Äitiysmekkoballadi, vl-runo??? Tietääkö joku?

Edes tekijää en muista : (

..puhutaan että ennen lapsia kuvittelin että lapseni olisi kilttejä, hyvin puettuja,nokat niistettynä... Ja nyt elämä on pyllyn pesua (?), ruuanlaittoa, jne..



En tiiä onko vl-runo, mut kuitenki jos joku viittis laittaa? Eihän oo Keräsen runo?

nuo runokirjat. Joten viimeistään kahden viikon päästä ne tähän kirjoitan kun siellä käyn ellei joku ystävällinen ehdi ensin :)

Oletpa ystävällinen :)

Ihan hauska ja humoristinen, muttei varmasti nyt mitään vl-kulttuuria. Keränenhän on sitä paitsi mies. =)

Tunnen henkilön ja mehän olemme kaikki omia persooniamme, joten en tuon runon takana kyllä seiso täysin. =D

Se on kirjoitettu lähinnä sisarpiirin hauskuutukseksi ja tietysti lohduksi äideille, jotka tuntevat joskus riittämättömyyttä lasten kanssa.

Äitiysmekkoballadia en muista kuulleeni.

Olisi ihan mielenkiintoista lukea sellaisia jotka ei oo varsinaisesti 'uskonnollisia' vaan vl 'kulttuuriin' liittyviä, jos ymmärrätte mitä tarkoitan??

Olen itse esikoislestadiolainen, ja jaan suurimman osan vanhoillisten elämäntavoista, mm. pidän ehkäisyä syntinä jos se ei ole fyysisen tai psyykkisen sairauden hoitoa varten välttämätöntä tai jotain sairautta estävää, tai jos raskaus olisi hengenvaarallinen



Odotan innolla tuota runoa =)

Jos kirjoja on kirjastossa niin olisi kiva kuulla kirjoittajien nimiä.



t. Ap

Kun polvipaikan kolmannen

jo ompelen

ja haalareissa risaa riittää,

niin muistan lauseen

vanhanaikaisen

-sun joka tilanteessa tulee kiittää-

ja kiitokseen on syytä

myönnän sen:

On terve poika polvipaikkainen.



-Ester Ahokainen_

Iloiseen ja pieneen uomaan

hyvin mahtuvani huomaan.



Uhkamielin, tyyntymättä

tumma laine heittelehti

kukkuloilla tuulisilla.

Tuli kaksi pientä kättä,

keveät kuin koiuvunlehti,

hennot niinkuin niittyvilla,

padon pienen pystyttäen

vallatonta vettä vasten.

Mikä olen, nyt sen näen:

olen leikkipuro lasten.



Iloisesti painan pääni

kumartaen ylempääni.

Tänään oli kovin kiire.

En ehtinyt kirjoittaa kirjettä ystävälle,

en lukea lapselle kukkokirjaa, en pidellä

narua kun hän olisi hypännyt.

Menehän nyt, minä sanoin. Heitä vaikka

palloa, hoida nallea, peittele Liisukka

nukkumaan.

Ei nyt, äiti ei nyt jouda.



Myöhään illalla oli aikaa istahtaa, ja

taivaalle tuli pilvi kuin

linnun tai enkelin siipi,

se pysähtyi ikkunan kohdalle

ja jäi siihen

aivan kuin merkiksi.

Ja äkkiä minun tuli paha olo

että piti siitä paikasta mennä

silittämään nukkuvan lapsen poskea,

kirjoittaa kirjeeseen edes alkulause,

selata yksin (niin kuin se olisi mitään korvannut)

kirja jossa kukko lähtee maailmaa katsomaan

ja ne kissat ja sammakot ja kaikki.

Ja tuli mieleen

mitä tapahtuisi jos Jumalalla

jonakin päivänä olisi niin kiire

ettei hän ehtisi vilkaistakaan puoleeni,

tokaisisi vain: menehän nyt-

Minkä vamman saisinkaan,

ikuisen onnettomuuden.



-Sinikka Tuhkanen-

Mulla olis kans kotona kaukana jossain se äitiysmekkoballadi. Vai olikohan se sittenkin se alkuperäinen rohdinmekkoballadi?



Muistan kun joskus lapsena luin sitä enkä ymmärtänyt kaikkea mutta kylmät väreet meni selässä lukiessa. :)

Hei!

Tämä runoni on äitini, tiedoksi vain.

yst. Maija Hentilä

Vierailija kirjoitti:

Puhtaan valkea

vauvanpyykki,

kuin juhlaliputus

kastepäivän aamuna.

Tämä on äitini Elli Hentilän runo, tiedoksi vain.

yst. Maija Hentilä