Mitä mieltä sosiaalisesti kömpelöstä ja ujosta miehestä jota pelottaa lähestyä naisia?
Yhden naisen tilanteen jotenkin pystyy suorittamaan vaikka siinäkin puhe on puuroa ja sanat ja lauseet sinnepäin parhaimmillaan. Naisporukka taas sitten on niin mahdoton tilanne että hermosto ylikuormittuu totaalisesti.
En ole koskaan seurustellut ym. vaan vielä 40-vuotiaana lähtöruudussa. Ei auta sosiaalisten tilanteiden harjoittelut näihin tilanteisiin koska täysin tuntemattomien kanssa on ihan puurossa vaikka olisi käynnyt ryhmissä jossa harjoitella sosiaalisuutta niin sielläkin kestänyt pitkään ennenkuin pääsi rennoksi ja en tiedä miten saisi minuutissa itsensä siihen tilaan ettei ole ihan yhtä sekavelliä joka meinaa romahtaa kun useampi nainen kyseessä ja siinä pitäisi pystyä keskustelmaan jokaisen kanssa vaikka yhdenkin kanssa jännittää aivan saakelisti.
Ahdistaa ja masentaa kun nuoresta asti ollut tällainen ja elämä mennyt hukkaan kun ei ole joko uskaltanut lähestyä naisia tai jos on niin ne tilanteet olleet kamalaa jännitystä ym. ja tietenkin ei ole koskaan edennyt tilanteissa juuri mihinkään.
En tiedä onko tämä enää muutettavissa tai onko vaan minun ominaisuus et jännittää aluksi niin paljon et vastapuolen pitäisi olla kärsivällinen ja odottaa että lakkaan jännittämästä, no en tiedä onko kellään aikaa tällaiseen.
Kommentit (9)
Eihän se mikään pakko ole pokailla ihan outoja. Tuttavapiiristäkin voi löytyä se oikea.
No sosialisesti saa olla kömpelö, mutta voihan sitä olla vaikka kuinka etevä muilla osa alueilla.
Helppo ohje. Ainakin kirjoittaa.
Ole oma itsesi. Älä yritä olla jotain mitä et ole.
Joku nainen maailmassa pitää sinusta varmasti juuri tuollaisena.
Ehkä sun kannattasi keskittyä elämässä ihan muuhun kuin naisiin. Hermostosihan palaisi karrelle, jos nainen olisi koko ajan läsnä esim. kotonasi.
Vierailija kirjoitti:
Eihän se mikään pakko ole pokailla ihan outoja. Tuttavapiiristäkin voi löytyä se oikea.
Ei ole kavereita tai sellaisia tuttuja että olisi niin paljon tekemisissä että tapaisi juurikaan näiden tuttujen tuttuja jne. ap
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sun kannattasi keskittyä elämässä ihan muuhun kuin naisiin. Hermostosihan palaisi karrelle, jos nainen olisi koko ajan läsnä esim. kotonasi.
Niin no alkutilanne varmaan tuo että ihan hermona mutta kun ei kokemusta mistään pidemmästä niin vaikea sanoa miten siihen suhtautuu ajan myötä et tottuuko jne. et voi olla jos pääsisi tutustumaan ja jännittää rauhassa tilanteen pois niin ehkä voisi sitten olla normaalisti mutta kun ei ole kokemusta tilanteista eli pitäisi kokea ne jotta tietäisi. ap
Liikkuminen parantaa mahdollisuuksia. Eräs mies lähti ulkomaille ja Suomeen palasi vaimo vierellä. Useamman vuoden jälkeenkin vaimo jaksaa hehkuttaa miestään. Mies on yhä yhtä huono puhumaan kuin ennenkin, mutta teoillaan näyttää rakkauttaan vaimolleen joka on ihan 😍.
Vierailija kirjoitti:
Mikä sosiaalisissa tilanteissa jännittää? Pelkäätkö, mitä muut ajattelee sinusta? Häpeätkö itseäsi? Oletko muutoin tyytyväinen elämääsi ja itseesi? Kaikki nuo vaikuttaa myös siihen, miten kannat itsesi tai lähestyt muita.
Olin myös kova jännittämään vielä parikymppisenä, enkä saanut aina sanaa suustani. Mut sosiaalinen työ ja ihmissuhteissa harjaantuminen sekä ylipäätään valtava määrä ihmistapaamisia töissä ja puolison suvussa, kavereissa ym. on auttanut, enkä enää jännitä yhtään, olen mielestäni sosiaalisesti luonteva ja puhelias.
Kyllä siinä tuota mitä muut ajattelee on jonkin verran mutta en osaa enää sanoa et mikä siinä jännittää, sitä vaan menee lukkoon tai varautuu kun jos jonkun tutun kanssa esim. juttelee ja siihen tulee joku tuntematon minkä tämä tuttu tuntee mutta minä en niin puheliaisuus sen tutun kanssa laskee reilusti kun uusi henkilö jotenkin saa lukkoon.
No kyllä häpeän paljon itseäni ja onhan tuossa elämässä sitä ja tätä et vaikka elämä muuten olisi ok niin tahtoo olla vastoinkäymisiä vähän liikaa monessa asiassa, vähän vaikea lyhyesti selittää.
Kyllä sitä sukulaisten kanssa ja tuttujen jotka tuntenut pitkään niin pystyy olemaan rennosti ja puhelias. ap
Mikä sosiaalisissa tilanteissa jännittää? Pelkäätkö, mitä muut ajattelee sinusta? Häpeätkö itseäsi? Oletko muutoin tyytyväinen elämääsi ja itseesi? Kaikki nuo vaikuttaa myös siihen, miten kannat itsesi tai lähestyt muita.
Olin myös kova jännittämään vielä parikymppisenä, enkä saanut aina sanaa suustani. Mut sosiaalinen työ ja ihmissuhteissa harjaantuminen sekä ylipäätään valtava määrä ihmistapaamisia töissä ja puolison suvussa, kavereissa ym. on auttanut, enkä enää jännitä yhtään, olen mielestäni sosiaalisesti luonteva ja puhelias.