Ilkeintä/ruminta mitä vanhemmat ovat sinulle sanoneet?

Minulle oli ikkunan edessä sellainen musta pimennysverho, joka oli vuosien saatossa revennyt yhdestä kohdasta. Olin vaihtamassa yöpaitaa päälleni, kun äitipuoli lampsi huoneeseeni, huomasi verhon olevan rikki ja minun ilman paitaa. Tokaisi "Paljasteletko täällä itseäsi/olet samanlainen huora kuin äitisi". Olin 11v.

"Sun äitisi tekee  *tähän selitys siitä mitä kaikkea mies ja nainen tekevät sängyssä*, sun äitisi on huora/lumppu" - äitipuoli, ollessani ekaluokkalainen. Näin sain tietää seksistä. 

"Sun äidistä ei tule koskaan sellainen äiti kuin haluaisit" - äitipuoli, ollessani 4-12v

Istuin ja itkin huoneessani taas kaikkea mitä äitipuoli oli huutanut jne. Isä oli tullut kotiin ja äitipuoli valehdellut isälle minun olevan niin sitä ja tätä. Isä tuli huoneeseeni ilmoittamaan että "Mä häpeän että sä olet mun tytär". Olin 11v. Tilanteen teki vielä nöyryyttävämmäksi se, ettei minulla ollut päällä paitaa (olin taas laittamassa yövaatteita siinä samassa päälleni.)

Olimme menossa jonkun puolisukulaisen lapsen ristiäisiin, kun laitoin päälleni minulle osoitetun juhlahameen. "Tarviiko sun näyttää ihan lutkalta" - Isä, ollessani 10v

Olin kertomassa isälle millainen meininki kotona on aina kun hän on poissa. Äijä läppäisi minua päähän ja karjaisi "Älä valehtele!". Olin about 7v. Tänä päivänä ihmettelee miksen koskaan kertonut hänelle mitä kaikkea talossa tapahtui.

"Sä olet itsekäs paska" -äitipuoli, ollessani 12v. Olin pyytänyt uutta talvitakkia, kun edellisen hihat olivat liian lyhyet.

"Meidän liitto voisi paremmin jos sua ei olisi" - äitipuoli, ollessani 4-12v.

"Kuole pois" -äitipuoli, ollessani 4-12v

Haukkumisia ulkonäöstä, esim. "huoranvaaleat hiukset" (ei värjätyt), "niin läski ettei sulle voi ostaa vaatteita kaupoista" kuljin siis veljien vanhoissa vaatteissa, luullen että olen oikeasti sairaalollisen lihava. Myöhemmin kun näin valokuvia itsestäni siltä ajalta, olen ollut hoikka.

Äitipuolella oli tapana koulusta tullessani (ala-aste) repiä vaatekaapista kaikki vaatteeni alas, viskoa minua tavaroilla ym. riehumista. "Painu vittuun täältä/muuta vittuun" oli tavalliset ja arkipäiväiset lauseet. 

Tässä oli vain pieni murunen arjestani. Päivittäisiä raivokohtauksia, fyysistä väkivaltaa, nöyryytystä opettajien edessä, uhkailuja, herjaamista... opettaja huomasi jonkin olevan vialla ollessani 12v. Ensin minulle jutteli terveydenhoitaja, sitten koulukuraattori, koulupsykologi ja hänen kauttaan kävin Lastenlinnassa kahdella terapeutilla.

"Sä käyt terapiassa siksi ettet syytä meitä sitten kun alat käyttämään huumeita" - Isä, ollessani 12v

Lisättäköön vielä, ettei äitini seksuaalikäyttäytymisessä ollut mitään poikkeavaa, mutta kesti vuosia tajuta tämä, vaikka asuin hänen kanssaan. En ollut lapsena nähnyt häntä pitkiin aikoihin sairautensa vuoksi. 

Mun äiti kerran on sanonut muutaman kerran että hänelle olisi ihan sama vaikka olisin ruumis säkissä tien laidassa. :(

Minulle sanottiin etten osaa laulaa, että et osaa laulaa ollenkaan. Kuinka kehtaat edes yrittää. Vessassa ei saanut käydä kun on vieraita, liian noloa. Piti aina tukea äitiä, että äiti on hyvä ja mainio ja ihgu. Äitini on sanonut minua läskiksi muodottomaksi

Hirveitä kokemuksia. Ei toista ihmistä kohdella noin! Tulee mieleen, että nuo loukkaavat tokaisut saisi mennä bumerangina takaisin vanhemmille. Siis kirjepostissa ja tekstillä näin sanoit ja satutit minua.

