Luitteko Hesarista jutun sormiruokailusta.

Kuten ko. äiti tässä sanoo, niin syöhän lapsi esimerkiksi perunasosettakin, ja sitä varmasti lusikalla tai haarukalla eikä käsin! Tai tuskin he kieltäytyvät sosekeittojen tekemisestä siksi, että se on sosetta.



Jos lapsi ei kasvaisi normaalisti näillä ruokailutavoilla, niin varmaankin perhe siirtyisi lapioimaan energiaa lapsen suuhun. Sitä minä pitäisin fanaattisena, että lapselle ei tarjottaisi soseita, jos hän kuihtuisi, koska ei saa paloista tarpeeksi energiaa irti.



Mitä se on soseensyöttäjiltä pois, jos joku toinen antaakin lapselleen paloja?



Minusta on outoa tulkita, että kaikki valtavirrasta eli neuvolan perusohjeista poikkeaminen on "fanaattisuutta". Onko niin, että tässä maassa on kerrallaan vain Yksi Ainoa Oikea Tapa Elää?

Meille 70-luvun lapsille juotettiin appelsiinimehua viimeistään parin kuukauden iässä. Eihän se lapsi muuten saa vitamiineja!



Nyt kauhistellaan, jos joku antaa reilusti alle puolivuotiselle muuta kuin maitoa.



Veikkaanpa, että näiden fanatisminkauhistelijoiden omat lapset ihmettelevät parinkymmenen vuoden päästä soseidensyöttöä.

mukaan?

Se vielä tuli mieleen, kun tuntuu että jos jossain on aiheesta juttua, niin sitten tulee niitä, jotka kertovat, että kyllä heidänkin lapsensa osasi sen ja sen ikäisenä syödä omatoimisesti vaikka on soseita syötetty :) Mutta eihän tässä ole kyse mistään kilpa-ajosta. Ei meillä jätetty soseiden syöttämistä siinä toivossa että tytöstä tulisi joku lapsinero, joka osaisi kaikki jutut ennen ikätovereitaan ;) Eihän se nyt niin mene. Itse ennemminkin nimenomaan ihmettelen sitä kilpa-ajomeininkiä, mikä lapsen kehityksen seuraamiseen joillain liittyy, ollaan kilvan kertomassa kenen lapsi osasi mitäkin ensimmäisenä, jne.



Maria

olin luullut että tapa miten jutun perheessä toimitaan on itsestäänselvää. Samoin meilläkin tehtiin, enkä ajatellut toimivani minkään ideologian mukaan vaan terveen järjen. No jaa, emme olleet kokonaan ilman soseita, mutta huomasin kyllä varsin pian että tyttö söi paremmin ja ruokailut sujuivat mukavammin kun ruoka oli sellaista että hän itse pystyi sitä saamaan suuhunsa. Lusikka oli käytössä heti kun vaan kädessä pysyi, mutta suurin osa ruuasta tuli syödyksi sormin, juuri lihapullia, keitettyjä kasviksia, leipää, hedelmiä jne. Ja kyllä sitä perunamuusiakin sormin lappoi itse suuhun :).



Tuleehan siitä itseruokailusta sotkua, mutta ei se nyt niin kamalaa ole, etteikö sitä kestäisi. Ja varsin lyhyen aikaahan sitä sotkua tulee.

Ruokailut kestivät ehkä hieman kauemmin, mutta minusta oli mukavampaa kun sai itsekin syödä rauhassa, eikä yhden "tarvitse" lusikassa olla kiinni.

Syynä yksinkertaisesti se, että lapsi ei suostunut ottamaan lusikkaa suuhunsa varmaan ennen kuin oli lähemmäs 1,5 v. Eli ruokailu hoitui sellaisilla "lajitelmalautasilla", mihin oli sitten pilkottu suupalan kokoisiksi paloiksi esim. persikkaa, kanaa, kurkkua, perunaa, juustoa tms. Lautaset olivat kyllä ihanan värikkäitä ja lapsi siitä sitten pisteli sormin suuhunsa niitä paloja mitä halusi. Tämän jälkeen tosin syötin osan vielä itse (jälleen sormin). Todella huono syömäri oli mutta nykyään osaa kyllä syödä ihan itse ja keitot ovat jopa herkkua. Niin ja jos unohdin mainita, niin on siis hengissä, vaikkei koskaan saanut sosetta.



