Kaunis nainen, millaista erityiskohtelua saat ulkonäködi vuoksi

Kukaan ei ole palstan rumalla naiselle ikinä sanonut ikävästi ?

Zinc

Niinkö ?

Ei .. kyllä vaan kauneuden takia on sanottu ikävästi ;)

Surullista ajatella jonkun olevan niin rakastunut itseensä, että kuvittelee ovien availun johtuvan kauneudesta.

Vierailija kirjoitti:

Tuttuja asioita olette kirjoitelleet. Hyviä ja huonoja puolia on paljon. Voin esim. samastua tähän sukulaisten puolelta koettuun väheksymiseen. Tätä tulee etenkin eräältä tädiltäni ja hänen perheeltään. Olen saanut kuulla olevani "aivan liian laiha" (olen urheilullinen ja 165cm 60kg), pukeutumistani ja meikkaamistani arvostellaan ja piikitellään myös minun kuulleni. Lisäksi täti miehensä kanssa lässyttää minulle ja puhuu tyyliin "voi kuule tyttö..!". Olen 30-vuotias akateeminen. Näen tuon asenteen ja käytöksen läpi ja olen välittämättä. Yritän olla heidän seurassaan mahdollisimman mukava ja mutkaton, kuten normaalistikin olen. Vaikka tiedän heidän puhuvan paskaa selkäni takana. Ehkä teen sen osaksi provosoidakseni, kun ärsyttämiseen vastaan olemalla kohtelias ja ystävällinen.

Ihmiset tuijottavat, etenkin jos olen laittautunut. Olen sen takia vähentänyt meikkaamista yms arkisin. En aiemmin edes tajunnut, minkälaisia negatiivisia konnontaatioita huoliteltu ulkonäkö voi muissa ihmisissä herättää. Toisaalta ei pitäisi antaa muiden vaikuttaa siihen mitä olet ja edustat, mutta tämä tekee omankin olemiseni helpommaksi.

Monet ihmiset ovat aidosti hämmästyneitä, kun paljastun koulutetuksi ja älykkääksi keskustelukumppaniksi. Toisaalta se huvittaa minua, toisaalta vaivaannuttaa.

En osaa itse katsoa itseäni ulkopuolisen silmin arvostellen. Välillä näytän hyvältä, välillä en. Ihailen paljon ystäviäni ja heidän kauniita piirteitään. Välillä mietin, että elämä voisi olla helpompaa jos olisin tavallisemman näköinen. Ei (miehiltä saatu) huomio ole mikään tavoittelemisen arvoinen asia, omat elämänarvoni ovat jossain aivan muualla.

 

Olen aina luullut, että ihmiset tuijottavat lähinnä poikkeuksellisen rumaa tai erikoisen näköistä. Olen mukavuudenhaluinen, enkä välitä ulkonäöstäni, joten laittautuminen tuntuu tylsältä ja rasittavalta. Olen luonnostani hoikka ja hyväkuntoinen muuten. Mielestäni eniten saan silloin tuijottelua, kun olen rähjäisimmilläni. Joskus harvoin "laittautuneena" olen ainakin naisille kuin ilmaa; ehkä silloin menen niin taviksesta, etten herätä mitään huomiota.

Yleensä se menee niin, että tuijottava nainen = naisessa on jotain "vikaa" (naisilla on tapana tuijottaa vahingoniloisina itseään rumempia ja naisilla on melko pikkumainen tapa ruotia muiden puutteita muutenkin). Tuijottava mies = nainen on viehättävä ja mies on jopa kiinnostunut naisesta joko seksuaalisesti tai tositarkoituksella.

Itse suhtaudun tasa-arvoisesti kaikkiin spurgusta keikariin saakka, tosin he eivät välttämättä juurikaan minusta välitä. Minulle ihmisen sisin ja hyväsydämisyys sekä vilpittömyys on tärkeintä. Sen sijaan monet muut ihmiset tuntuvat hyvin pinnallisilta elämänarvojensa osalta.

