Luitteko Hesarista jutun sormiruokailusta.

Kuitenkin imuttelevat suurimman osan ravinnostaan rinnasta, se järsiminen on sitten enemmänkin harrastus. Tosiasiassa se pääasiallisin ravinnonlähde vaikkapa 8kk vanhalle lapselle on edelleen maito. se on ihan sama järsiikö se porkkanaa vai perunaa siihen kyytipojaksi.



Mä en ymmärrä miksi tätäkin pitäis kauheesti vastustaa "koska ei munkaan vanhemmat koskaan noin tehneet". Jos lapsi tykkää järsiä kokonaista perunaa itsenäisesti sen sijaan, että sitä syötettäisiin lusikalla, niin mitä sitten? Miksi se olisi sekoideologia?

Meillä on molemmat lapset saaneet heti kuin mahdollista syödä sormin ruokaa, tosin on heitä syötettykin.



Ja mitä tulee itse syömisen osaamiseen, niin kuopus on syönyt itse jo ennen 1 ikävuotta, kun on saanut opetella sitä lusikan käyttöäkin jo aikaisessa vaiheessa.

Meillä ainakin 10kk voi saada isojakin palasia järsityksi suuhunsa...

Tutustukaahan ensin kasvukäyriin. Jos kasvu kulkee nollakäyrää, lapsi on kasvun puolesta normaali. Sen sijaan jos se laskee yhtäkkiä nollakäyrälle oltuaan aina reilusti plussalla voi olla syytä huoleen.

mutta itse sormiruokailu on minusta ihan ok ajatuksena. Onpa kuopus peräti ruokittu kyseisellä tavalla, ihan ilman sen kummempia ideologioita :)

..

Arvelinkin, että juttu saattaa täällä herättää kärkästäkin keskustelua. Ainahan sitä "oudot" jutut herättää epäluuloa ja kun on totuttu, että tottakai lapsia syötetään ja aikuinen määrittää minkä verran minkäkin ikäisen tulee syödä, niin tokihan lapsentahtinen sormiruokailu kuulostaa tosi oudolle :) Ja eihän tuollaiseen lehtiartikkeliin mitenkään saada kaikkea mahtumaan, kamalan typistetty juttuhan tuo on aiheesta. Mutta jos joku on aiheesta kiinnostunut, niin koetan muistaa käydä täällä kurkkaamassa josko on jotain, mihin osaan ehkä vastauksen antaa.



En minä tässä meidän perheen tavassa toimia näe sen kummempaa ideologiaa tai ehdottomuutta, ei vain ole syytä lappaa lusikalla ruokaa lapsen suuhun, kun lapsi on kykeneväinen syömään omatoimisesti. Eri asia tietysti jos lapsi joskus haluaa, että syötetään, niin toki voidaan syöttää. Jos lapsi esim. osaa ajaa polkupyörällä, niin harvempi varmaan on tarakasta kiinni pitämässä ja työntämässä vauhtia. Ellei sitten lapsi sitä halua.



Käyrillä pysyminen tarkoitti ihan vaan sitä, että on kasvanut käyrien mukaan, eli ihan normaalipituinen/painoinen tyttö. Kun moni varmasti olettaisi, että eihän lapsi voi syödä tarpeeksi, jos ei syötä.



Ja tosiaan vaikka lapsi saa määritellä sen minkä verran mitäkin syö, niin toki on vanhempien tehtävä tarjota monipuolista, terveellistä ruokaa. Raudan saanti jostain syystä nähdään kamalan suurena ongelmana... Esim. parsakaalihan on rautapitoinen ja näppärä ruoka pienellekin, ja muitakin löytyy. Lihaa voi tarjota myös esim. lihapötköinä (eli lihapullia, mutta sellaisia pötköjä, mitkä pysyy paremmin lapsen kädessä). C-vitamiini auttaa raudan imeytymiseen, eli ruoan kaverina on voi tarjota jotain c-vitamiinipitoista, hedelmiä jälkkäriksi tms.