Minustakin on ihan naurettavaa leimata tämäkin asia joksikin ideologiaksi, varsinkin kuin artikkelista ei tosiaan saanut sellaista kuvaa. Onko nyt niin, että monella omassatunnossa on pisto kun on tullut syötettyä lisäaineita sisältäviä soseita, vaikka olisi pitänyt olla av-standardien mukaan täydellinen äiti. Ja nyt joku sitten julkisesti kertoo, ettei ole tehnyt näin niin tokihan se koetaan hyökkäyksenä. Ja niin, varmasti moni nyt tulee kertomaan, kuinka on aina tehnyt soseet itse. Mutta tiedättekö, minulle on aivan sama. Mitä ihmeen merkitystä sillä on, miten kukakin lapsensa ruokkii, kunhan tämä voi hyvin ja kasvaa?

Tuo soseettomuus on hassua, myönnä pois. Lapsi jolla ei ole hampaita, ei ole kykeneväinen saamaan tarvitsemaansa ravintoa palaruuista, ihan samoin kuin vanhus tai muuten sairas joka on keittodieetillä ei kertakaikkiaan vain pysty saamaan tarvitsemaansa energiaa järsimällä jotain kovaa ikenillään.



Toiseksi tämä "uusi suuntaus" on aivan vanha juttu, sormiruokia sai jo esikoiseni aikanaan 10 vuotta sitten, eikä se ollut silloinkaan mikään uusi juttu :)



Relaa Maria vähän ja koita tajuta että valtavirtajutut on valtavirtajuttuja siksi että ne on hyviä ja helppoja. Ei kannata yrittää päteä jollain underground-ilmiöllä, siten tekee vain elämänsä vaikeaksi ja itsensä naurettavaksi.

Kun moni kummastelee sitä, ettemme ole soseita syöttäneet, niin minä kysyisin asian toisinpäin, miksi meidän olisi mielestänne pitänyt syöttää tytölle soseita? Siksi, että varmasti saisi kaikki tarvitsemansa ravintoaineet? Siksi, että on vanhempien tehtävä "varmistaa" että lapsi varmasti syö riittävästi? Mutta tyttö mutusteli oikein kiinnostuneena ruokia omatoimisesti ja kasvaa hyvin, niin ihmettelen edelleen että miksi olisi pitänyt syöttää soseita, kun mukavasti on mennyt näinkin :) Niinkuin joku aiempi tuossa kirjoitti, niin mitä se on pois soseita syöttäviltä, jos joku tekee asian toisella tavalla :)



Harmi kun en nyt muista mistä olen joskus lukenut mielenkiintoista juttua puuroista, siis siitä kun meillä tuntuu olevan melkoinen "puurokulttuuri", puurot nähdään lähes olennaisimpana ruokana lapselle, aamulla puuroa, illalla puuroa, vaikka on paljon muutakin mitä voi tarjota. Osa tekee niinkin, että lapsi syö muut ruuat omatoimisesti ja puurot syötettynä. Lusikalla syöttämisessäkin on "lapsentahtisempia" tapoja, lapsen voi antaa ottaa ruoan lusikasta itse, eikä niin, että lapsi pitää päätä paikoillaan, suuta ammollaan ja aikuinen työntää lusikkaa suuhun. Mutta eipä sitä puurojen kanssa ongelmaa ole somiruokailussakaan, lapsesta voi olla kiva dippailla puuroa esim. maissinaksuilla tms. tikkumaisilla ruoilla. Jotkut ovat myös tehneet "puuropannaria", en muista tarkalleen miten sitä on tehty, muistelen että joku oli sekoittanut puuroon hieman perunajauhoja ja paistanut uunissa, niin lapsi sai helposti käsin sitä syötyä. Puuroa voi myös laittaa vähän lusikkaan ja antaa "ladatun" lusikan lapsen käteen.



Varmastikin nuo tuntuu jonkun mielestä tosi kummalliselta ja vaivalloiselta, mutta ihan yhtä helppoa meidän mielestä on puuron syömiset olleet, kuin muunkin ruoan syömiset :) Tapoja on monia.