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 15:14"]

Hohhoijaa. Tää keskustelu on _täysin_ hedelmätön, koska kauniit naiset ottavat monia asioita "itsestäänselvyytenä ja normaalina", ei erikoiskohteluna. He eivät vain yksinkertaisesti ole nähneet sitä samaa puolta esim. ihan super-mukavassa-ja-hymyilevässä mieskollegassa, joka tiuskii/ignooraa/kohtelee kuin ilmaa/on kärsimätön ja töykeä sille rumalle naiselle. Kaunis työkaveri ajattelee työkaverinsa olevan vain mukava ja aurinkoinen tyyppi kaikille.

Minä olen hätkähdyttävän ruma, siskoni harvinaisen, häkellyttävän kaunis. Ihan kouluajoista ne siskoni mielestä "kivat tyypit" ovat muille, rumille tytöille olleet julmia. Siskoni silmissä maailma on kiva paikka, jossa ihmiset haluavat hyvää ja ovat avuliaita ja kohteliaita luonteeltaan. Tässä esimerkkejä, miten meidän näkökulmat eroavat toisisyaan:

-riitelimme viime kuussa siitä, onko baareissa "naamaraja" englannissa ja suomessa. Kaikki lähti siitä, kun en pässyt baariin sisään missä vietettiin kaverini synttäreitä (tämä tapahtui englannissa). Olin kuulemna liian hunmalassa (olin selvin päin, ihan perus mekko ja korkkarit). Jäätyäni väittämään vastaan poke heitti "Look, its not going to happen and we both know why." Lähdin sitten pois. Myös Suomessa minua on yksin sisään pyrkiessäni käännytetty pois "ollaan täynnä", mutta parin minuutin päästä ystävieni ilmestyttyä paikalle niin päästänkin maagisesti sisään.

-Siskoni ei ikinä osaisi pelätä tuntemattomien julmia kommentteja. Hän ei suostu uskomaan, kun kerron mitä mulle on kuittailtu baarissa (viime pikkujouluissa jätkä tuli mun luo: On varmaan tuskallista kun on noin kauniita kavereita, sillä olet rumin muija tässä baarissa. Sitten käveli pois) tai minkälaista kommenttia teinit heittävät.

-Siskoni uskoo, että se miksi häntä palvelevat miehet niin hyvin ja ensimmäisenä, miksi hän saa aina tsemppaavaa ja kivaa kohtelua jne. johtuu hänen positiivisesta asenteestaan. Mun pitäis ottaa siitä kuulemma mallia. Mikä onkin tietty helpompaa silloin kun päätä ei ole hakattu yläasteella kaiteeseen koska "se (mun naama) ei voi tästä enää paheta."

-Siskollani ei ole hajuakaan niistä lukuisista kommenteista mitä sain kouluaikoinani, kavereiltani ja poikaystävältä (!!) siitä miten outoa/rankkaa/väärin se on, että mun näkösellä on sellanen sisko. Ihmiset myös säälivät mua siitä tai olettavat minun vihaavan tai olevan kateellinen siskolleni tästä.

-Kun ei tiedä miltä tuntuu, kun valokuvaaja pyytää klubilla pois kuvasta etten "pilaa kuvaa", kun limainen äijä tulee wingmaninä pitämään sinut erossa ystävästäsi jotta kaverisia päästään pokaamaan, kun ihastukset ovat kommentoineet "olisit täydellinen, sulla on kiva luonne" eli jos en olis ruma niin kelpaisin, kun miehet ei vaan yksinkertaisesti kysy ulos jne. Sitä on vaikea ymmärtää. Mua ei ole pyydetty kahville, treffeille, numeroa, ei mitään. Ikinä. Yksi suhde on ollut, minä jahtasin.

Muuttaison

sen miltä näyttäisin jos voisin. Valitettavasti en voi. Sille on syynsä, miksi saduissakin pahat siskopuolet olivat aina rumia tai miksi noita-akat on rumia. Samoin sille on syynsä, miksi rumista vaimoista vitsaiu tai sääliminen on vanhempaa kuin raamatunajat. Ei se johdu nyky-yhteiskunnastamme, se johtuu siitö, että rumista ihmisistä ei pidetä ja heihin liitetään negatiivisia piirteitä. Tästä johtuen jauneusleikkaukset ja kosmetiikkabisnes on miljardibisnestä. Kaikkein helpoiten kuitenkin kauniin ihmisen tunnistaa siitä, että hänen mielestään vain asenteella on väliä. Kauniit ihmiset ovat aina menestyneet omasta mielestään "kovalla työllä, asenteella" whaever, eikä ulkonäkö ole auttanut mitenkään.