Maria

kun ovat oikein lehdestä lukeneet, että vauvalle ei ole pakko syöttää soseita:)



Oikeesti: ettekö te ajattele omilla aivoillanne yhtään? Edelleen saa syöttää soseita (ja ostaa niitä jopa valmiina purkissa), mutta voi myös tehdä _toisin_.

Vauvojen omatahtinen sormiruokailu yleistyy



Vauvojen sormiruokailusta on tullut yhä suositumpaa. Sillä siirrytään täysimetyksestä kiinteään ruokaan ilman soseruokien vaihetta. Sana sormiruokailusta on levinnyt äitien nettiyhteisöjen ja aikakauslehtien kautta muutaman vuoden aikana.



Sormiruokailu tarkoittaa sitä, että vauvan eteen laitetaan hedelmiä, vihanneksia, kasviksia tai lihaa suikaleen muotoisina ja reilusti vauvan nyrkin kokoisina. Ensimmäisenä voi kokeilla maissilastuja.



Kasvikset ja vihannekset kypsennetään pehmeiksi. Niitä vauva sitten mutustelee ja imeskelee omaan tahtiinsa joko syöttötuolissa tai vanhemman sylissä.



Alku on kaikkea muuta kuin syömistä. Puolivuotias vauva katselee, koskettelee, ihmettelee, kopsuttelee, heittelee ja ottaa käteensä, kunnes oppii työntämään palasia suuhunsa.



Kyse on uuteen kuosiin puetusta vanhasta luonnonmukaisesta tavasta siirtyä pelkästä rintaruokinnasta kiinteisiin ruokiin.



Tieteellinen tieto ja käytännön kokemukset on muotoiltu Baby-led weaning -menetelmäksi (BLW), mikä on suomennettu lapsentahtiseksi sormiruokailuksi.



Sen on kehittänyt 2000-luvun alussa UNICEFin brittiläinen ohjelmajohtaja Gill Rapley, ja aiheesta ilmestyi viime vuonna englanninkielinen kirja.



BLW:ssä korostetaan äidinmaidon tärkeyttä vauvan pääravintona ensimmäisen ikävuoden ajan.



Puolen vuoden jälkeen kiinteisiin ruokiin harjaannutaan sormiruokailun kautta vähitellen, kun lapsen suun hienomotoriikka, käsien ja silmien liikkeiden yhteispeli, sormien pinsettiote, puhe ja tietysti makuhermot kehittyvät.



"Lapsentahtisen sormiruokailun periaatteisiin kuuluu, että lasta ei hoputeta eikä hänelle tuputeta", varkautelainen kotiäiti Maria Kähäri neuvoo noin vuoden kestäneen kokemuksen perusteella.



Hänen puolitoistavuotias Juuli-tyttärensä osaa syödä paitsi sormin myös lusikalla ja pikkuhaarukalla.



Aikuinen päättää, milloin ja mitä ruokaa tarjotaan, Kähäri täsmentää. Lapsi taas valitsee, mitä hän suuhunsa pistää ja kuinka paljon. Hänelle annetaan riittävästi aikaa ruokailuun. Syöminen tapahtuu mieluiten samassa ruokapöydässä muun perheen kanssa, aina vähintään aikuisen seurassa.



"Pureskeluun ei tarvita hampaita. Juuli sai ensimmäiset hampaat seitsemän kuukauden iässä ja oli sitä ennen jo kuukauden verran mutustellut ruokaa ikenillä", Kähäri kertoo.



"Ei aikuinen voi päättää, milloin lapsi on kylläinen. Juuli saa itse määrätä, minkä verran ja mitä lautaselta syö."



Kähärin mielestä kyse on vanhempien ja lasten välisestä luottamuksesta.



"Alussa kun Juuli tunsi olevansa täysi, hän heitti loput ruoat lattialle. Nykyisin hän vain työntää lautasen kauemmaksi itsestään. Se on merkki vanhemmille."



Kähäri on huomannut, että Juuli on luonnostaan pieniruokainen ikätovereihinsa verrattuna.



"Neuvolassa seurataan hänen kehitystään, ja hän on pysynyt täysin kaikilla käyrillä."