Äitini huusi isän hakatessa minua päähän, että tapa se tyttö. Tämä on ehkä pahin, minkä muistan. Luulin oikeasti, että kuolen, koska ala-asteella säännöllisesti pyöri se Vaaratonta iskua päähän ei ole -kampanja.
Vihaisena äiti haukkui minua rumaksi ja lihavaksi milloin mitenkin. Hyvällä tuulella ollessaan olivat hyviä vanhempia.

[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 11:34"]Äitini huusi isän hakatessa minua päähän, että tapa se tyttö. Tämä on ehkä pahin, minkä muistan. Luulin oikeasti, että kuolen, koska ala-asteella säännöllisesti pyöri se Vaaratonta iskua päähän ei ole -kampanja.
Vihaisena äiti haukkui minua rumaksi ja lihavaksi milloin mitenkin. Hyvällä tuulella ollessaan olivat hyviä vanhempia.
[/quote]

Kuulostaa ihan mun vanhemmilta. Hakkasivat ja haukkuivat, mutta muuten olivat taas hyviä vanhempia. Oudolta kuulostaa, mutta aina annoin anteeksi väkivallan ja muun...
-29

http://www.reddit.com/r/raisedbynarcissists/top/?sort=top&t=all

Jätän tämän vain tähän teille.

Netissä on englanninkielinen yhteisö, jossa narsistisen vanhemman / vanhempien kasvattamat lapset purkavat omia tuntojaan ja jakavat kokemuksiaan. Eli jos kieli taittuu, niin tuolta saa varmasti hyvää vertaistukea. Suosittelen tutustumaan, koska monet tässä ketjussa olevat jutut kyllä viittaa siihen, että vanhemmalla on pahasti vikaa sillä osa-alueella.

Voimia teille kaikille!

Äidin mies on ehkä eniten sanonut  ja käyttäytynyt tosi pahasti... olin tuolloin 13-15v.

mm. ettei aio ostaa kotiin ruokaa jos joku muu kuin "hänen perheensä" sitä syö, ja perheellään tarkoitti minun äitiä ja vauvaa, jonka äiti oli hänelle synnyttänyt. Äiti ei sanonut mitään ja yläasteikäisenä maksoin itse omat ruokani, vähäiset vaatteeni, shampooni, puheaikani ja bussikorttini. 

Yhtenä päivänä isäpuoli raahasi eteisessä pientä televisiota huoneeseeni, jonne oli myös ilmestynyt minijääkaappi. Tiedustelin mitä on meneillään ja vastaus kuului "Nyt sun ei tarvii olla olkkarissa eikä käydä keittiössä." En voi sanoin kuvailla sitä tunnetta mikä minulle tuli. 

 Joka viikonloppu hän karjui minulle "mikset mene sinne faijalles ikinä", "pakkaa kamas ja häivy täältä", "painu helvettiin", "vielä mä pääsen susta eroon" jne. Yritin muuttua niin näkymättömäksi kuin vain pystyin ja aina kotona ollessani olin piilossa omassa huoneessani. Tunnelma kiristyi kiristymistään kotona ja muistan vielä, kuinka loppua kohden pidättelin huoneessani vessahätää tuntikausia; piti odottaa, että isäpuoli käy jossain tai menee nukkumaan. Muistan kerran virtsanneeni lasiin kun en uskaltanut poistua huoneestani. Pahinta oli, ettei äiti sanonut tai tehnyt mitään. Katsoi vain vierestä. 

Peruskoulun päätyttyä lähdin pois kotoa, enkä koskaan palannut takaisin. Tästä alkaa olla aika tasan kahdeksan vuotta aikaa. 

Tulin jo kirjoittamaan tänne omia "ilkeitä" kokemuksiani, mutta en kyllä kehtaa enää.

Voi hyvänen aika mitä osa teistä on joutunut kokemaan. Miten tollasista edes voi päästä yli ja kasvaa täysjärkiseks.

Voimia tosiaan teille.

119, kiitos. Voimia sinulle ja perheellesi. Minä en pystynyt/suostunut luomaan omaa perhettä, vaikka olisin halunnut. En ole luottanut vanhempiini ja pelkäsin, että tavalla tai toisella lapseni olisi tullut kärsimään. Vuodet meni narsistivanhempien huomiohyysäämisessä. Yksityiselämääni heijastui myös liikaa ongelmat vanhempieni kanssa, on siinä ollut onnellisuus kaukana. Kaikki muu aika, mitä elämässäni on aikuisena ollut, on ollut hyvää.

192 jatkaa. Rivinvälit anteeksi-- Nuo sanomiset lievimmmästä päästä. Fyysistä ja henkistä väkivaltaa. Oireilin ja purin lapsen lohduttomuutta varastamalla mistä tietenkin tuli suurempia vaikeuksia. Uhkailtiin lastenkodilla, poltettiin sormi hellalla opetuksena. Mikä perkele mua vaivaa, koitettiin hakata paska kakara kiltiksi. Kun yläasteikäisenä hakeuduin nuorisokodille puhumaan, vanhemmat oli vastassa hakemassa valehtelevan kapinallisen kotiin ja sossut uskoi vanhempia.