Kauniilla on kivempaa ja elämä helpompaa. Oikeasti rumilla naisilla elämä on todella vaikeaa, jos ei pysty kasvattamaan paksua nahkaa ja tyytymään vähempään. Kauniit naiset ovat maapallon etuoikeutetuin ryhmä (länsinaissa). Kyllä, vihaan ulkonäköäni, mutta en pysty sitä muuttamaan. Siispä rämmin eteenpäin sillä mitä on.

 

The end.

Tuskinpa sä niin ruma olet miltä tarinasi mukaan vaikutat, olethan ollut suhteessa ja se on rumalle naiselle jo aika mahdoton piste saavuttaa.

Kyllä rumakin nainen voi saada parisuhteen. Mutta ei se mies rakasta. Kohtelee huonosti ja pitää pelkkänä patjana. Eikös sitä sanotakin, että kyllä rumaa naista voi nussia kun laittaa sille paperipussin päähän. Tai nai takaapäin niin ei tarvitse rumaa naamaa nähdä.

Vierailija kirjoitti:

Surullista ajatella jonkun olevan niin rakastunut itseensä, että kuvittelee ovien availun johtuvan kauneudesta.

En ainakaan itse avaa ovia kauneuden tähden, mutta kiva niitä kauniita naisiakin on nähdä. Varmaankin jotkut miehet tosin avaavat kauniille naisille mieluummin ovia. Eikä se ole minulta mitenkään pois. On ihanaa, että maailmassa on silmäniloa

Joka kauppareissulla kositaan, ja kaikki oltaisiin maksamassa ja tekemässä, hiohhoijjaa, ei ole niin kivaa kuin kuvittelette normaalille naiselle jolla on muutakin tekemistä.

Olen kaunis, mutta niin eristäytynyt muusta maailmasta, että eipä ulkonäköni se hirveästi vaikuta missään. No ihastukseni ovat aina olleet minusta kiinnostuneita minä on kiva. Eivät kuitenkaan aina samoista tulevaisuuden suunnitelmista kiinnostuneita eikä siinä ole ulkonäkö auttanut. Mieheni ihastelee ulkonäköni paljon, mikä on kiva. On mustasukkainen, mikä ei ole kiva. Ei-aivan-yhtä-kauniit naiset eivät koskaan ole minulle kivoja, tavikset ovat/suhtautuvat normaalisti. Hirveästi en kauniita naisia kyllä missään kohtaa kun elän aika eristyksissä, etätyötä eikä paljon muuta elämää kuin perhe.. että sillä lailla ei ulkonäöstä ole haittaa. Olen aika menestyksekäs työssäni, mutta jos joudun käymään paikan päällä niin minua pidetään heti hahmotuskyvyttömän tyttösenä, joka on vain osannut pukeutua koodin mukaan, ei muuta. Nyt kun olen enimmäkseen etänä olen huomannut, että työt sujuu paremmin. Paikan päällä on liian paljon sitä, että alfoiksi itsensä kokevat miehet tylyttää, räjäyttää ja uhmailee kun en mukaile sitä statusmiehen määräilyä ja dominointia. Olkoonkin olemassa hierarkia, mutta iso osa ihmisistä ei ole yhtä hyviä ja tärkeitä töissään kuin kuvittelevat. Varsinkaan monet dippainssit ei vaikuta olevan, tulos on sinnepäin ja kaikki yhtä kaaosta, mikä ei tietenkään ole omaa syytä...

