Äitiysmekkoballadi, vl-runo??? Tietääkö joku?

Minun jalkani ovat turvoksissa.

Kahlaan syvällä tässä päivässä,

mutta tässä on hyvä kahlata.

Eteisestä kuuluu lasteni nauru,

ja sillä, joka sisälläni potkii,

on hyvin iloiset,

hyvin keveät jalat.

Ovikello soi.

Avasin oven esikoiseni kanssa.

-Onko äitinne kotona? vieras kyseli.



Kello soi uudelleen.

Avasin oven kuopukseni kanssa.

-Joko sinulla on montakin

näitä lastenlapsia, vieras kyseli.



Anteeksipyynnöt olivat turhia.

Keskipäivä vilahti niin nopeasti.

Sinä, elämä, lahjoitit minulle

tämän tehtävän,

enkä minä rohjennut kieltäytyä.



Hiukset ovat vielä kosteat,

käsi haroo tyhjää.

Minun tehtäväni on

tarttua tähän käteen

ja taluttaa koko alkumatka.



Suurempi minua

tämä vastasyntynyt.

Elämäsi kuin vene

ilman ankkuria.

Sinulla

pieni ihminen

jo kolmas isä ja sisaruksia

monessa kodissa.

Ketähän uskaltaisit rakastaa?

(E.H)

Leipomispäivänä

keitto porisee hellalla,

pesukoneet pyörivät,

ympärilläni aaltoilevat

lasten äänet.

Minuun tulvahtaa hellyys

sinusta, ainoasta työtovaristani,

jolle tämä huiske

on yhtä rakas ja raskas,

yhteinen ilo kuopuksen ensisanoista,

yhteinen rukous aikuistuvista lapsista,

yhteinen vaiva toimeentulosta,

yhteinen suru menetyksistä.

Sinun rakkautesi yhteiseen kotiimme

lämmittää päiväni,

ja askeleet kevenevät.

Näkymätön risti

on usein raskaampi kantaa

kuin näkyvä.



Miten jaksavat ne,

jotka eivät usko näkymättömään auttajaan?

***



Kas vain,

yhä tuttu avaimenrahina

ulko-ovella sykähdyttää,

vaikka siitä on jo lasten

ja lastenlasten

ylittävä aika,

kun alttarilla lupasimme

toisillemme t a h d o n.

Juuri noinhan se tahtoo meidän kohdalla käydä. =)

Kun odotin 5:ttä lasta, sain vastata sen tuhannen kertaa kysymykseen "Onko se ensimmäinen?" Ei sentään kukaan kysynyt, missä sen äiti on. =D

Piti lukea useampaan kertaan tuo runo, ennen kuin kokonaan tajusin sen.

Ihan herkistyin tuosta runosta. Tuli niin ikävä miestäkin, että nyt otan puhelimen kouraan ja kyselen päivän kuulumiset. Kiitos näistä ihanista runoista ihmiset! Tämä elämä on niin onnellista ja aurinko paistaa. Hyvää kevättä kaikille! =D

ja kaunis kiitos myös niille, jotka jättivät tämän ketjun rauhaan vl-ruodinnoilta.

Tulin niin hyvälle tuulelle noista runoista tämän kaiken kaivelun ja haukkumisen jälkeen.

Taidan nostaa pääni ja lähteä lasten kanssa ulos. Illalle menen hyvillä mielin kauppaan ihmisten tuijotuksesta välittämättä. Elämä on ihanaa!

Minä en synnytä yhtään lasta,

sanoo kaksikymmentävuotias nuori nainen,

naimisiin voin mennä, mutta lapsia en tee.

Hän kietoo hiuksensa sykerölle,

pujottaa vyön soljen sisään.

Vartalo on kaunis ja hiuksia paljon.



Minä en synnytä yhtään lasta.

Painan pääni enkä sano mitään.

Miksi sanoisin?

Ei tämä ole äitien aika, eikä lasten.

Ei tämä ole pyllynpesuaika.

Tämä on naisten aika.

ENNEN KUIN MINUSTA TULI ÄITI



Ennen kuin minusta tuli äiti.

Tein ja söin lämpimiä aterioita.

Minulla oli tahriintumattomat vaatteet.

Minulla oli hiljaisia puhelinkeskusteluja.