Pienenä äitin syliin ei päässyt, sisko oli aina ensin ja ymmärrettävä isona ettei ole tilaa..Ei rakkautta.
Tuli remmiä, nyrkkiä, luunappeja, nipistyksiä, vitsaa, läimimistä ja kaikkea..Vähäteltiin tai naurettiin, onnistumisista ei sanottu mitään.

Valmistujaisiin ei vaivautunut kumpikaan vanhempi. Isä ei tullut häihin. Jos jotain tärkeää saavutin, vähäteltiin se nauramalla mitättömäksi. Äiti jaksanut lapsuudesta asti rankuttaa miten hienon elämän ois saanut ilman lapsia ja tehnyt vaikka ja mitä..Mitä teki neljä lasta. Kolme meistä jätti vieraille hoitoon ihan sylivauvoina. Ei uskonut kun kertoi lapsena kokeneensa kaikkea sairasta muiden aikuisten toimesta- vilkas mielikuvitus.

Peruskoulussa kiusattiin henkihieveriin ja se oli oma vika. Kahdesti yritin tappaa itseni mistä äiti luki päiväkirjastani koko perheelle kun murtautui koulupöytäni laatikkoon. Hän avasi myös kirjeeni, katsoi ja nuuski tavarat. Vanhempani kokivat myös asiakseen seksielämäni vaikka toisaalta olinhan huora jo pikkutytöstä lähtien pukiessani hameita ylle :(

Kotona kiusattiin lisää ja kun vuosien alistaminen alkoi näkyä niin sanottiin ettei meidän asioita puhuta kylillä ja ettei ne muille kuulu..Puhuin sensuroituna koulukuraattorille etten onnistu itsarissa..

Äiti on luonnehäiriöinen, isällä raivokas temperamentti eikä koskaan hyväksynyt mun kasvamista isommaksi tytöksi, mun piti olla poika. Pikkusisko sai olla tyttömäinen ja kaiken mitä toivoi. En ole yhtenäkään synttärinä tai jouluna saanut yhtä toivomaani lahjaa..Tarinoita on loputtomiin mitä kotona tapahtui. Ja tuosta sukupuolesta, siitä jaksettiin aina muistuttaa kun oli nimikin pojalle valmiina..Perhejuhliin en ollut tervetullut vaan piti aina jäädä kotiin kun muut meni mökille jne.

Lomat oli hirveitä. Aina oli tiellä, käskettiin pois silmistä ja olla hiljaa. Vanhemmat piilojuoppoja mutta muita moralisoimassa. Turpaan tuli kun isä joi. muutin pois kotoa heti peruskoulun päättymisen jälkeen. Isä huusi muuttopäivänä ja että takaisin ei perkele maitojunalla ole tulemista. En mennyt, en vaikka mitä helvetin vaikeuksia elämässä kokenut ja hengenvaarassa ollut monesti..

Mua ei rakastettu :( Vuosikausia ollut hukassa sen kanssa kuka olenkaan, ajelehtinut..Itsetunto poljettu maahan, huonoja ja rikkonaisia ihmissuhteita. Jätän aina ensin etten tule jätetyksi. Lapsuudessa ei sanottu että rakastetaan..Takerrun ihmisiin jotka kohtelee kuin paskaa. Vanhemmat ei muista mitään.

Nyt äiti koittaa ostaa tiensä mun ja lasteni elämään. Haukkumiset muistaa joka puhelussa joihin vastaan yhä harvemmin. Olen itsekäs, katkera ja kateellinen kun sanon vastaan. En vain jaksa.

Mulla myös monta kurjaa muistoa; väkivaltaa ja pelkoa.
Pahimmat on kuitenkin olleet sanat; ei sinusta ole muuhun kuin sillan alle persettä antamaan.
Olin 13. Taaskin tuli kyyneleet silmiin kun tästä kirjoitin.

[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 19:52"]119, kiitos. Voimia sinulle ja perheellesi. Minä en pystynyt/suostunut luomaan omaa perhettä, vaikka olisin halunnut. En ole luottanut vanhempiini ja pelkäsin, että tavalla tai toisella lapseni olisi tullut kärsimään. Vuodet meni narsistivanhempien huomiohyysäämisessä. Yksityiselämääni heijastui myös liikaa ongelmat vanhempieni kanssa, on siinä ollut onnellisuus kaukana. Kaikki muu aika, mitä elämässäni on aikuisena ollut, on ollut hyvää.
[/quote]

Epäreilua. Että joku pilaa toisen elämän:(( se läheinen ihminen vielä. Oma vanhempi! Toivon sulle miljoonasti hyvää <3 Ja kiitos. Olemme päättäneet voittaa tämän taistelun!