Vierailija kirjoitti:

Olen kaunis, mutta niin eristäytynyt muusta maailmasta, että eipä ulkonäköni se hirveästi vaikuta missään. No ihastukseni ovat aina olleet minusta kiinnostuneita minä on kiva. Eivät kuitenkaan aina samoista tulevaisuuden suunnitelmista kiinnostuneita eikä siinä ole ulkonäkö auttanut. Mieheni ihastelee ulkonäköni paljon, mikä on kiva. On mustasukkainen, mikä ei ole kiva. Ei-aivan-yhtä-kauniit naiset eivät koskaan ole minulle kivoja, tavikset ovat/suhtautuvat normaalisti. Hirveästi en kauniita naisia kyllä missään kohtaa kun elän aika eristyksissä, etätyötä eikä paljon muuta elämää kuin perhe.. että sillä lailla ei ulkonäöstä ole haittaa. Olen aika menestyksekäs työssäni, mutta jos joudun käymään paikan päällä niin minua pidetään heti hahmotuskyvyttömän tyttösenä, joka on vain osannut pukeutua koodin mukaan, ei muuta. Nyt kun olen enimmäkseen etänä olen huomannut, että työt sujuu paremmin. Paikan päällä on liian paljon sitä, että alfoiksi itsensä kokevat miehet tylyttää, räjäyttää ja uhmailee kun en mukaile sitä statusmiehen määräilyä ja dominointia. Olkoonkin olemassa hierarkia, mutta iso osa ihmisistä ei ole yhtä hyviä ja tärkeitä töissään kuin kuvittelevat. Varsinkaan monet dippainssit ei vaikuta olevan, tulos on sinnepäin ja kaikki yhtä kaaosta, mikä ei tietenkään ole omaa syytä...

Ihailen kauniita naisia ja olen heille ystävällinen, mutta jännitän heidän seurassaan ja ajattelen aina, että he eivät viitsisi "alentua" olemaan kavereitani. Uskon, että kauniilla naisilla on kaltaisiaan kavereita niin paljon ja että he tajuavat sen, etten ole heidän tasoaan. En ole kateellinen, vaan vilpittömästi ihailen ja samalla pidän selvää etäisyyttä kohteliaisuussyistä.

T. Rumahko nainen

mitä ihmeen erityiskohtelua on että pysähdytään ennen suojatietä? :D itse pysähdyn, koska en mielellään haluaisi ajaa kenenkään yli. Kai sitten joku nainen on saattanut ajatella, että pysähdyin koska olen niin kaunis :DDD Huutista!

Humble bragia koko ketju täynnä. Miten naisten kateellisuus ja ilkeys on erityiskohtelua? :D Ketjussa varmaan kysyttiin niitä kauneuden etuja.

Vierailija kirjoitti:

Kauneudessa on se ikävä puoli että se ei ole ikuista. Monelle tulee olemaan iso yllätys, miten ihmisten (varsinkin miesten) suhtautuminen naiseen muuttuu kun alkaa ikää tulla.

On olemassa myös ns iätöntä kauneutta. Itselläni on jo ikää ja saan edelleenkin paljon huomiota. En halua itseäni kehua, mutta jo nuorempana, kun olin varmaan parhaimmillani, kuulin usein, että edustan em. kauneutta. En aivan ymmärtänyt asiaa, mutta nyt luulen oivaltaneeni.

Suhtautumiseni muihin ihmisiin on oikeesti kiinnostunutta ja ystävällistä.

Nuorempana sain muilta naisilta välillä vihamielistäkin kohtelua. Esimerkkinä eräässä työpaikassa jouduin esinaisen tiukkaan puhutteluun. Olin ryhmäterapeuttina sairaalassa ja hänen asiansa oli, että ymmärränkö ryhmäni suosion etenkin miespuolisten potilaiden kohdalla, johtuvan ulkonäöstäni!

Ensin tietenkin nämä perinteiset ovien availut, laukun kantamiset ja drinkkien tarjoilut. Metrossa pari kertaa joku koittanut lyöttäytyä seuraan ja kysynyt numeroa. Sitten miehet pysäyttelevät kadulla ja kaupassa ja kysyvät drinkille ja koittavat siinä sivussa tiedustella olenko sinkku.

Joku on uimarannalla parkkeerannut pyyhkeensä viereeni, tarjoilija on tuonut pöytään extra annoksen, jossain olen saanut alennusta ostokseeni. Vältin parkkisakot kun hymyilin ja näyttelin tietämätöntä pysäköinninvaljoja nuorukaiselle.

Kerran tuntematon mies pysäytti kadulla ja kertoi että olen upea.

