Äitiysmekkoballadi, vl-runo??? Tietääkö joku?

t. toisessa ketjussa tätä kaipaillut :-)

minua suunnattomasti alkaa ärsyttämään tämä yleistäminen, että synnytetään joka vuosi. Itselläni on sellainen tuntuma vl:na että suurin osa vl-naisista ei synnytä joka vuosi.



Ja sinusta joka vuosi synnyttäminen ei ole normaalia? No onko normaalimpaa synnyttää ensimmäinen lapsi lähes 30-vuotiaana?

Tai onko normaalia erota, kun on kerran mennyt naimisiin?



Itse näen ei-vl:n elämässä paljon epänormaalia. Siis luonnonjärjestykseen kuulumatonta.

Onko normaalia juoda itsensä känniin joka kuukausi saatika viikko??

Sen sanotaan olevan normaalia, mutta sitä ei ole.

Tämä oli runoketju, ei enää mitään kaiveluita kiitos.

Aloittakaa oma ketju tuolle keskustelulle, jos sitä haluatte käydä.

Unen lämmin tuoksu,

kasvojesi vauvan hymy.

Valo sinusta

siivilöi Taivaan kirkkautta

kuin perille näkisit.



Katseessasi luottamusta,

hellyys kasvaa sinussa,

ilonvirta tekee uomaa,

aukaisee

yhteisen polun.



-Maila Jyrinki-

Sattuisiko jollakin se olemaan?

Siis sinäkin olet sitten epänormaali, eikös:)



t. se 12 lapsen, ei lesta äiti

up

Jumalan erityislapsi:

Lähetän sinulle erityisen lapsen kirkastamaan nimeäsi,

jotta häntä rakastaisit koko sydämestäsi ja opettaisit häntäkin rakastamaan.

Hän ei ole kuten toiset lapset,

ei tule koskaan olemaan.

Mutta voisitko silti helliä häntä,

rakastaen ja pitää huolta hänestä,

minua varten.

Ehkä hän ei näe tai kuule

tai toisten tavoin opi, juokse.

Mutta hän on sinun

ja tarvitsee sinulta kaiken ohjauksen.

Tie on vaikea,

hän särkee sydämesi, itket miljoonin kyynelin.

Mutta lupaan sinulle:kun hän hymyilee, tunnet tuskasi menneen,

Tiedän, että itket: "miksi hän, miksi me?"

mutta opettajan tehtävän varasin sinulle.

Ja siksi valitsin sinut huolella ja luottaen.

Siis, älä käännä selkääsi hänelle, vaikka hän hidastelee.

Jos hyväksyt hänet sellaisenaan voitte kasvaa yhdessä.

Hän elämäntaitoja tarvitsee,

siksi valitsin sinut, hänelle.

Ja tiedän, etä rakastaen, hoivailleen näet hänen onnistuneen.

Tulevaisuuteen älä yritä nähdä,

sitä en luvannut kenellekkään.

Elä vain päivä kerallaan,

iloiten, nauttien erityislapsestasi.

(Roose Crowhearst)

Salaisuuden lapsi:

Eilen Herralle enkelit tuumivat näin,

on aika syntymän uuden.

Hyvin paljon rakkautta tarvitsee vain

lapsi tuleva salaisuuden.



Hänen kasvunsa ei lienen nopeaa

ei saavuta tähtiä siellä.

Paljon hellyyttä kaipaa hän ihmisiltä,

joita kohtaa hän elämän tiellä.



Ehkei koskaan hän nauraa, leikkiä voi

ei sanoja mietteilleen löydä.

Kovin monissa paikoissa sopeudu ei

saa vammaisen nimellä käydä.



Siis huolella kotinsa valitsemme

hän saakoon elämää täyttää

Herra etsi vanhemmat, joita voit

tähän erikoistehtävään käyttää.



Heti tehtävän arvoa huomaa he ei

ja niin ehkä onkin hyvä.

Mutta lahjana lapsosen mukana on

luja usko ja rakkaus syvä.



Pian alkavat varmaan he ymmärtämään,

minkä aarteen suuren he saakaan.

Saavat iloita heikoista hentoisesta

salaisuuden lapsesta taivaan.

Laitoin yhden runon tästä ketjusta viime yönä synnyttäneelle ystävälleni ja hän piti sitä kauniina. :)



Siis kiitos!

Lisää?