Maria

Ei kannata yrittää päteä jollain underground-ilmiöllä

Sormiruokailu alkaa olla jo valtavirtaa, paitsi tietysti taantumuksellisten av-mammojen parissa. Googlatkaapa "baby-led weaning", jos osaatte englantia.

Itse syötin esikoiselleni soseita perusoppien mukaan ja niin laiska lapsi siitä tuli, että viisivuotiastakin pitää joskus syöttää... Pian syntyvää kakkosta aion kannustaa syömään itse mahdollisimman paljon sotkusta ja ajan"hukasta" huolimatta.

Minä en muuten koskaan lähtisi mihinkään lehtijuttuun. Ne kun kirjoitetaan, tai ainakin tulkitaan, sillä tavalla, että jutussa käsitelty asia on sitten kyseisen ihmisen koko elämänsisältö ja ideologia.

Mutta eikö tuo katkeruus ja kateus kalva sinua yhtään?

Mä en kanssa ole tajunnut, että tässä on joku ideologia, vaan nimenomaan olen toteuttanut ikiaikaista tapaa. Toki lapsissa on sihtikurkkuja, mutta eiköhän sitä nyt ole maailman sivu annettu vauvalle leivänkannikka käteen heti kun vaan on siihen osannut tarttua.



Mä en oikein tajua myöskään tuota ajatusta, että soseista saisi jotenkin enemmän ravintoaineita. Ainoa erohan soseissa on lisätty neste (vesi, maito, korvike ja mahdollinen tärkkelys (jauho) sakeuttamaan. Ja valmiissa hedelmäsoseissahan on Suomessa yleensä lisättyä sokeria. Miten se mangosose on ravinteikkaampaa kuin mangon pala?



En tiedä millaisia syöttäjiä te olette, mutta mitä järkeä sitä lasta on väkisin syöttää. Siis ei kai niitä soseita yli sen lapsen nälän ole tarkoitus syöttää, vaan vain sen verran mikä menee. Samalla lailla siinä sormiruoassakin, lapsi syö nälkänsä mukaan. Ja jos pitää ruoka-ajoista kiinni (niinkuin kai kuka tahansa järkevä vanhempi), niin kyllä se lapsi syö minkä tarvii.



Ja edelleen: totta kai koko perhe syö yhdessä. Sillä lailla opitaan ruokatavat ja nirsoilutkin helpottaa, kun lapset näkevät muiden syövän samaan ruokaa.

Se on samanlainen idioottien, pätemisenhaluisten, tylsistyneiden hihhulikotiäiten naurettava pelleily kuin vaipattomuus, kotisynnytykset, istukoiden syömiset ym.

syöttää lapsilleni enemmän "sormiruokaa", mutta kun ne ei osaa. Eikös täälläkin ole ollut juttua, kun th:t tms. valittaa miten paljon vauvoja tuodaan ensiapuun, kun ovat meinanneet tukehtua sormiruokaansa. Vauvalle annetaan kova porkkanatikku käteen ja sitten se saa siitä irti liian ison palan kahdella hampaallaan ja pala menee kurkkuun.



Meidän kuopus, nyt 8 kk, ei halua syödä soseita, tykkäisi sormiruoasta, mutta on samanlainen kuin veljensä aikoinaan, eli tunkee ihan liikaa ruokaa suuhun ja ottaa liian isoja paloja. En halua tahallaan aiheuttaa tukehtumistilanteita ja läheltäpititilanteita tälle lapselle (kuten typeränä esikoiselle tein).



Kuinka sormiruokailu onnistuu tällaiselta lapselta. Osaa syödä vain maissinaksuja ja vaaleaa leipää ja niitäkin tunkee välillä suun niin täyteen, että siellä on jättimöykky ruokaa, jonka joutuu käsillä kaivamaan sitten pois.