En ole kaunis, mutta tää keskustelu sai pohtimaan millaista kohtelua itse saan osakseni. Ja luettuani kommentteja ajatus siitä, että oikeastaan pidän asemastani vahvistui.

Mä oon tavallinen. En mikään rumilus, mutta en todellakaan kaunis. Oon kuullut paljon negatiivisia kommentteja ulkonäöstäni, mutta myös kivoja juttuja. Suurin ero näihin kokemuksiin on se, että mä saan olla rauhassa! Mä todellakin oon näkymätön. En mitenkään epäkohteliaisuuteen asti. Kyllä mullekin ovea pidetään auki, jos oon tulossa samaan aikaan. Sanotaan kiitos, hei, ole hyvä kaupassa yms. Saan apua jos pyydän. Mutta muutoin olen tosiaan näkymätön. Baarissa kavereille jutellaan ja tarjotaan juomia. Mulle ei. Mua ei holhota, korkeintaan jos keskustelukumppani pitää mua liian nuorena (oon 29v ja ihme babyface). Työkaverit, niin miehet kuin naisetkin ja kaikki siltä väliltä pitää mua vertaisenaan. Kukaan ei pidä mua uhkana. Naiset on kivoja baarissa ja kehuu vessassa tukkaa tms. Muilta en sitten kehuja illan aikana saakaan. Missinveroinen ystäväni taas voi saada osakseen todella ilkeää kohtelua naisilta. Mä en ilmeisesti ole mikään uhka.

En ole kaunis, mutta luonnostani avoin ja hyväntuulinen, ja olen huomannut että ystävällinen käytös ja hymy avaavat joskus yllättäviä ovia tilanteissa, joissa ei osaisi odottaakaan. Myös se, että muistaa kiittää ja osoittaa huomanneensa toisen vapaaehtoisen ystävällisyyden, on tärkeä asia. Ja tietenkin aina olla itse toisille avuksi, jos voi auttaa.

En puhu nyt mistään drinkkien ostelusta tai sellaisesta huomiosta, vaan tilanteista, joissa olen tarvinnut apua ja aina on joku ystävällisesti ollut tarjoamassa apua, niin miehet kuin naiset, nuoremmat kuin vanhemmatkin. Samoin olen saanut "kaupanpäällistä" vaikka mansikoita ostaessa tai vastaavaa, kun on ollut hymyilevä ja kiitollinen.

Uskon että ehkä edellinen kirjoittaja on oikeassa siinä, että on helppo olla kiva toiselle naiselle silloin, kun tätä ei koeta uhkaksi. Ikävä kyllä monessa tilanteessa nainen on naiselle susi, kuten sanotaan.

Kaikkialla kohdellaan ilkeästi, työpaikoilla, koulutuksissa, seurakunnissa. Vähintään suljetaan porukoiden ulkopuolelle, supatellaan ja kyräillään, valheita ja paskaa levitellään selän takana, tai ollaan jopa avoimen vihamielisiä ja ilkeitä, pyritään savustamaan ulos paikoista kuin paikoista.

Yleensä kukaan ei halua tutustua paremmin, leimataan ulkonäön perusteella huoraksi, bimboksi, ylimieliseksi, tyhmäksi, kusipääksi, narsistiksi, liitä tähän kaikki omat stereotyyppiset kauniisiin naisiin kohdistamasi ennakkoluulot...

Sekään ei auta, että oikeasti on ystävällinen, hauska, älykäs, lahjkas, karismaattinen, kaikinpuolin hyvä tyyppi - sen pahempihan se vaan on muiden naisten mielestä ja sitä enemmän kateellisia kaikki muut naiset ovat! Eivätkä sitten kestä olla missään tekemisissä "täydellisyyden" kanssa.

Ystävyys ja kaveruus miestenkään kanssa ei onnistu, koska nämä aina ihastuvat ja haluaisivat enemmän, ja sitten ottavat etäisyyttä kun eivät suhdetta voi kanssani saada, itseään suojellakseen, ymmärränhän sen. Ja itseäkin alkaa ärsyttää, kun muka "kaveri" mies ihan selkeästi kuolaa ja yrittää jotain muuta, ei se ole mitään kaveruutta/ystävyyttä se.