Ennen kuin minusta tuli äiti.

Nukuin niin myöhään kuin halusin,

enkä kantanut huolta siitä,

kuinka myöhään menin nukkumaan.

Harjasin hampaani ja hiukseni joka päivä.



Ennen kuin minusta tuli äiti.

Siivosin kotini joka päivä.

En koskaan kompastunut leluihin tai unohtanut tuutulaulun sanoja.

Ennen kuin minusta tuli äiti,

en tullut ajatelleeksi,

olivatko minun huonekasvini myrkyllisiä vai eivät.

En miettinyt koskaan rokotuksia.



Ennen kuin minusta tuli äiti.

Minun päälleni ei oltu koskaan

oksennettu,

kakattu,

syljetty,

pureskeltu,

pissitty

eikä nipistelty pienillä sormilla.



Ennen kuin minusta tuli äiti.

Minulla oli täydellinen mielenhallinta,

-ajatuksieni ja vartaloni hallinta.

Nukuin koko yön.

En ollut koskaan pidellyt kirkuvaa lasta,

jotta lääkärit voisivat tehdä

kokeita tai antaa rokotuksia.

En ollut koskaan katsonut itkuisiin

silmiin ja itkenyt.

En ollut koskaan ollut äärettömän

onnellinen yksinkertaisesta hymystä.

En ollut koskaan istunut myöhään yöllä

katsellen nukkuvaa lasta.



Ennen kuin minusta tuli äiti.

En ollut koskaan pidellyt nukkuvaa vauvaa,

vain sen vuoksi,

etten halunnut laittaa häntä sänkyynsä.

En koskaan ollut tuntenut sydämeni

murskaantuvan miljooniksi pieniksi palasiksi,

kun en voinut lopettaa kipua.

En koskaan ollut tiennyt,

että jokin niin pieni voi vaikuttaa elämääni niin paljon.

En koskaan ollut tiennyt,

että voisin jotakuta rakastaa niin paljon.

En koskaan tiennyt, että rakastaisin olla äiti.



Ennen kuin minusta tuli äiti.

En tiennyt miltä tuntuu

kun sydämeni on ruumiini ulkopuolella.

En tiennyt kuinka ihanalta voi tuntua,

kun syöttää nälkäistä vauvaa.

En tiennyt siteestä äidin ja lapsen välillä.

En tiennyt, että jokin niin pieni

voisi saada minut tuntemaan itseni niin tarpeelliseksi.



Ennen kuin minusta tuli äiti.

En ollut koskaan noussut ylös

yöllä kymmenen minuutin välein

tarkistaakseni, että kaikki on kunnossa.

En ollut koskaan tuntenut sitä

lämpöä

iloa

rakkautta

sydänsärkyä

ihmetystä

tai tyytyväisyyttä, joka äitiydestä tulee.

En tiennyt, että voisin tuntea niin paljon...



Ennen kuin minusta tuli äiti.

Katsoessani silmiisi meluavan aamiaispöydän

yli, minä tunnen vahvasti:

tämä on yhteinen yritys.

Nämä meidän sylistämme taistelevat

leikki-ikäiset,

hellyttävä yksivuotias,

kinttaansa hukkaavat koululaiset,

möykyissänsä muriseva murrosikäinen,

ja tämä minun melonimainen vatsani,

jossa uusi elämän maku

on väkevä.

Tässä rakkaudessa

on voimavara

alkavalle päivälle.

Ehkäpä suurin sosiaalinen palvelus,

jonka kukaan voi

tehdä kansalle ja ihmiskunnalle on kasvattaa perhe.

Mutta tässäkin asiassa, koskapa siinä ei ole mitään myytävää,

on olemassa hyvin yleinen asenne, joka ei näe kotiäidin työtä työnä ollenkaan,

ja tekee sen johtopäätöksen, ettei hänelle tulisi siitä mitään maksaakaan.

Olen kuusivuotias ihminen jo

niin että äiti kertoisitko

mistä meidät lapset on tehty?

Olen tarhan tädiltäkin kysynyt,

hän on vain minulle hymyillyt,

ja talkkarikin on hämmästynyt,

He sanovat: Odotahan nyt?.



