, en vastusta hoitoon viemistä, mutta molempien töitä on mahdollisuus joustaa ja sopia, joten päädyttiin tähän ratkaisuun.
Nyt kun kuuntelee kotiäitien ja työssäkäyvien kinastelua, en tiedä kumpiko olen.
Minua ei pätkääkään kiinnosta, miten joku toinen järjestää lastensa hoidon, pääasia kai on, että lapset eivät kärsisi. Eikä mua haittaa, vaikka joku vie virikkeiden takia lapset hoitoon, koska sitten on meitä, jotka käyvät töissä ja eivät vie hoitoon vaikka "kuuluisi" viedä. Minun lapsieni hoitopaikan voi ihan hyvin virikelapsi täyttää.
esim. omalle äidilleni ilmoitettiin armaalla 80-luvulla että sori, vaikka olet kokopäiväisesti töissä niin nyt lapsesi saa vain puolipäiväpaikan, Hommaa itse hoito loppuajaksi. Näin siis Helsingissä. Äiti kyllä hommasi, minua siis kiikutettiin vaihtelevien hoitajien luona loppupäivä.
Muuten, joskus kysyin äidiltä olivatko he koskaan harkinneet useampia lapsia (olen ainoa, ihan tyytyväinen olooni enkä kaipaa sisaruksia mutta kiinnostaahan tuo). Äiti sanoi että suurin syy oli se että hoidon saaminen oli niin vaikeaa, ja ne pph:t usein huonoja. Tuskin syntyvyyttä saataisiin nousuun jos päivähoidon saamista ja naisten työssäkäyntiä vaiheutetaan, ja kovasti nuo poliitikot toivovat lisää veronmaksajia...
Se oli harkinnanvaraista, riitti esim. neuvolan suositus tai todistus opiskelu tai työpaikasta. Eipä se niitä kustannuksia tule lisäämään tippaakaan.
t. 10.
Pieni riesa verrattuna kaikkeen byrokratiakuluihin, jota harkinnanvaraisten hakemusten käsittely ja oikaisuvaatimusten työstäminen teettäisi.
Työssäkäynti/opiskelu/sosiaaliset syyt vaativat tarkempaa määrittelyä. Mitkä tulorajat/viikkotyötunnit/opintopistemäärä/diagnoosi oikeuttaisi hoitopaikan saannin? Miten estää huijausyritykset? Minkäpituiset työttömyysjaksot sallittaisiin ennenkuon hoitopaikka menetetään ja taataanko pätkätyöläisen lapsen hoitopaikan jatkuvuus, ja jos, niin miten?
Mitähän tämä lisääntyvä hallinto tulisi maksamaan? miksei kukaan esitä laskelmia?
i]
Sitä paitsi subjektiivinen päivähoito-oikeus on luotu ensisijassa työssäkäyvien ja opiskelevien vanhempien lapsille, ei virikehoidetuille.
Kannatan harkinnanvaraista päivähoito-oikeutta sellaisille alle kolmivuotiaille, joilla on toinen vanhemmista kotona.
toisten lasten päiväkotihoidon. Siis mistä verorahoista? Siis niistä vähäisistä veroeuroista, joita maksavat toisten veronmaksajien maksamista tuista.
Samaa sakkia, jotka kannattavat popularistipoliitikkoja. Otetaan joku yksi asia, maalataan se mustavalkoiseksi, ja sitten tehdään siitä kaiken pahan alku ja juuri. Omaa ajattelua ei ole lainkaan. Lasten kotihoito on ainoa asia jolla omaa egoa voidaan yrittää pönkittää.
Itse olen erikoislääkäri, hoitanut kaksi ekaa lasta kokonaan kotona (joo, kävivät srk:n kerhossa) ja kuopus on valitettavasti joutunut käymään 2-3 päivää/viikko päiväkodissa. Olen saanut erikoistuttua, tehtyä monenlaista työtä, mies myös töissä (ähän lyhensi työviikkoaan kiireimpinä työaikoinani) ja silti pystynyt itamaan lapset itse. Päiväkodissa lapset kasvavat kieroon, näin se vain on, koti on oikea paikka lapselle. Virikkeitä saa kerhomaisemmastakin touhusta kuin kokopäiväisesti kyynärpäätaktiikka-kiroilu-kiusaaminen-sairauskierre-jne päiväkodeista, joista en kyllä keksi hyvää sanottavaa. Enää en saa mitään tukia, kun nuorinkin on yli 3 v, mutta silti ostan mieluummin tarjousruokaa ja paikkaan vaatteita ja teen vähemmän töitä kuin vien lapset päiväkotiin ja olen itse aina töissä.