Maria Kähäri, 26, muistelee miehensä Mikon, 27, kanssa, että he tutustuivat lapsentahtiseen sormiruokailuun pian Juulin syntymän jälkeen syksyllä 2007. Avioparille syntyi mielenkiintoinen yhteisprojekti heti alusta.



Käytännön kokemukset todistavat, että Juuli ei poimi lautaselta vain herkkuja. Hänen makutottumuksensa vaihtelevat, ja hän osaa selvästi valita tarpeidensa mukaan.



BLW:n perusteissa todetaan, että lapsi rakastuu ruokaan kaikilla aisteillaan. Tärkeää on, että aikuiset eivät arvota ja siirrä omia makutottumuksiaan lapseen.



"Kun ruoilla on erilaisia koostumuksia ja makuja, lapsi oppii erottamaan ne toisistaan", Kähäri sanoo. Juuli poimii lihakeitosta ensimmäisenä porkkanat suuhunsa, Kähäri kertoo ja naurahtaa.

1. kun ruokailu väkisinkin tuolla tavalla kestää lähemmäs tunnin (jos oletetaan,että tarpeellinen määrä tulee syödyksi), niin mitähän hampaat tuollaisesta päivittäisestä 10h kestävästä happohyökkäyksestä tykkää.. siis itse syöminen 1h ja sitten se happohyökkäys päälle sen toisen tunnin?

2. kaikkihan me tiedetään, että mitä hitaammin syödään, sitä vähemmän syödään, eli saako lapsi tuolla tavalla oikeasti tarpeellisen määrän energiaa? Vähän epäilen, että väsy iskee ennenkuin enrgiantarve on saavutettu.

asia on ihan jees ja tavallaan sitä on harrastettu aikaisemminkin, mutta se fanaattisuus! Ja muiden leimaaminen!



Ihan käsittämättömiä nämä äityyttään ylisuorittavat tyypit...

miks tästä tehdään niin iso numero. Kun ei kuitenkaan ole mikään uusi juttu kyseessä. Ihmetyttää edellisen kirjoittajan tavoin tuo fanaattisuus.



Mulla on yksi lapsi, joka aloitti kiinteiden maistelun 5 kk iässä. Nyt 1 v 1 kk ikäisenä syö monipuolista ruokaa tilanteen mukaan itsenäisesti tai syötettynä. Lusikka on annettu käteen heti kun hän on siitä kiinnostunut, mutta joka aterialla tarjotaan sormiruokaa lusikalla syötävän ruoan lisäksi.

Minua myös kummastuttaa joidenkin kommenttien aggressiivisuus :> Enhän minä väitä, että kaikkien perheiden pitäisi näin toimia. Mutta eikö ole hyvä, että ihmiset saavat tietoa eri vaihtoehdoista. Jokainenhan tekee sitten itse valintansa :) Ei meillä mitään kovaa ääntä olla pidetty tästä touhusta, ollaan vaan tehty niin kuin ollaan mukavaksi nähty, enkä ihan riemusta kiljuen ollut lehtijuttuunkaan lähdössä, mutta ajattelin sitten että samapa kai tuo, kun kerran etsivät perhettä, jossa on menty ilman soseiden syöttämistä.



Tuossa oli pari kommenttia, joihin kirjoittelen vielä vastausta kunhan joudan, nyt ei ehdi :)



Maria

minua nimenomaan kauhistuttaa nykyinen trendi tehdä lastenkasvatuksessa ylilyöntejä. Esim. viimeaikana esillä ollut sukupuoleton kasvatus, vaipattomuuteen pyrkiminen jo melkein vastasyntyneellä jne. Tuntuu,että vanhempien pitää väkisin yrittää päteä mahdollisiman erikoisilla lastenkasvatusmetodeilla. Mielellään sitten asiaa tuodaan esille joka tilanteessa. Meillä myös on jo 4kk iästä lähtien vauva saanut kurkunpalan käteen samoin leipää jne. Asia on minunkin mielestä täysin ok. Mutta sitä en ymmärrä mitä pahaa soseissa on? Lapsihan voi samalla aterialla saada normaalisti soseita ja silti syödä sormiruokaa. Hesarin juttu ei tosiaan varmaan antanut kovinkaan täydellistä kuvaa kyseisen perheen toiminnasta, nyt lukiessani täältä asianosaisen kommentointia saa jo aivan erilaisen käsityksen. Itseäni siltikin kauhistuttaa ajatus, että tällaistakin "ideologiaa" mahdollisesti osa vanhemmista ryhtyy fanaattisesti noudattamaan. Mitä sitten jos lapsi on muutenkin huono syömään, tai jos lapsi ei esim.saa riittävästi äidinmaitoa. Miten voi kontrolloida, että vauva todella saa tarvitsemansa ravintoaineet.