Ulkonäöllä ei työpaikkoja saa, päinvastoin kaikkialle pyritään valitsemaan helposti lähestyttävän näköisiä ihmisiä, tai tavallisennäköiset, rumat ja lihavat naiset pyrkivät valitsemaan työpaikoille itsensä kaltaisia naisia - kaikkihan pitävät itsensä kaltaisista ihmisistä + rasvapallojen ja rumilusten ei tarvitse näiden läsnäollessa tuntea katkeraa kateutta vertaillessaan itseään näihin.

Miehetkin valitsevat työpaikoille mieluiten miehiä tai tavisnaisia, parrunpystyttäjät ovat uhka mielenrauhalle ja perhe-elämälle, ei semmoista tuskallista himoa ja jokapäiväistä stondista, saati palavaa rakastumista työkaveriin kestä eikä halua kokea kukaan, mitä todella kaunis nainen saattaa työpaikalle tullessaan miehelle aiheuttaa...

Monet miehetkin itseasiassa kohtelevat kauniita naisia tylysti, jopa ilkeästi, koska himoitsevat näitä, mutteivät usko omaavansa tsänssiä, niin sitten sitä naisvihaa puretaan kaunottariin.

Että se, että kauniiden naisten elämä muka on helpompaa, on ihan vaan illuusio, joilla rumiluksia pyritään manipuloimaan kateellisiksi ja aiheuttamaan heille kärsimystä, ja kaunottarille myös, kun nämä sisäisesti ja ulkoisesti rumat oliot purkavat kaiken pahansuopaisuutensa meihin kaunottariin aina kun vain mahdollista! 

Hyvä ulkonäkö auttaa saamaan töitä ainoastaan malleilla, misseillä ja Hollywood-tähdillä. (Eihän Suomenkaan mediassa, sarjoissa ja elokuvissa esiinny ainuttakaan TODELLA kaunista naista, parhaimmatkin ovat korkeintan vain naapurintyttömäisen sieviä.) Muilla aloilla ja elämän osa-alueilla todellinen, suuri kauneus aikaansaa ainoastaan suunnattomia vaikeuksia ja vastuksia, suuria ennakkoluuloja ja ilkeitä kateuden aikaansaamia hyökkäyksiä kaunista ihmistä kohtaan.

No miehet katsoo pitkään, naiset vittuilee ja syrjii. 😂

En tiedä olenko niin kaunis, mutta viime aikoina olen saanut esim. kaupunkiliikenteen bussilippuja lasten hinnalla, vaikka olen 30-kymppinen aikuismaisesti pukeutuva nainen. Miehet avaa ovia ja odottaa että menen ensin, vaikka en aina olisi edes menossa siitä ovesta ym. koomista. 🙈 Nämä tuli nyt ensimmäisenä mieleen.

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 13:48"]Kauneudessa on se ikävä puoli että se ei ole ikuista. Monelle tulee olemaan iso yllätys, miten ihmisten (varsinkin miesten) suhtautuminen naiseen muuttuu kun alkaa ikää tulla.

Vielä ei muutosta. Nyt ikää 40v. Eli, jotka olette nuoria ja nättejä, niin aikaa on nauttia. :)[/quote

Viisikymmentäkaksivuotiaanakin herättää huomiota vielä niin ei mitään hätää.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä olenko niin kaunis, mutta viime aikoina olen saanut esim. kaupunkiliikenteen bussilippuja lasten hinnalla, vaikka olen 30-kymppinen aikuismaisesti pukeutuva nainen. Miehet avaa ovia ja odottaa että menen ensin, vaikka en aina olisi edes menossa siitä ovesta ym. koomista. 🙈 Nämä tuli nyt ensimmäisenä mieleen.

"30-kymppinen" hups! 😂 Taidan olla vampyyri, kun menen vielä 300-vuotiaana lapsesta.

K*rp_ä niin paljon kuin haluan, kovempaa palkkaa ja vapaampia työaikoja kuin rumat kollegat, varma pääsy työhaastatteluihin ja lähes varma työpaikka aina kun niihin menen. Ym ym ym.