Naapurin pihalla kerrottiin,

että pienet lapset on tehty niin,

että vettä ja jauhoja sotkettiin,

ja taikina lapseksi muovailtiin.

Sen jälkeen uunissa paistettiin

ja sitten vain elämään käskettiin.

Äiti, tehdäänkö lapsia niin?



Äiti, voiko tälläistä pientä lasta

tehdä lehmän pienestä vasikasta

jos karvat vain ottaisi pois?

Ei antaisi lupaa ammumaan,

vaan käskisi sanoja sanomaan,

pyytäisi pottaan pissaamaan

ja kahdella jalalla kulkemaan.



Äiti, voiko pelto tai kasvimaa

ihmisen taimia kasvattaa

kuten porkkanaa, heinää tai muuta.

Miten taimet, vauvaakin pienemmät

pellon mullassa pärjäävät

kun siellä on madot ja jyrsijät

sekä sateet ja tuulet myrskyisät



Jos minut on tehty sairaalassa

tai tehtaassa lapsia valmistavassa

niin mistä rakennusaineet saivat?

Mistä lämmön laittoivat ruumiiseen

miten jalkani saivat liikkeeseen

mistä huono olo, kun tuhmasti teen,

mistä itku kun sattuu varpaaseen?



Lapseni

Pieni olet vielä ymmärtämään

mutta väärin teen, jos ääneti jään.

Joten rakennusaineesta kerron:

Se on ainetta kultaakin kalliimpaa,

sitä ei rahalla ostaa saa

ei kasvata meret, ei metsät, ei maa

silti jokainen voi sitä omistaa.



Taivaan Isämme kultaisin

meille kaikille lahjoitti paketin

joka sisältää rakennusaineen.

Käyttöohje on yksinkertainen;

Käytä ainetta reilusti, tuhlaillen.

Sitä säilytä lämmössä sydämen,

koska se on vihalle allerginen.



Se on rakennustarvikepakkaus

jonka päällä on teksti: Rakkaus

Tästä sinutkin lapseni tehtiin.

Siitä miljoonat lapset on valmistettu.

Siitä kaikki kaunis on rakennettu.

Siitä onni on koteihin asennettu.

Sen avulla paha on karkoitettu.



-Martti Puomisranta-

Ei siinä kodissa loistanut tiskipöytä,

vaan loistivat lasten silmät!

I loved you from the very start,

You stole my breath, embraced my heart.

Our life together has just begun,

You're part of me my little one.



As mother with child, each day I grew,

My mind was filled with thoughts of you.



I'd daydream of the things we'd share,

Like late-night bottles and teddy bears.

Like first steps and skinned knees,

Like bedtime stories and ABC's.



I thought of things you'd want to know,

Like how birds fly and flowers grow.

I thought of lessons I'd need to share,

Like standing tall and playing fair.



When I first saw your precious face,

I prayed your life be touched with grace.

I thanked the angels from above,

And promised you unending love.



Each night I lay you down to sleep,

I gently kiss your head and cheek.

I count your little fingers and toes,

I memorize you eyes and nose.



I linger at your nursery door,

Awed each day I love you more.

Through misty eyes, I dim the light,

I whisper "I Love You" every night.



I loved you from the very start,

You stole my breath, embraced my heart.

As mother and child our journey's begun,

My heart's yours forever little one.

Rypyt on elämässä itketty ja nauretty,

kilot koottu ja kätketty

imetyspuvun napin alle.

Jalat ovat ottaneet askeleita,

joita ei laskettu.

Kädet ovat siunaten rakastaneet,

syli ja sydän kasvaneet

syntyjien myötä.

Vastasyntyneen silmissä

aamun valo.

Korvat kuulevat kuiskauksen:

Olen odottanut sinua.





kumarrun,

tervehdin Jumalan kuvaa.

Jumala,

kun sinä varjelet muurahaisen,

vahvan metsän ja hennon oraan,

niin ennemmin varjele hänet,

meistä pienin ja suojattomin.

Auta näkemään lahjasi arvo.

Viisivuotias asettaisi minut

tiukasti äidin rooliin:

sulla on tiskit kesken

kumpi se on tärkeämpi

runon kirjoitus vai astiatyö

ja minä vastaan:

kumpikin,

nyt on vain tämän aika.

Pidän itsestäni kiinni.