Ruoka oli sosetta mutta välipalat mm. leipää, vihannespaloja jne. mitä pääsi järsimään. Nyt puolitoistavuotiaana ei syö kunnolla lusikalla, tykkää pistää kätensä ruokaan ja syödä siis sormin. Emme ole tehneet asiasta ongelmaa koska oppii varmasti lusikan käytön kunnolla aikanaan ja kuitenkin kannustamme syömään itse.

loppunut.

Ihan jees juttu, ja näen siinä pelkkiä positiivisia puolia.



Hieman kuitenkin huvittaa taas tuo tietynlainen ehdottomuus.

Yhden lapsen kanssa on helppo toteuttaa kaikenlaisia kivoja juttuja ja olla täysin ehdoton vaipattomuuden tai ruokailun suhteen, mutta kun on useampi lapsi niin monessa asiassa on pakko joustaa ihan jo pelkästään aikataulujen vuoksi.

Se on musta hassua, kun moni näkee tämän niin ehdottomana. Mutta eikö se ole ihan miten päin asian kääntää. Voisihan yhtä lailla ajatella, että miksi pitää olla niin ehdoton, että täytyy antaa soseita ;) Ei meillä sinänsä soseita vastaan olla, tarjotaanhan me tytöllekin esim. perunamuussia jos sitä itsekin syödään ;D



Mutta se vasta kummastuttaa, että heti jos joku toimittaja haluaa kirjoittaa jostain "valtavirrasta poikkeavasta" jutusta, niin se koetaan fanatismina ja pätemisen tarpeena :/ Jos lehdessä olisi juttu perheestä, joka tekee lapselle soseita, niin olisiko sekin pätemistä? Ainahan lehtijutut kärjistää. Ja yksi ongelma varmaan on se, että riippuu ihan lukijasta miten jonkun jutun lukee. Tekstistä kun ei oikein käy ilmi millä mielellä asia on sanottu, niin se on ihan lukijasta kiinni miten asian tulkitsee. Itse en puhu mistään "menetelmistä" ja "kasvatusmetodeista", meillä tehdään niin kuin on mukavaksi koettu, ei meillä "toteuteta mitään menetelmää" :)



Itse mietin silloin ennen kuin juttuun suostuin, että parempi varmaankin olisi ollut jos jutussa olisi sellainen perhe, jossa olisi useampi lapsi, kun tiesin että jollekin tulee sellainen kuva, että helppohan sitä on yhden lapsen kanssa ;)



Ruokailuajoista: ei meillä ruokailut sentään tuntia kestä. Tosin joskus satunnaisesti saattaa kestääkin, mutta miksi ruokapöydästä pitäisikään olla kiire pois? Tokihan jos joskus on jotain tiettyyn kellon aikaan sidottuja menoja, niin täytyy mennä sen mukaan, ainahan sitä joskus täytyy asioista joustaa. Mutta ei ruokailut saa olla pääsääntöisesti sitä että ruoka äkkiä naamaan ja menoksi! Mä tykkään että ruokaillessa on tilaa seurustelulle, ei siis tarvitse "syödä reippaasti", vaan saa syödä omassa tahdissa ja jutustella myös.