Täällä paras runo:

http://www.vauva.fi/keskustelu/1758640/ketju/ennen_kuin_minusta_tuli_avmamma

Meille annettiin lapset, Taivaan Isän pienet auringot. Säteilyllään he valaisevat meitä, jotta näkisimme kulkea. -Eeva Kontiokari-

kun heijaat kohdun riippukeinussa esikoistasi helmat hulmuten ja tuuli hiuksissasi. Ojennan sinulle kukan, kun sylisi on tyhjä mutta mieli täynnä kysymyksiä ja ikävää. Ojennan sinulle kukan, kun arjen puku on harmaa ja jalkoja kivistää, kun keittiön ikkunaa koristavat kämmenkukat ja eteinen on kenkiä täynnä. -E K-

kaikki maailman lapset kohottautuvat kohti, haluavat lämpimään syliin, pyytävät aikuisen aikaa, ajatuksia ja turvaa kuin linnunpojat. Jonakin päivänä ne lehahtavat lentoon ja laulavat juurevan puun oksalla.

Sinä päivänä kosketti maata

siipi enkelin taivaallisen.

En onnestain puhua saata,

vain vierivät kyyneleet.

Laski enkeli helmaani lapsen,

pojan pienen ja suloisen.

Ja vieläkin äidiksi minut,

taas uudelleen siunaten.

Tästä kiittää en kylliksi saata,

Pyhän Jumalan rakkautta.

Sillä kalleinta olen saanut

aivan k



Sain tämän runon viestinä kun meile syntyi vauva. Kyyneleet valuivat kun sitä luin, se sattui niin kohdalleen niihin tunteisiin ja siihen hetkeen. Kadotin runon lopun ja haluaisin saada sen takaisin. Kerään vauvamuistoja jokaiselta lapselta ja olen aina kirjoittanut ylös myös nuita sairaalaan tulleita onnitteluja.

Aale Tynni: Kaarisilta



Ja Jumala sanoi: "Toisille annan toiset askareet,

vaan sinulta, lapseni, tahdon, että kaarisillan teet.

Sillä kaikilla ihmisillä on niin ikävää päällä maan,

ja kaarisillalle tulevat he ahdistuksessaan.

Tee silta ylitse syvyyden, tee, kaarisilta tee,

joka kunniaani loistaa ja valoa säteilee."



Minä sanoin: "He tulevat raskain saappain, multa-anturoin -

miten sillan kyllin kantavan ja kirkkaan tehdä voin,

sitä ettei tahraa eikä särje jalat kulkijain?"



Ja Jumala sanoi: "Verellä ja kyynelillä vain.

Sinun sydämesi on lujempi kuin vuorimalmit maan -

pane kappale silta-arkkuun, niin saat sillan kantamaan.

Pane kappale niiden sydämistä, joita rakastat,

he antavat kyllä anteeksi, jos sillan rakennat.

Tee silta Jumalan kunniaksi, kaarisilta tee,

joka syvyyden yli lakkaamatta valoa säteilee.

Älä salpaa surua luotasi, kun kaarisiltaa teet:

ei mikään kimalla kauniimmin kuin puhtaat kyyneleet."

Lapsi on

näkyväksi tullutta rakkautta.

Odotuksesta, vaivasta,

pala kauneinta Taivasta.

..

Äitiysmekkoballadi



Ja äitiysmekko yllään oli vaimosella,

kun hän tuli klinikkaan synnyttämään yhdeksättä lastaan.

Hän tuli kaukaa järvien ja metsien takaa

ja oli niitä, jotka tulevat taas ja taas.



Vaikka siellä sipistiin ja supistiin,

hän käveli rohkeasti kuninkaan luo

ja sopeutui hovitapoihin.

Mutta kun häneltä kysyttiin yhä uudestaan:

Mitenkä te luulette jaksavanne?

Ettekö yhtään ajattele?

Montako te vielä aiotte?

Eikö nyt oltais järkeviä?

hän vaikeni

aivan kuin olisi ajatellut:

Ei, kuningas, et kaikkea tiedä.



Näin hänen katsovan miehensä

ja kahdeksan lapsensa kuvaa

ja hymyilevän.

Ja hän halusi pian takaisin maahansa,

missä voi vapaasti itkeä ja nauraa

ja missä on kevyt kulkea.



Kuulin hänen laulavan sille yhdeksännelle

vanhasta kehtolaulusta:

"Taivahast' on lahja tullut, taivahan tulen kisoista,

Luojan lemmen leikinnöistä, ei vahingon valkeoista."



Hän kiitti ja lähti kääröineen omaan maahansa.

Minä näin hänen kulkevan äitiysmekossaan

ja tiesin hänen unohtavan neuvot kuninkaan.

Minä ikkunasta katsoin ja kauan vaikenin

ja sanoja kehtolaulun minä hiljaa muistelin."