Juurihan tuolla aiemmin kirjoitin, että ei ruoan jauhamiseen hampaita tarvita. Eihän nyt ole kyse siitä, että lapselle annettaisiin kovaa porkkanaa, tms. vaan kyllä se ruoka on pehmeäksi kypsennettyä. Eikö ole hassua väittää mutu-tuntuman perusteella, että hampaaton ei ole kykeneväinen saamaan tarvitsemaansa ravintoa palaruuista, kun on kuitenkin paljon lapsia, joille ei ole soseita syötetty, mutta ovat hyvin kasvaneet ja kehittyneet, eli ovat sen tarvitsemansa ravinnon varsin hyvin saaneet ;) Mutta ymmärränhän minä sen, että on ihmisiä, jotka ovat tiukasti oman mielipiteensä takana, eivätkä jousta mihinkään suuntaan. Mä tykkään että eri vaihtoehtoja tuodaan esiin ja itse olen varsin avoin erilaisille asioille ja meidän perheessä ollaan toimittu sen mukaan mikä on tuntunut sopivammalta. Edelleenkään en väitä, että kaikkien tulisi toimia samalla tavalla :)



Valtavirtajutut on valtavirtaa pitkälti myös sen takia, että markkinavoimat jyllää. Esimerkiksi lastenruoissa on valtava bisnes, niin tokihan silläkin on iso merkityksensä.



Maria

Mutta eikö tuo katkeruus ja kateus kalva sinua yhtään?

Jos olisin halunnut syödä istukkani, olisin sen voinut tehdä ;-)

Se mikä mua vituttaa on että hihhulihörhöt yrittävät esittää jotain parempia äitejä tai naisia kuin muut äidit ja naiset, mitä he eivät todellakaan edes ole. He ovat vain narsisitisia pikkusieluja jotka uhraavat lapsensa kulteille.

en ottanut sitä mitenkään kovin voimakkaasti, vaikka meillä ei syödäkään sormiruokaa. En siis antanut lapselle juurikaan sormiruokaa, vaan ihan soseilla ja maidolla mentiin sinne asti, että tuli hampaita. Vähitelleen siirryttiin kohti samaa ruokaa kuin mitä aikuisetkin söivät, mutta vasta noin 1 v 2-3 kk iässä lapsi alkoi syödä samoja ruokia lähes kokonaan meidän kanssa.



Tulenkohan leimatuksi huonoksi äidiksi vastaisuudessa, kun en itse ole innostunut sormiruokailusta? Muille sen kyllä suon ilomielin. Kunpa tästä ei tulisi uutta "hyvän äidin" kriteeriä!

jo ihan vanhanaikainen. Johan ns. finger food on ollut jo iät ja ajat tiedossa. Meillä 5kk alkoi osoittaa suurta kiinnostusta ruokaan ja kun sitten n. 6kk aloitettiin, nappasi hän suoraan banaanipalaa suuhun, kiukustui jos ei saanut itse syödä ja siitä lähtien vaihtelevasti syönyt makaroonia, perunapaloja jne. purkkisoseista ei pidä sillä hänellä on suuri tarve itse tutkia ruokaa sormillaan miltä se tuntuu ja halu syödä itse. Tämä oli uutta sikäli, että kaksi aiempaa lastani eivät osoittaneet ennenkuin n. +1 v kiinnostusta omin sormin syömiseen noin voimakkaasti. Vauva on pian 1v ja vihaa syöttämistä, itse taas vihaan sotkua.



Mutta todella ihmettelen etteikö sormiruokailu ole ihan normaalia syömisen opettelua ennen lusikkaa. Ihme haloo täällä taas saavissa kasvaneiden palstalla...

paras kirja Minni Niemelän Imetysopas, siellä on pieni

osuus finger foodista, erittäin hyvin kerrottuna.



t. edellinen

Mulle on kyllä se ja sama mitä äidit pilteilleen syöttää, ja miten, mutta silloin nousee karvat pystyyn kun ääri-ilmiöistä kohkataan medissa uusina ja ihmeellisinä ideologioina.



Sormiruoka, finger foods, on tosiaan ikivanha juttu... Mun kaikki lapset on saaneet sormiruokaa ja lusikkaruokaa, sikinsokin sekaisin miten ovat halunneet ja tykänneet. Kaikki ovat oppineet puhumaan aikaisin ja syömään itsenäisesti n. 1,5v iässä. Jokainen on syönyt omalla tyylillään ja olen sen heille suonut. Ja kaikista on ihan ihmisiä kasvanut, maalaisjärkeä saa tässäkin asiassa käyttää!

Meillä annetaan sekä soseita että sormiruokaa. Ja velliäkin! IIIKKK!!



Taidan olla todellinen underground-äiti, varsinainen cross-äiti.