Ylipäänsä musta on hassua miten joillekin on jäänyt päälle lausahdus (en tarkoita täällä, mutta mitä olen vaikka missä kuullut...) "pitää syödä reippaasti että kasvaa". Miksi pitää syödä reippaasti että kasvaa, eikö riitä että syö sen minkä tarvitsee? Esim. meillä tyttö on jonkin verran pieniruokaisempi kuin jotkut ikätoverinsa, mutta kasvaa kuitenkin normaalisti. Se, jos lapsi saisi liian vähän ravintoa, näkyisi oletettavastikin kasvussa, eikö? Neuvolassahan sitä varmaankin valtaosa lapsista käy, joten en näe asiassa mitään ongelmaa :)



Maria

kieltäytyminen. Mitä sitten jos teillä tosiaan on tiukka aikataulu niin kuin monissa lapsiperheissä usein on pelkästään jo työ- ja harrastuskuvioiden takia. Pidättäydytkö tällaisissa erityistilanteissakin antamasta lapsillesi soseita, vaikka lapsi ehkä jäisi nälkäiseksi vai miten ratkaiset tilanteet? Jokainen kuitenkin tietää,että sormiruokailu totisesti vie huomattavasti enemmän aikaa. Siinä mennään metsään ja pahasti,jos jostain (aivan harmittomasta) asiasta tedään paha ihan vaan huvikseen. Ja minäkään en missään nimessä vastusta sormiruokailua. Itse asiassa en tunne tai ole kuullut yhdestäkään perheestä, jossa sormiruokaa ei tarjottaisi vauvoille.

Sormiruoka sinänsä soseiden lisänä on minusta ihan ok. Mutta miten hampaaton tai kahdella hampaalla varustettu alle vuoden ikäinen syö pelkkää sormiruokaa?? Ei taida siitä porkkanan palasta paljon irrota pelkillä ikenillä??

Ymmärrän kyllä, että tuntuu hassulle, ettei lapselle syötetä soseita, kun onhan se se "valtakäytäntö" :) Mutta itse ajattelen asian niin päin, että miksi meidän olisi pitänyt syöttää tytölle soseita, kun oli varsin kykeneväinen syömään itse. Ja on paljon lapsia, jotka syövät jopa paremmin, kun saavat syödä omatoimisesti. Sillä tavalla moni onkin ruvennut antamaan lapsen syödä omatoimisesti kuulematta mistään "lapsentahtisesta sormiruokailusta" koskaan mitään :) Onko se nyt sitten niin, että on sallittua tehdä jotain jos on sen "itse keksinyt", mutta jos olet lukenut siitä jostain, niin sitten se on "suorittamista"...? :>



Joku toinen perhe varmaan osaisi paremmin kommentoida noihin tiukkoihin aikatauluihin, meillä kun ei juuri harrasteta mitään tiettyihin kellonaikoihin sidottuja juttuja. Joskus toki on jotain menoja, missä pitää olla tiettynä aikana, mutta niissä tilanteissa ennakoidaan, sovitetaan ruokailut niin että on aikaa syödä, jne. Eihän sitä missään nimessä lapsen hyvinvoinnin kustannuksella leikitä!



Eihän sitä toki hampaattomalle kovaa porkkanaa ruoaksi anneta :) Meillä tytölle tuli ensimmäiset hampaat 7kk iässä ja siihen mennessä oli kuukauden verran syönyt kaikenlaista, esimerkiksi kypsäksi keitettyjä kasviksia on helppo mutustaa, vaikkei hampaita olisikaan. On maita, joissa on suosituksena aloittaa sormiruoat heti puolivuotiaana, mutta Suomessa tunnutaan yhdistävän helposti hampaat ja pureskelu, sormiruokaa kehotetaan ottamaan ruokavalioon siinä vaiheessa kun alkaa tulla hampaita. Toisaalta harvempi taitaa käyttää etuhampaita ruoan pureskeluun, etuhampaillahan lähinnä haukataan ruoasta pala, ja poskihampailla jauhetaan. Eli jos ajattelisi oikein tarkkaan tuon hampaiden ja pureskelun yhdistämisen, niin eihän sitä voisi antaa lapselle pureskeltavaa ruokaa kuin vasta sitten kun on jo poskihampaatkin tulleet.



Maria