Mistä luulette, että tämän yhteiskunnan ongelmat, nuorten pahoinvointi jne johtuvat? Siitäkö, että lapset ovat saaneet huomiota ja hoivaa varhaisina vuosinaan? Ehei, sillä keinolla kasvaa itsetunnoltaan terveitä, sosiaalisesti lahjakkaita lapsia. Siinähän olette kullannuppuinenne, kun vetävät viinaa ja ties mitä, kiusaavat kavereitaan ja ampuvat ympäriinsä, kun ette ole itse olleet heidän kanssaan. Joo, kärjistän, ärsyyntykää vaan, mutta valitettava tosiasia on se, että ette välitä lapsistanne!
Ja valitettavasti kaikilla ei ole erikoislääkärin palkkoja ja joustoa työajoissa (jos nyt oikeasti sellainen olet..). Luuletko, että ihmiset noin yleisesti ottaen riemusta hihkuen vievät lapsensa kokopäivähoitoon, oli päiväkoti millainen tahansa?
Olen useissa päiväkodeissa ollut työssä, koska kuuden lapsen äitinä olen ollut myös kotiäitinä välillä.
Ymmärrän perheitä, jossa vanhemmat käyvät työssä, niin meilläkin tehdään, mutta lasten olot hoitopaikoissa täytyisi saada sellaisiksi, ettei kenenkään tarvitsisi arvostella ja kauhistella. Tarttis varmaan tehdä vihdoin jotakin...
Valtakunnallinen varhaiskasvatussuunnitelma, saisikin toteutettua siitä edes...
Työssäni päiväkodeissa olen huomannut, että lapsen kunnioittaminen on vähän niin ja näin henkilökunnan puolelta, aina ei ole kiireestä kyse. En yleistä kaikkia, mutta mitä itse ajattelisitte, jos kuulette tädin tiuskaisevan lapselle tyyliin - Älä huuda siinä, ei se yhtään auta! Lapsi ensimmäistä päivää hoidossa kaivaten äitiä, jne.
Lasten nenät valuvat ja olen koittanut huolehtia oman ryhmäni lasten nenien kuivaamisesta ulkona. Kyllähän oma käteni vähän saa kylmää siinä niistäessä neniä, mutta miltä lapsesta tuntuu olla räkänenä, "kynttilät valumassa" eikä itse saa ottaa talvella rukkasta pois. Usein muidenkin osastojen lapset tulevat eteeni sanomatta mitään, mutta näen mitä lapsi haluaa minun tekevän, ja pyyhkäisen nenun. Voi pitää pusseja, jossa puhtaat ja likaiset erikseen, tai ne ovat määrätyssä paikassa esim. aidalla, jonne pyydetään niistämään, välillä käsidesiä jne. Ei aina helppo juttu, mutta kun ajatellaan lapsen kannalta, voi olla hyvinkin tärkeä lapselle.
Kyllä pienimuotoisessa ryhmähoidossa voi olla inhimilliset olosuhteet, jos lähdetään lapsen tarpeistä, niin fyysisitä kuin henkisistäkin jne.
On aina ilo olla sellaisessa ryhmässä työssä, jossa aikuiset jaksavat nähdä vaivaa lasten perusturvallisuuden, viihtyvyyden, tiimin yhteen hiileen puhaltamiseen jne. Hyvin voivat lapset ovat meidän kaikkien etu, tällaisten ihmisten käsiin jätämme yhteiskunnan, näen aina lapset sellaisina, joihin kannattaa satsata niin kotona, päivähoidossa...
Olen samaa mieltä. Olen uudestaan raskaana, lapsi on nyt vajaan puolitoista vuotta ja on vajaa kaksi kun uusi vauva syntyy. En ikimaailmassa laittaisi vanhempaa lasta hoitoon kun vauav syntyy, miksi edes viitsisin? Lapsella on parempi olla kotona äidin ja vauvan kanssa. Menee sitten hoitoon kun tulee sen aika tulee. Ja itse palaan matalapalkkaiseen työhöni. Ja se miksi teen kaksi lasta peräkkäin on se, että ei ollut enää edes varmaa saammeko lapsia! Joten nyt meille on suotu kaksi lasta ja otan ne kotonaolo vuodet erittäin ilolla vastaan.
Muistakaa aina kun tuomitsette ihmisiä, että jokaisella on syyt miksi lapsia saatetaan tehdä peräkkäin, minulla on sairaudesta johtuva syy. Ei kahden pienen lapsen äidit aina välttämättä ole tukien hyväksikäyttäjiä...