119

Meillä pienestä asti on kerrottu nimenomaan että omista asioista ei hiiskuta muille, vain se kiiltokuva näytetään. Kotielämä oli yhtä helvettiä lapsesta asti. Turruin siihen miten huono olen enkä pätevä mihinkään. aina sain kuulla olevani samanlainen kuin äitini hullu, huora ja saamaton paska. Lisätään nyt vielä fyysinen väkivalta.Ensimmäiseen opiskelu paikkaan kun pääsin, niin isäni soitti opettajalleni, etten ole pätevä tälle alalle sen ja sen takia. Lopetin alan, yritin opiskella uudelleen en pystynyt. Vasta nyt 20 vuotiaana tajuan ettei se kaikki kokema ole ollut normaalia perhe elämää. Ja että syy ei ollut minun.

Nyt alan vasta heräämään tähän todellisuuteen miten muita ihmisiä oikeasti kohdellaan, varsinkin niitä rakkaimpia.

Voisitko edes joskus pedata sänkysi. Järkytyin. En pedannut.

[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 08:40"]

Kun olin 17v, äitini sanoi minulle: näytät ihan huoralta.
Olin pukeutunut lyheen hameeseen ja meikannut, menossa ulos.
Se satutti niin syvältä, että en ole koskaan unohtanut sitä vaikka olen jo +40.

:(

[/quote]

Siitä on siis kolmekymmentä vuotta ja vieläkin jaksat jankuttaa tuollaista?

Build a bridge and get over it.

Aivan järkyttävää. Ei ole maailma oikeudenmukainen paikka ei. Tuollaiset hirviöt saavat lapsia rääkättäviksi ja toisille ei lapsia suoda lainkaan. Toivon todella sydämestäni jokaiselle kauhulapsuuden kokeneelle voimia parantua ja eheytyä.

"Takas ei oo tulemista"

[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 20:16"]

Meillä pienestä asti on kerrottu nimenomaan että omista asioista ei hiiskuta muille, vain se kiiltokuva näytetään. Kotielämä oli yhtä helvettiä lapsesta asti. Turruin siihen miten huono olen enkä pätevä mihinkään. aina sain kuulla olevani samanlainen kuin äitini hullu, huora ja saamaton paska. Lisätään nyt vielä fyysinen väkivalta.Ensimmäiseen opiskelu paikkaan kun pääsin, niin isäni soitti opettajalleni, etten ole pätevä tälle alalle sen ja sen takia. Lopetin alan, yritin opiskella uudelleen en pystynyt. Vasta nyt 20 vuotiaana tajuan ettei se kaikki kokema ole ollut normaalia perhe elämää. Ja että syy ei ollut minun. Nyt alan vasta heräämään tähän todellisuuteen miten muita ihmisiä oikeasti kohdellaan, varsinkin niitä rakkaimpia.

[/quote]

Kaiken paskan jälkeen on arvokasta, että erotat oikean ja väärän. Siten sinusta ei tarvitse tulla vanhempiesi kaltaisia. Kiiltokuvaperhe oli meilläkin.

Miksi isäsi soitti opettajallesi, ettet ole pätevä alalle? Miten tuollaista voi tehdä. Luulisi opettajallakin hälytyskellojen soivan.

Kaikki eivät ole selvinneet tällaisista kotioloista, ei meidän perheestä. Minä selvisin. Tosin en tiedä, miten olisi käynyt minullekin, jos olisin aikuisena yksin käsitellyt menneitä äidin vaikutusvallassa. Alkomashoolilla finally hukuttautuminen olisi ollut todennäköistä. Alko helpotti tuskaisiin mietteisiin. Äidin koukkaavat sanat pyörivät miellessäni, yksi tapahtuma muutaman päivän junnaten samaa, alkolla huuhtelu. Sitten seuraava tapahtuma päähäni junnaamaan päiviksi, ja alkolla huuhtelu. Väliin äiti järjesti lisää sairasta ihmeteltävää. Niin se jatkui ajoittain vuosikaudet. Mitää järkeä tai selitystä en saanut vanhempieni käytökselle, mietin vain että miten noin ja noin voi sanoa. Ja alko helpotti.

Ymmärrän nyt, että kyse on jostain vaikeasta, parantumattomasta psyykkisesta sairaudesta. Sitä epäilin jo lapsena, tajusin ettei ole tervettä touhua meidän kiiltäväpintaisen talon sisällä. Tiedän, että jos päästäisin äitini lähelleni, en tule kestämään niitä sairaita puheita ja lopulta hukuttaisin itseni tuskajuomaan, jotta pääsisin pois. Olen sulkenut kaikki ovet vanhemmiltani tämän takia, jotta voin elää ja terveemmin elmäntavoin.